Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) blogikolumnin voi lukea myös klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa. Outin halun puolustaa lähiviheralueita luulisi olevan ymmärrettävän, jopa demareille, hänen ottaessaan esille demarien mansikkapaikka Kivinokan. Outi ei kuitenkaan ole nimby; hän mainitsee kolumnissaan nimeltä myös Myllypuron, Laajasalon ja Keskuspuiston puolustamisen arvoisiksi viheralueiksi.
Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta
Mikä yhdistää Myllypuron metsäaktiiveja, Pro Kruunuvuori-liikettä ja Keskuspuistoa puolustavaa kansanliikettä? Ne kaikki kritisoivat lähiviheralueiden uhraamista täydennysrakentamiselle.
Valtuustossa käsitellään viikon kuluttua kaupungin asunto-ohjelmaa, minkä vuoksi oma vihreä ryhmämme kokoontui muutama päivä sitten miettimään vihreitä lähtökohtia kaupungin rakentamiselle. Eräs paikalla ollut siteerasi Satu Hassia, jonka mukaan asuntopolitiikan pitäisi tukea ihmisille luontaista halua jäädä sille alueelle, jonne ovat jo asettuneet.
Tutkimuksetkin kuulemma osoittavat ihmisten haluavan jäädä sinne, minne ovat jo asettuneet ja missä viihtyvät. Usein työpaikka sijaitsee lähellä asuntoa, ja jos perhe muuttaa, tuotetaan lisää työpaikkaliikennettä ja siis ilmansaasteita. Halukkuus jäädä kerran valitulle asuinalueelle pätee myös opiskelijoihin: jos opiskelija viihtyy asuinalueellaan, hän jää sinne myös perheen perustettuaan. Ja toisinpäin. Asuinalueita olisi siis perusteltua suunnitella miettien, miten tietyn alueen viihtyvyyttä parannetaan niin, etteivät ihmiset halua muuttaa pois.
Minusta Hassin ajatuksessa on paljonkin perää, vaikka se kuulostaa kieltämättä ensialkuun liian simppeliltä kaikkia asumiseen liittyviä ongelmia ajatellen. Ennen kuin rakentamis- tai kaavoituspäätöksiä tehdään, pitäisi siis katsoa kysessä olevaa aluetta ja miettiä, millä tavalla juuri tätä tiettyä aluetta parannetaan. Jos tietty puisto on alueen lapsiperheiden viihtymisen kannalta tärkeä, sille ei välttämättä kannata rakentaa niitä Helsingistä kuuluisasti puuttuvia perheasuntoja, koska silloin olemme vaarassa menettää alueelle jo asettuneet lapsiperheet. Tilaa perheasunnoille pitäisi ensisijaisesti pyrkiä löytämään jostakin muualta, sieltä, missä niitä kaikkein eniten tarvitaan, tai sitten rakentamalla kokonaan uusia alueita, jotka eivät pilaa kaupunkikuvaltaan valmista asuinaluetta tai nakerra kenenkään lähiviheraluetta. Viheralueiden ja asuntojen rakentamista yhdistää tietty lopullisuus - kerran rakennettua viheraluetta ei enää saada takaisin, asuntokanta taas on pysyvää, vaikka asukasrakenne vaihtelisikin.
Herttoniemessä, jossa itse asun, on viime aikoina keskusteltu siitä, miten metroaseman ympäristöä voisi kehittää siinä yhteydessä, kun Herttoniemen vanha ostari lähivuosina puretaan. Itse olen ajatellut, ettei vanhan ostarin tilalle kannattaisi enää rakentaa lisää 1-2 huoneen asuntoja -- niitä Herttoniemen vanhat talot ovat täynnä -- vaan juuri tilavia perheasuntoja, joista Herttoniemessä on pulaa ja joiden puuttuessa lapsiperheet joutuvat muuttamaan alueelta ennen pitkää pois. Alueen lapsiluku on jo kääntynyt laskuun, ja meiltä uhkaavat lähteä ennen pitkää niin koulu kuin terveyskeskuskin, jollemme saa alueen lapsiperheitä pidäteltyä muuttamasta Espooseen, Järvenpäähän, ja Kirkkonummelle...
Meidän perheelle suurin syy Herttoniemeen asettumisessa oli juuri alueen vihreys ja muutamat lähellä sijaitsevat ulkoilualueet, kuten Kivinokka -- jos Kivinokkaa uhkaisi rakentaminen, perustaisin kansanliikkeen alta aikayksikön. :)
Tein jokin aika sitten valtuustoaloitteen, joka parantaisi nimenomaan Herttoniemen tyyppisten vanhojen asuinalueiden asuntorakennetta (siis Roihuvuoren, Lauttasaaren, Haagan, Kivihaan jne.). Jännittävä nähdä, millaisen vastaanoton aloite saa asuntopoliittisen ohjelman käsittelyn yhteydessä. Aloite kuului seuraavasti:
Valtuustoaloite 28.9. 2005
Helsingin 300 000 asunnosta yli 100 000 on pieniä 1-2 h ja k/kk:n asuntoja. Tilavista perheasunnoista on pulaa, mikä näkyy käytettävissä olevista asuinneliöistä asukasta kohden; Helsingissä asutaan selkeästi ahtaammin kuin muualla maassa tai muissa Pohjoismaissa keskimäärin.
Pulaa tilavista perheasunnoista on etenkin vanhoilla 50-60-luvuilla rakennetuilla lähiö- ja esikaupunkialueilla. Helsingistä lapsiperheiden muuttovirta kulkee lähikuntiin, mikä johtaa Helsingissä vähitellen epäterveeseen asukasrakenteeseen ja kalliseen palveluverkostoon.
Muissa Pohjoismaissa tällaista kehitystä on pyritty ehkäisemään siten, että kaupunki on osallistunut vierekkäisten kerrostaloasuntojen yhdistämisestä aiheutuviin kustannuksiin.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että terveen asuntorakenteen takaamiseksi ja perheasuntojen määrän lisäämiseksi kaupunki tukisi vierekkäisten kerrostaloasuntojen yhdistämistä myöntämällä avustusta muutostöistä aiheutuvien sähkö- ja putkitöiden kustannuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti