perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Jari Haukan (vihr.) kunnallisvaaliohjelma 2000: Keskuspuistosta kansallinen kaupunkipuisto



Peuratkin voivat toistaiseksi ulkoilla Keskuspuistossa, vain noin kahden kilometrin päässä pääkaupunkimme ydinkeskustasta. Peurojen elintila kapenee jos Keskuspuiston nakertaminen jatkuu, milloin milläkin tekosyyllä.

Kuva: Leo Bonsdorff

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Elina Turusen artikkeli "Prekaariruoska" -raportissa kansalaisvaikuttamisesta



Elina Turusen artikkeli "Perusasioita ja poliittisen osallistumisen uusia muotoja" Nuorisotutkimusseuran tuoreessa verkkojulkaisussa "Prekaariruoska" alkaen sivulta 99 pohtii erilaisia yhteiskunnallisen vaikuttamisen asteita aina yhden asian omaan välittömään elämänpiiriin vaikuttamisesta "perinteiseen" puoluepoliittiseen osallistumiseen ja sitä, missä määrin kansalaisten ääni tosiasiassa kuuluu tai ainakin voisi kuulua päätöksenteossa vaalienkin välillä.

perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Pekka Tiaisen kunnallisvaalipuheenvuoro 2004



Tämäkin pensas on vaarassa.

Kuva: Juha Jakonen

Laaja Keskuspuisto on Helsingin matkailuvaltti



Tästä näkymästä kallioilta Urheilukadun ja Lääkärinkadun suuntaan tulisi yksityinen nautintaoikeus mikäli Keskuspuisto rakennettaisiin. Onko luonnonläheisyydestään maailmalla tunnetulla Helsingillä varaa tähän?

Kuva: Juha Jakonen

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Tilastojen kertomaa


Keskuspuiston läntinen etelä-pohjoissuuntaan kulkeva ulkoilutie, joka jatkuu suoraan Urheilukadulle, on suosittu työmatkapyöräilyreitti. Alueella ei kuitenkaan ole ainoastaan merkittävää kauttakulkupyöräilyä vaan esimerkiksi Mannerheimintie, Reijolankatu, Nordenskiöldinkatu ja Tukholmankatu toimivat merkittävinä autojen läpiajoväylinä. Alueella sijaitsevalla Töölöntullin mittausasemalla ei vuosien 2003-2006 aikana ole kertaakaan ilmanlaatu ollut parempi kuin välttävä (YTV:n ilmanlaatuindeksin mukaan).

Vuosien 2001-2005 välisenä aikana Helsingissä on vuosittain rekisteröityjen henkilöautojen määrä noussut 26,4 prosentilla. Samanaikaisesti raitioliikenteen matkustajamäärät ovat vähentyneet 3,2 prosentilla ja linja-autoliikenteen matkustajamäärät vähentyneet 25,1 prosentilla, kaupungin sisäisen joukkoliikenteen matkustajamäärien vähentyessä samana aikana 9,6 prosentilla. Luvut ovat systemaattista seurausta sellaisesta liikennepolitiikasta, jossa joukkoliikenteen palvelutasoa on alennettu, vuorovälejä harvennetty, linjoja lakkautettu ja tariffitukea ei olla korotettu kilpailuttamisesta huolimatta jatkuvasti nousseita tariffeja vastaavasti.

Kaavoitus tulisi väistämättä lisäämään Töölöntullin alueen liikennemääriä entisestään, ja lisääntyvä asukasmäärä vaikuttaisi liikenteen kasvuun luultavasti siten että liikennemäärien kasvukulmakerroin nousisi. Seuraukset olisivat tuhoisia liikenteelle, turvallisuudelle, melulle ja ilmanlaadulle.

Lääkärinkadun alueelle suunnitellun asuntojen kaavoituksen on tarkoitus osaltaan vastata siihen lisääntyvään asuntojen kysyntään, joka perustuu osittain asumisväljyyden kasvattamisen oletettuun tarpeeseen, osittain väestönkasvuennusteisiin. Näihin tarpeisiin Helsingin Yleiskaavassa on korvamerkitty noin 3000 vuotuisen asunnon rakennusvaraus, ja näiden asuntojen on ajateltu tarjoavan uuden kodin noin 8000 helsinkiläiselle vuosittain. Vuosien 2002-2005 välisenä aikana kuitenkin Helsingin väkiluku on laskenut 672:lla (lähde: Väestörekisterikeskus). Jos asumisväljyys olisi vakio, vuosien 2002-2005 väestökehitys Helsingissä merkitsisi noin 250 asunnon tyhjenemistä.

Vuosien 2001 ja 2005 välillä asuntojen hintaindeksi Helsingissä on noussut 32,1 prosenttiyksikköä. Sellaisilla vanhoilla alueilla, joille on rakennettu uudiskohteita (mitä Lääkärinkadun alueen "kaupunkivillat" tulisivat olemaan), hintojen nousu vuosien 2000 ja 2005 välillä on ollut jopa 50 prosenttia. Kun samana aikana ansiotasoindeksi on noussut Helsingissä 16,8 prosenttiyksiköllä, yhä suurempi osa helsinkiläisten tuloista on mennyt ja menee asumiskustannuksiin. Asuntojen hintojen ennustetaan nousevan edelleenkin vuonna 2006, ja uudentyyppinen kaupunkivillarakentaminen ei voi olla vastaus käsistä karanneisiin asumiskustannuksiin. Kaupunkivillat voivat olla vastaus ainoastaan hyvätuloisten asumistarpeisiin, ja kuitenkin Helsingin kaupunki on sitoutunut vastaamaan sosiaalisen asuntotuotannon määrälliseen kysyntään. Jos Yleiskaavan tavoitteisiin ovatkin sitoutuneet kaikki Helsingin kaupunginvaltuuston poliittiset ryhmät, kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistönä olevat, toisiaan komppaavat SDP ja Kokoomus toteuttavat Yleiskaavan määrällisiä tavoitteita kilpaillen (samoista?) hyvistä äänestäjistä. Sosiaalisen asuntotuotannon vuotuisesta mitoitustarpeesta jäädään jatkuvasti jälkeen kun kilpaillaan rikkaiden lompakoista... ja sieluista.

Michael Perukangas

Kuva: Juha Jakonen