tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Jäähyväiset Keskuspuistolle Kuninkaantammessa

Muutan ensi maanantaina, 5.1. kahdeksi vuodeksi Osloon. Kun palaan, näitä metsiä ei enää ole. Tilalle tulee Kuninkaantammen asuinalue, jossa on kaksi positiivista asiaa. Ensinnäkin, vedenpuhdistamon lampi saadaan yleiseen virkistyskäyttöön, Helsingin ainoaksi "järveksi". Toiseksi, jokamiehenoikeuteen kuuluvan alueen pinta-ala kasvaa. Muuta positiivista suunnitelmissa ei sitten luonnon kannalta olekaan.

Kuninkaantammen alta jäävät nämäkin muurahaiset kodittomiksi.

Tämäkin osa on Keskuspuistoa.

Tämäkin osa tätäkin osaa on osa Keskuspuistoa.

Polku osoittaa juuri tämän osan Kes - eikun Kuninkaantammea olevan suosittua sienimetsää ja koiranulkoilutusmaastoa. Eipä ole kauaa enää.

Suosittu yhdysulkoilutie Vakkatieltä "Linjalle". Oikea puoli menetetään, vasen, jo nytkin Perhekunnantien alueen väliin kaistaleeksi puristunut alue säilynee.

Tämä maisema EI ole Keskuspuistoa, vaikka moni luuleekin niin. Ei, se on Kuninkaantammea, kohta asuintalojen takapihaa.

Ulkoilupolku, joka vie Vakkatieltä "Linjalle". Kumpi puoli polusta kuuluu Keskuspuistoon ja kumpi uhrataan?

Näkymä "Linjalta" pohjoiseen. Tästä alkaa Kuninkaantammen suunnittelualue ja tästä itään loppuu virallinen Keskuspuisto. Polun oikea puoli siis on Keskuspuistoa, vasen ei.

Näkymä "Linjalta" koilliseen. Edessä näkyvä maisema kelpaa Kaupunkisuunnitteluvirastonkin mukaan jatkossakin Keskuspuistoksi.

Tästä Kuninkaantammentieltä alkaa nyt suosittu ulkoilureitti, jonka toinen pää on tulevan Jokeri II-tunnelin toisen ulostuloaukon tietämillä.

Näin jylhiä ovat Kuninkaantammen metsät nykyisessä hoitamattomuudessaan.

Tähän tulee taloja.

Tästä tulee lähtemään Jokeri II-linjan joukkoliikennetunnelin läntinen pää.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Metsän jouluhiljentyminen Keskuspuistossa 23.12. klo 18-19


Metsän jouluhiljentyminen Keskuspuistossa 23.12. kello 18-19 Urheilukadun päässä Lääkärinkadun kulmassa.

Järjestäjinä vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta ja Meilahden seurakunta. Kirkkoherra Hannu Ronimus puhuu. Lisäksi katsaus uhatun metsän nykytilanteeseen. Kuoro- ja yhteislaulua, mehua ja pipareita. Myös joulupukki piipahtaa.

Vapaa pääsy.

Lisätietoja
Jussi Vapaasalo,
040-966 5101

perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Reijolan aluesuunnitelma


Reijolan aluesuunnitelman luonnoksesta pidettiin yleisötilaisuus keskiviikkona Allergiatalolla. Työhön on liittynyt asukaskysely, joka on lähetetty 1000 asukkaalle Niemenmäessä, Ruskeasuolla, Pikku Huopalahdessa, Meilahdessa ja Laaksossa. Aluesuunnitelma on ohjeellinen Yleisten töiden lautakunnalle, priorisoiden alueen viheralueiden ja katujen kunnossapito-, käyttö- ja kehittämistarpeet.

Käyttäjäkyselyssä nousi selvästi esille muutamia viheralueita, joita asukkaat arvostavat ylitse muiden. Viheralueita arvotettiin useilla eri ulottuvuuksilla: luontoarvojen, historiallisten arvojen ja käytön osalta. Arvostetuimpia viheralueita Reijolan alueella ovat asukaskyselyn mukaan Lääkärinkadun alue, jota aluesuunnitelmassa kutsuttiin Tullinpuomin puistoksi sekä Pikku Huopalahden länsirannan puisto.

Luontoarvoja alueen puistoista eniten on edellämainituilla Tullinpuomin puistolla ja Pikku Huopalahden puistolla. Historiallisesti arvokkaimmiksi todettiin edellämainittujen lisäksi Ruskeasuon siirtolapuutarha. Eniten käytettyjä viheralueita ovat edellämainitun kolmen lisäksi Tilkanniitty.

Tullinpuomin puistosta todettiin, että sen metsät liittyvät Keskuspuistoon ja että se on lähipuisto, unohtaen kuitenkin sen, että sitä käyttävät lähiseudun asukkaiden lisäksi myös laajemmankin alueen ulkoilijat, joille se on – kuten aluesuunnittelija Kaisu Ilonen totesi – portti Keskuspuistoon. Alueen mtsä kuuluu hoitoluokitukseen C5, ja se todettiin arvometsäksi, jonka arvokas tervaleppäkorpi sijaitsee kuitenkin kaavamuutosalueella. Lisäksi Laakson sairaalan kalliot todettiin kasvillisuudeltaan erittäin rikkaiksi.

Suunnitteluinsinööri Toni Haapakosken mukaan alueen jatkosuunnittelussa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, jossa alue on puistona.

Aluesuunnitelmaa voi kommentoida osoitteessa http://feasy.net/hkihkr/1, jonne pääsee klikkaamalla otsikkoa.

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

REIJOLAN ALUESUUNNITELMAA ESITELLÄÄN ASUKKAILLE


Asukastilaisuus 26.11.2008
REIJOLAN ALUESUUNNITELMAA ESITELLÄÄN ASUKKAILLE

Helsingin kaupungin rakennusvirasto laatii aluesuunnitelmaa Pikku
Huopalahden, Ruskeasuon, Laakson ja Niemenmäen alueelle. Lisäksi
suunnittelualueeseen kuuluu osa Etelä-Haagaa sekä Paciuksenkadun
pohjoispuolinen osa Meilahdesta. Suunnitelma ohjaa viheralueiden ja
katujen hoitoa ja kunnostusta.

Aluesuunnitelman luonnos esitellään asukkaille keskiviikkona
26.11.2008 Allergiatalossa, Paciuksenkatu 19. Suunnitelmat ovat esillä
kello 17.30 alkaen, ja esittely- ja keskustelutilaisuus alkaa kello
18.00.

Suunnitelmaluonnokseen voi tutustua myös 24. - 30.11.2008
rakennusviraston asiakaspalvelussa, Pohjoinen Makasiinikatu 9.
Asiakaspalvelussa voi antaa suunnitelmaa koskevaa palautetta ja
parannusehdotuksia.

Suunnittelua voi seurata ja kommentoida lisäksi verkossa. Linkki
verkkopalveluun on osoitteessa www.hkr.hel.fi/suunnitelmat.

Suunnittelualuetta rajaavat Paciuksenkatu, Huopalahdentie, Vihdintie,
Hakamäentie, Keskuspuisto, Nordenskiöldinkatu, Reijolankatu ja
Stenbäckinkatu. Suunnitelma on nimetty Reijola-nimisen kaupungin
hallinnollisen peruspiirin mukaan, joka taas on saanut nimensä
Grejuksen (Reijolan) tilan nimestä.

LISÄTIEDOT:
aluesuunnittelija Kaisu Ilonen, katu- ja puisto-osasto, puh. (09) 310 38 638
metsäsuunnittelija Markus Holstein, katu- ja puisto-osasto, puh. (09)
310 64 829
suunnitteluinsinööri Toni Haapakoski, katu- ja puisto-osasto, puh.
(09) 310 39 840

torstaina, marraskuuta 20, 2008

Keskuspuistosta löytyi Euroopan pienin kovakuoriainen

Keskuspuistosta on löytynyt Euroopan pienin kovakuoriainen raidankääpäripsikkä (Baranowskiella ehnstromi).

Se on vain puoli millimetriä pitkä ja se asuu ainoastaan raidankäävän ((Phellinus conchatus) pilleissä. Suomessa raidankääpäripsikältä tunnetaan vain muutama esiintymä.

Raidankääpäripsikkä löytyi Keskuspuistosta Haagan korkeudelta Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen kovakuoriaisretkellä, jota vetivät yli-intendentti Jyrki Muona Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta.

Laji löydettiin tieteelle uutena Ruotsista ja Suomesta 1990-luvulla.

Keskuspuiston eteläosissa on runsaasti suuria kääpäisiä raitoja, joten tämän erikoisen eliön kannalta se on varmasti tärkeä elinalue, Luonnontieteellisen museon tiedotteessa pohditaan.

Esimerkiksi Ruskeasuon hevoshaan kohdalla suuri määrä näitä kookkaita puita on kuitenkin kaadettu kevyen liikenteen väylän valaistuksen parantamiseksi, museon asiantuntijat harmittelevat.


Sama uutinen löytyy HS:n nettisivuilta.

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Kirves on taas heilunut Keskuspuistossa


Ruskeasuon hevoshaan tienoilla Laakson kentälle johtavan tien varressa on hakattu systemaattisesti kaikki puusto mukaanlukien isoja hyväkuntoisia koivuja ja tuomia ulkoilutien ja hevoshaan aidan väliltä, ja laajalta alueelta hevoshaassa ja kauempaakin.

Yritin kysellä Rakennusvirastosta, kenen päätöksellä puut on hakattu, mutta sieltä väitetään, että he olisivat hakanneet puut Liikuntaviraston pyynnöstä, joka taas kehottaa kysymään Rakennusvirastosta.

7.11.08 Raimo Leppänen

******
LISÄYS 10.11.08

Ollessamme Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retkellä viime lauantaina törmäsimme samaan tuhoon. Kyse on kuulemma valaistuksen muuttamisesta "turvallisuuden lisäämiseksi". Tätäkö ulkoilijat ja metsien käyttäjät haluavat? Näitäkö keinoja kaupunki todella käyttää parantaakseen turvallisuutta kaupungeissa? Todellako tämän uskotaan auttavan? On muistettava, että metsä, puut tai pusikot eivät itsessään ole syy turvattomuuden tunteeseen. Vaikka koko metsä ja kaikki pusikot valaistaisiin, ei pelko tästä maailmasta lopu.

Kaisa Hauru

Raimo O. Leppäsen alkuperäisen Kaupunkimetsäliikkeen blogiin julkaiseman jutun Ruskeasuon metsätuhoista voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kiitos!


Sain 110 äänestäni 20 Laakson alueelta. Tuhannet kiitokset luottamuksesta, talkooavusta puistojuhlassamme 4.10 ja kaikesta tähänastisesta!

Olen yleensä toiminut ilman varasuunnitelmia. Koska valtuustopaikka ei avautunut, palaan perheeni kanssa Norjaan luultavimmin kahdeksi vuodeksi. Vihreiden hyvä menestys - tahtoisin myös ajatella, että osittain myös työni - näkyi myös Laaksossa, jossa Vihreät oli suurin puolue. Luotan siihen, että valitut Vihreät edistävät kansallista kaupunkipuistoa, ja Keskuspuistoa sen ytimenä.

Edistän toistaiseksi kansalaisaktivismia ja kaupunkipolitiikkaa etupäässä tutkijana, eli oma, aktiivinen kunnallispoliittinen harrastukseni, joka virittyi Keskuspuiston puolustamisesta, jää nyt toistaiseksi syrjään. Seuraan toki tilannetta aktiivikansalaisena ja keskityn nyt toden teolla Keskuspuisto-väitöskirjaani, joka on jäänyt taka-alalle kampanjoinnin jalkoihin, samoin perhe-elämä.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Kansalaisvaik(e)uttamisen lyhyt oppimäärä Helsingissä – Never trust a smiling socialdemocrat



Kirsikka Bonsdorffin ja Saara Toivosen kanssa Lääkärinkadun alueella Keskuspuistossa lokakuussa 2006. Kirsikka ja Saara eivät ole vastuussa allaesitetyistä mielipiteistä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että puoluepolitiikka on kansalaistoiminnan jatke, ja poliittiset puolueet ovat välineitä, joista jotkut ovat parempia välineitä kuin toiset. Liityin Vihreisiin kolmisen vuotta sitten, kuultuani, että rakastamani Keskuspuisto nk.Lääkärinkadun alueelta Laaksossa oltaisiin uhraamassa muutamien satojen etuoikeutettujen asuinmaaksi. Uskoin, että jäsenyys Vihreissä antaisi minulle suoremmat yhteydet päätöksentekoon kuin vapaana kansalaisaktivistina toimiminen ja välineen säilyttää Keskuspuisto kaikkien yhteisenä virkistysalueena. Olen saanut kansalaisaktivistina paljon kontakteja puoluerajojen ylitse, ja kokemuksia, joiden uskon olevan hyödyllisiä ja opettavaisia.

Poliittiset puolueet eivät ole suljettuja salaseuroja. Niissä on kenen tahansa mahdollista vaikuttaa. Esimerkiksi minä olin aloitteentekijänä ja laatijana kesän 2007 puoluekokousaloitteessa, jossa Helsinkiin ajetaan kansallista kaupunkipuistoa, joka turvaisi nykyisiä kaavamääräyksiä paremmin Helsingin viheralueiden säilymisen virkistyskäytössä. Ilokseni tämän aloitteen sisältö on nyt mukana Helsingin Vihreiden kunnallisvaaliohjelmassa.

Miksi sitten kannattaa äänestää Vihreitä? Vihreiden vahvuus on aina ollut tiiviit yhteydet myös ei-puoluepoliittiseen kansalaistoimintaan; me uskomme, että luottamuksen palauttaminen politiikkaan lähtee sellaisesta yhteisöllisyydestä, jossa poliitikot kuuntelevat kansalaisia, eivät vain kuule.

Vuonna 2000 voimaansaatetussa Maankäyttö- ja rakennuslaissa taataan kuntalaisten vaikutusmahdollisuus oman ympäristön suunnittelussa. Kaupunkiamme suunnitellaan sen asukkaille, ja paras kaupunki saadaan siten, että kuntalaiset todella ovat mukana päätöksenteossa. Miten tämä sitten taataan?

Maankäyttö- ja rakennuslaki takaa siis kuntalaisten oikeuden tulla kuulluiksi omaa elinympäristöään koskevissa asioissa. Ei kuitenkaan riitä, että puolueella on korvat; niitä on myös käytettävä.

Vallitseva kaupunkisuunnittelukäytäntö Helsingissä lähtee siitä, että osallisia ovat maankäyttöhankkeiden välittömän lähipiirin asukkaat, yhteisöt ja yritykset. Helsingissä ei kuitenkaan ole kaupunginosademokratiaa, joten kaupunkiympäristön osallisia ovat kaikki kaupunkilaiset. Olen kannelmäkeläisenä puolustanut meilahtelaisten, töölöläisten, laaksolaisten, pikku-huopalahtelaisten, ruskeasuolaisten, paloheinäläisten, malminkartanolaisten, myllypurolaisten, laajasalolaisten ja vuosaarelaisten oikeuksia omiin lähivirkistysalueisiin, koska ne ovat arkiliikunnan kannalta välttämättömiä; lisäksi ne ovat monille ainoa kosketus luontoon. Tätä kaupunkisuunnittelulautakunnan yhden äänen 5-4 enemmistö ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, vaan Kokoomus ja Kokoomuksen salarakkaat kaupungin betonoimisessa ovat olleet yksituumaisesti panemassa kaupunkilaisten virkistysalueita muovipussiin. Yhdessä asiassa Kok-dem –puolueessa on kuitenkin sisäinen särö: kun Kokoomus redusoi kuntalaiset kuluttaja-asiakkaiksi ja kunnan valintamyymäläksi, demari tietää kansalaista itseään paremmin, mitä kansalainen haluaa!

Vaikka Helsingissä ei ole kaupunginosademokratiaa – kiitos paljolti Kokoomuksen, joka pelkää sen estävän kaupungin ”järkevän ja kokonaisvaltaisen kehittämisen” – moni kaupunkipäättäjä toimii ikään kuin helsinkiläisten elinpiiri rajoittuisi heidän omalle takapihalleen. Kaupunkisuunnittelupäättäjät tulkitsevat vain kaavoitushankkeiden naapurit osallisiksi; tämä oletettavasti siksi, että näin menetellen heidän vaikuttamisensa on helppo tyrmätä nimbyilynä. Kuitenkin, jos kaupunkisuunnittelupoliitikko esimerkiksi vastustaa Hakaniemen ravintolapaviljonkia, tämä ei ole autoritaarisimman näkemyksen – eli hänen itsensä mielestä - nimbyilyä, vaan kaupungin kokonaisedun ajattelemista.

Luulin aikaisemmin, että Maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä dialogisuus edellyttäisi kaksisuuntaista kommunikointia, aitoa keskustelua, jossa molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan ja ottaisivat toistensa ideoista mahdollisuuksien mukaan ns. vaarin. Kun kaavoitustilaisuuksissa, joita kuntalaisten kuulemiseksi järjestetään, laaditaan muistio, johon kirjataan ylös esitetyt kansalaismielipiteet, niin vastaavasti kuntalaisella tulee olla oikeus tehdä muistiinpanot kaupunkisuunnittelupoliitikon kanssa käymistään keskusteluista ilman uhkailuja sananvapauden väärinkäytöstä, ja torumista väärän propagandan levittämisestä. Yksittäisen kuntalaisen on kuitenkin käytettävä kaikki puskaradiokanavansa ja suusta suuhun –menetelmänsä, sillä hänen käytössään ei ole puoluelehdistöä taikka ay-liikkeen avointa kassaa.

Toivon, että sunnuntaisissa vaaleissa mandaatin saa sellainen kaupunkisuunnittelu, jossa kaupunkilaiset tulkitaan kaupunkivaikuttajiksi, ei kaupunkisuunnittelun vaikeuttajiksi. Tätä edesauttaa Vihreiden äänestäminen. Toivon myös, että lautakunnat lisäisivät avoimuuttaan; tähän mennessä aktiivisten kuntalaisten ”karvalakkilähetystöt” ollaan säännönmukaisesti käännytetty Kansakoulukadun ovelta. Lisäksi toivon, että lautakuntiin – siis myös kaupunkisuunnittelulautakuntaan - valitaan alan harrastajia ja asiantuntijoita, jotta vapaasti jyllääville rakennusliikkeille saataisiin demokraattinen vastavoima.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Central Park in brief


Even the very trees of the Central Park will declare their threatened independency (the attached paper asking for the retaining the area as a park)
Photo: Juha Jakonen

The Central Park of Helsinki-the block 627 northwards from Lääkärinkatu. Its past, present and future

The Central Park, founded in 1911 by the great Bertel Jung, splitting the city of Helsinki, modelled after its New York counterpart is the foremost outdoors area of Helsinki. The position of the Central Park is usually well recognised but still it is under constant construction threat.

In the late 1960s Helsinki City board earmarked one building lot from the block 627 for Syöpäsäätiö (Cancer Fund) and one building lot for a nursing school. These plans have later on been abandonded as unnecessary by the Ministry of Social Affairs and Health, Ministry of Interior, The Supreme Administrative Court and the Helsinki City Board.

The area was confirmed as a park by the Ministry of Interior on the 28th May, 1981 and the City Council approved an initiative by Paavo Arhinmäki in 2002 according to which the area of Keskuspuisto can not be diminished. Despite these, as the project area was left outside of the local plan of Keskuspuisto, there is a continuous debate whether the area is a part of Keskuspuisto or not.

The project area is owned by the city of Helsinki, covering almost 4 hectares (in the region of 9000 acres). It is located east from the houses of Mannerheimintie 71-79 and northwards from Lääkärinkatu. At the latest Master plan of Helsinki as it was approved in 2002 the project area was earmarked as one possible building lot. So called city villa (smallish and stylish appartment houses) are about to be built in the area, the construction process possibly lasting for five years. The construction endangers existence of a rare and protected lehtonata plant (festuca gigantea) and affects the surroundings of nightingale. The construction would also disturb the hydrological circumstances of the area, increasing noise and pollution and threaten widely used outdoor paths and a children’s playground, let alone the local inhabitants, many of them being elderly people with some serious conditions such as diabetes and mobility disorders.

Some thousands of signatures on behalf of retaing the area as it is have been collected and on Sunday, 6th November a large outdoor happening (Ei enää palaakaan Keskuspuistosta = Not a single more peace of the Central Park) was arranged followed by a declaration of Christmas peace on 23rd December. Dozens of articles on the subject have been published in various local papers and in Helsingin Sanomat; besides that, there have been a radio interview in Radio Helsinki and some TV coverage. A 40 minute documentary film of the Ei enää palaakaan Keskuspuistosta happening has been filmed by Erkki Pirtola.

Representatives of the Green Party, the Left Alliance and the Center at The City Planning Committee of Helsinki have been against and the Conservative Party and Social Democratic Part have been supportive of the building plan. A report of the Lehtonata plant and a ground investigation will be taking place during the summer of 2006. Despite the idea to sketch a new plan for Central Park, the City Planning Department decided in the August 2006 that borders set for the Central Park and markings in its area that were included in the Master Plan of 2002 would replace all eventual plans for the Central Park.

There has been a consultant work about the nature values of the area ongoing. Due to complexity of this work - according to the official information - the process has been postponed. At the moment, the whole planning process at Lääkärinkatu area is under serious consideration. The municipal election on Sunday will decide, whether this area remains as the gateway to the Central Park also in future.

Michael Perukangas

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Laaksolaiset protestoivat rakentamista vastaan


Oheisen artikkelin, joka on julkaistu Vartin verkkolehdessä 4.10.2008, voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa. Toimituksen huomautus: Karri Silvennoinen p.o. Silventoinen ja Nils Torvald p.o. Nils Torvalds.

Asukkaat järjestävät lauantaina Helsingin Laaksossa yhdistetyn mielenilmauksen ja ulkoilupäivän. Tempauksen takana on kansanliike, joka vastustaa Laakson Lääkärinkadun alueelle kaavailtujen kaupunkivillojen eli pienkerrostalojen rakentamista.

Aluetta koskevan kaavan valmistelu on kesken.

- Lääkärinkadun alue toimii porttina Keskuspuistoon. Siitä kulkevat päivittäin työmatkapyöräilijät ja talvisin sieltä lähtevät hiihtoladut. Lähistöllä asuu myös paljon vanhusväestöä, jolle paikka on lähin virkistysalue, tapahtuman taustajoukkoihin kuuluva Michael Perukangas perustelee vastustusta.

Urheilukadun päässä kello 12 – 15 järjestettävässä tapahtumassa esiintyy Jussi Raittinen ja puheenvuoroja pitävät muun muassa RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvald ja kansanterveyden tutkija Karri Silvennoinen.

Låt Centralparken vara i fred

Artikeln är utgiven i HBL den 6. oktober, 2008.


Keskuspuiston säilyminen on äänestäjien käsissä

Juttu on julkaistu Töölöläinen-lehdessä lauantaina 11.10 ja Kamppi&Eira -lehdessä 15.10.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti jälleen Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Puistojuhlassa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza, kävi kolmessa tunnissa kolmatta sataa ihmistä eri puolilta Helsinkiä allekirjoittamassa Kaupunkimetsäliikkeen kunnallisen kansanäänestysaloitteen kaupunkimetsien suojelemisesta virkistyskäytössä.

Henkeä yllättäen hienoksi äityneessä syyssäässä nosti lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu, kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti tämä Keskuspuiston nakerrushanke on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 niukan demari -ja kokoomusenemmistön, josta Kokoomuksessa tosin onneksi on yksittäisiä soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että viheralueet on kannattavinta säilyttää virkistyskäytössä.

Arvovaltaiset vieraat alleviivasivat Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena. Keskuspuistoa puolustivat oikeusministeri Tuija Brax (vihr.), kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kaupunkisuunnittelulautakunnan nykyiset jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.) ja entinen jäsen, kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.).

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun villat, vaan sitä kaventavat myös tuleva Kuninkaantammen asuinalue pohjoisessa Keskuspuistossa ja Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Kansanliikuttaja Tahko Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, etenkin jos Pihkalan tavoin pääsee kotiovelta suoraan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun alue ei kuitenkaan ole vain laaksolaisten oma liikunta- ja luontoparatiisi, vaan helsinkiläisten ulkoilijoiden laajalti käyttämä portti Keskuspuistoon. Erityisesti kantakaupungin niukoista ja suosituista virkistysalueista täytyy pitää kiinni.

Arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto, täyttää vuonna 2011 sata vuotta. Kuten New Yorkinkin esikuvansa, Keskuspuisto tarkoitettiin yleiseksi nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta uhraamalla kansanterveydellisesti tärkeät virkistysalueet liikenneväylille tai rakennushankkeille pikavoiton toivossa.

Jung kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi elämäntyönsä olevan uhattuna. Toivoa sopii, että kuntavaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja Helsingin virkistysalueiden turvaksi perustettaisiin virkistysalueiden turvaksi kansallinen kaupunkipuisto, jonka ydin olisi Keskuspuisto.

torstaina, lokakuuta 09, 2008

Paavo Arhinmäen puhe puistojuhlassa


Kiitos Michael! Valitettavasti en päässyt aikaisemmin, kun lauantaisin riittää erilaisia toritapahtumia, joissa pitää kiertää. Oli todella kiva, että ehdin tänne vielä mukaan.

Nimittäin, Keskuspuiston puolesta tekemänne työ ja ylipäätänsä koko Kaupunkimetsäliike on ollut erittäin arvokas niin kaupunkisuunnittelun kuin koko kaupungin kannalta.

Omalta kohdalta tämä tietysti Keskuspuiston on hyvinkin tärkeä. Minä olen kasvanut tuolla Keskuspuiston toisella puolella Länsi-Pasilassa joten Keskuspuisto on ollut meidän takapihamme. Myöhemmin asuin Ruskeasuolla. Fillarireitti keskustaan meni juuri tästä, tämän kallion, tämän puiston läpi, jota on nyt suunniteltu rakennettavaksi. Myös koiran lempipaikkoja oli itse asiassa tuo kallio.

Mutta hyvät ystävät, minusta on mahtavaa, että toimitte aktiivisesti ja pidätte meteliä. Te pidätte esillä meille kaikille helsinkiläisille tärkeitä lähimetsiä, lähipuistoja, lähikallioita. Nimittäin nämä kaikki jyrättäisiin, elleivät tavalliset ihmiset aktiivisesti löisi nyrkkiä pöytään, vaatisi niiden säilyttämistä, taistelisi niiden puolesta.

Jo kolme vuotta sitten kun nousi tämä Keskuspuisto nousi esille. Se tuli lautakuntaan siihen aikaan kun en ollut vielä kansanedustaja ja olin kaupunkisuunnittelulautakunnassa yhdessä Eija Loukoilan kanssa ja silloin otettiin heti tämän liikkeen puurin ??? myötä tämä esille ja painettiin päälle. Ja tätä oltiin viemässä kovaa vauhtia eteenpäin ilman keskustelua, ilman kyselyä. Ja nyt tämä hanke, miksi se on pysähtynyt, miksi se ei ole edennyt johtuu siitä, nimenomaan teidän arvokkaasta työstä.

Pitää muistaa, että jokainen puisto, jokainen kallio, jokainen metsä, kun siihen kerran rakennetaan, sitä ei enää saada takaisin. Siksi kaupunkisuunnittelussa, rakentamisessa pitää olla erittäin huolellinen. Minä en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että kun sanotaan, että on kiire kaavoittaa, ei saa valittaa, että se hidastaa meidän kaupungin kehitystä.

Pikemminkin minä näen niin päin, että pitää olla huolellisuutta, harkintaa, ajattelua siinä, mitä me teemme. Ja nyt kun ajatellaan Helsinkiä, ajatellaan Jätkäsaarta, Sompasaarta, siellä on, kun Vuosaaren satama muuttaa tämän vuoden aikana vielä, sieltä vapautuu 30 000 ihmiselle asuinrakentamista. Mikä kiire meillä, meille tärkeitä pieniä ja vähän isompia alueita on väkipakolla saada kiireellä rakentamiseen.

Te ette ole tämän Keskuspuiston kanssa yksin. Tämä on yksi taistelu, jota täällä Helsingistä käydään. Samanlaista taistelua käytiin Myllypurossa Myllypuron lähimetsän puolesta. Samanlaista taistelua käydään tällä hetkellä Laajasalossa, Kruunuvuoren rannan osalta, josta tulee upea kaupunginosa, mutta miksi sieltä Öljysataman alueelta pitää levittäytyä myös niille arvokkaille kallioille, arvokkaille metsille. Tätä taistelua käydään Vuosaaressa, esimerkiksi Mustavuoressa, jossa ollaan rakentamassa upea metsä, joka on ulkoilualue, täyteen asuntoja.

Me tarvitsemme Helsingissä vehreyttä, me tarvitsemme luontoa, me tarvitsemme niitä paikkoja, joissa voi rauhassa vähän huilahtaa, missä voi nauttia elämisestä, ja sen vuoksi niistä pitää pitää kiinni. Rakennetaan mieluummin tiiviisti ja sinne missä ei ole näitä meille tärkeitä alueita. Ja tämä on ollut pitkään vasemmiston periaate kaupunkisuunnittelussa ja se tulee jatkossakin olemaan.

Sen vuoksi me olemme tosi tyytyväisiä, että te olette täällä taistelemassa Keskuspuiston puolesta, mutta samalla myös kaikkien niiden muiden lähimetsien, lähikallioiden, lähiöpuistojen puolesta, jotka ovat ihmisille tärkeitä. En muista niin pitkälle historiaa, mutta viimeksi kun kolme vuotta sitten täällä olin, niin kerrottiin, ja sen jälkeen olen tutustunut asiaan, oli yksi vähän vastaava taistelu, joka olkoon hyvänä esimerkkinä siitä, miten kansalaisaktiivisuudella, kansalaistoiminnalla voidaan saada voittoja, on Josafatin kalliot joita ajateltiin rakennettavaksi siihen tiiviiseen Kallion kaupunginosaan, jossa ei kyllä liikaa vehreyttä ole, liikaa puistoja, liikaa puistoja. Siellä kansanliike taisteli sen, että Josafatin puisto ja kalliot ovat edelleen.

Taistellaan samalla lailla tämän puolesta ja kaikkien niiden metsien, puistojen, kallioiden puolesta, jotka nyt ovat uhattuina. Helsingissä riittää rakentamista. Me tarvitsemme uusia asuntoja, mutta ei meidän tarvitse rakentaa niitä luontoon. Me voimme rakentaa niitä vapautuville satama-alueille, Keski-Pasilaan, paljon alueita, jotka eivät ole sellaisia, että ne pitää säilyttää. Tämä on sellainen ja moni muu paikka.

Kiitos Teille, että taistelette Keskuspuiston ja ylipäänsä metsien, kallioiden ja luonnon puolesta! Kiitoksia!

Eija Loukoilan puhe puistojuhlassa


Hyvää päivää kaikille! Minä olen Eija Loukoila ja vasemmistoliiton edustajana kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Sanon ihan ensimmäiseksi, että kannatan hyvin vihreitä arvoja ja olen myös kaupunkimetsäliikkeessä aktiivisesti toiminut tuolla Vuosaaren suunnalla.

Meillä on siellä samanlaisia ongelmia kuin teillä täällä, että nakerretaan sitä meidän arvokasta luontoa ja viedään meidän virkistys- ja viheralueitamme tiukkaan rakentamiseen. Ja kaavoitushan se siellä taustalla on. Tätä aluetta, jota te olette tässä puolustamassa ja pelkäätte Keskuspuiston nakertamista, niin kaupunkisuunnittelulautakunnassa kun tätä käsiteltiin, niin kyllä olin vastustamassa tätä rakentamista. Eli se on meidän vasemmistoliiton linja, että Keskuspuistoa ei lähdetä nakertamaan miltään suunnalta, sama kuin meillä on periaatteena, että rantojemme tulee olla vapaat kaikille kansalaisille; rantoja ei saa yksityistää, rantatontteja ei saa aidata, vaan meillä täytyy olla vapaat raitit kulkea.

Ja ylipäätänsä, jos ajatellaan meidän yleiskaavasuunnitteluamme, niin meille on ollut erittäin tärkeää se, että riittävät viherväylät säilytetään, että meillä on riittävästi keuhkoja ihmisille niin kuin luonnosta saatavina henkireikinä, ei pelkästään ilman puolesta, vaan virkistysalueina, luontoalueina. Täytyy olla kävelymatkan päässä olevia luontoalueita.

Ja sen takia ymmärrän teidän tuskanne täällä ja kun omakohtaisesti koen myös sen tuolla Itä-Helsingissä, että meillä nakerretaan koko ajan meidän rantojamme ja metsiämme. Että tsemppiä
kaikille! Pitäkää puolenne! Kiitos!

Mari Puoskarin puhe puistojuhlassa


Hyvää alkuiltapäivää, keskuspuistolaiset, minunkin puolestani! Minä olen Mari Puoskari, olen kaupunginvaltuutettu ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen ja myös Vihreän puolueen varapuheenjohtajana toiminut nyt reilun vuoden ajan.

Ja me olemme käsitelleet kaupunkisuunnittelulautakunnassa nyt tämän Lääkärinkadun alueen asemakaavan suunnitteluperiaatteita noin reilu vuosi sitten. Ja silloin esityksenä tosiaan oli, että tuohon tulisi sellaisia pienkerrostaloja tämän arvokkaan puistoalueen päälle ja silloin tosiaan varmasti muistatte, että tuli hyvin suuri kansalaisliike, joka vastusti sitä suunnitelmaa. Ja myös vihreät ja vasemmistoliitto ja keskustapuolue vastustivat lautakunnassa asuntorakentamista tähän. Meidän mielestämme tämä alue pitää säilyttää osana Keskuspuistoa, viheralueena, virkistysalueena, lähialueen tuhansille ihmisille.

Sen sijaan kokoomus ja sosiaalidemokraatit äänestivät asuntorakentamisen puolesta tälle alueelle. Mutta tämä kaavoitus on tosiaan vasta alkuvaiheessa. Odottelemme, että luultavasti vaalien jälkeen saamme nyt sitten lautakuntaan käsittelyyn sitten asemakaavaluonnoksen ja yritämme löytää enemmistön sille, että suunnittelu lopetettaisiin tässä vaiheessa.

Vihreät ovat myös esittäneet, että koko Keskuspuistosta tehtäisiin kansallinen kaupunkipuisto eli silloin tämän puiston status suojattaisiin lailla eikä se olisi enää pelkästään kaupungin omien kaavoituspäätösten varassa. Myös tässä olemme valitettavasti joutuneet olemaan suurista puolueista yksin: sosiaalidemokraatit ja kokoomus ovat vastustaneet tätä suunnitelmaa.

Tällä valtuustokaudella on ollut harvinaisen paljon tällaisia viheralue-keissejä, jos näin voisi sanoa. Meillä on ollut Myllypuron puinen kaupunkikylä, joka rakennetaan arvokkaalle kallioalueelle, metsäalueelle, meillä on ollut Kruunuvuorenrannassa suojelukiistoja, meillä on myös tulossa tulevalla kaudella muun muassa Vartiosaaren ja Kivinokan alueiden kaavoitus.

Itse olen kokenut, että meitä vihreitä on tarvittu puolustamaan näitä alueita ja sen puolesta aiomme tulevallakin valtuustokaudella toimia. Ja tosiaan voi sanoa, että koko vihreä valtuustoryhmä on sitoutunut pitämään tämän Lääkärinkadun alueen viheralueena jatkossakin. Kiitos!

Nils Torvaldsin puhe puistojuhlassa


Kuva: Juha Jakonen

”Niin hyvät kansalaiset, bästa medborgare, Nils Torvalds, tavallisesti Nickeksi haukuttu, tuli lapsuuden ajat mieleen ja minä rupesin miettimään, että milloin kävin ja mistä syystä Keskuspuistossa ensimmäistä kertaa ja minä kävin tietenkin koulun hiihtokilpailussa. Ne lähtivät Maunulan majalta liikkeelle. Silloin Keskuspuistossa oli aika paljon niin sanottuja metsien miehiä elikä ne äijät, jotka eivät kovin helposti kotiutuneet sodasta ja noin ironisena huomatuksena voin sanoa, että he pitivät Keskuspuistosta parempaa huolta kuin nykyiset päättäjät.

Itse tulen Keskuspuiston toisesta kulmasta elikä Maunulan kulmasta. Siellä juuri tällä hetkellä Maunun vanhan hyndan, vanhan hyppyrin kohdalta, ollaan poraamassa huoltotunnelia. Me nostimme siitäkin melkoisen hälyn, koska me pelkäsimme, että se kuuluu johonkin suureen ja saatanalliseen suunnitelmaan, jossa pikkuhiljaa otetaan osia Keskuspuistosta ja kun kaikki osat on otettu, niin paljon Keskuspuistoa ei ole itse asiassa enää jäljellä.

Tämän paikan osalta sattumalta törmäsin arkkitehtiin, joka oli ollut sitä katsomassa ja hän väitti, että tämähän on vain tällainen, mitä ne nyt kutsuvat luultavasti impedimentiksi (joutumaaksi) ja että se on tällainen ei-kenenkään käytössä oleva osa ja jos siihen nyt rakentaa pari-kolme-neljä taloa niin eihän se ketään häiritse. Siihen minä sanoin, että siitä syntyy varmasti seuraavassa vaiheessa seuraavan alueen impedimentti ja sillä tavalla juuri tämä osa pala palalta paloitellaan, jolloin se ei enää toimi sellaisena Keskuspuistona kuin me sen tunnemme.

Tästä Jussi aloituksesta, jossa bamlattiin vanhaa stadin slangia, jota valitettavan vähän enää käytetään, jota minä olen aika totaalisesti unohtanut, niin siinä tulivat myös sodanjälkeiset ajat mieleen. Tuli mieleen itse asiassa toisen maailmansodan käännekohta. Sen suurena tunnuksena oli venäjäksi ni zagu nasad! Ei askeltakaan taaksepäin! (Inte ett steg tillbaka!) ja tämä Ei askeltakaan taaksepäin Keskuspuiston osalta on ehdottomasti sellainen asia, josta meidän pitää pitää kiinni.

Tämä johtuu toisestakin seikasta. Ensi vuoden alusta Keskuspuistoa ryhdytään suunnittelemaan uudestaan. Tehdään siis uusi Keskuspuisto-suunnitelma. Tapasin sattumalta siitä vastuussa olevan metsänhoitajan sen edellisen taistelun yhteydessä ja minä silloin puolittain lupasin, että siinä vaiheessa kun tämä uusi suunnitelma lähtee liikkeelle, niin me jotka asumme Keskuspuiston eri puolilla, me muodostamme yhtenäisen kansanliikkeen, ei pelkästään tämän kulman pelastamiseksi, vaan liikkeen, joka yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat Keskuspuistossa henkisesti tai fyysisesti kiinni.

Tästä on käyty nyt epävirallisia keskusteluja, maunulalaiset ovat mukana, minä luulen, että tulee olemaan kohtalaisen helppoa houkutella muita ihmisiä tänne mukaan, mutta me tarvitsemme tätä liikettä.

Itse käytän Keskuspuistoa kahdesta syystä systemaattisesti, tai kolmesta. Minä asun ihan sen vieressä. Jos minä avaan kellarin oven, minä tulen Keskuspuistoon. Jos siitä ruvetaan napsimaan, niin se koskee itse asiassa minun kotikontuani. Toiseksi yritän kantaa vastuuta. Aina se ei ihan onnistu. Käytän sitä pyöräilyreittinä kun tulen kaupunkiin. Erittäin hieno pyöräilyreitti!

Kolmanneksi olen nyt viidettä viikkoa eläkkeellä oleva entinen toimittaja ja olen keksinyt uuden harrastuksen, jonka Jussi itse asiassa myöskin mainitsi, minä olen ruvennut jousiampujaksi, erittäin huonoksi. Minä olen erittäin kehno jousiampuja. Ehkä noin kolmas nuoli osuu kuta kuinkin siihen tauluun. Silloinkin minä olen tyytyväinen.

Mutta juuri tällaista varten, tällaisia pieniä amatöörejä varten, me tarvitsemme tätä Keskuspuistoja, tavallisia varten. Elikä Ei askeltakaan taaksepäin! Kiitos teille!

Sanna Perkiön puhe puistojuhlassa


Kuva: Juha Jakonen

”Hyvää lauantaipäivää, te helsinkiläiset. Olen Sanna Perkiö, ja olen helsinkiläinen kansanedustaja ja nyt sitten puistoihminen kokoomuksessa, voisi sanoa näin. Pidän puistoja erittäin tärkeinä henkireikinä meille kaikille. Täällä voimme liikkua ja nauttia luonnosta, ulkoiluttaa koiraa, tavata toisiamme.

Helsingissä on useita tärkeitä puistoja. Kaivopuisto on todella kovassa käytössä, ja tällä Keskuspuistolla on erittäin tärkeä asema ulkoilualueena ja toivoisinkin, että Keskuspuiston aluetta kehitettäisiin näitten aktiviteettien näkökulmasta ehkä vielä enemmän, että tänne saataisiin menoa ja meininkiä tänne puiston sisälle. Tämähän on enemmän tällainen luonnonmukainen virkistysalue tällä hetkellä ja ehkä meillä on mahdollisuus kehittää tätä tosiaan siihen suuntaan.

Maailmalla on suurkaupunkien keskellä, esimerkiksi New Yorkin metropolissa säilynyt valtava puistoalue. Se on ollut siellä sata vuotta ihan jo sen muotoisena kuin se on nyt. Siellä on osin luonnonvaraista aluetta ja se on hyvin paljon kaupunkilaisten käytössä monella tavalla. Siellä on pelikenttiä ja siellä voidaan pitää konsertteja ja ehkä meidän tätä Keskuspuistoakin voitaisiin vähän enemmän viedä tänne kulttuuri- ja virkistysaktiviteettien suuntaan. Tietenkin tarvitaan myös hiljaisuutta keskellä kaupunkia (nauhoituksessa parin sanan epäselväkohta) tosin täytyy tällaisessa Keskuspuistossa säilyttää.

Mitä sitten tulee tämän puiston rakentamiseen, on aivan aiheellista, että jos sitä pikkuhiljaa kaavoitetaan ja pienennetään, niin annetaanko sitten pikkusormi tälle asialle ja sitten se vain etenee ja etenee. Minusta on aivan hyvä, että asukkaat ympäristössä ovat liikkeellä muistuttamassa siitä, että jossakin täytyy rajat puistojen rakentamisessa olla. Jos sitten ajattelee siltä kannalta, että asuisi tällaisella alueella ja tässä olisi niitä kerrostaloja, varmasti oikein mukava asuinpaikka se olisi näin asukkaan kannalta, mutta tietysti se virkistyskäyttöä kyllä rajoittaa.

Kannustan edelleen olemaan liikkeellä puistojen puolesta niin että ne palvelevat kaupunkilaisten elämää, lasten, eläkeläisten ja meidän työssä käyvien, virkistyskäytössä, niin että hyvää jatkoa kaikelle!

(”Hyvä-huutoja yleisön joukosta)

Jussi Raittisen puhe puistojuhlassa


Kuva: Juha Jakonen

Kruunuhaassa jo 32 vuotta asunut Kallion kundi Jussi Raittinen kertoi: ”Kyllä asukastoiminnalla on todella merkitystä. Hyvät ystävät, kyllä sillä saadaan aikaiseksi silloin kun ollaan yksimielisiä ja tarpeeksi kovaäänisiä. Minä uskoisin, että te saatatte jotkut ajatella, että asukastoiminta olisi jonkinlaista radikalismia. Mitä pahaa radikalismissa silloin kun sillä tähtää omien elinolosuhteiden parantamiseen tällaisella suhteellisen miedolla tavalla niin kuin tämäkin mielenilmaisu? Okei, minä on ole ollut ehdokkaana missään, mutta mielelläni autan tällaisessa tilanteessa, jossa tarvitaan apua.

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Tuija Braxin puhe puistojuhlassa

Puistoliikkeen grand old man Vilho Ikkala ja Tuija Brax.


Hyvää alkuiltapäivää tai keskipäivää minunkin puolestani! Olen Tuija Brax Ruskeasuolta ja tällä hetkellä oikeusministeri ja mukava nähdä teitä näin paljon taas kerran. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun me alueen asukkaat ja Keskuspuiston puolustajat kokoonnumme tälle nurkalle ja toivottavasti me voimme jo vuoden päästä juhlia voittoa tällä samalla paikalla. Mutta ihan vielä niin pitkällä emme ole.
Mutta jos minä näen tuttuja naamoja täällä niin jos muistellaan sitä ahdistusta pari vuotta sitten kun ensimmäisiä kertoja ryhdyttiin tätä kansalaisliikettä virittelemään niin tilanne on sillä tavalla muuttunut, että meillä on paremmat mahdollisuudet kahdesta syystä.

Ensinnäkin ne luontoarvot, joita me olemme koko ajan väitetty tässä lehdossa olevan, ne on kartoitettu ja ne on löydetty. Kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehtien mieli on muuttunut selvästi enemmän, mutta vieläkään en voi sanoa että poliittinen tilanne olisi muuttunut niin selvästi, että muissakin puolueissa kuin niissä, joissa on koko ajan vastustettu tuonne Laaksoon rakentamista, olisi mieli oikeasti muuttunut.

Kunnallisvaalit ovat nyt hyvin ratkaisevat sen suhteen, että syntyykö sellainen kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja valtuusto, joka ei anna tuonne Laaksoon, tuonne meidän tuttuun metsään, rakentaa.

Toinen syy, minkä takia olen optimistisempi, on meidän kompromissiajatuksemme. Monet ovat ajatelleet, että voisi tarjota että säästetään tuo hieno Laakso, että mietittäisiin, että onko mahdollista, että tuolle parkkipaikka-alueelle mahtuisi yksi isomassainen talo. Alueen vanhat ihmiset ovat toivoneet palvelutaloa, koska, vaikka meillä on nyt Folkhälsan ja meillä on Wilhelmiina ja nyt meille tuli myös sitten tämä Tilkka, niin kun katselemme Reijolan alueen palvelurakennetta ja ihmisten ikää niin on ihan selvää, että tällä alueella on vieläkin tarvetta myös palveluasumiselle ja silloin sairaalan lähellä oleva palvelutalo, joka massotettaisiin tuonne kadun viereen parkkipaikalle eikä luontoon saattaisi olla hyvä.

Autot, jos ylipäänsä niitä keskustassa tarvitaan, niin nykyaikaisessa rakentamisessa autot voidaan viedä maan alle. Täällä kysyttiin, että mihinkäs sitten autot, mutta jos me katsomme kaavoituksen näkökulmasta vanhusten palvelutaloja tai ikäihmisten senioritaloja, niin nehän on saatu viikattua aika pienille tonteille, osittain juuri siitä syystä, että katsotaan että seniorikansalaiset, varsinkin stadilaiset, osaavat käyttää ratikkaa, osaavat käyttää joukkoliikennettä, eivät aja autolla niin paljon.

Tässähän on yksi tonttivaraus sitten aika kiistellyllä alueella tähän seniorirakentamiseen, joka taas sitten paljon puhuttaa alueen asukkaita eli Mannerheimintien päässä olevat kalliot, siinä Kuusitien ja Mannerheimintien kulmassa. Siinähän on Y-varauksella oleva alue. Se koko kallio on tontti, johon joku päivä saattaa ilmestyä kaavana seniorirakentamista tai palvelurakentamista. Ja minusta olisi aika paljon luontevampaa, parempaa kuin tuhota ne kalliot siitä kun se on aika hieno helsinkiläinen näkymä: White Ladyn puolella on kalliot ja Kuusitielläkin on hienot kalliot niin enemmin lähteä sitten ajattelemaan, että tuollakin ne olisivat. (epäselvä nauha peitti virkkeen lopun)

Meillä on itse asiassa Helsingin kaupungin ilmasta aika tarkat tilastot ja Mannerheimitie on pahimpia ilmanlaadultaan. Jos se yhtään lohduttaa niin Mechelininkatu on vielä pahempi, mutta tässä kilpailussa kukaan ei varmaan haluaisi päästä edes listoille.

Hyvät ihmiset, muutama sana muuten Keskuspuistosta ja helsinkiläisten liikuntamahdollisuuksista. Minä entisenä terveysliikuntatoimikunnan puheenjohtajana ja, järkyttävää sanoa, Keskuspuiston suojelussa yli 20 vuotta mukana olleena, mukana, on vielä pari seikkaa. Te varmaan tunnettekin, että meillä on nykyään kaupunkipuisto, johon kuuluu meidän Keskuspuistomme, joka sieltä Haltialan peltojen kautta menee sitten Vantaanjoen reunaa pitkin aina Vanhankaupunginlahdelle asti.

Jos me onnistumme säilyttämään neljä vuoden aikaa Suomessa ja Helsingissä, jos ilmastopolitiikka ylipäänsä vielä onnistuu – siitäkin on kysymys nyt kunnallisvaaleissa – niin meillä on tällä hetkellä tilanne, jossa meidän parvekkeeltamme voi Ruskeasuolta on tällä hetkellä lähteä hiihtämään ja hiihtää 48 kilometriä osumatta kertaakaan samalle ladulle.

Ja nyt tarvitaan paitsi tämän kulman suojelua, niin kovin tärkeää olisi, että näissä vaaleissa ja jatkossakin ottaisitte selvää ehdokkaaltanne, etteivät he ole päästämässä niitä Haltialan peltoja rakennuksen piiriin. Sellaisia suunnitelmia on olemassa, ei virallisia ollenkaan, mutta epävirallisissa puheissa: milloin sinne halutaan siirtolapuutarhoja, milloin halutaan golfkenttää laajentaa – siitä on aika paljonkin paineita – mutta käsittääkseni Helsingin piiri jossakin vaiheessa visioi myös sellaista ajatusta, että metro lentokentälle menisi siitä kautta ja että ne pellot rakennettaisiin samalla tavalla kuin Kartanokoski toiselta puolelta.

Keskuspuiston näkökulmasta, kun nämä paineet tähän kunnon liikkumiseen kaupunkipuistossa ovat niin suuret, niin lähes yhtä tärkeä asia, ei nyt niin iso huoli kuin tämä nurkka tässä, ovat kyllä ne Haltialan puistotkin.

Tässä kun puhuttiin äsken herra Torvaldsin kanssa, niin hänellä oli hyvä idea siitä että meidän Keskuspuiston reunojen ja Keskuspuiston keskustojen suojelijoiden pitää yhdistää voimat ja kysymys ei ole tästä meidän kolkasta, vaan koko meidän puistostamme aina sinne Vanhankaupunginlahdelle asti. Se kaupunkipuistohan jatkuu sitten mereen ja saariin ja näillä näkymin, nyt kun armeija vetäytyy saarista niin me saamme sitä kaupunkipuistoa jatkettua vielä nii n että lopulta myös Vallisaaresta tulee helsinkiläisten keidas. Jos on kysyttävää niin tulkaa vetämään hihasta. Vastaan myös oikeusministeriön asioihin, mutta erityisen mielellään tämän rakkaan puiston asioihin. Kiitoksia!

Karri Silventoisen puhe puistojuhlassa

Alla kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoisen puhe Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisjuhlassa 4.10.2008.

Kiitoksia paljon, että olette pyytäneet minua tänne puhumaan kansanterveystieteen näkökulmasta. Haluaisin ensiksi korostaa, että en ole täällä puhumassa ideologisista syistä enkä poliittisista syistä, koska minun mielestäni Keskuspuiston puolustaminen ei ole ideologinen eikä poliittinen kysymys, vaan se on kysymys siitä, että haluammeko me tehdä tällaisia pitkän aikavälin päätöksiä perustuen sekä terveeseen järkeen että siihen, mitä me tiedämme kansanterveystieteestä ja kansantaloudesta vai haluammeko tehdä nämä päätökset perustuen jonkun ihmisen lyhyen aikavälin intresseihin tai aivan mutu-tuntumaan siitä, mitä juuri tällä hetkellä olisi kiva tehdä.

Jos kansanterveyttä ajattelee kansanterveystieteen näkökulmasta, niin varmaan kaikki kansanterveystieteilijät ovat samaa mieltä siitä, että lihavuus on yksi tämän yhteiskunnan suurimpia ongelmia, eikä pelkästään kansanterveydellinen ongelma, vaan se on mös kansantaloudellinen ongelma.

Tein tätä puhetta varten jonkin verran hakuja artikkeli- ja viitetietokannoista ja se yksiselitteinen kanta mikä siellä on havaittavissa, että lihavuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat. Lihavuus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja 2-tyypin diabeteksen riskiä ja siten näiden sairauksien hoitokuluja, jotka muodostavat hyvin keskeisen osan valtioiden terveydenhoitobudjetista. Mutta toisaalta lihavuus lisää myös liikuntaelinsairauksia ja lisää sairauspoissaoloja. Eli jos me otamme huomioon myöskin nämä epäsuorat kustannukset niin nämä kustannukset ovat valtavat yhteiskunnalle.

Asioille pitäisi tehdä jotakin, mutta meidän on hyvin vaikea vaikuttaa ihmisten liikunta- ja ruokatottumuksiin. Se yleinen käsitys joka on tällä hetkellä kansanterveystieteessä, on juuri se, että yksi harvoja tapoja, joilla me voimme vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, on se, että me yritämme tarjota ihmisille elinympäristön, joka houkuttelee liikkumaan.

On aivan selvä, että jos ihminen asuu paikassa, jossa ei ole mahdollista liikkua muuten kuin autolla tai jos kävely on mahdollista ainoastaan autojen keskellä, se ei houkuttele ihmisiä kävelemään. Se ei houkuttele ihmisiä tekemään työmatkoja kävellen, mutta se ei myöskään houkuttele ihmisiä kävelemään vapaa-aikana. Ja silloin ainoa mahdollisuus, miten me voimme vaikuttaa tähän, on että me yritämme ympäristön sellaiseksi, että se mahdollistaa liikuntaharrastuksen.

Tietysti, jos me ajattelemme sitten toista näköpuolta. Nyt tällä toisella puolella ovat suuret kustannukset, jotka liikkumattomuus yhteiskunnassa aiheuttaa sekä kansanterveydelle että kansantaloudelle. Tottakai toisellakin puolella on kustannuksia. Joku on käyttänyt argumenttina sitä että meillä ei ole varaa pitää puistoa keskellä tätä Helsinkiä. Mutta kansainvälisesti tämä tuntuu aika uskomattomalta. Kun me menemme isoihin metropoleihin maailmassa, Lontooseen, New Yorkiin, Tokioon, niiden kaikkien keskellä on laajoja puistoalueita enkä ole koskaan kuullut että esimerkiksi Yhdysvalloissa ja New Yorkissa olisi ehdotettu, että Central Parkiin ryhdyttäisin rakentamaan.

Päinvastoin, syyskuun 11. päivän jälkeen oli vahvoja argumentteja sen puolesta, että tämä World Trade Centerin alue pitäisi muuttaa puistoksi. Ja sen takia tuntuu tästä näkökulmasta ihmeelliseltä, että jos näissä maailman todellisissa metropoleissa on varaa pitää keskellä kaupunkia laajoja viheralueita, niin Helsingissä ei olisi muka varaa pitää tätä Keskuspuistoa, joka nyt kansainvälisesti ei ole edes mitenkään erityisen suuri. Ja sen takia toivotan tälle kansanliikkeelle onnea ja menestystä ja toivon, että tämä todella ylittää puoluerajat, ettei se ole vain yhden puolueen agenda, vaan että se on kaikkien puolueen agenda, koska minä luulen että kaikissa puolueissa on ihmisiä, jotka todella haluavat säilyttää tämän puistoalueen sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Kiitoksia!

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Puheeni Keskuspuiston kansanjuhlassa 4.10.


Synnyin Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1971, silloin kun Vantaa oli vielä samaa Helsinkiä ympäröivää maaseutua kuin Nurmijärvi on nyt, tai jos tarkkoja ollaan, sitä ei ollut edes olemassa. Perheeni muutti Helsinkiin keväällä -73 juuri kun olin ehtinyt tulla kaksivuotiaaksi, ja heti kantakaupunkiin. Jo noista päivistä Keskuspuisto on ollut minulle lähin metsä, ja Lääkärinkadun suuaukko portti Keskuspuistoon.

Tein isäni kanssa pitkiä kävelyretkiä, joista jotkut ulottuivat Keskuspuistoon, aina Ruskeasuolle ja Kivihakaan saakka. Muistan Ruskeasuon hevoset ja 80-luvulla romutetun hyppyrimäen vieläkin yhtenä elävimmistä lapsuudenmuistoistani.
Lapsuuteni eräässä mielessä loppui kuusivuotiaana, vanhempieni erotessa. Minä jäin äitini kanssa vielä muutamaksi vuodeksi Vuorimiehenkadulle, isäni muuttaessa Urheilukadulle. Muutin sitten äitini kanssa Kannelmäkeen 9-vuotiaana, maailmaan, jonka tunsin vain bussinikkunasta ja Keväpörriäisestä. Isäni saatua töitä Myyrmäestä, aloin noin yhdeksänvuotiaana toisinaan pyöräilemään isäni kanssa Keskuspuistossa, ja joskus uskaltauduin hänen kanssaan pyöräillen koko matkan Keskuspuiston läpi, tästä ohi, alas Urheilukatua.

Aika pian päätin jo alkaa kokeilemaan omien siipieni kantavuutta. Hieman toisella kymmenellä pyöräilin usein jo yksinäni Keskuspuiston läpi isääni tapaamaan; muistan loppuelämäni yhden kerran kiirehtineeni kotiin, ehtiäkseni ajoissa katsomaan Michael Powellin elokuvaa Peeping Tom, erästä kaikkien aikojen suurimmista elokuvista.

Pian koulu vaihtui työksi, mutta suhde Keskuspuistoon ei ainoastaan pysynyt vaan syveni. Pyöräilin työmatkojani ensin Maunulaan ja sitten Pasilaan Keskuspuiston poikki, ja joskus jopa juoksin kotimatkani rautaisen viisikymppisen työkaverini Ension kanssa, joka tapasi jättää minut kuin seisomaan viimeistään Pirkkolan ylämäessä.

Muutin Töölöön keväällä -95, Linnankoskenkadulle, jolloin urheiluvihamielisestä nuoresta oli jo kehkeytynyt intohimolenkkeilijä. Tällöin koetin suoriutua Töölön katujen ylitse mahdollisimman nopeasti, päästäkseni Urheilukatua ylös Keskuspuistoon.

Syksyllä 1996 olin siihenastisen elämäni vakavimman tilanteen edessä. Kävin päivittäin katsomassa vielä silloin Laaksossa sijainneella keuhkopoliklinikalla keuhkosyöpää sairastanutta äitiäni, tuota rikkinäistä lintua, jonka siipien kanto loppui vain 44-vuotiaana. Äitini ei koskaan ehtinyt näkemään pojanpoikaansa, mutta uskon, että hän seurailee jostakin tuolta hyvin tyytyväisenä ja ylpeänä edesottamuksiani.

Kesällä 2005, asuessani Munkkivuoressa, päätin eräänä sateisena kesäpäivän lähteä lenkille yleisurheilun mm-kisojen katsomisen sijaan. Tuolloin törmäsin puissa oleviin lappuihin, joissa luki, että tälle alueelle ollaan kaavoittamassa nk.kaupunkivilloja. En tiennyt, mikä on kaupunkivilla, sillä mielestäni villat kuuluivat lampaille, mutta sydämeni pompahti paikaltaan. Tästä alkoi jo yli kolme vuotta kestänyt kujanjuoksu kaupunkia, sydämettömyyttä, lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä vastaan.

Olen käyttänyt enemmän aikaani Keskuspuistoon kuin mihinkään muuhun asiaan tai kehenkään ihmiseen viimeisen kolmen vuoden aikana. Kiitänkin vaimoani Susannaa siitä, että hän on urheasti kestänyt nämä kolme vuotta, ja vaikka omia uskomuksiaan ja arvostuksiaan ei saisikaan siirtää tuleville polvilleen, sillä nämä kuitenkin tekevät oman mielensä mukaan, niin toivon, että voisin vielä sienestää, ihailla palokärkiä ja pyöräillä Simeonin kanssa Keskuspuistossa.

En olisi koskaan jaksanut tätä savottaa ilman eräitä yhtä kovapäisiä, sinnikkäitä ja Keskuspuistoon uskovia ihmisiä. Erityiskiitokset kuuluvat Kirsikalle, joka houkutteli minut siirtymään puoluepolitiikkaan puolustamaan Keskuspuistoa, Jussille, jonka rajaton kekseliäisyys, tietorikkaus ja jaksaminen ovat olleet minulle korvaamaton apu. Kiitos kuuluu myös Juhalle, joka on ollut liikkeemme käytännöllinen järki ja peruskallio. Erityiskiitokset kuuluvat kuitenkin Vilho Ikkalalle, jota ilman tätäkään taistelua ei oltaisi voitu käydä, sillä tämä puisto – Keskuspuistomme – olisi jo siirtynyt historiaan 40 vuotta sitten, ennen syntymääni, jolloin minäkään en olisi täällä.

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta - puistojuhla 4.10

Lauantaina 4.10 sadekeli vaihtui hetkeksi kauniiksi syyssääksi Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanjuhlassa.


Jussi Raittinen kohotti Keskuspuiston puolesta taistelijoiden moraalia ja tunnelmaa.


Kuvat: Juha Jakonen

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti taas Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Tilaidessa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia Keskuspuiston puolesta nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza,kerättiin nimiä Kaupunkimetsäliikkeen kunnalliseen kansanäänestysaloitteeseen kaupunkimetsien suojelemisen puolesta. Puistojuhlassa kävi kolmen tunnin aikana noin 300 ihmistä eri puolilta Helsinkiä, Vuosaarta, Kannelmäkeä ja Lauttasaarta myöten, jatkuvaa sateenuhkaa uhmaten.

Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena korosti se, että tilaisuuteen oli saapunut varsin arvovaltainen joukko juhlapuhujia. Oikeusministeri Tuija Braxin lisäksi tilaisuudessa puolustivat Keskuspuistoa muun muassa kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kansanedustaja ja entinen kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Paavo Arhinmäki (vas.), kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.).

Paikalle kokoontuneita helli yllättävän hienon syyssään lisäksi varsin lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: suunnitelma, jossa kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on onneksi pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti Keskuspuistoa nakertava suunnitelma on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 enemmistöpuolueiden Kokoomuksen ja Demareiden, joissa tosin onneksi on yksittäisiä – joskin valitettavan harvoja - soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että asukkaat tarvitsevat virkistysalueensa. Tämä tarve vahvistettiin myös Yleiskaavassa 2002, jonka mukaan erityisesti kantakaupungissa on virkistysalueita varsin vähän; sitä hullunkurisemmalta alueen nakertaminen tuntuukin.

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun kaupunkivillat, vaan sitä kaventavat myös muun muassa pohjoiseen Keskuspuistoon suunniteltu Kuninkaantammen uuden asuinalueen rakentaminen, Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston valitsema metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Suomen kansanliikuttamisen isänä pidettävä Tahko Pihkala tapasi aloittaa hiihtolenkkinsä Lääkärinkadun alueen laidalta. Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, ja arkiliikunnan harrastaminen on helpointa, jos sen voi aloittaa Pihkalan tavoin omalta kotiovelta. Kuitenkaan Lääkärinkadun alue ei ole ainoastaan laaksolaisten liikunta- ja luontoparatiisi, vaan käytetyin työmatkapyöräilyreitti useille tuhansille helsinkiläisille, ja lenkkeilijöiden, koiranulkoiluttajien ja hiihtäjien suosima portti Keskuspuistoon.

Alueen isän, maisema-arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto täyttää vuonna 2011 sata vuotta. New Yorkin Keskuspuiston mallin mukaisesti, Helsingin Keskuspuisto tarkoitettiin kaikkien helsinkiläisten nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta lyhytnäköistä voittoa tavoittelevalla politiikalla, jossa kansanterveydellisesti tärkeät yleiset virkistysalueet uhrattaisiin liikenneväylille tai rakennushankkeille. Jung mahtaisi kääntyä haudassaan, jos hän tietäisi, että hänen elämäntyönsä on uhattuna. Toivoa sopiikin, että kunnallisvaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja alueen asema saataisiin hakattua kiveen, liittämällä se myös viralliseen Keskuspuistoon voimassaolevan puistoasemakaavan lisäksi.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Helsinki-Seuran kannanotto

Tarkennukseksi oheiseen kannanottoon: sittemmin Helsingin yleiskaava on vahvistettu. Syksyllä 2007 edesmenneen Rolf Martinsenin työtä kunnioittaen.



Kuva: Juha Jakonen

Lääkärinkadusta alkavan Keskuspuiston osa-alueen kaavoittaminen rakennusmaaksi
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavan muutosta, jolla Helsingin Keskuspuistoon kuuluva puistoalue muutettaisiin rakennusmaaksi. Sinne pyritään rakentamaan "kaupunkivilloiksi" nimettyjä 3–4-kerroksisia asuintaloja. Pysäköintipaikkoja tähän puistoon tulisi 120-140 kpl, ja alueen läpi rakennettaisiin Lääkärinkadulta lähtevä ajoyhteys.

Laajat kaupunkilaispiirit vastustavat tätä hanketta muuttaa Keskuspuistoon kuuluva puistoalue rakennusmaaksi.

Kun tällaisesta asukkaiden liikkeestä syntyy helposti käsitys, että asukkaat aina vastustavat rakentamista, on aihetta selostaa kyseessä olevan Keskuspuiston osa-alueen poikkeuksellinen taustahistoria.

Helsingin Keskuspuistoon on kuulunut koko se rakentamaton luonnontilainen alue, joka Töölön rakentamisen jälkeen jäi sen ja Länsi-Pasilan väliin. Kun vuonna 1978 vahvistettua Keskuspuiston osayleiskaavaa ryhdyttiin valmistelemaan, jouduttiin kuitenkin kappale Keskuspuistoa jättämään sen ulkopuolelle. Syynä poisjättämiseen oli, että tälle Lääkärinkadusta alkavalle ja Mannerheimintien Arava-talojen taakse jäävälle Keskuspuiston osalle Helsingin kaupunki oli vuonna 1969 ryhtynyt laatimaan asemakaavaa syöpäsairaalalle ja sairaanhoito-oppilaitokselle (puistoon muodostettiin kortteli 627). Korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi tämän asemakaavan 12.11.1973. Päätöstään se perusteli mm. Keskuspuiston alueen merkityksellä virkistyskäytön ja ympäristön suojelun kannalta. KHO:n päätöksen jälkeen Helsingin kaupunki luopuikin kaavahankkeesta.

Seurauksena kuitenkin oli ollut, että tämä Keskuspuiston osa oli jäänyt Keskuspuiston osayleiskaavan ulkopuolelle. Kaupunki kuitenkin ryhtyi korjaamaan tätä epäkohtaa. Kaupunginvaltuusto jätti vuonna 1976 tämän alueen tarkoituksellisesti Kantakaupungin osayleiskaavan rajauksen ulkopuolelle ja hyväksyi 9.12.1981 sille puistoasemakaavan. Valtuuston pöytäkirjasta ilmenee perusteluna, että "Kaava-alueen puistoalue on osa Keskuspuistoa, joten asukkailla on hyvät yhteydet myös laajemmille ulkoilu- ja urheilualueille".

Puistokaavaan merkittiin ulkoilutie, joka loi puiston läpi vievän ulkoilureitin Lääkärinkadulta Ratsastajantielle.

Kuten huomataan, tällä puistoalueella ei koskaan ole ollut muuta lainvoimaista asemakaavaa kuin puistokaava. Kantakaupungin osayleiskaavan alueeseen se ei ole kuulunut. On tärkeää huomata, että valtuusto puistokaavasta päättäessään katsoi, kuten Korkein hallinto-oikeuskin oli päätöksessään katsonut, että tämä alue on Keskuspuiston osa.

Tämän Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto sivuuttaa suunnitellessaan nyt tämän puistoksi kaavoitetun Keskuspuiston osa-alueen muuttamista rakennusmaaksi. On hämmästyttävää, että vielä meidän päivinämme Helsingissä esiintyy tällaista puistopolitiikkaa. Siksi on sanottava suoraan, että puistoihin rakentamista ei voi hyväksyä, ei varsinkaan Keskuspuistossa ja, kuten nyt suunnitellaan, sen kapeimmassa osassa. Sillä seikalla ei ole merkitystä, että tämä puistoalue on voimassa olevassa yleiskaavassa merkitty rakennusmaaksi.

Vahvistamaton yleiskaava on ainoastaan ohjeellinen, ei velvoittava, ja alistuu oikeudellisesti lainvoiman saaneelle asemakaavalle: kaavoituksessa yksityiskohtaisempi kaava syrjäyttää yleispiirteisemmän kaavan. On myös pidettävä ilmeisenä, että yleiskaavan valmistelijat eivät ole saattaneet tämän alueen kaavoitushistoriaa ja kaavallista asemaa luottamusmiesten tietoon, kun yleiskaavaa käsiteltiin kaupunginhallinnossa.

Helsingin Keskuspuiston luoja, kaupunginarkkitehti Bertel Jung lausui vuonna 1911 valmistuneen osayleiskaavansa merkityksestä ja noudattamisesta seuraavaa: "Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- ja sairaala-alueiksi". Toivottavasti nämä Jungin viisaat ja kaukokatseiset sanat ovat lujasti iskostuneet Helsingin luottamusmiesten ja -naisten mieliin, kun tämä yritys puheena olevan puistoalueen muuttamiseksi rakennusmaaksi tulee heidän käsiteltäväkseen.

Paineet Keskuspuistoa kohtaan ovat kovat. Laaksoon on rakennettu uusi rakennus, Länsi-Pasilan reunassa on meneillään asemakaavan muutos, Kehä I:n varteen Keskuspuistoon on sallittu rakentaa puutarhamyymälä, golf-kentän laajentamisesta Paloheinässä kiistellään. Mikä on seuraava Keskuspuistoa murentamaan tarkoitettu hanke?

Helsinki-Seuran puolesta
Rolf Martinsen
Helsinki-Seuran toiminnanjohtaja
Helsinki-Seura
Runeberginkatu 6 b B 20
00100 Helsinki puh. 454 3034 e-mail: tiedotus@helsinkiseura.fi www.helsinkiseura.fi

Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran kannanotto



Kuva: Juha Jakonen

Lääkärinkadusta alkavan Keskuspuiston osa-alueen kaavoittaminen rakennusmaaksi
Helsingin kaupungin keskuspuistoon on kuulunut kaikki Töölön ja Länsi-Pasilan välissä oleva rakentamaton maa-alue näiden kaupunginosien rakentamisen jälkeen. Keskuspuiston rajaus on Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymin kaavapäätöksin täsmällisesti määritelty. Sen varmistamiseksi, että tämä rajaus on pysyvä eivätkä sitä myöhemmät kaupunginvaltuustot mene supistamaan, Keskuspuiston osayleiskaava on sisäasiainministeriön vahvistama samoin kuin se Keskuspuistoa koskeva asemakaava, johon Lääkärinkadun alue kuuluu.

Nyt Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto aikoo muuttaa Keskuspuistosta neljän hehtaarin alueen rakennusmaaksi. Valmistelussa on jopa väitetty, että alue olisi nyt asemakaavassa rakennusmaata. Sellaista se ei ole koskaan ollut. Päinvastoin se on osoitettu asemakaavassa osaksi Keskuspuistoa. Jos on olemassa vaara, että tämä kaupunginvaltuusto ei piittaisi Keskuspuiston pysyvästi varanneen kaupunginvaltuuston ja sen päätökset vahvistaneen ministeriön kauaskatseisista päätöksistä, kaikkien kaupunkilaisten on tällaista hanketta vastustettava.

Keskuspuiston supistamisaikomus on erityisen vaarallinen siksi, että kaupunginvaltuuston kaavapäätöstä ei enää tarvitse alistaa ministeriön vahvistettavaksi.

Onneksi sentään Uudenmaan ympäristökeskuksella on oikeus antaa oikaisukehotus ja myöskin valitusoikeus päätöksestä.

Lääkärinkadun suunnitteluhistoriaa

Lääkärinkadun alue on ennenkin ollut kiinnostuksen kohteena. Kun tämän pitkän prosessin tuloksena nyt kysymyksessä oleva alue on kaupunginvaltuuston asemakaavapäätöksellä (1981), jonka ministeriö on vahvistanut, kaavoitettu Keskuspuiston osaksi, alue on hyvin vahvasti osa Keskuspuistoa.

Helsingin kaupunki ryhtyi kuitenkin v.1968 suunnittelemaan Keskuspuiston supistamista varaamalla rakennusmaaksi Keskuspuistosta Lääkärinkadun varrelta alueen Syöpäsairaalalle. Toisena hankkeena alueelle oli tarkoitus rakentaa sairaanhoitajakoulu. Kaupunkisuunnitteluvirasto sai tehtäväkseen kaavoittaa Keskuspuistoon uuden korttelin 627. Lähistön taloyhtiöt vastustivat jyrkästi hanketta. Samoin lehdistö kirjoitti jyrkän vastustavia kirjoituksia. Helsingin Sanomat kirjoitti tammikuussa 1969 ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi.

Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi, joka jää Pasilan liikekeskuksen ja toiselta puolen uusien kerrostaloalueiden väliin. Helsingin niemen hengitys tulisi kulkemaan sen jälkeen vaivalloisesti”.

Menettääkö Helsinki keuhkonsa?

Muutkin lehdet kirjoittivat asiasta. Sen ajan otsikoita olivat: Vihreä oli laaksoni (Iltasanomat 15.1.)
Kaupungissa on tunaroitu (Simppa Suomen Sosialidemokraatti 15.1)
Menettääkö Helsinki keuhkonsa, Keskuspuisto vaarassa joutua rakennussuunnitelmien uhriksi (Iltasanomat 16.1.). Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors r.y.

Keskuspuiston säilyttämiseen, käyttöön ja rajauksiin suhtauduttiin kaupungin hallinnossa jo silloin niin tarkasti ja huolellisesti, että kaupunginvaltuusto oli tehnyt päätöksen, joka velvoitti aina kuulemaan urheilu- ja ulkoilulautakuntaa Keskuspuistoa koskevissa suunnitelmissa. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa tehty. Hanke yritettiin jopa toteuttaa hakemalla sille poikkeuslupa sisäasiainministeriöstä. Tämä oli ministeriössä tyrmätty. Kaupunkisuunnitteluvirasto ryhtyi silloinkin kiireellisesti viemään asemakaavaa eteenpäin muodostaakseen puistosta korttelin 627. Samaan aikaan oli vasta valmisteilla Keskuspuiston käyttösuunnitelma. Kaavaehdotusta vastaan tehtiin muistutuksia. Kaupunginvaltuusto kuitenkin (9.3.) äänestyksen jälkeen hyväksyi asemakaavapäätöksen. Sitä vastaan tehtiin laaja yhteisvalitus sisäasiainministeriölle. Ministeriö kuitenkin hylkäsi valitukset. Päätöksestä valitettiin edelleen yhteisvalituksella korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tehdyissä valituksissa kiinnitettiin huomiota luonnonvaraiseen kalliomaisemaan ja siihen, että aiemmat kaavoittajat ovat suunnitelleet valmiiksi Keskuspuiston sivustan Mannerheimintien ja Tukholmankadun risteyksestä. Siitä eteenpäin on säilynyt avara näkymä puistoon. Mannerheimintien varren korkeat kerrostalot on sijoitettu maastoon väljästi ja maisemallisesti luonnonläheiseksi. Asuntokerrostalojen perustamisvaiheissa asemakaavalla turvattiin talojen ympäristöolosuhteet: valoa, puhdasta ilmaa, viheralueita, palveluliikkeitä, sosiaali-ja terveydenhoitoa tarjoavia laitoksia.

Korkein hallinto-oikeus on kerran tyrmännyt supistamishankkeen

Korkein hallinto-oikeus teki korttelin 627 asemakaava-asiassa päätöksen 12.11.1973. Päätös perusteltiin seuraavasti: Kun otetaan huomioon niin sanotun Keskuspuiston alueen merkitys virkistyskäytön ja ympäristön suojelun kannalta, yleiskaavan laatimisen keskeneräisyys sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja lääkintöhallituksen kielteiset kannanotot nyt puheena olevien alueiden käyttämiseen asemakaavassa edellytettyihin tarkoituksiin, ei ole pidettävä riittävästi selvitettynä, että asemakaava täyttää sille Rakennuslain 34 §:ssä säädetyt vaatimukset. Tämän vuoksi korkein hallinto- oikeus harkitsee oikeaksi kumota sisäasiainministeriön päätöksen ja palauttaa asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Alueen tarkempaa ja pysyvästi tulevaisuuteen turvaavaa päätöstä varten Helsingin kaupunki ryhtyi samaan aikaan laatimaan Keskuspuiston osayleiskaavaa. Keskuspuiston osayleiskaavan väliraportissa 28.1.1971 työryhmä suositteli periaatetta, jonka mukaisesti nykyistä puistoaluetta olennaisesti pienentävät tai puiston luonnetta muuttavat suunnitelmat harkitaan Keskuspuiston kannalta edullisimmalla tavalla. Näin ei korttelin 627 asemakaava-asiassa menetelty. Sisäasiainministeriö on kesäkuussa 1978 vahvistanut Helsingin kaupunginvaltuuston esityksestä Keskuspuiston osayleiskaavan. Keskuspuiston rajausta on pidetty erityisen ”pyhänä”, koska Keskuspuisto on kaupungin keuhkot, tärkeä virkistys- ja ulkoiluvyöhyke kaupungin lävitse. Kaupunginvaltuuston päätös Keskuspuiston alueesta ja rajoista on tehty pitkän ja huolellisen valmistelun ja päätöksenteon jälkeen. Keskuspuiston reuna-alueiden kaavoituksessa on oltu erityisen tarkkoja. Keskuspuiston rajausta ei ole haluttu loukata, koska Keskuspuiston osayleiskaava tehtiin poikkeuksellisesti vahvistettavana yleiskaavana siksi, etteivät myöhemmät kaupunginvaltuutetut voisi supistaa keskuspuistoa.

Osayleiskaavan selostuksessa arkkitehti Bertel Jung lausui vuonna 1911 osayleiskaavan merkityksestä ja noudattamisesta seuraavaa: ”Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- ja sairaala-alueiksi”.

Keskuspuistoon kuuluu ainakin yksi alue, joka on osayleiskaavan rajauksen ulkopuolella yksinomaan kaavahierarkkisista ja juridisista syistä. Tällainen alue on kaupungin kaavailuissa nyt rakentamisalueeksi esitetty Lääkärinkadun neljän hehtaarin alue. Sitä ei ole voitu eikä ole tarvinnut ottaa Keskuspuiston osayleiskaavan alueeksi siitä syystä, että alueelle oli jo aiemmin laadittu yksityiskohtaisempi kaava, asemakaava. Kaavoituksessa yksityiskohtaisempi kaava syrjäyttää yleispiirteisemmän kaavan.

Kaupunki on kaavoittanut Lääkärinkadun alueen puistoksi ja osaksi Keskuspuistoa

Korkein hallinto-oikeus oli tyrmännyt Helsingin kaupungin aikomuksen supistaa Keskuspuistoa ja tehdä Lääkärinkadun alueesta rakennusmaata kumoamalla kaupungin tekemän korttelin 627 asemakaavan. Korkein hallinto-oikeus päätöksessään katsoi alueen kuuluvan Keskuspuistoon. Korkein hallinto-oikeus palautti kumoamisen johdosta asemakaava-asian sisäasiainministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Kun ministeriö pyysi kaupungilta lisäselvityksiä asiassa, kaupunki ilmoitti peruuttavansa alistushakemuksen eli kaupunki peruutti koko asemakaavaesityksen. Tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun ministeriö oli vahvistanut Keskuspuiston osayleiskaavan, jolloin Lääkärinkadun aluetta ei enää voitu liittää osaksi Keskuspuiston osayleiskaavaa. Tästä syystä Helsingin kaupunki laati asemakaavan, johon kuului mm. aiemmin kortteliksi 627 esitetty alue. Asemakaava käsitti laajemman alueen, joten puistoalueen tarpeellisuus ja rajautuminen muuhun maankäyttöön oli tarkasti tutkittu. Asemakaavassa alue osoitettiin puistoksi.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavan 9.12.1981. Puistoaluetta asiakirjoissa perustellaan seuraavasti: ”Kaava-alueen puistoalue on osa Keskuspuistoa, joten asukkailla on hyvät yhteydet myös laajemmille ulkoilu- ja urheilualueille”. Sisäasiainministeriö vahvisti kaavapäätöksen.

Samalla tavoin kuin Keskuspuiston vahvistettu yleiskaava suojaa myöhemmiltä, huonommin asiaa harkitsevilta kaupungin päättäjiltä, näin keskeisellä paikalla ja Keskuspuistoon rajautuvassa asemakaavassa tarkan harkinnan perusteella puistoksi vahvistettu puisto on vielä suuremmalla syyllä säilytettävä puistona. Sehän on yksityiskohtaisessa ja osayleiskaavaa yksityiskohtaisemmassa suunnitelmassa, tarkemman tutkimuksen ja suunnittelun tuloksena katsottu välttämättömäksi osoittaa puistoksi. Osayleiskaavan ja asemakaavan mukaan puistoksi osoitetut, toisiinsa rajautuvat puistoalueet ovat kiistatta Helsingin Keskuspuistoa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on itsekin aivan oikein käsittänyt tämän puistoalueen osaksi Keskuspuistoa, kun se on esim. yhdessä kaupungin keskeisten virastojen kanssa
julkaisemassaan Keskuspuiston opaskartassa osoittanut tämän alueen osaksi Keskuspuistoa. Kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, liikuntaviraston, rakennusviraston ja ympäristökeskuksen julkaisemassa opaskartassa Lääkärinkadun alue on osa Keskuspuistoa. Tälle alueelle on karttaan merkitty myös ulkoiluteitä.

Annetaanko Keskuspuisto tuhota?

Kaupunkisuunnitteluviraston aikomus herättää uudelleen henkiin korttelin 627 rakennuskortteli, jota koskaan ei ole ollut olemassa, on erittäin vaarallinen Keskuspuiston tuhoamisen alku. Paineet Keskuspuiston rajauksen muuttamiseen ovat kovat. Laaksoon on rakennettu uusi rakennus, Länsi- Pasilan reunassa on meneillään asemakaavan muutos, Kehä I:n varteen Keskuspuistoon on annettu rakentaa puutarhamyymälä. Golfkentän laajentamisesta Keskuspuistossa kiistellään Paloheinässä. Mikä on seuraava Keskuspuistoa murentamaan tarkoitettu hanke? Miksi nyt olisi Keskuspuisto tuhottava, kun kaupungilla on lähivuosina enemmän rakennusmaata käytettävissä kuin vuosikymmeniin?

Helsingissä marraskuun 14. päivänä 2005
Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringssällskapet i Helsingfors r.y.
Yrjö Sormunen Rolf Martinsen
puheenjohtaja sihteeri
Helsingin kaupunkisuunnitteluseura
c/o Yrjö Sormunen, Niemenmäentie 3 H 67 00350 Helsinki

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn kannanotto



Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Kotkankatu 9
00510 Helsinki

Kaupunkisuunnitteluvirasto
kirjaamo
PL 2100
00099 Helsingin kaupunki

Asia: Keskuspuiston Laakson Lääkärikadun asemakaavamuutos

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry eli Helsy kiittää mahdollisuudestaan esittää mielipiteensä Lääkärikadun asemakaavamuutoksesta.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esittää huolestuneisuutensa suunnitelmasta rakentaa Keskuspuistoon. Helsyn mielestä Keskuspuistoon ei tule kaavoittaa enää yhtään lisää asuinalueita, vaan sen luonto- ja virkistysarvojen asema tulisi kaavoituksessa vahvistaa ja alue varata kokonaan osaksi helsinkiläistä kansallista kaupunkipuistoa.

Yhdistyksemme vastustaa Lääkärinkadun asemakaavamuutoksen vireille asettamista muun muassa seuraavin perusteluin:

* Alueella kasvaa valtakunnallisesti erittäin uhanalainen lehtonata
* Alueella on upea tervaleppäkorpi, metsälain mukaan suojeltu elinympäristö
* Alueen halki kulkee kaksi tärkeää kevyen liikenteen reittiä
* Alue on merkittävä luonnonläheinen ympäristö Tullinpuomin lähialueen ja päiväkodin lapsille
* Alue on tärkeä lähivirkistyskohde mm. Töölöntullin asukkaille

Ehdotettu asemakaavasuunnitelma heikentää merkittävästi kaikkia yllä mainittuja tekijöitä.

Lisäksi lisääntynyt yksityisautoilu heikentää ilmanlaatua ja lisää meluhaittoja.
Kaavoituksella ei ole tarkoituksenmukaista heikentää elämisen laatua ja lähivirkistysalueiden ekologista kestävyyttä, varsinkin jos suunniteltaville hankkeille voidaan osoittaa joku toinen rakentamisalue. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys toteaa, että kyseinen hanke uhkaa molempia.

Metsäntutkimuslaitoksen luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen on tutkinut kaupunkien viheralueiden arvoja ja merkitystä asukkaille. Tutkimuksessaan hän huomauttaa, että viheralueiden merkitysten aliarvioiminen suunnitteluvaiheessa vähentää niiden tasavertaista asemaa kaavatarkasteluissa, vaikka ne tuottavat aineetonta hyötyä.

Viheralueet tuottavat myös aineellista hyötyä siinä mielessä, että ne tutkitusti palauttavat väsyneen työntekijän takaisin tuottavaan kuntoon. "Luonnontilaisella" viheralueella liikkuminen palauttaa voimat nopeammin kuin kulkeminen rakennetussa puistossa. Viheralueet ovat siis osa työkyvyn ylläpitoa siinä kuin terveydenhoito tai rakennetut liikuntapaikat.

Helsingissä 13.10.2005
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Dosentti Mikael Fogelholmin lausunto



Kuv: Juha Jakonen

K A N N A N O T T O

Helsingin keskuspuiston alueella suunnitellaan kaavamuutosta ja kerrostalojen rakentamista. Paikka on rakentamiselle ja asumiselle tietysti hyvä, onhan siitä pääsy jopa kävellen sekä ydinkeskustaan että Keskuspuiston ulkoilureiteille.
Keskuspuiston pienintäkään pilkkomista ei kuitenkaan voi pitää hyvänä asiana. Tällä hetkellä Keskuspuisto muodostaa ainutlaatuisen henkireiän, joka ulottuessaan pääkaupungin ydinkeskustasta pitkälle pohjoiseen on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Metsä kaupungissa tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkua, niin kilpajuoksijoille kuin vanhemmalle väelle. Metsä tuo kaupunkiympäristöön myös maisemallista vaihtelua. Se tarjoaa paikan, jonne voi mennä katselemaan, kuuntelemaan ja haistamaan luontoa, sinne voi mennä marjoja ja sieniä poimimaan, koiraa ulkoiluttamaan, lenkkeilemään ja suunnistamaan. Lapsille metsä koulun, päiväkodin tai kodin takana on virikkeitä tarjoava leikkipaikka - Nuori Suomi ry:n tutkimusten mukaan usein jopa suositumpi kuin koulun tai kodin piha.

Kuntien terveydenhuolto on lähivuosina suuren haasteen edessä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan sekä pitkäaikaissairaita että toimintakyvyltään heikentyneitä. Näitä asioita ei voida ratkaista odottamalla ja vastaamalla terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntään - kuntien on reagoitava etukäteen panostamalla terveyttä ja toimintakykyä edistäviin toimiin. Hyvin tärkeää on myös antaa mahdollisuuksia liikkumiseen niille, joilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta mennä kovin pitkälle liikkumaan.

Keskuspuisto ja sen eräät ”lonkerot” (esim. Lääkärikadun luo ulottuva alue) ovat sairauksien ehkäisyn kannalta juuri sellaisia liikuntaa lisääviä ympäristöjä, joita muualla maailmassa halutaan rakentaa lisää. Me emme täällä saa näyttää päinvastaista esimerkkiä vain sen takia, että metsää kaavoitusten jälkeenkin jää, vaikkakin vähän kauemmaksi.

Tampereella 24.10.05
Mikael Fogelholm, dosentti
UKK-instituutin johtaja

Dosentti Pertti Mustajoen lausunto



Kuva: Juha Jakonen

KANNANOTTO
Lihavuusongelman vakavuuden vuoksi Suomen Akatemia ja Suomalainen lääkäriseura Duodecim järjesti kolmipäiväisen kansallisen ns. konsensuskokouksen Espoossa.
Kokouksen yhteenvetopaneelia johti Peijaksen sairaalan ylilääkäri Pertti Mustajoki, joka on maamme johtavia liikalihavuus- ja diabetesasiantuntijoita.

Seuraavassa professori Mustajoen kannanotto nyt puheena olevan kaavamuutokseen ja rakennushankkeeseen.

Viime viikolla (syksyllä 2005) julkistettiin suomalaisten lihavuusepidemiaan liittyvä konsensuslausuma. Jos nykyinen lihomistrendi jatkuu, kansa sairastuu ja terveydenhuollon budjetit ylittyvät. Väestön lihavuuden keskeisenä syynä on ihmisten luontaisen liikkumisen väheneminen.

Konsensuslausuma toteaa, että kuntien tulisi eri tavoin edistää ja helpottaa kuntalaisten luontaista liikkumista. Liikkumismahdollisuuksien lisääminen tulisi ottaa huomioon mm. kaavoituksessa.

Helsingin keskuspuiston alueella Lääkärinkadun varteen suunniteltu kaavamuutos katkaisee erään Keskuspuiston paljon käytetyn kevyen liikenteen reitin. Ratkaisu heikentää ihmisten liikkumismahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi kaikin tavoin lisätä. Ihmisten terveyteen ja liikuntamahdollisuuksiin vedoten vastustan kotikaupunkini suunnitelmia lohkoa Keskuspuistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia liikkumiseen.

Helsingissä 3.11.2005
Pertti Mustajoki
professori, ylilääkäri
”Lihavuus - painavaa asiasta painosta” -konsensuskokouksen paneelin puheenjohtaja

Heikki Harman (Hector) lausunto



Kuva: Juha Jakonen

Lääkärinkadun puiston suojelu on minulle henkilökohtainen asia. Voi olla, että lähestymistapani on naiivi, mutta se on tosi, niinkuin Mikä-Mikä-Maa on lapselle tosi!

Tämä Helsingin Keskuspuiston alue on ollut meille 50-luvun skideille, ja sittemmin meidän lapsillemme MAHDOLLISUUS toteuttaa fantasioita METSÄSSÄ!

Puistojahan on kaikissa kelpo kaupungeissa, mutta meillä on METSÄ - se oikea!

Muistan olleeni pettynyt, kun joskus kauan sitten Laakson metsää, ja siitä jatkuvaa metsäaluetta alettiin kutsua PUISTOKSI, Keskuspuistoksi! Tuntui kuin olisi ruvettu kutsumaan kotia ASUMUKSEKSI.

Olen kirjoittanut monta laulua Töölöstä, jotkut niistä ovat osuneet Reijolankadun-Urheilukadun ja Nordenskjöldinkadun kolmiopuistoon, mutta useimmat, nostalgiset viitteet löytyvät Keskuspuiston metsistä.

Jos Lääkärinalueen kalliot ja niitä reunustavat vapaat metsäalueet rakennetaan, tuhotaan paljon muutakin kuin lähiasujien liikuntaympäristö, tai suojeltava kasvisto, silloin tuhotaan stadin skideiltä mahdollisuus Mikä-Mikä-Maahan, Sherwoodin metsään, Kontuun, kaikkeen siihen fantasiaan, minkä Metsä voi lapselle antaa.

Minä olen saanut seikkailla siellä, minun lapseni ovat saaneet seikkailla siellä - tulevien stadilaisten täytyy saada seikkailla OMASSA METSÄSSÄÄN!

rakkaudella, Heikki Harma /Mannerheimintie 45 (1949-70)