Kuva: Juha Jakonen
Lääkärinkadusta alkavan Keskuspuiston osa-alueen kaavoittaminen rakennusmaaksi
Helsingin kaupungin keskuspuistoon on kuulunut kaikki Töölön ja Länsi-Pasilan välissä oleva rakentamaton maa-alue näiden kaupunginosien rakentamisen jälkeen. Keskuspuiston rajaus on Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymin kaavapäätöksin täsmällisesti määritelty. Sen varmistamiseksi, että tämä rajaus on pysyvä eivätkä sitä myöhemmät kaupunginvaltuustot mene supistamaan, Keskuspuiston osayleiskaava on sisäasiainministeriön vahvistama samoin kuin se Keskuspuistoa koskeva asemakaava, johon Lääkärinkadun alue kuuluu.
Nyt Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto aikoo muuttaa Keskuspuistosta neljän hehtaarin alueen rakennusmaaksi. Valmistelussa on jopa väitetty, että alue olisi nyt asemakaavassa rakennusmaata. Sellaista se ei ole koskaan ollut. Päinvastoin se on osoitettu asemakaavassa osaksi Keskuspuistoa. Jos on olemassa vaara, että tämä kaupunginvaltuusto ei piittaisi Keskuspuiston pysyvästi varanneen kaupunginvaltuuston ja sen päätökset vahvistaneen ministeriön kauaskatseisista päätöksistä, kaikkien kaupunkilaisten on tällaista hanketta vastustettava.
Keskuspuiston supistamisaikomus on erityisen vaarallinen siksi, että kaupunginvaltuuston kaavapäätöstä ei enää tarvitse alistaa ministeriön vahvistettavaksi.
Onneksi sentään Uudenmaan ympäristökeskuksella on oikeus antaa oikaisukehotus ja myöskin valitusoikeus päätöksestä.
Lääkärinkadun suunnitteluhistoriaa
Lääkärinkadun alue on ennenkin ollut kiinnostuksen kohteena. Kun tämän pitkän prosessin tuloksena nyt kysymyksessä oleva alue on kaupunginvaltuuston asemakaavapäätöksellä (1981), jonka ministeriö on vahvistanut, kaavoitettu Keskuspuiston osaksi, alue on hyvin vahvasti osa Keskuspuistoa.
Helsingin kaupunki ryhtyi kuitenkin v.1968 suunnittelemaan Keskuspuiston supistamista varaamalla rakennusmaaksi Keskuspuistosta Lääkärinkadun varrelta alueen Syöpäsairaalalle. Toisena hankkeena alueelle oli tarkoitus rakentaa sairaanhoitajakoulu. Kaupunkisuunnitteluvirasto sai tehtäväkseen kaavoittaa Keskuspuistoon uuden korttelin 627. Lähistön taloyhtiöt vastustivat jyrkästi hanketta. Samoin lehdistö kirjoitti jyrkän vastustavia kirjoituksia. Helsingin Sanomat kirjoitti tammikuussa 1969 ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi.
Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi, joka jää Pasilan liikekeskuksen ja toiselta puolen uusien kerrostaloalueiden väliin. Helsingin niemen hengitys tulisi kulkemaan sen jälkeen vaivalloisesti”.
Menettääkö Helsinki keuhkonsa?
Muutkin lehdet kirjoittivat asiasta. Sen ajan otsikoita olivat: Vihreä oli laaksoni (Iltasanomat 15.1.)
Kaupungissa on tunaroitu (Simppa Suomen Sosialidemokraatti 15.1)
Menettääkö Helsinki keuhkonsa, Keskuspuisto vaarassa joutua rakennussuunnitelmien uhriksi (Iltasanomat 16.1.). Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors r.y.
Keskuspuiston säilyttämiseen, käyttöön ja rajauksiin suhtauduttiin kaupungin hallinnossa jo silloin niin tarkasti ja huolellisesti, että kaupunginvaltuusto oli tehnyt päätöksen, joka velvoitti aina kuulemaan urheilu- ja ulkoilulautakuntaa Keskuspuistoa koskevissa suunnitelmissa. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa tehty. Hanke yritettiin jopa toteuttaa hakemalla sille poikkeuslupa sisäasiainministeriöstä. Tämä oli ministeriössä tyrmätty. Kaupunkisuunnitteluvirasto ryhtyi silloinkin kiireellisesti viemään asemakaavaa eteenpäin muodostaakseen puistosta korttelin 627. Samaan aikaan oli vasta valmisteilla Keskuspuiston käyttösuunnitelma. Kaavaehdotusta vastaan tehtiin muistutuksia. Kaupunginvaltuusto kuitenkin (9.3.) äänestyksen jälkeen hyväksyi asemakaavapäätöksen. Sitä vastaan tehtiin laaja yhteisvalitus sisäasiainministeriölle. Ministeriö kuitenkin hylkäsi valitukset. Päätöksestä valitettiin edelleen yhteisvalituksella korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tehdyissä valituksissa kiinnitettiin huomiota luonnonvaraiseen kalliomaisemaan ja siihen, että aiemmat kaavoittajat ovat suunnitelleet valmiiksi Keskuspuiston sivustan Mannerheimintien ja Tukholmankadun risteyksestä. Siitä eteenpäin on säilynyt avara näkymä puistoon. Mannerheimintien varren korkeat kerrostalot on sijoitettu maastoon väljästi ja maisemallisesti luonnonläheiseksi. Asuntokerrostalojen perustamisvaiheissa asemakaavalla turvattiin talojen ympäristöolosuhteet: valoa, puhdasta ilmaa, viheralueita, palveluliikkeitä, sosiaali-ja terveydenhoitoa tarjoavia laitoksia.
Korkein hallinto-oikeus on kerran tyrmännyt supistamishankkeen
Korkein hallinto-oikeus teki korttelin 627 asemakaava-asiassa päätöksen 12.11.1973. Päätös perusteltiin seuraavasti: Kun otetaan huomioon niin sanotun Keskuspuiston alueen merkitys virkistyskäytön ja ympäristön suojelun kannalta, yleiskaavan laatimisen keskeneräisyys sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja lääkintöhallituksen kielteiset kannanotot nyt puheena olevien alueiden käyttämiseen asemakaavassa edellytettyihin tarkoituksiin, ei ole pidettävä riittävästi selvitettynä, että asemakaava täyttää sille Rakennuslain 34 §:ssä säädetyt vaatimukset. Tämän vuoksi korkein hallinto- oikeus harkitsee oikeaksi kumota sisäasiainministeriön päätöksen ja palauttaa asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.
Alueen tarkempaa ja pysyvästi tulevaisuuteen turvaavaa päätöstä varten Helsingin kaupunki ryhtyi samaan aikaan laatimaan Keskuspuiston osayleiskaavaa. Keskuspuiston osayleiskaavan väliraportissa 28.1.1971 työryhmä suositteli periaatetta, jonka mukaisesti nykyistä puistoaluetta olennaisesti pienentävät tai puiston luonnetta muuttavat suunnitelmat harkitaan Keskuspuiston kannalta edullisimmalla tavalla. Näin ei korttelin 627 asemakaava-asiassa menetelty. Sisäasiainministeriö on kesäkuussa 1978 vahvistanut Helsingin kaupunginvaltuuston esityksestä Keskuspuiston osayleiskaavan. Keskuspuiston rajausta on pidetty erityisen ”pyhänä”, koska Keskuspuisto on kaupungin keuhkot, tärkeä virkistys- ja ulkoiluvyöhyke kaupungin lävitse. Kaupunginvaltuuston päätös Keskuspuiston alueesta ja rajoista on tehty pitkän ja huolellisen valmistelun ja päätöksenteon jälkeen. Keskuspuiston reuna-alueiden kaavoituksessa on oltu erityisen tarkkoja. Keskuspuiston rajausta ei ole haluttu loukata, koska Keskuspuiston osayleiskaava tehtiin poikkeuksellisesti vahvistettavana yleiskaavana siksi, etteivät myöhemmät kaupunginvaltuutetut voisi supistaa keskuspuistoa.
Osayleiskaavan selostuksessa arkkitehti Bertel Jung lausui vuonna 1911 osayleiskaavan merkityksestä ja noudattamisesta seuraavaa: ”Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- ja sairaala-alueiksi”.
Keskuspuistoon kuuluu ainakin yksi alue, joka on osayleiskaavan rajauksen ulkopuolella yksinomaan kaavahierarkkisista ja juridisista syistä. Tällainen alue on kaupungin kaavailuissa nyt rakentamisalueeksi esitetty Lääkärinkadun neljän hehtaarin alue. Sitä ei ole voitu eikä ole tarvinnut ottaa Keskuspuiston osayleiskaavan alueeksi siitä syystä, että alueelle oli jo aiemmin laadittu yksityiskohtaisempi kaava, asemakaava. Kaavoituksessa yksityiskohtaisempi kaava syrjäyttää yleispiirteisemmän kaavan.
Kaupunki on kaavoittanut Lääkärinkadun alueen puistoksi ja osaksi Keskuspuistoa
Korkein hallinto-oikeus oli tyrmännyt Helsingin kaupungin aikomuksen supistaa Keskuspuistoa ja tehdä Lääkärinkadun alueesta rakennusmaata kumoamalla kaupungin tekemän korttelin 627 asemakaavan. Korkein hallinto-oikeus päätöksessään katsoi alueen kuuluvan Keskuspuistoon. Korkein hallinto-oikeus palautti kumoamisen johdosta asemakaava-asian sisäasiainministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Kun ministeriö pyysi kaupungilta lisäselvityksiä asiassa, kaupunki ilmoitti peruuttavansa alistushakemuksen eli kaupunki peruutti koko asemakaavaesityksen. Tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun ministeriö oli vahvistanut Keskuspuiston osayleiskaavan, jolloin Lääkärinkadun aluetta ei enää voitu liittää osaksi Keskuspuiston osayleiskaavaa. Tästä syystä Helsingin kaupunki laati asemakaavan, johon kuului mm. aiemmin kortteliksi 627 esitetty alue. Asemakaava käsitti laajemman alueen, joten puistoalueen tarpeellisuus ja rajautuminen muuhun maankäyttöön oli tarkasti tutkittu. Asemakaavassa alue osoitettiin puistoksi.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavan 9.12.1981. Puistoaluetta asiakirjoissa perustellaan seuraavasti: ”Kaava-alueen puistoalue on osa Keskuspuistoa, joten asukkailla on hyvät yhteydet myös laajemmille ulkoilu- ja urheilualueille”. Sisäasiainministeriö vahvisti kaavapäätöksen.
Samalla tavoin kuin Keskuspuiston vahvistettu yleiskaava suojaa myöhemmiltä, huonommin asiaa harkitsevilta kaupungin päättäjiltä, näin keskeisellä paikalla ja Keskuspuistoon rajautuvassa asemakaavassa tarkan harkinnan perusteella puistoksi vahvistettu puisto on vielä suuremmalla syyllä säilytettävä puistona. Sehän on yksityiskohtaisessa ja osayleiskaavaa yksityiskohtaisemmassa suunnitelmassa, tarkemman tutkimuksen ja suunnittelun tuloksena katsottu välttämättömäksi osoittaa puistoksi. Osayleiskaavan ja asemakaavan mukaan puistoksi osoitetut, toisiinsa rajautuvat puistoalueet ovat kiistatta Helsingin Keskuspuistoa.
Kaupunkisuunnitteluvirasto on itsekin aivan oikein käsittänyt tämän puistoalueen osaksi Keskuspuistoa, kun se on esim. yhdessä kaupungin keskeisten virastojen kanssa
julkaisemassaan Keskuspuiston opaskartassa osoittanut tämän alueen osaksi Keskuspuistoa. Kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, liikuntaviraston, rakennusviraston ja ympäristökeskuksen julkaisemassa opaskartassa Lääkärinkadun alue on osa Keskuspuistoa. Tälle alueelle on karttaan merkitty myös ulkoiluteitä.
Annetaanko Keskuspuisto tuhota?
Kaupunkisuunnitteluviraston aikomus herättää uudelleen henkiin korttelin 627 rakennuskortteli, jota koskaan ei ole ollut olemassa, on erittäin vaarallinen Keskuspuiston tuhoamisen alku. Paineet Keskuspuiston rajauksen muuttamiseen ovat kovat. Laaksoon on rakennettu uusi rakennus, Länsi- Pasilan reunassa on meneillään asemakaavan muutos, Kehä I:n varteen Keskuspuistoon on annettu rakentaa puutarhamyymälä. Golfkentän laajentamisesta Keskuspuistossa kiistellään Paloheinässä. Mikä on seuraava Keskuspuistoa murentamaan tarkoitettu hanke? Miksi nyt olisi Keskuspuisto tuhottava, kun kaupungilla on lähivuosina enemmän rakennusmaata käytettävissä kuin vuosikymmeniin?
Helsingissä marraskuun 14. päivänä 2005
Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringssällskapet i Helsingfors r.y.
Yrjö Sormunen Rolf Martinsen
puheenjohtaja sihteeri
Helsingin kaupunkisuunnitteluseura
c/o Yrjö Sormunen, Niemenmäentie 3 H 67 00350 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti