Kuva: Juha Jakonen
”Niin hyvät kansalaiset, bästa medborgare, Nils Torvalds, tavallisesti Nickeksi haukuttu, tuli lapsuuden ajat mieleen ja minä rupesin miettimään, että milloin kävin ja mistä syystä Keskuspuistossa ensimmäistä kertaa ja minä kävin tietenkin koulun hiihtokilpailussa. Ne lähtivät Maunulan majalta liikkeelle. Silloin Keskuspuistossa oli aika paljon niin sanottuja metsien miehiä elikä ne äijät, jotka eivät kovin helposti kotiutuneet sodasta ja noin ironisena huomatuksena voin sanoa, että he pitivät Keskuspuistosta parempaa huolta kuin nykyiset päättäjät.
Itse tulen Keskuspuiston toisesta kulmasta elikä Maunulan kulmasta. Siellä juuri tällä hetkellä Maunun vanhan hyndan, vanhan hyppyrin kohdalta, ollaan poraamassa huoltotunnelia. Me nostimme siitäkin melkoisen hälyn, koska me pelkäsimme, että se kuuluu johonkin suureen ja saatanalliseen suunnitelmaan, jossa pikkuhiljaa otetaan osia Keskuspuistosta ja kun kaikki osat on otettu, niin paljon Keskuspuistoa ei ole itse asiassa enää jäljellä.
Tämän paikan osalta sattumalta törmäsin arkkitehtiin, joka oli ollut sitä katsomassa ja hän väitti, että tämähän on vain tällainen, mitä ne nyt kutsuvat luultavasti impedimentiksi (joutumaaksi) ja että se on tällainen ei-kenenkään käytössä oleva osa ja jos siihen nyt rakentaa pari-kolme-neljä taloa niin eihän se ketään häiritse. Siihen minä sanoin, että siitä syntyy varmasti seuraavassa vaiheessa seuraavan alueen impedimentti ja sillä tavalla juuri tämä osa pala palalta paloitellaan, jolloin se ei enää toimi sellaisena Keskuspuistona kuin me sen tunnemme.
Tästä Jussi aloituksesta, jossa bamlattiin vanhaa stadin slangia, jota valitettavan vähän enää käytetään, jota minä olen aika totaalisesti unohtanut, niin siinä tulivat myös sodanjälkeiset ajat mieleen. Tuli mieleen itse asiassa toisen maailmansodan käännekohta. Sen suurena tunnuksena oli venäjäksi ni zagu nasad! Ei askeltakaan taaksepäin! (Inte ett steg tillbaka!) ja tämä Ei askeltakaan taaksepäin Keskuspuiston osalta on ehdottomasti sellainen asia, josta meidän pitää pitää kiinni.
Tämä johtuu toisestakin seikasta. Ensi vuoden alusta Keskuspuistoa ryhdytään suunnittelemaan uudestaan. Tehdään siis uusi Keskuspuisto-suunnitelma. Tapasin sattumalta siitä vastuussa olevan metsänhoitajan sen edellisen taistelun yhteydessä ja minä silloin puolittain lupasin, että siinä vaiheessa kun tämä uusi suunnitelma lähtee liikkeelle, niin me jotka asumme Keskuspuiston eri puolilla, me muodostamme yhtenäisen kansanliikkeen, ei pelkästään tämän kulman pelastamiseksi, vaan liikkeen, joka yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat Keskuspuistossa henkisesti tai fyysisesti kiinni.
Tästä on käyty nyt epävirallisia keskusteluja, maunulalaiset ovat mukana, minä luulen, että tulee olemaan kohtalaisen helppoa houkutella muita ihmisiä tänne mukaan, mutta me tarvitsemme tätä liikettä.
Itse käytän Keskuspuistoa kahdesta syystä systemaattisesti, tai kolmesta. Minä asun ihan sen vieressä. Jos minä avaan kellarin oven, minä tulen Keskuspuistoon. Jos siitä ruvetaan napsimaan, niin se koskee itse asiassa minun kotikontuani. Toiseksi yritän kantaa vastuuta. Aina se ei ihan onnistu. Käytän sitä pyöräilyreittinä kun tulen kaupunkiin. Erittäin hieno pyöräilyreitti!
Kolmanneksi olen nyt viidettä viikkoa eläkkeellä oleva entinen toimittaja ja olen keksinyt uuden harrastuksen, jonka Jussi itse asiassa myöskin mainitsi, minä olen ruvennut jousiampujaksi, erittäin huonoksi. Minä olen erittäin kehno jousiampuja. Ehkä noin kolmas nuoli osuu kuta kuinkin siihen tauluun. Silloinkin minä olen tyytyväinen.
Mutta juuri tällaista varten, tällaisia pieniä amatöörejä varten, me tarvitsemme tätä Keskuspuistoja, tavallisia varten. Elikä Ei askeltakaan taaksepäin! Kiitos teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti