Lääkärinkadun ja Mannerheimintien kulmauksesta alkavan Keskuspuiston lounaisen nurkan (kortteli 627, nk. Sherwoodin metsä) historiasta, nykytilasta ja kohtalosta ja vähän muustakin Keskuspuistosta.
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn kannanotto
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Kotkankatu 9
00510 Helsinki
Kaupunkisuunnitteluvirasto
kirjaamo
PL 2100
00099 Helsingin kaupunki
Asia: Keskuspuiston Laakson Lääkärikadun asemakaavamuutos
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry eli Helsy kiittää mahdollisuudestaan esittää mielipiteensä Lääkärikadun asemakaavamuutoksesta.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esittää huolestuneisuutensa suunnitelmasta rakentaa Keskuspuistoon. Helsyn mielestä Keskuspuistoon ei tule kaavoittaa enää yhtään lisää asuinalueita, vaan sen luonto- ja virkistysarvojen asema tulisi kaavoituksessa vahvistaa ja alue varata kokonaan osaksi helsinkiläistä kansallista kaupunkipuistoa.
Yhdistyksemme vastustaa Lääkärinkadun asemakaavamuutoksen vireille asettamista muun muassa seuraavin perusteluin:
* Alueella kasvaa valtakunnallisesti erittäin uhanalainen lehtonata
* Alueella on upea tervaleppäkorpi, metsälain mukaan suojeltu elinympäristö
* Alueen halki kulkee kaksi tärkeää kevyen liikenteen reittiä
* Alue on merkittävä luonnonläheinen ympäristö Tullinpuomin lähialueen ja päiväkodin lapsille
* Alue on tärkeä lähivirkistyskohde mm. Töölöntullin asukkaille
Ehdotettu asemakaavasuunnitelma heikentää merkittävästi kaikkia yllä mainittuja tekijöitä.
Lisäksi lisääntynyt yksityisautoilu heikentää ilmanlaatua ja lisää meluhaittoja.
Kaavoituksella ei ole tarkoituksenmukaista heikentää elämisen laatua ja lähivirkistysalueiden ekologista kestävyyttä, varsinkin jos suunniteltaville hankkeille voidaan osoittaa joku toinen rakentamisalue. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys toteaa, että kyseinen hanke uhkaa molempia.
Metsäntutkimuslaitoksen luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen on tutkinut kaupunkien viheralueiden arvoja ja merkitystä asukkaille. Tutkimuksessaan hän huomauttaa, että viheralueiden merkitysten aliarvioiminen suunnitteluvaiheessa vähentää niiden tasavertaista asemaa kaavatarkasteluissa, vaikka ne tuottavat aineetonta hyötyä.
Viheralueet tuottavat myös aineellista hyötyä siinä mielessä, että ne tutkitusti palauttavat väsyneen työntekijän takaisin tuottavaan kuntoon. "Luonnontilaisella" viheralueella liikkuminen palauttaa voimat nopeammin kuin kulkeminen rakennetussa puistossa. Viheralueet ovat siis osa työkyvyn ylläpitoa siinä kuin terveydenhoito tai rakennetut liikuntapaikat.
Helsingissä 13.10.2005
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti