tiistaina, joulukuuta 18, 2007

Joulurauhan julistus Keskuspuistossa 23.12. kello 18
















Kuva: Juha Jakonen

Jo perinteeksi muodostunut 3. Metsän joulurauhan julistaminen Keskuspuistossa sunnuntaina 23.12 kello 18-19 Urheilukadun päässä Lääkärinkadun kulmassa. Järjestäjinä kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta ja Meilahden seurakunta. Kirkkoherra Hannu Ronimus puhuu ja Kannelkuoro virittää joululauluilla joulun tunnelmaan. Tarjolla mehua ja pipareita. Vapaa pääsy.

Tänä vuonna Keskuspuistossa oli aloittamassa joulurauhaansa noin 150 ihmistä. Tilaisuudessa muistettiin myös lokakuussa edesmennyttä Helsinki-Seuran toiminnanjohtajaa Rolf Martinsenia.

tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Reijo Valkeapää: Kuninkaantammi etenee

















Reijo Valkeapää toteaa nettikolumnissaan, että Kuninkaantammen palvelut tullevat jälkijunassa asuntoihin nähden. Palvelut onkin suurelta osin hankittava joko Kannelmäestä tai Myyrmäestä, joka on kuntarajan väärällä puolella. Alueelta ei kuitenkaan olla suunniteltu kovinkaan hääppöisiä liikenneyhteyksiä Kannelmäkeen, ja Kehä kakkonen tuskin ehtii valmiiksi ensimmäisten asuntojen valmistuessa. Koska kuntarajan ylittäminen julkisella liikenteellä edellyttää seutulippua, alueen suunnittelu tukeutuu paljolti yksityisautoiluun.

Valkeapää toteaa myös, että alueelle suunniteltujen pysäköintipaikkojen määrä olisi alimitoitettu ja että hän on huolissaan siitä, kuka maksaa mahdollisten pysäköintiluolien rakentamisen. Maksavatko kaikki asukkaat tästä herkusta, hekin, joilla ei ole omaa autoa? Parkkipaikoista tulisi maksaa ainoastaan niiden, jotka niitä tarvitsevat.

Mielestäni on kummallista, että suunnittelussa alistutaan siihen, että yksityisautoliikenne kasvaa. Näin ei tarvitsisi olla, jos joukkoliikenteeseen satsattaisiin enemmän. Yksityisautoilu ei olisi "selviö", jos muita hyviä vaihtoehtoja on tarjolla.

Rakentaminen tulee joka tapauksessa pienentämään viheralueiden määrää, jotka alueella rajautuvat Keskuspuistoon. Alueelle rakennettavien talojen pihat eivät voi olla yleisiä viheralueita. Rakentaminen muuttaa myös alueen kulttuurimaisemaa,kuten Vantaanjoen ruukin ja Kuninkaantammen tien vanhan risuaidan maisemia.

Reijo Valkeapään artikkelin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

torstaina, joulukuuta 06, 2007

Itsenäisyyspäivän tulet syttyvät Laaksossa


Lääkärinkadun puiston tulet syttyvät tänään jo kolmatta kertaa
itsenäisyyspäivänä. Tulet kertovat puiston merkityksestä alueen asukkaille.
Siis jos illalla kävelet Lääkärinkadun puiston kulmilla (Manskun ja
Lääkärinkadun kulmassa, Urheilukadun päässä. Pääset kympillä ja nelosella
viereen.), tule sytyttämään oma tulesi kallioille. Tai poikkea vain
katselemaan muiden sytyttämiä ulkotulia / epätoivoisia sytyttämisyrityksiä
sateessa ja tuulessa.

Helsingin keskuspuisto on kaikille, pari hassua villaa aidattuine pihoineen ja pihateineen muutamalle varakkaalle. Keskuspuistolla on merkitystä muillekin kuin sen reunamilla asuville.

maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Vanha mummeli Mannerheimintie 79:stä
















Kuvan henkilöt eivät liity kirjoitukseen.
Kuva: Juha Jakonen

Olen vanha mummeli, joka pääsee joskus rollaattorin kanssa ulos, enkä voi kadulle mennä, joten keskuspuisto on ainoa mahdollisuus jossa voi tämän ikäinen ihminen vähänkin nauttia ulkoilmasta ja luonnosta. En näe miksi ei voi rakentaa muualle eikä ottaa meiltä vanhoilta ihmisiltä pientäkin mahdollisuutta ulkoilla luonnossa. Keskuspuisto merkitsee siis minulle koko elämää, niinkuin joku ruumiin osa otettais pois kun ainoa mahdollisuus rakennetaan taloja täyteen. Pitäisi kai meidän ikäihmistenkin saada elämässäkin nauttia luonnon rauhasta ja lintujen laulusta. Olen maaseudulta kotoisin ja asunut tässä talossa yli 40 vuotta. Siis Keskuspuisto on minulle kaikkea mitä enää voin elämältä toivoa. Antakaa sen olla rauhassa ihmisiä ja eläimiä ja luontoa sekä ihania kukkia että luonnon rauhasta nauttiville.

Vanha mummeli Mannerheimintie 79:stä

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Vilkasta keskustelua joukkoliikennetunnelista ja hiihtoputkesta


Paloheinästä uuteen, rakennettavaan Kuninkaantammen kaupunginosaan suunnitellaan tunnelia poikittaislinja Jokeri kakkosta varten. Se tulisi lähtemään Myyrmäestä, aloittaen liikenteensä suunnitelmien mukaan 2011. Jokeri kakkonen tulisi näin palvelemaan uuden kaupunginosan asukkaita; kaupunginosan, joka nyt on liikennemotissa: sinne päästäkseen on pakko koukata Vantaan puolelta. Tosin nähtäväksi jää, miten kuntarajojen ylittäminen tullaan ratkaisemaan uudella Jokerilinjalla; Kuninkaantammi tullee olemaan paljolti riippuvainen Myyrmäen palveluista. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa valmistellaankin Helsingin ja Vantaan yhdistämistä, mikä olisikin hyvä päätös, etenkin kun ollaan suunnittelemassa Espoon ja Vantaan mieliksi Kehä kakkosta, joka kulkenee suunnilleen uuden bussilinjan reitin suuntaisesti.

Ilmeisesti tarkoituksena on, että Jokeri II toimisi pikabussilinjana kuten Jokeri ykkönenkin; jossakin vaiheessa sen oli tarkoitus olla pikaraitiolinja, joka kulkisi Maununnevan ja Pakilan välin Keskuspuiston alittavassa tunnelissa.

Joukkoliikennetunnelin viereen suunnitellaan myös hiihtoputkea. Jos joukkoliikenteeseen panostaminen onkin hyvää ilmastopolitiikkaa, siinä on tietty ironia, että ensin ihminen pilaa ilmaston, ja kun Etelä-Suomessa ei voi enää hiihtää, sitten rakennetaan hiihtoputki ilmastoa pilaamaan ja sähköä kuluttamaan.

Hesarin keskustelua voi lukea ja osallistua siihen klikkaamalla otsikkoa. Joukkoliikennefoorumin keskusteluun voi osallistua allaolevassa linkkiosoitteessa
http://jlf.fi/f20/351-jokeri-2-a/

tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Ehdota uusia suojelualueita Helsinkiin!


Ympäristöministeriön suojeltavien lajien listalle kuuluva, erittäin harvinainen lehtonata kasvaa täällä, Keskuspuiston eteläreunalla Laaksossa, tervaleppäkorvessa, joka on metsälain mukaan suojeltu ympäristö.

Nyt on tilaisuus ehdottaa uusia suojelualueita Helsinkiin - ottakaa kantaa!

Helsingin kaupungin ympäristökeskus ehdottaa Helsingin
luonnonsuojeluohjelman (2007-2016) luonnoksessa, että kaupunkiin perustetaan 28 uutta luonnonsuojelualuetta. Ympäristökeskus toivoo asukkailta kommentteja suojelualue-ehdotuksista. Asukkailla on myös mahdollisuus ehdottaa kartalla uusia suojelukohteita. (Huomaa tiivis aikataulu ja toimi heti!)

Katso lisää täältä:

www.helka.net/index.php?option=content&task=view&id=553&Itemid=

HELKA ry kokoaa verkossa esitetyt kommentit ja kartalle tehdyt
ehdotukset 3.12.07 ja välittää ne ympäristökeskukselle. Tiedonkeruun
toteuttavat yhteistyössä HELKA, Icing-projekti ja
Greendecision-projekti.

Linkki löytyy myös Helkan kotisivujen www.helka.net etusivulta.

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Hiihtoputki ja joukkoliikennetunneli Keskuspuiston alle


Paloheinästä uuteen, rakennettavaan Kuninkaantammen kaupunginosaan suunnitellaan tunnelia poikittaislinja Jokeri kakkosta varten. Se tulisi lähtemään Myyrmäestä, aloittaen liikenteensä suunnitelmien mukaan 2011. Jokeri kakkonen tulisi näin palvelemaan uuden kaupunginosan asukkaita; kaupunginosan, joka nyt on liikennemotissa: sinne päästäkseen on pakko koukata Vantaan puolelta. Tosin nähtäväksi jää, miten kuntarajojen ylittäminen tullaan ratkaisemaan uudella Jokerilinjalla; Kuninkaantammi tullee olemaan paljolti riippuvainen Myyrmäen palveluista. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa valmistellaankin Helsingin ja Vantaan yhdistämistä, mikä olisikin hyvä päätös, etenkin kun ollaan suunnittelemassa Espoon ja Vantaan mieliksi Kehä kakkosta, joka kulkenee suunnilleen uuden bussilinjan reitin suuntaisesti.

Ilmeisesti tarkoituksena on, että Jokeri II toimisi pikabussilinjana kuten Jokeri ykkönenkin; jossakin vaiheessa sen oli tarkoitus olla pikaraitiolinja, joka kulkisi Maununnevan ja Pakilan välin Keskuspuiston alittavassa tunnelissa.

Joukkoliikennetunnelin viereen suunnitellaan myös hiihtoputkea. Jos joukkoliikenteeseen panostaminen onkin hyvää ilmastopolitiikkaa, siinä on tietty ironia, että ensin ihminen pilaa ilmaston, ja kun Etelä-Suomessa ei voi enää hiihtää, sitten rakennetaan hiihtoputki ilmastoa pilaamaan ja sähköä kuluttamaan.

Lisää suunnitelmista voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

perjantaina, marraskuuta 23, 2007

Kevyen liikenteen silta tulossa Nordenskiöldinkadun yli

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto suunnittelee kevyen liikenteen sillan rakentamista Nordenskiöldinkadun ylitse, Auroran sairaalan länsipuolelta Pohjoisen Stadionintien jatkoksi. Silta mahdollistaisi tauottoman kevyen liikenteen yhteyden Eläintarhan alueelta Keskuspuiston kautta Vantaalle saakka ilman kohtaamisia autojen kanssa.

Suunnitelma on nähtävissä kaupunkisuunnitteluvirastossa sekä Töölön ja Kallion kirjastoissa 26. 11.-14. 12.

Hesarin verkkoliitteen uutisoinnin aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Keskuspuiston puolesta tempaistiin: Metro 7.11.2005



Kuva: Juha Jakonen

Metro-lehdessä 7.11.2005 julkaistun artikkelin Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanjuhlasta 6.11.2005 voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Rolf Martinsen in memoriam

Helsinki-Seuran toiminnanjohtaja, vallitsevan kaupunkisuunnittelun kriitikko Rolf Martinsen menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 26.10.2007. Myös Kaupunkisuunnitteluseurassa vaikuttanut Rolf kirjoitti ahkerasti, myös Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelmista. Kauppalehti Pressossa julkaistun Rolfin vastineen alueen suunnitelmista vastaavalle arkkitehti Janne Prokkolalle voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kiitos Rolf.

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Epätoivoisen lehtorin terveiset


Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila sekä muut Keskuspuiston rakentamista kannattavat jäsenet!

Keskuspuiston suojelupäivänä 6.11.05 kysyin eräältä sos.dem. poliitikolta luetaanko näitä meidän kirjoituksiamme. Hän vastasi: "Eihän niitä millään ehdi lukea." Jätin silloin mielipidekirjoitukseni. Koska en ole varma, mihin tuuliajolle se voi joutua halusin kirjoittaa uuden, varsinkin kun on ilmennyt taas uusia mieltä tärisyttäviä asioita. Edellinenkin kirje on kyllä tarkoitettu luettavaksi. Onhan meillä kansalaisilla oikeus tuoda mielipiteemme julki (vai onko todella?) Toivon myös, että niihin suhtaudutaan vakavasti.

Haluan kysyä mistä oikein on kysymys. Rahasta tietysti. Minkälaisesta rahasta? Kuka tai ketkä siitä hyötyvät? Entä se hinta, jonka rakentamisen haitoista kärsivät joutuisivat maksamaan? Eikö ole jo tarpeeksi tuhottu pääkaupunkiseudun luontoa rakentamisen takia? Rikkaita veronmaksajiako varten? Näinkö muka kaupungin huono rahatilanne ratkaistaan?

Media tiedottaa nykyisin selkein sanoin, nimiä mainiten, poliittisten päättäjien röyhkeistä ja aivan liian omavaltaisista päätöksistä. Näin mm. FST:n ohjelman, jonka mottona oli "Turpa kiinni ja tottele. Painostus, panettelu ja kiusaaminen ovat osa kunnallispolitiikan arkea." Lehdestä luin, miten Vantaalla "ryhmän puheenjohtaja runnoi ryhmäpäätöksen, johon taipuivat kaikki muut paitsi 2 jäsentä." Tällaisessako valtapelin myllerryksessä asioitamme hoidetaan? Tällaista siis on demokratia!

En tiedä miten poliitikot itse suhtautuvat, mutta meitä tavallisia kansalaisia nämä totuudet järkyttävät. Kiltit, äänettömät lammaslaumat saattavat oppia jopa määkimään ja lujaa. Kuinkahan monet lautakuntien jäsenet uskaltavat lunastaa äänestäjilleen antamansa lupaukset ja tuoda rohkeasti esille mielipiteensä painostustakin vastaan? Sellaisia päättäjiä me toivoisimme. Haluaisimme uskoa heidän hoitavan asioitamme eikä aiheuttavan meille suurta haittaa ja murhetta, kuten tässä Laaksoasiassa on tapahtunut. Haluaisimme voida luottaa todelliseen demokratiaan. Lautakunnilla, erikoisesti puheenjohtajilla, näyttää olevan liian suuret valttikortit käsissään.

En voi tietää minkälaisessa hengessä nim.omaan teidän lautakuntanne toimii, mutta eipä vaan ole tullut julki selkeä kanta puiston säilyttämisestä.

Pj. Maija Anttila & muut K-puiston tuhoamista kannattavat: miksi pidätte härkäpäisesti kiinni täysin mielettömästä ja monella tavalla arveluttavasta rakennussuunnitelmasta? Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jos tämä suunnitelma toteutuisi ja metsään rakennettaisiin vielä ajotie pyhille autoille, joutuisivat nykyiset lähiasukkaat kahden saastaisen tulen väliin. Otatteko vastuun ihmisten lisääntyvistä sairastumisista? Me tunnemme olevamme teille tyhjää, kohta saasteista ilmaa. Te vähät välitätte ihmisten terveydestä, viihtyvydestä, ulkoilumahdollisuuksista j.n.e. ette myöskään välitä kulttuurisesti ainutlaatuisen K-puiston monipuolisimman alueen tuhoamisesta. Kyllä jäisi pahat nimet kirjoihin!!! Onko teillä kovakuoriaisen panssari ympärillänne! Aivan, minä syyllistän. Teen sen kyllä täysin aiheesta ja monien puolesta.

Pj. Maija Anttila & muut tuhoamisen kannattajat: pyydän, että ette närkästyneinä ja itsetietoisina vain hymähtäisi tälle kirjeelle, vaan vaivautuisitte ajattelemaan asiaa uudelta ja inhimilliseltä kannalta. Tämä ei ole myöskään pelkästään lähiasukkaiden asia. Ottakaa huomioon myös se kauempanakin asuva valtava ihmismäärä, joka puistoa käyttää. Mielipiteen asiallinen peruminenkin on voimaa. Onhan lähitienoilla aukeita peltoja ja rötiskömetsää rakentamista varten! Kun keskustaan ei mahdu, niin ei mahdu. Ei rahallakaan! Me nykyiset asukkaat emme ole poisheitettävää roinaa!

Viihtyisivätkö edes uudet karsina-asukkaat tasaiseksi jyrätyssä maastossaan puitten haamujen seassa! Lähiasukkailta estyisi ilmeisesti suora yhteys metsään. Toisinpäin meidän pihojamme tultaisiin varmasti käyttämään oikotienä Mannerh. tielle. Siinä tapauksessa rakentaisimme väliin korkean aidan ja karsina-asukkaiden pitäisi opetella seiväshyppyä päästäkseen yli.

Epätoivoisesti taisteleva lehtori

PS. Ikävä jos ole joutunut loukkaamaan, mutta en kestä vääryksiksi kokemiani asioita.

torstaina, marraskuuta 08, 2007

Keskuspuisto on yhtäkuin hyvä elämä



Kuva: Inge Martonen

Keskuspuisto on "henkireikä", keskellä Helsinkiä se mahdollistaa luonnossa liikkumisen, ns. omalta takapihalta.

Keskuspuisto mahdollistaa sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen hyvinvoinnin
fyysinen = voi lenkkeillä, kohottaa kuntoaan
psyykkinen = työpäivän jälkeen voi rentoutua, haistella raikasta metsäilmaa
sosiaalinen = voi tutustua uusiin ihmisiin ja tapaa ns. koira-kavereita.

Keskuspuisto on minulle yhtäkuin hyvä elämä.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Villat ovat lampaille, eivät ihmisille



Näkymä Lääkärinkadun alueen kaavoitettavan alueen rajalta Tullinpuomin leikkipuistoon.

EI VILLOJA KESKUSPUISTOON! JOS VÄLTTÄMÄTTÄ PITÄÄ RAKENTAA JA VILLOJA HALUTAAN NIIN RAKENNETAAN LAMMASHAKA KAIKKIEN ILOKSI!

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Frederick Law Olmsted: Puistot ovat metropolien käyntikortteja


Amerikkalaisen maisema-arkkitehtuurin isänä hyvällä syyllä pidettävä Frederick Law Olmsted, joka tunnetaan myös New Yorkin Keskuspuiston isänä, lausui vuonna 1868 suunnitellessaan New Yorkin Brooklyn Parkin puistoa seuraavaa:

"We regard Brooklyn as an integral part of what today is the metropolis of the nation, and in the future will be the center of exchanges in the world, and the park in Brooklyn, as part of a system of grounds, of which the Central Park is a single feature, designed for the recreration of the whole people of the metropolis and their customers and guests from all parts of the world for centuries to come" (lähde HALL, Lee (1995): Olmsted's America. An "Unpractical" Man and His Vision of Civilization. A Bulfinch Press Book, Little, Brown and Company, sivut 155-156.)

"Meidän mielestämme Brooklyn on oleellinen osa kansakuntamme metropolia, joka tulevaisuudessa tulee olemaan maailman metropoli, ja Brooklynin puisto osana kaupungin puistoverkostoa, josta Keskuspuisto on osa, on suunniteltu kaikkien metropolin asukkaiden, ja kaikkialta maailmasta tulevien vieraiden virkistykseksi myös tulevaisuudessa" (vapaa käännös)

Minun mielestäni Keskuspuisto on oleellinen osa Suomen metropolia, Helsinkiä, joka tavoittelee pohjoiseurooppalaisen metropolin asemaa, ja Keskuspuisto on tarkoitettu paitsi nykyisten helsinkiläisten, myös tulevien kaupunkilaisten ja pikku-metropoliimme matkustavien ja täällä majaansa pitävien yrityksien työntekijöiden ja heidän asiakkaidensa virkistykseksi, ollen kaupunkimme ainutlaatuinen kilpailukykytekijä ja ylpeytemme aihe.

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Mielipide: Helsinki tuhotaan


Poliittisen blogin "mielipide" kirjoituksen 1.11.2005, jossa kommentoidaan Keskuspuiston nakertamista, voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Mari Puoskari: Keskuspuisto on säilytettävä


Juttu julkaistu alunperin Hesarissa; Mari Puoskarin teesit Helsingin pelastamiseksi. Lihavointi on omani.

Näin Mari Puoskari pelastaa Helsingin:

Autot pois keskustasta ja lippujen hinnat alas!
Joukkoliikennelippujen hinnat on puolitettava ja suuria raideinvestointeja aikaistettava, jotta autojen määrä saadaan kuriin. Rahaa saadaan ruuhkamaksuista ja valtion joukkoliikennetuesta. Keskustasta merkittävä osa on rauhoitettava vetovoimaiseksi kävelykeskustaksi Keski-Euroopan malliin. Pyörätieverkoston on katettava koko kaupunki.

Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen yhteen!
Nykyinen vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva malli junnaa pahasti. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisellä voidaan karsia päällekkäisyyksiä ja käyttää resursseja tehokkaammin. Paikallisuuden näkyminen päätöksenteossa voidaan varmistaa kaupunginosaneuvostoilla, jotka päättävät esimerkiksi pienistä kaavamuutoksista.

Verorahoille saatava vastinetta!
Suurin osa suomalaisista maksaa mielellään veroja, jos saa niistä vastikkeeksi laadukkaita ja helposti saatavilla olevia palveluita. Tämä ei toimi esimerkiksi terveydenhoidossa. Resurssit ovat rajalliset, joten palvelut pitää tuottaa tehokkaasti. Helsingin on huolehdittava, että palvelut ovat myös heikompiosaisten saatavilla. Asunnottomuus on poistettava.

Tiivistä rakentamista puistoja uhraamatta!
Tarvitsemme lisää asuntoja, jotta tarjonta vastaisi paremmin kysyntää ja asuntoihin olisi varaa myös pienituloisilla. Uusia asuinalueita ei saa kuitenkaan rakentaa nykyisten helsinkiläisten viihtyvyyden kustannuksella. Lähiviheralueet ja suuret viherkokonaisuudet, kuten Keskuspuisto, on säilytettävä helsinkiläisten virkistys- ja liikuntapaikkoina. Viheralueet ja asuntorakentaminen on mahdollista yhdistää, kun panostetaan tiiviiseen rakentamiseen.


Helsingin puolitettava energiankulutus!
Helsingin Energian pitää investoida huomattavasti nykyistä enemmän uusiutuvaan energiaan. Kaupungin tulee kaikessa omassa toiminnassa edistettää energiansäästöä ja puolittaa energiankulutuksensa.

torstaina, lokakuuta 25, 2007

MINUN KESKUSPUISTONI

MINUN KESKUSPUISTONI.

Olen 75-vuotias helsinkiläisnainen. Asuin viime kesänä, kesäkuussa vielä Töölöntorin reunalla, mutta etsiskelin hiukan luonnonläheisempää asuntoa.
Melkein sattumalta osuin katsomaan myytävää asuntoa Mannerheimintien varrella. En ollut voinut kuvitellakaan Helsingistä löytyvän sellaista asuntoa, jonka ikkunoista ja parvekkeelta näkyi vain metsää, ihania, isoja lehti- ja havupuita ja harmaita kallioita.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Olin turvallisella mielellä, koska kaikki ystäväni vakuuttivat, ettei Keskuspuistoon rakenneta. Se on ikuinen.

Kunnes............

Nyt tunnen itseni petetyksi. Toivoisin voivani ajatella, että suunnitelmat koskevat tulevaisuutta minun jälkeeni, mutta ei se lohduta.
Helsingin kaupunki suunnittelee tukehduttavansa kaupunkilaiset poistamalla kaupungilta keuhkot pala palalta, lohko lohkolta.
Vaikka lääketieteessä sitä kutsuttaisiin yritykseksi pelastaa potilas, niin tässä tapauksessa se olisi harkittu murha, jota suunnittelevat meidän valitsemat miehet ja naiset.
Heitä ei huolestuta vahinko, jonka he haluavat tehdä jälkipolville. Tällaisen metsän kasvattamiseen ei riitä ihmisikä. Tuhoamiseen riittää.
Heidän mottonsa lienee. "Meidän jälkeemme tulkoon vedenpaisumus."

Helsingissä, Mannerheimintie 77:stä uuden kodin löytänyt ja sittemmin syvästi pettynyt kaupunkilainen, 75-vuotias nainen

maanantaina, lokakuuta 22, 2007

Viesti valtuuston jäsenille


Osoitan tämän mielipiteeni Keskuspuistoon rakentamisen puolesta puhujille.

En toista enää niitä seikkoja, joita olemme tuoneet jo esille vastustaessamme rakentamista. Toivottavasti olette lukeneet kirjoittamamme vastalauseet ettekä ole ylimielisesti heittäneet niitä saman tien roskakoriin. Toivottavasti olette myös paneutuneet meidän kantaamme.

En ole ollut erityisen kiinnostunut politiikasta. Kuitenkin nykyisin on tullut niin paljon räikeitä epäkohtia esille, että väkisin herää horroksesta ja saa usein järkyttyä. NÄINKÖ MEIDÄN ASIOITA HOIDETAAN? Ennen kaikkea on joutunut ihmettelemään, miten poliittisilla päättäjillä (ainakin joillakin) VOI OLLA NIIN HIRMUINEN VALTA toteuttaa asioita, joita kansalaiset henkeen ja vereen asti vastustavat. Luonnon tärveleminen rakentamisen takia on tullut monta kertaa esille. Nyt on uhattuna Keskuspuisto.

Päättäjät: Haluatteko ottaa VASTUUN siitä, että sadat ja sadat ja sadat ihmiset menettävät tärkeän ulkoilu-, virkistys- ja matkantekoalueen? Haluatteko ottaa VASTUUN lähialueen asukkaille JOPA TERVEYTEEN VAIKUTTAVISTA HAITOISTA (pitkäaikainen rakentamisen melu, liikenteen suuri lisääntyminen, ilman lisäsaastuminen)? Haluatteko ottaa ERITTÄIN RASKAAN VASTUUN kaupunkialueella harvinaisen AARTEEN, Keskuspuiston tuhoamisesta? Suunniteltu rakennusaluehan on juuri se kohta, mistä METSÄ ALKAA. Se on portti katualueilta luontoon.

Alkakaa näiden suunnitelmien sijaan ripeästi miettiä koko kaavoituksen perumista!

Jos rakentaminen toteutuu, menetän KAIKEN LUOTTAMUKSENI päättäjien kykyyn ja nimenomaan haluun hoitaa meidän kaupunkilaisten asioita oikeamielisellä tavalla.

Keskuspuiston äärellä asuva, puistoa monipuolisesti käyttävä, vihainen syntyperäinen helsinkiläinen

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Ode vastaan Hannu: toinen näytös


Helsingin Vihreät järjestää maanantaina 22.10. klo 18 Annantalolla, (Annankatu 30) yleisen, yleisölle ja lehdistölle avoimen keskustelutilaisuuden siitä linjasta, jota nyt valittavan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan toimialalla vastedes noudatetaan. Keskustelemassa tehtävää hakevat Hannu Penttilä (sd) ja Osmo Soininvaara (vihr). Tilaisuuden juontaa Risto Hietanen Helsingin uutisista.

Paikalle kutsuttiin myös Kokoomuksen edustaja, mutta Kokoomus ei lähetä tilaisuuteen ketään. Syitä tähän voinee jokainen tykönään spekuloida. Joko Kokoomus haluaa jättää moisesta pikkuvirasta kamppailun Vihreiden ja demareiden keskinäiseksi hiekkalaatikkonahisteluksi, tai sitten Kokoomus tosiasiassa on jo lyönyt lukkoon kantansa, tehden kassakaappisopimuksen esimerkiksi sen puolueen kanssa, joka muutoinkin peesailee sitä esimerkiksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Tällöin sopii olettaa, että sopimukseen oltaisiin koplattu muitakin nimityksiä.

Hesarin blogissa on voinut esittää ehdokkaille kysymyksiä. Kysymyksiä vastauksineen voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Jos omaa kysymystäsi ei löydy vastauksineen, kannattaa tulla itse paikalle Annantalolle maanantaina!

Tilaisuuden ilmoituksen voi nähdä allaolevasta linkkiosoittesta:

http://www.helsinginvihreat.fi/www/uploads/pdf/kaj-mainos.pdf

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Reijolan aluesuunnitelman laadinta alkaa asukaskyselyllä



Helsingin kaupungin rakennusvirasto aloittaa aluesuunnitelman laatimisen Pikku Huo-palahden, Ruskeasuon, Laakson ja Niemenmäen alueelle. Lisäksi suunnittelualueeseen kuuluu osa Etelä-Haagaa sekä Paciuksenkadun pohjoispuolinen osa Meilahdesta. Suunnitelma ohjaa puistojen, metsien, katujen ja aukioiden hoitoa, peruskorjausta ja kehittämistä.

Suunnittelun tueksi kerätään asukkaiden näkemyksiä alueen vahvuuksista ja puutteis-ta kyselyllä, joka on lähetetty tuhannelle satunnaisesti valitulle alueen asukkaille. Kyselyyn voi vastata myös 12.11.2007 asti rakennusviraston verkkosivuilla osoitteessa www.hkr.hel.fi/suunnitelmat.

Suunnittelualuetta rajaavat Paciuksenkatu, Huopalahdentie, Vihdintie, Hakamäentie, Keskuspuisto, Nordenskiöldinkatu, Reijolankatu ja Stenbäckinkatu. Suunnitelma on nimetty Reijola-nimisen kaupungin hallinnollisen peruspiirin mukaan, joka taas on saanut nimensä Grejuksen (Reijolan) tilan nimestä.

Suunnittelun edetessä järjestetään asukastilaisuuksia ja maastokävelyitä. Reijolan aluesuunnitelman on tarkoitus valmistua 2008 loppuun mennessä.

Lisätiedot asukaskyselystä:
toimistosihteeri Outi Sirkeinen, katu- ja puisto-osasto, puh. (09) 310 38526

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007

Kerran viel, kerran viel, laulaa satakiel...


Kerran viel, kerran viel, laulaa satakiel...

Voiko näin enää kauan sanoa, tuskin, ikävä kyllä.

Miksi pitäisi edes puuttua tällaisen törkeän välinpitämättömän luonnon tuhoamisvimman saneleman suunnitelman vastaiseen taisteluun! Sietääpä kysyä. Kun vastassa on vain täysin sokeita, ainoastaan oman egonsa kohottamisen omaavia henkilöitä, niin kaiketi pitäisi tavallisen ihmisen jättää asia omaan arvoonsa, mutta, mutta, kun tässäkään ajassa ei voi niellä sentään ihan kaikkea ihmisarvoa alentavaa toimintaa.

Tallatkaa kasvit, karkottakaa eläimet, niin voitte nauttia täysin rinnoin villoistanne!

Kerran viel!!

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Jaakko Poikonen: Naturae convenienter vive



Kuva: Juha Jakonen

Jaakko Poikosen Helsingin yliopiston poliittisen historian opiskelijoiden lehti Poleemissa julkaistussa artikkelissa todetaan:

"Helsinki eroaa monesta Euroopan pääkaupungistasiinä, että täällä on myös luonnontilaista metsää. Puistot ovat kieltämättä kauniita paraatikunnossaan,mutta niistä ei löydä sieniä ryöpättäväksi tai valkovuokkoja äitienpäiväkimppuun. Vaikka kuinka media kailottaisi kansan urbanisoitumisesta, suomalainen sielu on syvällä metsässä. Minä olen ylpeä keskus-puistosta, joka jatkuu Töölönlahden nurkilta ainaVantaan rajoille saakka. Keskuspuiston sisällä on neljä luonnonsuojelualuetta ja siellä voi kohdata nisäkkäitä ja lintuja, joita tavallinen kaduntallaaja on nähnyt vainTV:n luontoillassa. Ei siis tarvitse lähteä Kolin jylhiin maisemiin kokeakseen luontoelämyksen, vaan sel-laisen voi saada kuunnellessaan vesimassojen pauhua Pitkäkosken rannalla.

Jotakin keskuspuiston tärkeydestä helsinkiläisille kertoo parin viime vuoden aikana käyty kiista Laaksonalueen asemakaavasta. Kaupunkisuunnitteluvirastossa käynnistettiin yleisön kovasti vastustama hanke Mannerheimintien kupeessa olevan metsäalueen asemakaavan muuttamisesta asuinrakentamisen sallivaksi. Laakso on oiva esimerkki, miten kaupungin jasen asukkaitten mielipiteet viheralueiden käytöstä törmäävät toistuvasti. Kolhoissa betonitaloissa eläville ihmisille melkeinpä kotiovelta alkava metsikkö on suunnattoman tärkeä. Ei huonojalkainen vanhus pääse köpöttelemään Nuuksioon, vaan hänelle riittää tuttu koivikko, jota voi parvekkeelta ihastella. Lähimetsä tarjoaa lapsillekin loppumattomat mahdollisuudet leikkeihin, majanrakennus voi olla myös helsinkiläistenavan vapaa-ajanhupia. Ja innokkaana lenkkeilijänä ja pyöräilijänä minä urheilen mieluummin havisevassa haavikossa kuin pujottelen asvalttiviidakossa pakokaasuja henkeeni vetäen. Eikä sovi unohtaa niitä tuhansia helsinkiläisiä, jotka kasvihuoneilmiöstä piittaamatta jatkavat hiihtoharrastustaan Helsingin lumettomissa talvissa.

Vaikka tonttipula on todellisuutta, niin silti Helsingin kaupungin päättäjien pitäisi oppia näkemään viheralueet voimavarana eikä taakkana. Jos kaikki rannat rakennetaan täyteen ja metsiköt jyrätään maan tasalle, kaupunginisät saavat sitten levitellä käsiään, kun vihreätä rauhaa kaipaavat veronmaksajat kantavat kukkaronsa johonkin vehreydelle myötämielisempään kuntaan. Kaktus ikkunalaudalla tai pari kärsivää pensasta valtatien pientareella eivät tyydytä kenenkään vihernälkää.

Tarkkailemalla helsinkiläisten suhtautumista kaupunkiluontoonsa voi helposti vetää johtopäätöksen, että ihmiset suorastaan huutavat vihreätä ympärilleen. Eikä syynä liene pelkästään vihreän värin rauhoittava vaikutus. Taustalla on paljon syvempiä asioita. Edelleen ihmiset kokevat olevansa jollain tapaa kiinni luonnossa ja monet jopa alkavat voida ruumiillisesti pahoin, jos siitä liiaksi erkaantuvat. Myöskään ei sovi unohtaa sitä, että valtaosalla helsinkiläisistä on ainakin yhden sukupolven takana juuret maaseudulla. Rakkaus viheralueisiin on osaksi samaa ilmiötä kuin maaseudun rauhaan kesäviikonloppuisin valtateitä pitkin pakenevat autoletkat. Suomessa kaupungistuminen on moneen muuhun läntiseen teollisuusmaahan verrattuna vielä kovin nuori ilmiö. Mielenkiintoista tässä kehityksessä on sekin, että innokkaimmat luontoaktivistit ovat usein kaupunkilaisnuoria. Ehkäpä tietoisuus luon-non merkityksestä herää kaupunkilaisten parissa voimakkaammin, kun kaikkialla ympärillä levittäytyvä vehreys ei ole itsestäänselvyys kuten maaseudulla.

Liian suoria yleistyksiä ihmisten viherrakkaudesta ei kuitenkaan pidä tehdä. Eräskin tunnettu kokoomuspoliitikko sanoi taannoin lehtihaastattelussa inhoavansa luonnossa oleskelua ja viihtyvänsä parhaiten kaupungin hulinassa. Uskoisin tämän ihmisryhmän olevan alati kasvava, onhan elämäntapamme jatkuvasti urbanisoitunut. Luonnosta vieraantuneisuus näkyy paitsi siinä, ettei kaupunkilaislapsi enää osaa erottaa lammasta vuohesta, myös siinä että monille luonto esittäytyy vihamielisenä ja pelottavana asiana. Näille ihmisille kelpaa vain hoidettu puistomainen kaupunkiluonto. Nykyään trendinä on tienvarsipöheikköjen raivaaminen raskaalla kädellä. Tätä perustellaan sillä, että pusikot tarjoavat toiminta-areenan kaiken-karvaisille narkomaaneille, ryöstäjille ja raiskaajille. Asiassa on varmasti perää, mutta mielestäni valtionkriminaali- ja sosiaalipoliittisia virheitä ei pidä yrittää ratkaista puuttumalla vain puitteisiin eli jyräämällä jokainen pikku tienvarsimetsikkö matalaksi. Vaikka huumeidenkäyttäjien hoitoon ohjaaminen ei ole il-maista, niin ei sitä myöskään ole jokaisen ryteikön muuttaminen hallituksi avaraksi kaupunkipuistoksi. Luonnollisuus on kaunista myös viherkysymyksessä. Mielestäni luonnontilainen lajistoltaan rikas viheralue on monessa mielessä arvokkaampi kuin hiekkapolusta, parista pensaasta, nurmiläntistä ja kukkapenkistä koostuva puistokokonaisuus. Joku saattaa toki esittää vastaväitteen, että onhan jänöjusseilla tilaa vilistää Kehä kolmosen tuolla puolen. Minusta asiaa ei saa nähdä näin, vaan jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus tutustua hoitamattomaan luontoon asuinpaikastaan huolimatta.

Medialla on ratkaiseva merkitys kansalaisten mielipiteiden muodostumisessa myös silloin, kun kyseessä ovat kaupungin viheralueet. Voi pohtia, olisiko ihmisten suhtautuminen kaupunkiluontoon vähemmän latautunutta, jollei media toisi niin innokkaasti aihetta esille. Jokainen meistä muistaa kuinka Lasipalatsin salava oli päivästä toiseen Helsingin Sanomien kaupunkisivujen pääaihe. Salavan kannosta tuskin olisi tullut laajamittaisen pyhiinvaelluksen kohde ellei hesari olisi rummuttanut kansalaisten kokemasta surusta vanhan puun kuoleman takia. Samanlaista tunnemyrskyä tiedotusvälineet loivat kesän ennätyskuivuuden aikana, jolloin mummeleita suorastaan yllytettiin kastelukannuineen puistoihin kyykkimään ja pelastamaan puita kuivumiskuolemalta.

Kaupungin viheralueet eivät siten ole yksiselitteinen ilmiö, vaan asiassa on melkeinpä yhtä monta puolta kuin puussa lehtiä. Absoluuttista oikeata mielipidettä suhtautumisessa siihen, miten viheralueita pitäisi hoitaa tai jättää hoitamatta ei ole. Toivon kuitenkin, että Helsingissä säilytetään monimuotoisuus tässä asiassa, eli olisi sekä puistoja että pöheiköitä.

Naturaeconvenienter vive
elä sovussa luonnon kanssa!"

Koko Poleemissa 3/2006 julkaistun artikkelin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Kaupunkimetsä on aivan ihmeellinen onni


On aivan ihmeellinen onni, että kaupungissa asuvilla ihmisillä on oma metsä, jossa voi kerätä voimia ja hengittää, voi harrastaa, liikkua, ulkoilla, tavata ystäviään, uudistua ja pysyä työkykyisenä, jotta voi maksaa suuret verorahat kaupungille. Puiston ei kuitenkaan pitäisi olla erityinen onni, vaan normaali asia, jota ei ole lupa ottaa kaupunkilaisilta pois. Me kaupunkilaiset olemme valinneet teidät, päättäjät ja me maksamme isot palkkionne. Te ette voi kohdella meitä kuin roskajoukkoa, jonka näkemyksiä ei kuunnella.

Terveiset teille kaikille ja me haluamme uskoa inhimillisyyteenne. Maija Anttila, tehän olette sairaanhoitaja. Luulisi, että olisitte inhimillinen!

Blogin ylläpitäjä ei ole vastuussa tämän - kuten yhdenkään - vetoomuksen sisällöstä. Kaikilla vetoojilla - myös minulla - huoli on yhteinen, ja useimpia vetoojia yhdistää se, että he ovat perillä siitä, ketkä Helsingissä käyttävät kaavoitusvaltaa. Paremmin perillä kuin moni päättäjä luulisi...

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Suomessa pian puoli miljoonaa kakkostyypin diabeetikkoa


Tämänpäiväisen uutisen mukaan Suomessa on pian puoli miljoonaa ns. kakkostyypin diabeetikkoa. Kakkostyypin diabetes tarkoittaa sellaista diabetesta, johon sairastutaan aikuisiässä, ja usein sairastuneet eivät itse edes tiedä sairaudestaan. Sairastavien määrä on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt noin 70 prosentilla, eli kyse on uudesta kansantaudista.

Kansanterveyslaitoksen johtaja Pekka Puskan mukaan paras aikuisiän diabetesta ehkäisevä keino on riittävä päivittäinen arkiliikunta. Puskan mielestä ihmisiä tulisi rohkaista liikkumaan kaupunkisuunnittelullisin ja liikennepoliittisin keinoin sekä tarjoamalla heille riittävästi liikuntapaikkoja. Puskan mielestä aikuisiän diabetesta ennaltaehkäiseviä keinoja käyttämällä säästetään huomattavia summia terveydenhuollossa.

Helsingin Keskuspuisto, jonka portti on Lääkärinkadun alue, on juuri tuollainen arkiliikuntaan soveltuva, siihen laajalti käytetty ja siihen rohkaiseva alue. Sitä käytetään päivittäin koiranulkoilutukseen ja lenkkeilyyn sen eri muodoissa, sitä käyttävät läheisten koulujen ja päiväkotien lapset luonnossa liikkumiseen ja luontoleikkeihin, siellä hiihdetään talvisin. Lisäksi monien työmatkapyöräreitti kulkee Keskuspuiston läpi, joka päättyessään Lääkärinkadulle muodostaa luontevimman reitin läntisestä Helsingistä keskustaan, pyörätien jatkuessa Urheilukatua pitkin Töölönlahdelle.

Laakson alueella asuu paljon vanhuksia, jotka muuttivat alueelle jo Mannerheimintien aravatalojen valmistuttua pian sotien jälkeen. Jos Mannerheimintien talorivin taakse tulee uusi asuinalue, tämä merkitsee matkan kohtalokasta pitenemistä Keskuspuistoon. Tämä voi olla monille alueen vanhuksille lopullisesti sen vähäisenkin jäljellä olevan toimintakyvyn vievä kuolinisku. Monet vanhuksista liikkuvat ainoastaan saatettuina tai rollaattorilla, minkä voi helposti todeta lenkkeillessään tai pyöräillessään Keskuspuiston lävitse.

Kuten Puska - Suomen arvostetuin ja tunnetuin pitkän linjan kansanterveyden edistäjä - totesi, liikuntaan pitää vaikuttaa kaupunkisuunnittelullisilla, liikennepoliittisilla ja liikuntapoliittisilla keinoilla. Kaupunkisuunnittelullinen keino ehkäistä aikuisiän diabetesta on välttää ihmisten arkiliikunnalle elintärkeiden viheralueiden - kuten Keskuspuiston - uhraamista etuoikeutettujen asuinalueiksi. Liikennepoliittinen keino ehkäistä aikuisiän diabetesta on suosia kevyttä liikennettä, eli esimerkiksi kävelyä, sauvakävelyä, juoksua, koiranulkoilutusta ja juoksemista, omalle kunnolle parhaiten soveltuvia liikuntamuotoja. Tästä tullaankin liikuntapolitiikkaan: on kannatettavaa tukea kaikkea liikuntaa, mutta erityisesti sellaista liikuntaa, joka ei maksa mitään ja jota voi harrastaa omalta kotiovelta. Parhaita paikkoja tällaiseen liikuntaan tarjoavat juuri lähimetsät, kuten Keskuspuisto.

Muutkin arvostetut kansanterveyden asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon sijoittaminen säästää pitkän pennin ja että juuri lähiviheralueet ovat ensiarvoisen tärkeitä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tukevan arkiliikunnan kannalta ja että Helsingissä erityisesti Keskuspuisto on arkiliikunnan kannalta keskeinen alue. Alla UKK-instituutin entisen johtajan, dosentti Mikael Fogelholmin ja dosentti Pertti Mustajoen - maamme johtavan ylipainoasiantuntijan ja aikuisiän diabeteksen tuntijan kannanotot asiasta.

K A N N A N O T T O

Helsingin keskuspuiston alueella suunnitellaan kaavamuutosta ja kerrostalojen rakentamista. Paikka on rakentamiselle ja asumiselle tietysti hyvä, onhan siitä pääsy jopa kävellen sekä ydinkeskustaan että Keskuspuiston ulkoilureiteille.

Keskuspuiston pienintäkään pilkkomista ei kuitenkaan voi pitää hyvänä asiana. Tällä hetkellä Keskuspuisto muodostaa ainutlaatuisen henkireiän, joka ulottuessaan pääkaupungin ydinkeskustasta pitkälle pohjoiseen on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Metsä kaupungissa tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkua, niin kilpajuoksijoille kuin vanhemmalle väelle. Metsä tuo kaupunkiympäristöön myös maisemallista vaihtelua. Se tarjoaa paikan, jonne voi mennä katselemaan, kuuntelemaan ja haistamaan luontoa, sinne voi mennä marjoja ja sieniä poimimaan, koiraa ulkoiluttamaan, lenkkeilemään ja suunnistamaan. Lapsille metsä koulun, päiväkodin tai kodin takana on virikkeitä tarjoava leikkipaikka - Nuori Suomi ry:n tutkimusten mukaan usein jopa suositumpi kuin koulun tai kodin piha.

Kuntien terveydenhuolto on lähivuosina suuren haasteen edessä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan sekä pitkäaikaissairaita että toimintakyvyltään heikentyneitä. Näitä asioita ei voida ratkaista odottamalla ja vastaamalla terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntään - kuntien on reagoitava etukäteen panostamalla terveyttä ja toimintakykyä edistäviin toimiin. Hyvin tärkeää on myös antaa mahdollisuuksia liikkumiseen niille, joilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta mennä kovin pitkälle liikkumaan.

Keskuspuisto ja sen eräät ”lonkerot” (esim. Lääkärikadun luo ulottuva alue) ovat sairauksien ehkäisyn kannalta juuri sellaisia liikuntaa lisääviä ympäristöjä, joita muualla maailmassa halutaan rakentaa lisää. Me emme täällä saa näyttää päinvastaista esimerkkiä vain sen takia, että metsää kaavoitusten jälkeenkin jää, vaikkakin vähän kauemmaksi.


Tampereella 24.10.05

Mikael Fogelholm, dosentti
UKK-instituutin johtaja


KANNANOTTO

Lihavuusongelman vakavuuden vuoksi Suomen Akatemia ja Suomalainen lääkäriseura Duodecim järjesti kolmipäiväisen kansallisen ns. konsensuskokouksen Espoossa.

Kokouksen yhteenvetopaneelia johti Peijaksen sairaalan ylilääkäri Pertti Mustajoki, joka on maamme johtavia liikalihavuus- ja diabetesasiantuntijoita.

Seuraavassa professori Mustajoen kannanotto nyt puheena olevan kaavamuutokseen ja rakennushankkeeseen.

Viime viikolla julkistettiin suomalaisten lihavuusepidemiaan liittyvä konsensuslausuma. Jos nykyinen lihomistrendi jatkuu, kansa sairastuu ja terveydenhuollon budjetit ylittyvät. Väestön lihavuuden keskeisenä syynä on ihmisten luontaisen liikkumisen väheneminen.
Konsensuslausuma toteaa, että kuntien tulisi eri tavoin edistää ja helpottaa kuntalaisten luontaista liikkumista. Liikkumismahdollisuuksien lisääminen tulisi ottaa huomioon mm. kaavoituksessa.

Helsingin keskuspuiston alueella Lääkärinkadun varteen suunniteltu kaavamuutos katkaisee erään Keskuspuiston paljon käytetyn kevyen liikenteen reitin. Ratkaisu heikentää ihmisten liikkumismahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi kaikin tavoin lisätä. Ihmisten terveyteen ja liikuntamahdollisuuksiin vedoten vastustan kotikaupunkini suunnitelmia lohkoa Keskuspuistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia liikkumiseen.
Helsingissä 3.11.2005
Pertti Mustajoki
professori, ylilääkäri
”Lihavuus - painavaa asiasta painosta” -konsensuskokouksen paneelin puheenjohtaja

Toivon todella että keskuspuistoon ei rakenneta enää mitään


Muutin tänne vuonna 1961, osoite ei tuntunut kovin houkuttelevalta Mannerheimintie, mutta ihastuin näkymään joka levittäytyi toisella puolella, eli keskuspuistoon. Sinne pääsi suoraan kotiovelta hiihtämään, luistelemaan, koiraa ulkoiluttamaan ja nyt lastenlasten kanssa.

Yksi ikkuna on puistoon päin ja sen voi pitää yöt läpeensä auki, eikä liikenne kuulu ja uni maistuu.

Toivon todella että keskuspuistoon ei rakenneta enää mitään.

Kunnioittaen

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Töölönlahden tanssit pe 28.9- Töölönlahti Fall Dance Fri 28th Sep



Tanssia Laaksossa, Keskuspuistossa. Dancing at Laakso, at the Central Park.
Kuva/Photo: Juha Jakonen

TÖÖLÖNLAHDEN TANSSIT VAPAAN TILAN PUOLESTA perjantaina 28.9. klo 19-01!

Happi loppuu! Avoimena kokoontumispaikkana toiminut Happihuone uhataan purkaa ja tilalle on kaavoitettu toimistorakennuksia. Tule tanssimaan tähtitaivaan alle ja nauttimaan yhteisestä Töölönlahdesta ja vapaasta kaupunkitilasta!

Puun katveessa soittavat:Tanssi-orkesteri Vallilan tango, Dj:t Speedy&Salama: poppia venäjälta ja balkanilta, mustalaismusiikkia sekä orientaalisäveliä turkista. Mahdollisia yllätysesiintyjiä.

Nuotio ja puhvetti. Omat lapaset mukaan. Sijainti: VR:n ratapihan ja Töölönlahden kupeessa Happihuoneen pihalla.

Ei pääsymaksua. O2- yhdistys ja Vallilan Bingo &co järjestävät.



TÖÖLÖNLAHTI FALL DANCE this Friday 28.9. 19pm to 1 am.

Happihuone open gallery is under a threat of demolition and the municipality has plans of building offices at the sites. Töölönlahti is changing. Come and dance under the skies, and enjoy the open free urban space!

At the stage: Dance orchestra Vallilan Tango and DJ:s Speedy&Salama: pop from the Balkans and orientals sounds from Turkey.

Come to Happihuone, by the railroads and Töölönlahti, close to Finlandiatalo. No entrance fee. Organized by O2-group and Vallilan Bingo.


Töölönlahden rantapuisto, joka "kohennetaan" Finlandiapuistoksi (http://www.finlandiapuisto.fi/index.phtml?page_id=1005&navi_id=1005), tulee merkitsemään yhteisten ja yleisten, ei-kaupallisten virkistysalueiden pienenemistä Töölön alueella. Sitä tärkeämpää onkin säilyttää Laakson alue nykyisellään - vapaana virkistäytymiseen tarkoitettuna viheralueena - jo siksi, että Yleiskaavassakin puhuttiin alueellisesta viheraluetasapainon säilyttämisen tärkeydestä ja todettiin, että kantakaupungin alue kärsii tässä vertailussa. New Yorkin Keskuspuiston isä ja maisema-arkkitehtuurin perustaja Frederick Law Olmsted totesi, että alkuperäinen luonto - silloin kun sitä on saatavilla - on aina ihmisen luomaa, keinotekoista luonnon imitaatiota parempi. "Hoidettukin" Keskuspuisto on paljon lähempänä alkuperäistä luontoa kuin esimerkiksi ne "vesiaiheet", joita Finlandiapuistoon suunnitellaan.

The Töölönlahti bay park will be "upgraded" to the so called "Finlandia Park". (http://www.finlandiapuisto.fi/index.phtml?page_id=1005&navi_id=1005). This means that the area ment for public recreation will de diminished in Töölö area. This will also mean that it will be all the more important to preserve the Laakso area of the Helsinki Central Park in its current status, as a green area, a park because also in the most recent master plan of Helsinki it was stated that it is important to maintain equal amount of green areas in all parts of Helsinki and that even now the downtown area suffers in comparison with the other areas of Helsinki. The founder of landscape architecture and the father of the New York Central Park, Frederick Law Olmsted always preferred the original nature - when available - to man-made artificial imitations of nature. The Central Park of Helsinki is much closer to his ideal than the "Water themes" planned for the Finlandia Park.

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

34. Pääkaupunkijuoksun tulokset


34. kerran Helsingin Keskuspuistossa juostun pääkaupunkijuoksun yleisen sarjan nopein oli tällä kertaa Helsingin Jyryä edustava Joseph Tanui ajalla 1.09.12. M35 -sarjan nopein oli SM-tason hiihtäjänäkin tunnettu Kai Lippojoki ajalla 1.15.44. M45 -sarjassa kovinta kiirettä piti Kari Lomperi ajalla 1.18.46. M55 -sarjassa vähiten aikaa kulutti Pekka Kaipainen, jolta puolimaratoniin kului 1.26.25.

Naisten yleisen sarjan nopein oli Jaana Roviola-Lehtonen ajalla 1.26.17. N40 -sarjassa kovinta vauhtia piti Ruut Heikkinen, jolta matkaan kului 1.32.30. N50 -sarjassa matkan kulki ripeimmin Salme Peltoniemi, joka juoksi puolimaratonin aikaan 1.42.10.

Miesten neljännesmaratonin voitti Pekka Stenholm ajalla 36.29 ja naisten vartin Kaisa Lehtonen ajalla 39.01.

Muita poimintoja tulosliuskoilta:
Miesten yleisessä sarjassa ikijuoksija ja pitkäaikainen SM-tason maratoonari Pekka Rantakari on 4. ajalla 1.17.59.
M45 -sarjassa 80-luvun maajoukkuejuoksija Seppo Liuttu oli 11. ajalla 1.30.39.
N40 -sarjassa 400 metrin juoksun vuoden -74 euroopanmestari ja vieläkin lyömättömän suomenennätyksen 50,14 omistaja Riitta Salin oli 7. ajalla 1.43.31.
Naisten varttimaratonilla voittaja Kaisa Lehtonen jätti taakseen sm-tason menijöitä; toiseksi sijoittui Maria Söderström, kolmanneksi Minna Nummela ja neljänneksi Marjaana Lahti-Koski.

Kaikki tulokset voi tarkistaa klikkaamalla otsikkoa. Löydä oma ja kaverisi aika ja sijoitus!

perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Kaupunginvaltuuston keskustelua Lääkärinkadun alueesta


Helsingin kaupunginvaltuuston lähetekeskustelua 30.11.2005 kaupungin asuntopoliittisesta ohjelmasta, mm. Lääkärinkadun alueesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

SKP:n ja Asukaslistan Yrjö Hakanen, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki omissa ryhmäpuheenvuoroissaan puolustivat Lääkärinkadun alueen jättämistä koskemattomaksi.

SDP:n Maija Anttila (Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja, tuolloin myös demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja) kommentoi hämmästyneenä aloitetta liittää Lääkärinkadun alue viralliseen Keskuspuistoon. Anttila ilmaisi huolensa etenkin suurten perheasuntojen tarpeesta ja 25-30 -vuotiaiden asumistarpeista; kuitenkin suurin osa tuon ikäisistä on sinkkuja, jotka tavoittelevat yksiöitä.

Valtuutetut Minerva Krohn (vihr.), Pekka Saarnio (vas.) ja Juha Beurling (SDP) muistuttivat, että tilavien perheasuntojen tavoittelussa unohtuu se, että Helsinkiin tarvittaisiin myös pieniä sinkkuasuntoja. Beurling muistutti myös oikein siitä, että asumisväljyyden lisäksi tulisi huomioida myös elintilan väljyys, ja elintila ei rajoitu neljän seinän sisälle, vaan siihen kuuluu myös lähiviheralueet, joita ei pitäisi nakertaa.

Sirpa Asko-Seljavaara ja Ulla-Maija Urho (kok.) muistuttivat siitä, ettei Helsingin viheralueita tulisi kaavoittaa täyteen pientaloja. Mari Puoskari (vihr.) muistutti lähiviheralueiden tarpeesta, ja toivoi asiasta kiinnostuneilta demarivaltuutetuilta yhteistyötä Vihreiden kanssa. Sanna Hellström (vihr.) totesi, että lähiviheralueet ovat yksi oleellinen seikka, jolla perusteella asunto valitaan.

Stefan Johansson (RKP) ja Mika Ebeling (KD) ehdottivat pilvenpiirtäjiä Keski-Pasilaan; tälle alueellehan saisi helposti mahdutettua moninkertaisesti sen väestön, jota on suunniteltu Lääkärinkadun alueelle. Pasilan miljöö ei tästä kärsisi yhtään, ja lisäksi Keski-Pasilan asukkailla Keskuspuistokin on erittäin lähellä heidän nautittavakseen. Kimmo Helistö (vihr.) muistutti myös, että pientalojen rakentaminen on vähäisen tonttimaan haaskausta.

Matti Enroth (kok.) totesi, että MRL:n soveltamisessa asukkaita ei kuunnella aidosti, vaan runnotaan kaavahankkeet läpi väkivaltaisesti. Osallistamisesta muistutti myös Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)

Arja Karhuvaara (kok.) piti Keskuspuiston reunoja pusikkoina, ja että Lääkärinkadun reunan voisi hänen mielestään täyttää tornitaloilla. Karhuvaara totesi myös viime maaliskuisessa Horisontin eduskuntavaalipaneelissa, että hän pitää asuntoja tärkeämpinä kuin tienvarsipusikkoja. Autoilupuolueelle huomautettakoon, että jos kerran lexuksille pitää saada lisää baanaa, silloin kaikki jäljelle jäävät metsät todellakin kurjistuvat tienvarsipusikoiksi. Tai ainakaan Lexuksen ikkunasta ei juuri metsää näe pusikoilta...

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Keskuspuisto on äärettömän tärkeä



Äärettömän tärkeä:
- liikunta-/urheilupaikka
- virkistyksen paikka
- rentoutumisen paikka
- luontoystävän paikka
- erittäin monelle työmatkareitti, kävellen tai pyöräillen, poissa liikenteen melusta ja saasteista.

Monipuolisesti ihmisen terveyttä ja hyvinvointia edistävä alue, jota ei missään nimessä pidä nakertaa reunoista.
Keskuspuiston luontoa pitäisi kaikin tavoin vaalia.

Länsipasilalainen terveydenhoitaja

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Viheralueiden arvottaminen vaikeaa



Kuva: Inge Martonen

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla tiistaina 11.9.2007

Kaupunkisuunnittelun pahin vihollinen, tonttipula on viime aikoina taas nostanut päätään. Yhdeksi keinoksi lievittämiseen on ehdotettu viheralueiden arvottamista; mitkä viheralueet koetaan niin ehdottoman pyhiksi, ettei niihin saa kajota ja mitkä viheralueet taas voisivat olla mahdollista tonttireserviä, ainakin jos niille suunnitellut kaavoitushankkeet brändätään houkuttelevasti.

Kuitenkaan esimerkiksi Keskuspuiston eteläosaan Laaksoon suunnitellusta kerrostaloalueesta ei saada kuntalaisten silmissä hyväksyttävää edes kutsumalla rakennuksia kaupunkivilloiksi.

Viheralueiden arvottamista ei nähtävästi olla mietitty aivan loppuun saakka, sillä siihen liittyy monia ongelmia. Kuka arvottaa eri viheralueita ja miten?

Mahdollisessa neuvoa-antavassa kunnallisessa kansanäänestyksessä keskeisellä paikalla oleva tunnettu viheralue (esimerkiksi Keskuspuisto) olisi vahvoilla, kun taas syrjäinen mutta paikallisesti tärkeä metsä saattaisi jäädä rakennusmaareserviksi.

Voisiko jokainen antaa yhden äänen tärkeimmäksi pitämälleen viheralueelle, vai voisiko puoltoäänen antaa kaikille tärkeiksi katsomilleen viheralueille?

Jotta tällainen "vaali" olisi edes teoriassa mahdollinen, viheralueet pitäisi nimetä ja luetella yksiselitteisesti ja tyhjentävästi, jotta tiedetään, mistä äänestetään. Esimerkiksi Keskuspuisto tarkoittaa yhdelle Töölönlahden rantaa, toiselle Laaksoa, kolmannelle Maunulaa, neljännelle Pirkkolaa, viidennelle Paloheinää, kuudennelle Haltialaa ja seitsemännelle Vantaanjoen rantaa, vaikka osa näistä ei edes ole virallista Keskuspuistoa vaan Helsinkipuistoa ja osa taas hallitsevan tulkinnan mukaisesti ei ole puistoa ensinkään. Äänestyspaikoilla tulisikin olla esillä kartta, johon uhatut viheralueet olisi rajattu ja nimetty.

Jos taas Helsinki jaettaisiin vaalialueisiin esimerkiksi suurpiirien mukaan, jolloin voisi äänestää vain oman lähialueensa metsiä, tällöin lähtökohtana tulisi olla alueellinen viheraluetasapaino.

Vaali toimisi pudotuspelinä; jäljelle jäisi sama määrä viheralueita tai suhteellisesti sama pinta-ala viheralueita per suurpiiri. Jos vaali toteutettaisiin alueellisena, se olisi piiru kaupunginosademokratian suuntaan.

Toisaalta varsinkaan nuoret ihmiset eivät välttämättä samastu asuinalueeseensa, koska he muuttavat usein, tekevät työtään ja harrastavat oman asuinalueensa ulkopuolella. Toiseksi, välttämättä omaan kotiseutuun liittyvät asiatkaan ole kovinkaan tuttuja. On mahdollista elää koko ikänsä Herttoniemessä tietämättä, missä on Laajasalo.

Kolmanneksi, tällainen aluedemokratiamalli - joka ponnistaa samasta ideologiapohjasta kuin alkuperäinen itseriittoisten puutarhakaupunkien idea - siunaisi nimbyilyn, eli ihmisten ei olisi suotavaa eikä edes mahdollista ottaa millään tavalla kantaa muihin kuin oman elinmpäristönsä asioihin.

Michael Perukangas
puistotutkija ja -aktivisti
Oslo, Norja

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Keskuspuisto on osa elämääni ja hyvinvointia!

Keskuspuisto on osa elämääni ja hyvinvointia! Olen asunut Keskuspuiston vieressä viimeiset 25 vuotta. Maalta muuttaneena Keskuspuisto on arvokas asia minulle! Kaipaan luonnon läheisyyttä ja sen on tarjonnut K-puisto. Liikun K-puistossa useita kertoja viikossa. Vuodenajasta riippuen lenkkeilen, hiihdän, sauvakävelen jne. Sieltä saan kunnonkohennusta niin fyysisesti kuin myös henkisesti. K-puisto on ollut ja on yhä merkittävällä tavalla työkykyäni ylläpitävä tekijä. Olen lähes 60 -vuotias ja aion vielä pitkään pysyä työelämässä. Erittäin merkittävä asia on minulle ollut ja on edelleen myös kotini ikkunasta näkyvät luonnonkalliot. Ne ovat runsaassa käytössä, kesäisin piknik-retkeläiset ja auringonpalvojat valloittavat ne. Myös esim. lasten tapahtumia on em. paikassa järjestetty. Niillä voi käydä istumassa ja rauhoittumassa, katsella aamuyöstä vaikkapa auringon nousua! Tämän ajan ihmiset tarvitsevat nimenomaan rauhoittumispaikkoja. Tällaisia paikkoja nimenomaan Keskuspuisto tarjoaa.

Olen ollut järkyttynyt kuullessani, että Keskuspuistosta tehdään rakennusalue. Toivon, että suunnitelma ei toteudu, koska me tarvitsemme K-puistoa hyvinvointimme ylläpitämiseen.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Keskuspuisto on tärkeä 4-henkiselle perheelle



Keskuspuiston merkitys on perheellemme erittäin suuri. Asumme Mannerheimintiellä Keskuspuiston laidassa. Kotimme ikkunoista avautuu kaunis puistomaisema kallioineen Laakson sairaalan suuntaan. Vastapainoksi Mannerheimintien melulle ja saasteille tämä puistonäkymä on ollut ensiarvoisen tärkeä meille.

Tämän maisema-arvon ja virkistyskäytön menettäminen tuntuisi suorastaan kohtuuttomalta meille lähistöllä asuville, jotka olemme asuntomme valinneet juuri näiden luontoarvojen perusteella.

Tuntuisi suorastaan rikolliselta teolta tämän kauniin maiseman tuhoaminen. Suomessa löytyy vielä rakentamatonta maata, joten jättäkää tämä alue meille keskustan lähituntumassa asuville, koska meillä ei ole liikaa näitä kallisarvoisia virkistysalueita.

Yhteistyöterveisin!
nelihenkinen perhe Mannerheimintie 73:sta

maanantaina, syyskuuta 03, 2007

Lääkärinkadun alue tulee ehdottomasti säilyttää nykyisellään


Olen syntynyt v. 1961 ja lapsuuteni vietin Ruskeasuolla ja Meilahdessa. Isoäiti asui Tullinpuomin leikkipuiston vieressä ja lapsuuteni parhaimmat muistot ovat juuri niiltä seuduilta. Olen kuulemma jopa ottanut ensiaskeleeni näillä tienoin. Kaupunkilaislapselle kalliot ja metsänreuna olivat täynnä jänniä leikkipaikkoja ja seikkailuja.

Käsitykseni alueen luonnon tärkeydestä vahvistui entisestään kun v. 1980 syntyneen tyttäreni kanssa aloin ulkoilla samoilla seuduilla ja oma isoäitinikin oli vielä mukana retkillämme!

Vuodesta 1984 olen asunut Länsi-Pasilassa ja Keskuspuiston Mannerheimintien puoleinen osa on ollut lenkkipolkunani ja koiran ulkoilutusreittinä siitä lähtien.

Meidän suvustamme on siis sukupolvi toisensa jälkeen nauttinut nyt uhattuna olevan alueen luonnosta. Alue tulee ehdottomasti säilyttää nykyisellään!

torstaina, elokuuta 30, 2007

Helsinki: Close to the Forest, Nature in the City


The Michael Michalik report on the green areas of Helsinki with a section of Central Park can be read through clicking the headline.

tiistaina, elokuuta 28, 2007

Maija Anttila hiihtää Keskuspuistossa


Stadin demarien valtuustoryhmän entisestä puheenjohtajasta, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajasta Maija Anttilasta sanotaan oheisessa jutussa, että hän hiihtää talvisin Keskuspuistossa, ja mikä on kiitettävää ja valitettavan harvinaista, hän matkustaa hiihtoretkilleen julkisilla kulkuvälineillä. Kun Maija Anttilalta kysyttiin Kaupunkimetsäliikkeen syksyllä 2006 pidetyn luentosarjan päätösluennolla Keskuspuiston arvosta hyötyliikuntaan tarkoitettuna alueena ja Lääkärinkadun alueesta porttina Keskuspuistoon - sieltä alkavat ladut syvemmälle Keskuspuistoon - hän mainitsi että kaavoituksenkin jälkeen Keskuspuistoa jäisi jäljelle 700 hehtaaria ja myös tuolloin mainitsi hiihtävänsä Keskuspuistossa. Anttila sanoi siis, että alue, jolla hän hiihtää, on Keskuspuistoa. Sopisi kuitenkin toivoa, että myös muille ihmisille suodaan sama oikeus hiihtää Keskuspuistossa kuin Anttilalla, ja ettei Anttilalla olisi yksinoikeus myöskään sen määrittelemiseen, mistä hiihtoladut Helsingissä alkavat.

Jutussa todetaan myös, että Anttilalla on hallinnassa paitsi maankäytön ja asumisen suunnittelu, hän sairaanhoitajana ja terveysjärjestöaktiivina tietää myös, miten terveydenhuoltojärjestelmämme pitäisi toimia. Eikö sen pitäisi toimia siten, että panostetaan ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon, jolloin pitkällä tähtäimellä yhteiskunta säästäisi sievoisen summan sairaanhoitokustannuksissa? Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kannalta taas juuri Keskuspuiston kaltaiset arkiliikuntaan sopivat alueet ovat elintärkeitä; tästä aiheesta voi lukea kansanterveyden asiantuntijoiden Mikael Fogelholmin ja Pertti Mustajoen kannanotot - jotka löytyvät tästä blogista - joissa molemmissa todetaan, että olisi hyvin lyhytnäköistä politiikkaa kaavoittaa Keskuspuiston nk. Lääkärinkadun alue asumiseen. Tämä paitsi vaikeuttaisi pääsyä kantakaupungista Keskuspuistoon, esimerkiksi juuri hiihtoladuille, vaikeuttaisi pääsyä pohjoisesta päin ulos Keskuspuistosta ja olisi alueen vanhusväestölle ja lapsille kohtalokasta.

Anttila puhuu haastattelussaan kohtuuhintaisten asuntojen tarpeesta, mikä onkin kiistatonta. Kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa ei kuitenkaan lisätä rakentamalla kalliita asuntoja Laaksoon.

Stadin Ruusussa sanotaan, että Maija Anttilan antamat lupaukset pitävät. On vaikea sanoa, tarkoittaako tämä juuri edellämainittuun kohtuuhintaisten asuntojen tarpeeseen vastaamista edellämainituilla keinoilla, jotka ovat susia jo syntyessään. On myöskin vaikea sanoa, miten suhtautua sellaisen henkilön lupauksiin, joka yhdessä lauseessa sanoo aluetta Keskuspuistoksi ja kieltää tämän toisessa lauseessa, saman puheenvuoron aikana. On edelleenkin vaikea sanoa, miten suhtautua sellaisen henkilön kaavoituksellisten näkemyksien realistisuuteen, joka Radio Helsingin haastattelussaan (joka myöskin löytyy tästä blogista) suorittaa prosenttilaskua Anttilan laskuopin mukaan, joka tiivistettynä on sellaista, että 10n = n.

Maija Anttilan kunniaksi on sanottava, ettei hän yritä mielistellä - paitsi ehkä viiteryhmiään Hakaniemessä - yrittäessään keksiä keinoja "kaupunkiköyhyyteen" ja ratkaisuja asuntojen tarpeeseen, ei edes niitä kuntalaisia, joista on tullut puskiessaan päätään Maija Anttila -nimiseen seinään hänen entisiä ystäviään. Itse olen tyytyväinen asumistasooni, mutta se ei ole Maija Anttilan tai kaupunkisuunnittelulautakunnan ansiota.

Asumistasoa ei voi mitata yksioikoisesti neliömetreillä per asukas. Minulle on tärkeää se, että asuinpaikastani on erinomaiset joukkoliikenneyhteydet ja että lähialueella on riittävästi viheralueita, ikään kuin oman olohuoneeni jatkeena.

Stadin Ruusussa julkaistun jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

lauantaina, elokuuta 25, 2007

Helsinkiläiset eivät halua kaavoittaa Keskuspuiston reunalle



Suomen Gallupin kunnallisvaalien 2004 alla tekemän mielipidetutkimuksen mukaan

helsinkiläiset eivät halua kaavoittaa pientalotontteja viher- ja virkistysalueiden, kuten keskuspuiston, reunoille helpottamaan kaupungin tonttipulaa.Erityisen voimakkaasti ehdotusta virkistysalueiden reunoille kaavoittamisesta vastustavat Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajat, joista 69 prosenttia suhtautuu ajatukseen kielteisesti. Tiedot ilmenevät Suomen Gallupin Helsingin Sanomien toimeksiannosta tekemästä kyselystä, jossa haastateltiin 1102 helsinkiläistä kahden päivän aikana lokakuussa 2004.

Kysymystä viher- ja virkistysalueiden reunoille kaavoittamisesta alustettiin haastattelussa usein esitetyllä väitteellä, että lapsiperheet muuttavat pois Helsingistä, koska kaupungissa ei ole tarjolla tarpeeksi pientalotontteja.
Enemmistö, 58 prosenttia, kaikkien puolueiden kannattajista suhtautuu kielteisesti ehdotukseen. Selvä vähemmistö, 36 prosenttia, suhtautuu myönteisesti ajatukseen kaavoittaa tontteja viheralueiden läheisyyteen. Seitsemän prosenttia vastaajista ei osannut sanoa mielipidettään asiaan.

Vasemmistoliiton kannattajista 64 prosenttia ja vihreiden kannattajista 66 prosenttia ei helpottaisi tonttipulaa kaavoittamalla viher- ja virkistysalueiden reunoille. Myös kokoomuksen, keskustan ja Sdp:n kannattajista yli puolet vastustaa ajatusta, mutta samojen puolueiden kannattajista hieman keskimääräistä useammat suhtautuvat myönteisesti pientalotonttien kaavoitusehdotukseen virkistysalueiden reunoille. Keskustan ja kokoomuksen kannattajista 40 prosenttia kaavoittaisi viheralueiden laidalle, demareidenkin tukijoista 39 prosenttia.

Tutkimustulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Mielipidekyselystä tehdyn HS-verkkouutisen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Etutöölöläisen naisen Keskuspuiston puolustus



Varhaisin muistoni Lääkärinkadun vaiheilta on perheemme vierailu 1940-luvulla sukulaissedän, ylilääkäri Väinö Seppäsen virka-asunnossa Tuberkuloosisairaalassa. Kun vanhemmat joivat palmuin koristellussa salissa kahvia, me lapset nautimme hopeateetä.

Seuraavat muistot ovat hiihtoretkiltä, jotka aina alkoivat Laakson kentältä ja suuntautuivat kuusimetsän halki kohti pohjoista. Kun lumi suli, retkeiltiin kallioilla, juuri niillä, joille nyt suunnitellaan asuntoja. Vuonna 1950, 13 -vuotiaana ostin (vähän äidinkin avustamana) Hercules -merkkisen retkeilypyörän. Kun paras ystäväni sai pyörän hänkin, alkoi todellinen pyöräilyinnostus. Aina koulun jälkeen kiipesimme pyörän selkään: Urheilukatu - Nordenskiöldinkatu - Laakson kenttä - Metsälä - Pasila oli vakioreittimme. Eläinten hautausmaalta otimme suojelukseemme Krux -nimisen koiran huoltoa vaille jääneen haudan. VR:n vaneriselle osoitelaatalle maalasin sinisellä maalilla nimen KRUX. Ja niin oli pyöräretkillämme tärkeä päämäärä.

Juuri näinä päivinä olemme saaneet lukea sanomalehdistä, että Helsingillä on odotettavissa suuret tulot, kun se suursataman valmistuttua pääsee myymään tontteja nykyisiltä satama-alueilta. Myös Keski-Pasilan rakentaminen tietää tuloja Helsingille. Tätä taustaa vasten on suorastaan irvokasta, että puhutaan taas Keskuspuiston rakentamisesta = nakertamisesta. "Kaupunkivillat!"
Mikä typerä keksintö! Ne, jotka haluaisivat asettua asumaan Keskuspuistoon, odottakoot hieman ja hankkikoot asuntonsa tulevilta uusilta asuntoalueilta, niiltä jotka kaavoitetaan asumiseen, ei sieltä mikä on kaavoitettu virkistysalueeksi.

etutöölöläinen nainen

maanantaina, elokuuta 20, 2007

Trombi: Keskuspuistoon kaavaillaan kaupunkivilloja


HEO:n (Laajasalossa sijaitsevan Helsingin evankelisen opiston) harjoitusprojektina syntynyt opiskelijalehti Trombi omisti kaksikin mainintaa Lääkärinkadun alueen kaupunkivilla-hankkeelle. Ne voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

torstaina, elokuuta 16, 2007

Keskuspuisto on keidas sotaveteraanille


Kaupungin päättäjät!

Keskuspuisto sellaisena kuin se on nyt, on keidas tällaiselle sotaveteraanille. (81 v, vaimo 79 v), joka kaipaa rauhallista luontoa ihmismielelle.

Päivittäisellä puistokierroksella tapaamme
- äitejä
- lapsia
- koululaisia
- kevyen liikenteen käyttäjiä
- sauvakävelijöitä
- vanhuksia
- koirien ulkoiluttajia

Kaikkien kasvot kertoo tämän Laakson alueen mittaamattomasta merkityksestä jokapäiväisiin toimintoihin.

Sodassa metsä oli suoja, siviilissä mielenrauhan tuoja.

Päättäjät!

Älkää tehkö vääriä ratkaisuja.

tiistaina, elokuuta 14, 2007

33. Pääkaupunkijuoksu 23.9.2007 Pirkkolassa


33. kerran järjestettävän Pääkaupunkijuoksun ilmoittautumistiedot ja reitti löytyvät klikkaamalla otsikon alta avautuvaa Juoksija-lehden linkkiä. Reitti kiemurtelee taas tutuissa maisemissa, lähtö on Pirkkolassa, ja juoksijat taivaltavat Paloheinän,
Niskalan ja Pitkäkosken kautta takaisin Pirkkolaan.

Viime vuonna taapersin juoksun läpi aikaan 1.55.48, vaikka pelottavan hyvin mennyt "viimeistelylenkki" antoikin odottaa puolentoista tunnin hujakoille menevää aikaa. Tämänvuotinen osallistumiseni on vielä auki.

Asuntoministeri Vapaavuori Keskuspuiston puolestapuhujana


Yksi Helsingin kunnallispolitiikan pitkäaikaisista voimahahmoista, asuntoministeri Jan Vapaavuori toteaa oheisessa nettikolumnissaan, että "Puolustan vakaasti keskuspuiston asemaa Helsingin keskeisenä viher- ja virkistysalueena." Siihen, kuuluuko sitten myös Lääkärinkadun kaavoituskiistan alainen alue Vapaavuoren puolustuspiiriin, hän on sanonut ottavansa kantaa vasta sitten kun asia on "ajankohtainen" eli sitten jos kaavasuunnitelma etenee kaupunkisuunnittelulautakunnasta kaupunginhallitukseen. Tosin hänen jättäessään kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävänsä 23.4.2007, asia ei edes tule hänen päätettäväkseen. Niinpä varaa olisikin yksilölliseen ulostuloon.

Vapaavuoren kolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

On hyvä muistaa, että Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen totesi viimekesäisessä Skanskan verkkolehdelle antamassaan haastattelussa, että jos ja kun Sipoon alueliitos toteutuu, voidaan Helsingin Keskuspuisto jättää rauhaan. Pajusen haastattelun voi lukea menemällä allaolevaan osoitteeseen (sitä ei voi klikata).

http://www.skanska.fi/uploads/o2pfn62jlm.pdf

Herrojen Vapaavuori ja Pajunen - molemmat innokkaita kuntolenkkeilijöitä - soisi tietävän tai muistavan sen, että Lääkärinkadun alueella on sisäasiainministeriön vahvistama voimassaoleva puistoasemakaava ja että se kuului vuoden 1975 Helsingin Keskuspuiston yleissuunnitelma-alueeseen. Lisäksi Lääkärinkadun alue kuuluu Helsingin kaupungin ulkoilukartoissa Keskuspuistoon. Missään vaiheessa ei olla tehty sellaista päätöstä, että Lääkärinkadun alue poistettaisiin Keskuspuistosta.

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Masokistin unelma 2007: lopputulokset


Tämänvuotiseen Masokistin Unelmaan otti osaa 61 itsensä kiduttajaa, joista maaliin asti kärsi 25 asteen helteessä 49 osanottajaa. Kilpailun - joka on epävirallinen 100 kilometrin juoksun suomenmestaruuskilvoittelu - lähtö ja maali sijaitsevat Paloheinässä.

Osanottoni kaikille osanottajille. Viralliset tulokset voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Liisa-mummun vetoomus Keskuspuiston puolesta



Lohtua saat metsän puista,
lähellä kun ovat.
Surun kyyneleet saat loppumaan,
kun puita halaat.
Älä riko luontoa Keskuspuiston.
Jos sen teet rahan ahneudessasi
rikot sieluja ihmisten.

Liisa-mummu

torstaina, elokuuta 09, 2007

EI ENÄÄ PALAAKAAN KESKUSPUISTOSTA!



Kuva: Kirsikka Bonsdorff

Ollessasi uupunut arkipäivään ja työhösi, kaupungin pölyyn ja meluun, maailman tuskaan ja hätään, lähde Keskuspuistoon, pakoon pahaa maailmaa.

Palatessasi takaisin asfaltin hektiseen menoon huomaat yllätykseksesi, taas kerran, nuortuneesi, saaneesi lisää voimavaroja ja uusia ideoita. Tunnet olevasi jollakin tavalla onnellinen ja kiitollinen. Melkein jo hymyilyttää. Nyt jaksat taas.

EI ENÄÄ PALAAKAAN KESKUSPUISTOSTA!

tiistaina, elokuuta 07, 2007

Virkanaisen vetoomus Keskuspuiston puolesta



Kuva: Kirsikka Bonsdorff

Olen 55 -vuotias atk-työssä oleva virkanainen. Jotta niveleni ja lihakseni pysyvät vielä 10 vuotta kunnossa, on ehdottoman tärkeää sauvakävellä ja pyöräillä iltaisin ja viikonloppuisin. Keskuspuistossa olen lenkkeillyt tähän asti. Kun kuuntelee linnunlaulua ja haistelee metsän tuoksua, stressivaivat vähenee. Jos tämäkin ilo minulta otetaan, voi tulla kaupungille kalliiksi maksaa terveydenhoitokuluja. Asun Keskuspuiston laidalla ja tiedän, että monet nuoret, keski-ikäiset ja vanhemmat hoitavat kuntoaan lenkkeilemällä. Ottakaa näin tärkeä asia huomioon.

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Minun Keskuspuistoni - ei muistoni!



Kuva: Inge Martonen

Nyt suojelkaa laitoineen Keskuspuisto
Ei olla saa se vain vuosikymmenten muisto
Älä puiston reunaa ahneudessasi napsi
Siitä nauttii kaikki - olet vanhus, nuori tai lapsi
On luonto kasveineen ja kallioineen elämän voima
Sitä korvaa ei rakennettujen kaupunkivillojen valikoima
Nämä "villat" vain harvoja lämmittää
Ulkoilijoiden reittejä ne vain suuresti hämmentää
Suuri rikos on luonnon raiskaus
Sen takaisin saanti on toivoton paikkaus
Antakaamme luonnon siis kukoistaa
Yrittääkäämme sitä vielä yhdessä rakastaa

torstaina, elokuuta 02, 2007

Kaavoituksen eteneminen Helsingissä



Kuva: Inge Martonen

Helsingin Keskuspuiston aivan lounaisimpaan kulmaan, nk. Lääkärinkadun alueelle ollaan suunnittelemassa kaavamuutosta, joka mahdollistaisi pienkerrostalojen, nk. kaupunkivillojen rakentamisen. Asian käsittelyaikataulua on lykätty kahden viimeisen vuoden aikana monasti; yhtenä syynä on ollut luontoselvityksien pitkittyminen (virallisesti) ja toisena syynä epäillään olevan eduskuntavaaleja, jotka lykkäsivät epämiellyttävän päätöksen tekemistä yli vaalien.

Useimmat viheralueita näivertävät kaavoitussuunnitelmat menevät yleensä läpi Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa SDP-Kokoomusäänin 5-4, eikä ole ainuttakaan hyvää syytä epäillä, että tämä tapaus olisi poikkeus. Jos kaavasuunnitelma hyväksytään lautakunnassa, se pitää esitellä yleisölle, joka voi esittää kaavaan huomautuksia. Sitten kaavasuunnitelma menee kaupunginhallitukseen, jossa se tarvitsee myöskin enemmistön tuen mennäkseen vielä kaupunginvaltuustoon, joka lopulta siunaa tai hylkää kaavan.

Moni kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu on sanonut joko julkisesti tai yksityisesti vastustavansa kaavasuunnitelmaa, joten toivoa on. Demareilla taas on tunnetusti kova ryhmäkuri, eikä kriittisiä ulostuloja sallita. Helsingin valtuustoryhmistä Vihreät, Vasemmistoliitto ja Keskusta vastustavat kaavasuunnitelmaa, ja muiden ryhmien (Kristilliset, RKP) äänet saattavat hajautuessaan olla avainasemassa.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja -viraston, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston yhteystiedot löytyvät oikealla olevasta linkkilistasta. TÄSSÄ VAIHEESSA KANNATTAA VAIKUTTAA!

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Terveiset Keskuspuiston käyttäjältä


Eikö Helsingistä tai sen lähiympäristöstä löydy joutomaata villoja varten?

Keskuspuistoa ei pidä "nakertaa" sen reunoilta; kaupunkilaiset tarvitsevat sen henkireiäksi vapaa-aikanaan.

Puistoon voisi tehdä lisää polkuja koiranomistajille, hiihtäjille ja hevosille ja polkupyöräilijöille etc.

Tontteja asunnoille löytyy varmasti muualtakin, kunhan vain on hyvää tahtoa etsiä.

Terveisin keskuspuiston käyttäjä

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Masokistin unelma 2007

Tule katsomaan juoksijoita, ehkä myös kannustamaan 100 kilometrin epävirallisesta Suomen mestaruudesta kilpailevia masokisteja! Katsominen on ilmaista, sen sijaan itsensä kiduttaminen maksaa.

Kilpailu käydään Paloheinässä 11.elokuuta, ja sen virallisille kotisivuille ilmoittautumistietoineen pääsee klikkaamalla ylläolevaa linkkiä.

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta (ja Keskuspuistoa puolustavasta kansanliikkeestä)



Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) blogikolumnin voi lukea myös klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa. Outin halun puolustaa lähiviheralueita luulisi olevan ymmärrettävän, jopa demareille, hänen ottaessaan esille demarien mansikkapaikka Kivinokan. Outi ei kuitenkaan ole nimby; hän mainitsee kolumnissaan nimeltä myös Myllypuron, Laajasalon ja Keskuspuiston puolustamisen arvoisiksi viheralueiksi.

Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta

Mikä yhdistää Myllypuron metsäaktiiveja, Pro Kruunuvuori-liikettä ja Keskuspuistoa puolustavaa kansanliikettä? Ne kaikki kritisoivat lähiviheralueiden uhraamista täydennysrakentamiselle.

Valtuustossa käsitellään viikon kuluttua kaupungin asunto-ohjelmaa, minkä vuoksi oma vihreä ryhmämme kokoontui muutama päivä sitten miettimään vihreitä lähtökohtia kaupungin rakentamiselle. Eräs paikalla ollut siteerasi Satu Hassia, jonka mukaan asuntopolitiikan pitäisi tukea ihmisille luontaista halua jäädä sille alueelle, jonne ovat jo asettuneet.
Tutkimuksetkin kuulemma osoittavat ihmisten haluavan jäädä sinne, minne ovat jo asettuneet ja missä viihtyvät. Usein työpaikka sijaitsee lähellä asuntoa, ja jos perhe muuttaa, tuotetaan lisää työpaikkaliikennettä ja siis ilmansaasteita. Halukkuus jäädä kerran valitulle asuinalueelle pätee myös opiskelijoihin: jos opiskelija viihtyy asuinalueellaan, hän jää sinne myös perheen perustettuaan. Ja toisinpäin. Asuinalueita olisi siis perusteltua suunnitella miettien, miten tietyn alueen viihtyvyyttä parannetaan niin, etteivät ihmiset halua muuttaa pois.

Minusta Hassin ajatuksessa on paljonkin perää, vaikka se kuulostaa kieltämättä ensialkuun liian simppeliltä kaikkia asumiseen liittyviä ongelmia ajatellen. Ennen kuin rakentamis- tai kaavoituspäätöksiä tehdään, pitäisi siis katsoa kysessä olevaa aluetta ja miettiä, millä tavalla juuri tätä tiettyä aluetta parannetaan. Jos tietty puisto on alueen lapsiperheiden viihtymisen kannalta tärkeä, sille ei välttämättä kannata rakentaa niitä Helsingistä kuuluisasti puuttuvia perheasuntoja, koska silloin olemme vaarassa menettää alueelle jo asettuneet lapsiperheet. Tilaa perheasunnoille pitäisi ensisijaisesti pyrkiä löytämään jostakin muualta, sieltä, missä niitä kaikkein eniten tarvitaan, tai sitten rakentamalla kokonaan uusia alueita, jotka eivät pilaa kaupunkikuvaltaan valmista asuinaluetta tai nakerra kenenkään lähiviheraluetta. Viheralueiden ja asuntojen rakentamista yhdistää tietty lopullisuus - kerran rakennettua viheraluetta ei enää saada takaisin, asuntokanta taas on pysyvää, vaikka asukasrakenne vaihtelisikin.

Herttoniemessä, jossa itse asun, on viime aikoina keskusteltu siitä, miten metroaseman ympäristöä voisi kehittää siinä yhteydessä, kun Herttoniemen vanha ostari lähivuosina puretaan. Itse olen ajatellut, ettei vanhan ostarin tilalle kannattaisi enää rakentaa lisää 1-2 huoneen asuntoja -- niitä Herttoniemen vanhat talot ovat täynnä -- vaan juuri tilavia perheasuntoja, joista Herttoniemessä on pulaa ja joiden puuttuessa lapsiperheet joutuvat muuttamaan alueelta ennen pitkää pois. Alueen lapsiluku on jo kääntynyt laskuun, ja meiltä uhkaavat lähteä ennen pitkää niin koulu kuin terveyskeskuskin, jollemme saa alueen lapsiperheitä pidäteltyä muuttamasta Espooseen, Järvenpäähän, ja Kirkkonummelle...

Meidän perheelle suurin syy Herttoniemeen asettumisessa oli juuri alueen vihreys ja muutamat lähellä sijaitsevat ulkoilualueet, kuten Kivinokka -- jos Kivinokkaa uhkaisi rakentaminen, perustaisin kansanliikkeen alta aikayksikön. :)

Tein jokin aika sitten valtuustoaloitteen, joka parantaisi nimenomaan Herttoniemen tyyppisten vanhojen asuinalueiden asuntorakennetta (siis Roihuvuoren, Lauttasaaren, Haagan, Kivihaan jne.). Jännittävä nähdä, millaisen vastaanoton aloite saa asuntopoliittisen ohjelman käsittelyn yhteydessä. Aloite kuului seuraavasti:

Valtuustoaloite 28.9. 2005

Helsingin 300 000 asunnosta yli 100 000 on pieniä 1-2 h ja k/kk:n asuntoja. Tilavista perheasunnoista on pulaa, mikä näkyy käytettävissä olevista asuinneliöistä asukasta kohden; Helsingissä asutaan selkeästi ahtaammin kuin muualla maassa tai muissa Pohjoismaissa keskimäärin.

Pulaa tilavista perheasunnoista on etenkin vanhoilla 50-60-luvuilla rakennetuilla lähiö- ja esikaupunkialueilla. Helsingistä lapsiperheiden muuttovirta kulkee lähikuntiin, mikä johtaa Helsingissä vähitellen epäterveeseen asukasrakenteeseen ja kalliseen palveluverkostoon.

Muissa Pohjoismaissa tällaista kehitystä on pyritty ehkäisemään siten, että kaupunki on osallistunut vierekkäisten kerrostaloasuntojen yhdistämisestä aiheutuviin kustannuksiin.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että terveen asuntorakenteen takaamiseksi ja perheasuntojen määrän lisäämiseksi kaupunki tukisi vierekkäisten kerrostaloasuntojen yhdistämistä myöntämällä avustusta muutostöistä aiheutuvien sähkö- ja putkitöiden kustannuksiin.

Perheen vetoomus Keskuspuiston puolesta


Meillä on tällä hetkellä 3-henkinen perhe, joka kasvaa keväällä (2006) 4-henkiseksi. Keskuspuisto, nimenomaan Laakson alue, on meille ELINTÄRKEÄ jokapäiväisessä elämässämme. Käytämme sitä mm.
- kummankin vanhemman työmatkaan
- sienestämme
- marjastamme
- vanhempien luku-/auringonottopaikka
- lasten retkeilyyn ja luonnon opiskeluun
- keräämme kuivatettavaksi lehtiä ja kukkia joka vuosi
- piknik-retkiin
- pyöräilyyn
- hiihtoon
- juoksuun
- sauvakävelyyn
- kävelyyn
- rullahiihtoon
- pulkkamäkeen
- leikkipuistoon
- eläintenbongausta

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Isoäidin vetoomus Keskuspuiston puolesta


Keskuspuisto on mittaamattoman arvokas kaikille helsinkiläisille, jopa yli kaupungin rajojen! Sitä ei saa tuhota, se olisi korvaamaton vahinko ihmisille.

Keskuspuiston oikea metsä antaa minulle voimia ja mielenrauhaa, hyviä muistoja...

Siellä opin suunnistamaan 40 -luvulla, opetin lastenlapsia hiihtämään ja luistelemaan, retkeiltiin salaperäisissä kuusikoissa ja korkeilla kallioilla. Nyt käyn siellä aistimassa kevään tulon ja syksyn tuoksut, talven hiljaisuuden.

Säilytetään keskuspuisto kuten sen luojat aikanaan päättivät.

toivoo helsinkiläinen isoäiti 78 vuotta.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Vetoomukset Lääkärinkadun alueen puolesta Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnalle



Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelma on valistuneen, sisäpiiritiedoilla vahvistetun veikkauksen mukaan menossa Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan käsiteltäväksi suhteellisen pian kesälomien jälkeen. Tätä kirjoitettaessa paras veikkaus on edelleenkin, että kaavoitussuunnitelma, jossa miltei 4 hehtaaria Keskuspuistoa oltaisiin muuttamassa rakennusalueeksi nk. kaupunkivilloiksi, olisi menossa SDP-Kokoomus -äänin 5-4 lävitse. Jos kaavasuunnitelma selviytyy lautakunnan vähemmän karttuisesta mutta varsin kurttuisesta kourasta, se menee vielä kaupunginhallitukseen, ja jos siellä saavuttaa ahneen enemmistön vähänäköisen suosion, se vielä etenee kaupunginvaltuustoon, jolla on lopullinen viisaus.

Hallussani on alkuperäinen versio siitä mapista, joka kopioineen kiersi siinä Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa (8.12.), jossa Lääkärinkadun alueen suunnitelma meni nykymuodossaan jatkokierrokselle. Koska oletan, että vetoomuksen kirjoittajat haluavat asialleen julkisuutta, eivät niinkään henkilöilleen, tulen julkaisemaan valikoidusti ja nimettömästi parhaita ja koskettavimpia vetoomuksia, ilman kirjoittajien nimeä, jotteivät he mahdollisesti joutuisi vaikeuksiin.

Vastuu vetoomuksien sisällöstä on tietenkin kirjoittajien, mutta asian tärkeys tehnee ymmärrettäväksi ajoittain suhteellisen kovatkin äänenpainot, jopa syytökset. Suurin osa ihmisistä on valistuneempia kuin luullaan, ja he tietävät, miten ainakin Helsingissä kaupunkisuunnittelukoneisto toimii.

Asiaan voi vielä vaikuttaa. Kaupunkisuunnittelulautakuntalaisille kannattaa soittaa, heitä kannattaa tavata ja heille voi lähettää sähköistä tai tavallista postia. Uusia vetoomuksia voi jättää myös tämän sivun kautta, kommentoimalla tätä vetoomusta, klikkaamalla "comments".