Stadin demarien valtuustoryhmän entisestä puheenjohtajasta, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajasta Maija Anttilasta sanotaan oheisessa jutussa, että hän hiihtää talvisin Keskuspuistossa, ja mikä on kiitettävää ja valitettavan harvinaista, hän matkustaa hiihtoretkilleen julkisilla kulkuvälineillä. Kun Maija Anttilalta kysyttiin Kaupunkimetsäliikkeen syksyllä 2006 pidetyn luentosarjan päätösluennolla Keskuspuiston arvosta hyötyliikuntaan tarkoitettuna alueena ja Lääkärinkadun alueesta porttina Keskuspuistoon - sieltä alkavat ladut syvemmälle Keskuspuistoon - hän mainitsi että kaavoituksenkin jälkeen Keskuspuistoa jäisi jäljelle 700 hehtaaria ja myös tuolloin mainitsi hiihtävänsä Keskuspuistossa. Anttila sanoi siis, että alue, jolla hän hiihtää, on Keskuspuistoa. Sopisi kuitenkin toivoa, että myös muille ihmisille suodaan sama oikeus hiihtää Keskuspuistossa kuin Anttilalla, ja ettei Anttilalla olisi yksinoikeus myöskään sen määrittelemiseen, mistä hiihtoladut Helsingissä alkavat.
Jutussa todetaan myös, että Anttilalla on hallinnassa paitsi maankäytön ja asumisen suunnittelu, hän sairaanhoitajana ja terveysjärjestöaktiivina tietää myös, miten terveydenhuoltojärjestelmämme pitäisi toimia. Eikö sen pitäisi toimia siten, että panostetaan ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon, jolloin pitkällä tähtäimellä yhteiskunta säästäisi sievoisen summan sairaanhoitokustannuksissa? Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kannalta taas juuri Keskuspuiston kaltaiset arkiliikuntaan sopivat alueet ovat elintärkeitä; tästä aiheesta voi lukea kansanterveyden asiantuntijoiden Mikael Fogelholmin ja Pertti Mustajoen kannanotot - jotka löytyvät tästä blogista - joissa molemmissa todetaan, että olisi hyvin lyhytnäköistä politiikkaa kaavoittaa Keskuspuiston nk. Lääkärinkadun alue asumiseen. Tämä paitsi vaikeuttaisi pääsyä kantakaupungista Keskuspuistoon, esimerkiksi juuri hiihtoladuille, vaikeuttaisi pääsyä pohjoisesta päin ulos Keskuspuistosta ja olisi alueen vanhusväestölle ja lapsille kohtalokasta.
Anttila puhuu haastattelussaan kohtuuhintaisten asuntojen tarpeesta, mikä onkin kiistatonta. Kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa ei kuitenkaan lisätä rakentamalla kalliita asuntoja Laaksoon.
Stadin Ruusussa sanotaan, että Maija Anttilan antamat lupaukset pitävät. On vaikea sanoa, tarkoittaako tämä juuri edellämainittuun kohtuuhintaisten asuntojen tarpeeseen vastaamista edellämainituilla keinoilla, jotka ovat susia jo syntyessään. On myöskin vaikea sanoa, miten suhtautua sellaisen henkilön lupauksiin, joka yhdessä lauseessa sanoo aluetta Keskuspuistoksi ja kieltää tämän toisessa lauseessa, saman puheenvuoron aikana. On edelleenkin vaikea sanoa, miten suhtautua sellaisen henkilön kaavoituksellisten näkemyksien realistisuuteen, joka Radio Helsingin haastattelussaan (joka myöskin löytyy tästä blogista) suorittaa prosenttilaskua Anttilan laskuopin mukaan, joka tiivistettynä on sellaista, että 10n = n.
Maija Anttilan kunniaksi on sanottava, ettei hän yritä mielistellä - paitsi ehkä viiteryhmiään Hakaniemessä - yrittäessään keksiä keinoja "kaupunkiköyhyyteen" ja ratkaisuja asuntojen tarpeeseen, ei edes niitä kuntalaisia, joista on tullut puskiessaan päätään Maija Anttila -nimiseen seinään hänen entisiä ystäviään. Itse olen tyytyväinen asumistasooni, mutta se ei ole Maija Anttilan tai kaupunkisuunnittelulautakunnan ansiota.
Asumistasoa ei voi mitata yksioikoisesti neliömetreillä per asukas. Minulle on tärkeää se, että asuinpaikastani on erinomaiset joukkoliikenneyhteydet ja että lähialueella on riittävästi viheralueita, ikään kuin oman olohuoneeni jatkeena.
Stadin Ruusussa julkaistun jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti