Kiitos Michael! Valitettavasti en päässyt aikaisemmin, kun lauantaisin riittää erilaisia toritapahtumia, joissa pitää kiertää. Oli todella kiva, että ehdin tänne vielä mukaan.
Nimittäin, Keskuspuiston puolesta tekemänne työ ja ylipäätänsä koko Kaupunkimetsäliike on ollut erittäin arvokas niin kaupunkisuunnittelun kuin koko kaupungin kannalta.
Omalta kohdalta tämä tietysti Keskuspuiston on hyvinkin tärkeä. Minä olen kasvanut tuolla Keskuspuiston toisella puolella Länsi-Pasilassa joten Keskuspuisto on ollut meidän takapihamme. Myöhemmin asuin Ruskeasuolla. Fillarireitti keskustaan meni juuri tästä, tämän kallion, tämän puiston läpi, jota on nyt suunniteltu rakennettavaksi. Myös koiran lempipaikkoja oli itse asiassa tuo kallio.
Mutta hyvät ystävät, minusta on mahtavaa, että toimitte aktiivisesti ja pidätte meteliä. Te pidätte esillä meille kaikille helsinkiläisille tärkeitä lähimetsiä, lähipuistoja, lähikallioita. Nimittäin nämä kaikki jyrättäisiin, elleivät tavalliset ihmiset aktiivisesti löisi nyrkkiä pöytään, vaatisi niiden säilyttämistä, taistelisi niiden puolesta.
Jo kolme vuotta sitten kun nousi tämä Keskuspuisto nousi esille. Se tuli lautakuntaan siihen aikaan kun en ollut vielä kansanedustaja ja olin kaupunkisuunnittelulautakunnassa yhdessä Eija Loukoilan kanssa ja silloin otettiin heti tämän liikkeen puurin ??? myötä tämä esille ja painettiin päälle. Ja tätä oltiin viemässä kovaa vauhtia eteenpäin ilman keskustelua, ilman kyselyä. Ja nyt tämä hanke, miksi se on pysähtynyt, miksi se ei ole edennyt johtuu siitä, nimenomaan teidän arvokkaasta työstä.
Pitää muistaa, että jokainen puisto, jokainen kallio, jokainen metsä, kun siihen kerran rakennetaan, sitä ei enää saada takaisin. Siksi kaupunkisuunnittelussa, rakentamisessa pitää olla erittäin huolellinen. Minä en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että kun sanotaan, että on kiire kaavoittaa, ei saa valittaa, että se hidastaa meidän kaupungin kehitystä.
Pikemminkin minä näen niin päin, että pitää olla huolellisuutta, harkintaa, ajattelua siinä, mitä me teemme. Ja nyt kun ajatellaan Helsinkiä, ajatellaan Jätkäsaarta, Sompasaarta, siellä on, kun Vuosaaren satama muuttaa tämän vuoden aikana vielä, sieltä vapautuu 30 000 ihmiselle asuinrakentamista. Mikä kiire meillä, meille tärkeitä pieniä ja vähän isompia alueita on väkipakolla saada kiireellä rakentamiseen.
Te ette ole tämän Keskuspuiston kanssa yksin. Tämä on yksi taistelu, jota täällä Helsingistä käydään. Samanlaista taistelua käytiin Myllypurossa Myllypuron lähimetsän puolesta. Samanlaista taistelua käydään tällä hetkellä Laajasalossa, Kruunuvuoren rannan osalta, josta tulee upea kaupunginosa, mutta miksi sieltä Öljysataman alueelta pitää levittäytyä myös niille arvokkaille kallioille, arvokkaille metsille. Tätä taistelua käydään Vuosaaressa, esimerkiksi Mustavuoressa, jossa ollaan rakentamassa upea metsä, joka on ulkoilualue, täyteen asuntoja.
Me tarvitsemme Helsingissä vehreyttä, me tarvitsemme luontoa, me tarvitsemme niitä paikkoja, joissa voi rauhassa vähän huilahtaa, missä voi nauttia elämisestä, ja sen vuoksi niistä pitää pitää kiinni. Rakennetaan mieluummin tiiviisti ja sinne missä ei ole näitä meille tärkeitä alueita. Ja tämä on ollut pitkään vasemmiston periaate kaupunkisuunnittelussa ja se tulee jatkossakin olemaan.
Sen vuoksi me olemme tosi tyytyväisiä, että te olette täällä taistelemassa Keskuspuiston puolesta, mutta samalla myös kaikkien niiden muiden lähimetsien, lähikallioiden, lähiöpuistojen puolesta, jotka ovat ihmisille tärkeitä. En muista niin pitkälle historiaa, mutta viimeksi kun kolme vuotta sitten täällä olin, niin kerrottiin, ja sen jälkeen olen tutustunut asiaan, oli yksi vähän vastaava taistelu, joka olkoon hyvänä esimerkkinä siitä, miten kansalaisaktiivisuudella, kansalaistoiminnalla voidaan saada voittoja, on Josafatin kalliot joita ajateltiin rakennettavaksi siihen tiiviiseen Kallion kaupunginosaan, jossa ei kyllä liikaa vehreyttä ole, liikaa puistoja, liikaa puistoja. Siellä kansanliike taisteli sen, että Josafatin puisto ja kalliot ovat edelleen.
Taistellaan samalla lailla tämän puolesta ja kaikkien niiden metsien, puistojen, kallioiden puolesta, jotka nyt ovat uhattuina. Helsingissä riittää rakentamista. Me tarvitsemme uusia asuntoja, mutta ei meidän tarvitse rakentaa niitä luontoon. Me voimme rakentaa niitä vapautuville satama-alueille, Keski-Pasilaan, paljon alueita, jotka eivät ole sellaisia, että ne pitää säilyttää. Tämä on sellainen ja moni muu paikka.
Kiitos Teille, että taistelette Keskuspuiston ja ylipäänsä metsien, kallioiden ja luonnon puolesta! Kiitoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti