Kuva: Juha Jakonen
Lääkärinkadun puiston suojelu on minulle henkilökohtainen asia. Voi olla, että lähestymistapani on naiivi, mutta se on tosi, niinkuin Mikä-Mikä-Maa on lapselle tosi!
Tämä Helsingin Keskuspuiston alue on ollut meille 50-luvun skideille, ja sittemmin meidän lapsillemme MAHDOLLISUUS toteuttaa fantasioita METSÄSSÄ!
Puistojahan on kaikissa kelpo kaupungeissa, mutta meillä on METSÄ - se oikea!
Muistan olleeni pettynyt, kun joskus kauan sitten Laakson metsää, ja siitä jatkuvaa metsäaluetta alettiin kutsua PUISTOKSI, Keskuspuistoksi! Tuntui kuin olisi ruvettu kutsumaan kotia ASUMUKSEKSI.
Olen kirjoittanut monta laulua Töölöstä, jotkut niistä ovat osuneet Reijolankadun-Urheilukadun ja Nordenskjöldinkadun kolmiopuistoon, mutta useimmat, nostalgiset viitteet löytyvät Keskuspuiston metsistä.
Jos Lääkärinalueen kalliot ja niitä reunustavat vapaat metsäalueet rakennetaan, tuhotaan paljon muutakin kuin lähiasujien liikuntaympäristö, tai suojeltava kasvisto, silloin tuhotaan stadin skideiltä mahdollisuus Mikä-Mikä-Maahan, Sherwoodin metsään, Kontuun, kaikkeen siihen fantasiaan, minkä Metsä voi lapselle antaa.
Minä olen saanut seikkailla siellä, minun lapseni ovat saaneet seikkailla siellä - tulevien stadilaisten täytyy saada seikkailla OMASSA METSÄSSÄÄN!
rakkaudella, Heikki Harma /Mannerheimintie 45 (1949-70)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti