Puistoliikkeen grand old man Vilho Ikkala ja Tuija Brax.
Hyvää alkuiltapäivää tai keskipäivää minunkin puolestani! Olen Tuija Brax Ruskeasuolta ja tällä hetkellä oikeusministeri ja mukava nähdä teitä näin paljon taas kerran. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun me alueen asukkaat ja Keskuspuiston puolustajat kokoonnumme tälle nurkalle ja toivottavasti me voimme jo vuoden päästä juhlia voittoa tällä samalla paikalla. Mutta ihan vielä niin pitkällä emme ole.
Mutta jos minä näen tuttuja naamoja täällä niin jos muistellaan sitä ahdistusta pari vuotta sitten kun ensimmäisiä kertoja ryhdyttiin tätä kansalaisliikettä virittelemään niin tilanne on sillä tavalla muuttunut, että meillä on paremmat mahdollisuudet kahdesta syystä.
Ensinnäkin ne luontoarvot, joita me olemme koko ajan väitetty tässä lehdossa olevan, ne on kartoitettu ja ne on löydetty. Kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehtien mieli on muuttunut selvästi enemmän, mutta vieläkään en voi sanoa että poliittinen tilanne olisi muuttunut niin selvästi, että muissakin puolueissa kuin niissä, joissa on koko ajan vastustettu tuonne Laaksoon rakentamista, olisi mieli oikeasti muuttunut.
Kunnallisvaalit ovat nyt hyvin ratkaisevat sen suhteen, että syntyykö sellainen kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja valtuusto, joka ei anna tuonne Laaksoon, tuonne meidän tuttuun metsään, rakentaa.
Toinen syy, minkä takia olen optimistisempi, on meidän kompromissiajatuksemme. Monet ovat ajatelleet, että voisi tarjota että säästetään tuo hieno Laakso, että mietittäisiin, että onko mahdollista, että tuolle parkkipaikka-alueelle mahtuisi yksi isomassainen talo. Alueen vanhat ihmiset ovat toivoneet palvelutaloa, koska, vaikka meillä on nyt Folkhälsan ja meillä on Wilhelmiina ja nyt meille tuli myös sitten tämä Tilkka, niin kun katselemme Reijolan alueen palvelurakennetta ja ihmisten ikää niin on ihan selvää, että tällä alueella on vieläkin tarvetta myös palveluasumiselle ja silloin sairaalan lähellä oleva palvelutalo, joka massotettaisiin tuonne kadun viereen parkkipaikalle eikä luontoon saattaisi olla hyvä.
Autot, jos ylipäänsä niitä keskustassa tarvitaan, niin nykyaikaisessa rakentamisessa autot voidaan viedä maan alle. Täällä kysyttiin, että mihinkäs sitten autot, mutta jos me katsomme kaavoituksen näkökulmasta vanhusten palvelutaloja tai ikäihmisten senioritaloja, niin nehän on saatu viikattua aika pienille tonteille, osittain juuri siitä syystä, että katsotaan että seniorikansalaiset, varsinkin stadilaiset, osaavat käyttää ratikkaa, osaavat käyttää joukkoliikennettä, eivät aja autolla niin paljon.
Tässähän on yksi tonttivaraus sitten aika kiistellyllä alueella tähän seniorirakentamiseen, joka taas sitten paljon puhuttaa alueen asukkaita eli Mannerheimintien päässä olevat kalliot, siinä Kuusitien ja Mannerheimintien kulmassa. Siinähän on Y-varauksella oleva alue. Se koko kallio on tontti, johon joku päivä saattaa ilmestyä kaavana seniorirakentamista tai palvelurakentamista. Ja minusta olisi aika paljon luontevampaa, parempaa kuin tuhota ne kalliot siitä kun se on aika hieno helsinkiläinen näkymä: White Ladyn puolella on kalliot ja Kuusitielläkin on hienot kalliot niin enemmin lähteä sitten ajattelemaan, että tuollakin ne olisivat. (epäselvä nauha peitti virkkeen lopun)
Meillä on itse asiassa Helsingin kaupungin ilmasta aika tarkat tilastot ja Mannerheimitie on pahimpia ilmanlaadultaan. Jos se yhtään lohduttaa niin Mechelininkatu on vielä pahempi, mutta tässä kilpailussa kukaan ei varmaan haluaisi päästä edes listoille.
Hyvät ihmiset, muutama sana muuten Keskuspuistosta ja helsinkiläisten liikuntamahdollisuuksista. Minä entisenä terveysliikuntatoimikunnan puheenjohtajana ja, järkyttävää sanoa, Keskuspuiston suojelussa yli 20 vuotta mukana olleena, mukana, on vielä pari seikkaa. Te varmaan tunnettekin, että meillä on nykyään kaupunkipuisto, johon kuuluu meidän Keskuspuistomme, joka sieltä Haltialan peltojen kautta menee sitten Vantaanjoen reunaa pitkin aina Vanhankaupunginlahdelle asti.
Jos me onnistumme säilyttämään neljä vuoden aikaa Suomessa ja Helsingissä, jos ilmastopolitiikka ylipäänsä vielä onnistuu – siitäkin on kysymys nyt kunnallisvaaleissa – niin meillä on tällä hetkellä tilanne, jossa meidän parvekkeeltamme voi Ruskeasuolta on tällä hetkellä lähteä hiihtämään ja hiihtää 48 kilometriä osumatta kertaakaan samalle ladulle.
Ja nyt tarvitaan paitsi tämän kulman suojelua, niin kovin tärkeää olisi, että näissä vaaleissa ja jatkossakin ottaisitte selvää ehdokkaaltanne, etteivät he ole päästämässä niitä Haltialan peltoja rakennuksen piiriin. Sellaisia suunnitelmia on olemassa, ei virallisia ollenkaan, mutta epävirallisissa puheissa: milloin sinne halutaan siirtolapuutarhoja, milloin halutaan golfkenttää laajentaa – siitä on aika paljonkin paineita – mutta käsittääkseni Helsingin piiri jossakin vaiheessa visioi myös sellaista ajatusta, että metro lentokentälle menisi siitä kautta ja että ne pellot rakennettaisiin samalla tavalla kuin Kartanokoski toiselta puolelta.
Keskuspuiston näkökulmasta, kun nämä paineet tähän kunnon liikkumiseen kaupunkipuistossa ovat niin suuret, niin lähes yhtä tärkeä asia, ei nyt niin iso huoli kuin tämä nurkka tässä, ovat kyllä ne Haltialan puistotkin.
Tässä kun puhuttiin äsken herra Torvaldsin kanssa, niin hänellä oli hyvä idea siitä että meidän Keskuspuiston reunojen ja Keskuspuiston keskustojen suojelijoiden pitää yhdistää voimat ja kysymys ei ole tästä meidän kolkasta, vaan koko meidän puistostamme aina sinne Vanhankaupunginlahdelle asti. Se kaupunkipuistohan jatkuu sitten mereen ja saariin ja näillä näkymin, nyt kun armeija vetäytyy saarista niin me saamme sitä kaupunkipuistoa jatkettua vielä nii n että lopulta myös Vallisaaresta tulee helsinkiläisten keidas. Jos on kysyttävää niin tulkaa vetämään hihasta. Vastaan myös oikeusministeriön asioihin, mutta erityisen mielellään tämän rakkaan puiston asioihin. Kiitoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti