Karri Silventoisen puhe puistojuhlassa

Alla kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoisen puhe Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisjuhlassa 4.10.2008.

Kiitoksia paljon, että olette pyytäneet minua tänne puhumaan kansanterveystieteen näkökulmasta. Haluaisin ensiksi korostaa, että en ole täällä puhumassa ideologisista syistä enkä poliittisista syistä, koska minun mielestäni Keskuspuiston puolustaminen ei ole ideologinen eikä poliittinen kysymys, vaan se on kysymys siitä, että haluammeko me tehdä tällaisia pitkän aikavälin päätöksiä perustuen sekä terveeseen järkeen että siihen, mitä me tiedämme kansanterveystieteestä ja kansantaloudesta vai haluammeko tehdä nämä päätökset perustuen jonkun ihmisen lyhyen aikavälin intresseihin tai aivan mutu-tuntumaan siitä, mitä juuri tällä hetkellä olisi kiva tehdä.

Jos kansanterveyttä ajattelee kansanterveystieteen näkökulmasta, niin varmaan kaikki kansanterveystieteilijät ovat samaa mieltä siitä, että lihavuus on yksi tämän yhteiskunnan suurimpia ongelmia, eikä pelkästään kansanterveydellinen ongelma, vaan se on mös kansantaloudellinen ongelma.

Tein tätä puhetta varten jonkin verran hakuja artikkeli- ja viitetietokannoista ja se yksiselitteinen kanta mikä siellä on havaittavissa, että lihavuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat. Lihavuus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja 2-tyypin diabeteksen riskiä ja siten näiden sairauksien hoitokuluja, jotka muodostavat hyvin keskeisen osan valtioiden terveydenhoitobudjetista. Mutta toisaalta lihavuus lisää myös liikuntaelinsairauksia ja lisää sairauspoissaoloja. Eli jos me otamme huomioon myöskin nämä epäsuorat kustannukset niin nämä kustannukset ovat valtavat yhteiskunnalle.

Asioille pitäisi tehdä jotakin, mutta meidän on hyvin vaikea vaikuttaa ihmisten liikunta- ja ruokatottumuksiin. Se yleinen käsitys joka on tällä hetkellä kansanterveystieteessä, on juuri se, että yksi harvoja tapoja, joilla me voimme vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, on se, että me yritämme tarjota ihmisille elinympäristön, joka houkuttelee liikkumaan.

On aivan selvä, että jos ihminen asuu paikassa, jossa ei ole mahdollista liikkua muuten kuin autolla tai jos kävely on mahdollista ainoastaan autojen keskellä, se ei houkuttele ihmisiä kävelemään. Se ei houkuttele ihmisiä tekemään työmatkoja kävellen, mutta se ei myöskään houkuttele ihmisiä kävelemään vapaa-aikana. Ja silloin ainoa mahdollisuus, miten me voimme vaikuttaa tähän, on että me yritämme ympäristön sellaiseksi, että se mahdollistaa liikuntaharrastuksen.

Tietysti, jos me ajattelemme sitten toista näköpuolta. Nyt tällä toisella puolella ovat suuret kustannukset, jotka liikkumattomuus yhteiskunnassa aiheuttaa sekä kansanterveydelle että kansantaloudelle. Tottakai toisellakin puolella on kustannuksia. Joku on käyttänyt argumenttina sitä että meillä ei ole varaa pitää puistoa keskellä tätä Helsinkiä. Mutta kansainvälisesti tämä tuntuu aika uskomattomalta. Kun me menemme isoihin metropoleihin maailmassa, Lontooseen, New Yorkiin, Tokioon, niiden kaikkien keskellä on laajoja puistoalueita enkä ole koskaan kuullut että esimerkiksi Yhdysvalloissa ja New Yorkissa olisi ehdotettu, että Central Parkiin ryhdyttäisin rakentamaan.

Päinvastoin, syyskuun 11. päivän jälkeen oli vahvoja argumentteja sen puolesta, että tämä World Trade Centerin alue pitäisi muuttaa puistoksi. Ja sen takia tuntuu tästä näkökulmasta ihmeelliseltä, että jos näissä maailman todellisissa metropoleissa on varaa pitää keskellä kaupunkia laajoja viheralueita, niin Helsingissä ei olisi muka varaa pitää tätä Keskuspuistoa, joka nyt kansainvälisesti ei ole edes mitenkään erityisen suuri. Ja sen takia toivotan tälle kansanliikkeelle onnea ja menestystä ja toivon, että tämä todella ylittää puoluerajat, ettei se ole vain yhden puolueen agenda, vaan että se on kaikkien puolueen agenda, koska minä luulen että kaikissa puolueissa on ihmisiä, jotka todella haluavat säilyttää tämän puistoalueen sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Kiitoksia!