Sarianne Karikko valmistautuu maratoneihinsa juoksemalla Keskuspuistossa. Hänen blogiinsa, jossa kerrotaan mm. hänen juoksuharjoittelustaan, opiskelusta, työstä ja vähän politiikastakin, pääsee klikkaamalla otsikkoa.
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
Sarianne Karikko juoksee Keskuspuistossa
Sarianne Karikko valmistautuu maratoneihinsa juoksemalla Keskuspuistossa. Hänen blogiinsa, jossa kerrotaan mm. hänen juoksuharjoittelustaan, opiskelusta, työstä ja vähän politiikastakin, pääsee klikkaamalla otsikkoa.
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Dølaleik - Laaksolaisten leikki
.jpg)
Kuva: Juha Jakonen. Kuva ei esitä autenttista Laaksolaisten leikkiä, sillä sellaista ei vielä olla leikitty.
Dølaleik on alkuperältään norjalainen leikki, joka ei vielä ole saavuttanut kovin laajaa tunnettuutta. Dølaleikin osioiden ja joukkueiden määrää voidaan soveltaa tilanteen mukaan, mutta norjalaisessa alkumuodossaan se koostuu kuudesta lajista ja kuudesta joukkueesta. Dølaleik on alkumuodossaan koko perheiden, dvs. lapsiperheiden leikki, jossa lapset leikkivät ja aikuiset katselevat, mutta äänioikeutettujen kansalaisten osallisuuden tukemiseksi seuraavaksi esitetään siitä suomalaisiin olosuhteisiin sovellettu aikuisten versio.
Laaksolaisten leikki
Tapahtumapaikka: Helsinki, Laakso, Keskuspuiston nk. Lääkärinkadun 4 hehtaaria. Osallistujat: Aikuisia, lapsia, koiria, hevosia, mitä vain. Osallistujien ihannemäärä 36, jotka jaetaan kuuteen kuusihenkiseen joukkueeseen.
Säännöt: Jokaista rastia tai lajia kohden joukkueilla on käytettävissä maksimissaan kuusi minuuttia. Kukin joukkueensa jäsen suorittaa yksilölajit vuorollaan, mutta joukkuelajeissa nopein suoritusaika ratkaisee.
Pelin kulku: Ykkösjoukkue aloittaa ykkösrastilta, kakkosjoukkue kakkoselta ja niin edelleen. Rasteja on oltava täsmälleen sama määrä kuin joukkueita ja päinvastoin. Kun joukkue on suoriutunut yhdestä rastista, se siirtyy eteenpäin seuraavalle rastille siten, että esimerkiksi kakkosjoukkueen viimeinen rasti on ykkönen.
Pisteytys: Rastin viimeinen joukkue saa nolla pistettä, seuraava 50, 100 ja niin edelleen, nousevassa sarjassa 50 pisteen välein siten, että jos mukana on kuusi joukkuetta, voittajajoukkue saa 250 pistettä. Kuuden joukkueen versiossa kokonaismaksimipistemäärä on 1500. Kun jokainen joukkue on suorittanut hyväksytysti – tai hylätysti – kaikki tehtävät, lasketaan joukkueiden eri rasteilla saavutetut pisteet yhteen, ja eniten pisteitä saavuttanut joukkue on voittaja ja saa vapaavalintaisen asuinhuoneoston alueen uusista kaupunkivilloista. Jos kuitenkaan kaupunkivillat eivät toteudu, palkintona on telttamajoitus ei ainakaan minun takapihalleni, not in my backyard please.
Lajit:
Mäyräkoiraviesti
Ulkoilutetaan mäyräkoiraa (joko nelijalkainen tai 12 –pulloinen) noin 71-79 metrin mittainen matka, kukin joukkueen jäsen vuorollaan. Nopein suoritusaika ratkaisee. Jos mäyräkoira rikkoutuu tai kieltäytyy yhteistyöstä, suoritus hylätään.
Pertsan aidanalitusjuoksu
Juostaan 110 metrin matka, jonka varrella on kymmenen (10) 106,7 senttimetrin korkuista aitaa, jotka pitää alittaa. Rata on pystytetty sille ulkoilupolulle, joka joko jää jäljelle mahdollisen rakentamisen jälkeen tai joka korvaa rakennusten alle jäävän ulkoilupolun . Nopein aika ratkaisee.
Nimbyn bongaus
Löydä alueelta vähintään yksi nimby! Kilpailussa saa käyttää mitä tahansa välinettä. Retorisesti parhaiten perusteltu kuvaus voittaa. Ihannetapauksessa nelihenkisen tuomariston muodostaisivat yksi kansalaisten, yksi kaupunkisuunnitteluviraston, yksi kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen, ja puheenjohtajana oleva kaupunkitutkija. Viidentenä jäsenenä olisi rakennusliikkeiden edustaja, jolle ei suotaisi kuitenkaan äänioikeutta. Edustavimman ja vihaisimman nimbyn löytänyt/kuvannut/piirtänyt joukkue voittaa!
Postimerkkikaavoitus
Joukkueille annetaan 2 neliömetriä kallioista ja 2 neliömetriä soista maata, joka heidän pitää jakaa mahdollisimman moneen palaseen, mitä useampaan, sitä enemmän pisteitä. HUOM: Tehtävän suorittaminen hyväksytysti edellyttää kaikkien joukkueen jäsenten kuljettavissa olevan katkeamattoman liikenneyhteyden rakentamista kallio- ja suotonttien välille.
Kalliolle kukkulalle
Joukkueen pitää kaavoittaa ja rakentaa alueelta löytyvistä irtorisuista, kivistä ja jätteistä mahdollisimman tilava maja Lääkärinkadun pohjoispuolelle avautuville kallioille, ja myytävä se mahdollisimman kalliiseen hintaan satunnaiselle ohikulkijalle. Arvokkaimman tarjouksen saanut joukkue voitttaa. HUOM: Koska koko tehtävän suorittamiseen on aikaa vain kuusi minuuttia, tarjouspyyntöjä kannattaa alkaa keräillä jo kaavoitusvaiheessa.
Joukkueen pitää kaavoittaa ja rakentaa alueelta löytyvistä irtorisuista, kivistä ja jätteistä mahdollisimman tilava maja Lääkärinkadun pohjoispuolelle avautuville kallioille, ja myytävä se mahdollisimman kalliiseen hintaan satunnaiselle ohikulkijalle. Arvokkaimman tarjouksen saanut joukkue voitttaa. HUOM: Koska koko tehtävän suorittamiseen on aikaa vain kuusi minuuttia, tarjouspyyntöjä kannattaa alkaa keräillä jo kaavoitusvaiheessa.
Kansalaisten kuuleminen
Jaetaan joukkue kahtia. Toinen osa seisoo Mannerheimintien ja Lääkärinkadun risteyksessä ja toinen puolisko lehtonadan kasvupaikalla. Mannerheimintien ja Lääkärinkadun risteyksessä seisova joukkue esittää kuorolausuntana Maankäyttö- ja rakennuslakia, lehtonadan luona oleva joukkue huutaa luonnonsuojelulakia. Samalla joukkueiden puoliskojen on kirjattava ylös toisen puoliskon suorituksesta kuulemansa mahdollisimman tarkasti. Se joukkue, jonka muistiinpanot eniten vastaavat merkki merkiltä todellisia maankäyttö- ja rakennuslakia ja luonnonsuojelulakia, voittaa. Äänentoisto- ja nauhoitusvälineet ovat ehdottomasti kiellettyjä; jos niitä havaitaan, seurauksena on suorituksen hylkääminen.
Jaetaan joukkue kahtia. Toinen osa seisoo Mannerheimintien ja Lääkärinkadun risteyksessä ja toinen puolisko lehtonadan kasvupaikalla. Mannerheimintien ja Lääkärinkadun risteyksessä seisova joukkue esittää kuorolausuntana Maankäyttö- ja rakennuslakia, lehtonadan luona oleva joukkue huutaa luonnonsuojelulakia. Samalla joukkueiden puoliskojen on kirjattava ylös toisen puoliskon suorituksesta kuulemansa mahdollisimman tarkasti. Se joukkue, jonka muistiinpanot eniten vastaavat merkki merkiltä todellisia maankäyttö- ja rakennuslakia ja luonnonsuojelulakia, voittaa. Äänentoisto- ja nauhoitusvälineet ovat ehdottomasti kiellettyjä; jos niitä havaitaan, seurauksena on suorituksen hylkääminen.
Kaavoituskatsaus/Planläggningsöversikt 2007
Ne, jotka ovat jo saaneet postiluukustaan Helsingin kaavoituskatsauksen 2007 (itse sain tänään), lienevät havainneet, että Lääkärinkadun alueen varaus on siinä entisellään, mutta asia on koetettu paketoida kauniimmin ja helposti sulavaksi:
Enligt Helsingfors stads planläggningsöversikten 2007 man fortfarande betraktar Läkaregatans område som en byggningsreserv, men motivering för det är uttryckt lite vackrare:
"Lääkärinkadun pohjoispuolen suunnittelun tavoitteena on rakentaa alueen maisema, mittakaava ja Keskuspuiston läheisyys huomioon ottava pienkerrostalojen eli ns. kaupunkivillojen muodostama korkealuokkainen ja viihtyisä asuinalue. Suunnittelun yhteydessä selvitetään rakentamisen vaikutukset suojellun lehtonadan säilymiseen ja muihin luontoarvoihin sekä virkistykseen."
"Målsättningen för planeringen av området norr om Läkaregatan är att bygga ett trivsamt av hög standard med s.k. statsvillor där områdets prägel, skala och närheten till Centralparken beaktas. I samband med planeringen utreds byggandets inverkan på den fredade långsvingelns fortbestånd och på den övriga naturen samt på rekreationen"
arkkitehti/arkitekt Janne Prokkola, p./tfn. 310 37233
Näkymä Tullinpuomin leikkipuiston kahluualtaalta rakennusalueelle
Kuva: Kirsikka Bonsdorff
Katupöly kehnontanut ilmanlaatua Mannerheimintiellä
Hesarin verkkosivujen uutisen voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Maanantaina ilma oli huonoa ainakin Leppävaaran ja Mannerheimintien mittausasemilla.
Kuva: Juha Jakonen
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
Hårt spel i Helsingfors Centralpark - en artikel i Takiainen
Foto: Saara Toivonen
HÅRT SPEL I HELSINGFORS CENTRALPARK
Centralparken i Helsingfors, som springer ut ur själva hjärtat av staden, är även internationellt sett ett unikt grönområde. Arkitekten Bertel Jung kan med rätta kallas Centralparkens fader. Verksam som planeringsarkitekt i Helsingfors uttryckte han redan för hundra år sedan idén om Centralparken som ett offentligt rekreationsområde, avsett varken som byggplats för privatvillor eller för offentliga byggnader.
Centralparken i Helsingfors, som springer ut ur själva hjärtat av staden, är även internationellt sett ett unikt grönområde. Arkitekten Bertel Jung kan med rätta kallas Centralparkens fader. Verksam som planeringsarkitekt i Helsingfors uttryckte han redan för hundra år sedan idén om Centralparken som ett offentligt rekreationsområde, avsett varken som byggplats för privatvillor eller för offentliga byggnader.
År 1969 beslöt dock Helsingfors stad att strunta i Jungs ideal och planlade tomterna norr om Läkaregatan för ett cancersjukhus och en utbildningsanstalt för sjukvårdare. Efter ett beslut i Högsta förvaltningsdomstolen 12.11.1973, som kungjorde att Centralparken är ett viktigt rekreations- och grönområde, frångick man emellertid dessa planer. År 1978 bekräftades delgeneralplanen för Centralparken och år 2003 godkände stadsstyrelsen i Helsingfors med klar majoritet Paavo Arhinmäkis (v) kläm om att "stadsstyrelsen utgår ifrån att den fortsatta planläggningen av Centralparken tar sin utgångspunkt i att Centralparkens storlek inte skall minskas och att området inte skall bebyggas mer än hittills". Varför duger inte Arhinmäkis kläm som motivering för att lämna området vid Läkaregatan i fred? Enligt Helsingfors rekreationskartor, liksom även kartan på Stadsplaneringskontorets internetsidor, bör ju området trots allt ses som en del av Centralparken.
Stadsplaneringsnämnden i Helsingfors beslöt i augusti 2006 att ersätta detaljplanen för Centralparken med Generalplan 2002, som nu hotar nagga Centralparken i kanterna. Samtidigt har Centralparkens sydvästligaste port, området vid Läkaregatan, grävts fram ur naftalinet. Där planerar man bygga ett antal mindre bostadshus, s.k. stadsvillor, för 300-800 invånare. Dessutom planeras 120-140 parkeringsplatser och en förbindelseväg från Läkaregatan. Saken avgörs med all sannolikhet under våren 2007, efter att en miljöutredning och en undersökning av jordmånen tagits fram.
GENERALPLANEN, DELGENERALPLANEN OCH DETALJPLANEN
Generalplan 2002 tillåter att området vid Läkaregatan planläggs för bostäder. Generalplanen är dock ett motstridigt dokument, eftersom planläggningen av Läkaregatanområdet klart är emot dess anda och i en del fall även dess bokstav. Möjligheten att bygga kan, eller skall åtminstone inte tolkas som en förpliktelse att bygga. Majoriteten av stadsplaneringspolitikerna uppfattar dock denna möjlighet som en missionsbefallning.
Generalplan 2002 tillåter att området vid Läkaregatan planläggs för bostäder. Generalplanen är dock ett motstridigt dokument, eftersom planläggningen av Läkaregatanområdet klart är emot dess anda och i en del fall även dess bokstav. Möjligheten att bygga kan, eller skall åtminstone inte tolkas som en förpliktelse att bygga. Majoriteten av stadsplaneringspolitikerna uppfattar dock denna möjlighet som en missionsbefallning.
Området vid Läkaregatan har en parkdetaljplan som är i kraft. Enligt vicehäradshövding Juha Jakonen (i Töölöläinen 17.12) betyder detta att området till och med är starkare skyddat än den övriga Centralparken. Helsingfors-Samfundet och Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors hävdar att generalplanen är underställd de mer precisa delgeneral- och detaljplanerna, medan den politiska tolkningen tvärtom är den att detalj- och delgeneralplanerna är underställda generalplanens politiska målsättningar.
I generalplanen framförs, att dagens planläggningsprinciper skall eftersträva såväl en effektivare användning av områdena som bevarandet och utvecklandet av ett enhetlig nätverk av grönområden, dock på den existerande stadsmiljöns vilkor och med hänsyn till de obebyggda områdenas karaktär och funktion.
Planläggningen av området vid Läkaregatan står oundvikligen i konflikt med bevarandet och utvecklandet av ett enhetligt grönområde. En tätare bebyggelse försätter områdets nuvarande rekreationsfunktion och miljövärden i fara. Trots detta omnämns grönområdena i Generalplan 2002 bl.a. som reservområden för stadens utvidgning.
Områdesanvändning och byggande skall enligt markanvändnings- och bygglagen från år 2000 regleras utifrån ekologiskt hållbara lösningar samt säkrandet av en trygg livsmiljö och ändamålsenliga trafikarrangemang. När man gör ändringar i detaljplanen för ett parkområde måste man grundligt beakta grönområdena i närmiljön och överväga om naturens mångfald kommer att kunna bevaras. Markanvändnings- och bygglagens 54 § betonar att både den byggda miljön och naturmiljön skall värnas och att särskilda värden i anslutning till dem inte får förstöras.
PLANLÄGGNINGENS INVERKAN PÅ NATUR OCH MILJÖ
Ekologiska korridorer, som t.ex. Centralparken, är nödvändiga för arternas spridning och existens. I miljökonsekvensutredningen, som utförts i samband med generalplanearbetet, nämns att kringskärningen av grönkorridorer har den största inverkan på sådana skogsområden, där minskningen kan ha som följd tillbakagång eller försämrad rörlighet hos skogsarterna. I generalplanen har man lovat bevara de enhetliga grönkorridorna i syd-nordlig riktning, också i Centralparken får man anta, men grönområdet vid Läkargatan är redan nu farligt trångt. En ytterligare utbyggnad av området hotar att skära av grönkorridoren och störa områdets hydrologiska balans, alltså grundvattnets nivå och kvalitet.
Ekologiska korridorer, som t.ex. Centralparken, är nödvändiga för arternas spridning och existens. I miljökonsekvensutredningen, som utförts i samband med generalplanearbetet, nämns att kringskärningen av grönkorridorer har den största inverkan på sådana skogsområden, där minskningen kan ha som följd tillbakagång eller försämrad rörlighet hos skogsarterna. I generalplanen har man lovat bevara de enhetliga grönkorridorna i syd-nordlig riktning, också i Centralparken får man anta, men grönområdet vid Läkargatan är redan nu farligt trångt. En ytterligare utbyggnad av området hotar att skära av grönkorridoren och störa områdets hydrologiska balans, alltså grundvattnets nivå och kvalitet.
De planerade nya bostäderna kommer också att öka trafiken kring Tölö tull, som redan nu är ett av de mest utsatta områdena i Helsingfors för föroreningar och buller. Lidande blir såväl områdets nuvarande som potentiella framtida invånare, men framför allt naturen. I beskrivningen till generalplanen sägs att obebyggda områden är viktiga i rekreationssyfte och att det speciellt i innerstaden finns få rekreationsområden i förhållande till antalet invånare. I och med det planerade bostadsbygget vid Läkaregatan kommer det viktiga andrum, som skogen vid Dals område idag utgör att förloras.
Markanvändnings- och bygglagen möjliggör grundandet av nationalstadsparker, och i oktober 1998 skrev sextioen stadsfullmäktigeledamöter under ett förslag att ge Centralparken i Helsingfors denna status. Också Helsingfors naturskyddsförening (Helsy) har fört fram att Centralparken kunde ses som en del av en nationalstadspark.
En nationalstadspark skall enligt miljöministeriet uppfylla fyra kriterier som berör innehåll (betydelsefulla kultur- och naturmiljöer), omfattning och enhetlighet (förena olika stadsdelar), ekologi och kontinuitet (ekologiska korridorer) och stadscentrering (vara en del av stadsstrukturen).
Området vid Läkaregatan uppfyller alla ovannämnda kriterier enligt den naturvårdsplan 1998-2007, som Byggnadskontorets grönenhet lagt upp för Centralparkens sydliga del. Området vid Läkargatan behandlas i rapporten som en del av Centralparken.
OMRÅDET VID LÄKAREGATAN OCH DESS NATURVÄRDEN
En utredning av naturvärdena för området vid Läkargatan har gjorts av Stadsplaneringskontoret, Helsingfors och Nylands miljöcentraler, Helsingfors stads byggnadskontor och med Enviro Oy som konsult. Man kan ana att arbetet har vållat aktörerna en del gråa hår, eftersom tidtabellen för planläggningen under halvannat år redan uppskjutits åtskilliga gånger.
En utredning av naturvärdena för området vid Läkargatan har gjorts av Stadsplaneringskontoret, Helsingfors och Nylands miljöcentraler, Helsingfors stads byggnadskontor och med Enviro Oy som konsult. Man kan ana att arbetet har vållat aktörerna en del gråa hår, eftersom tidtabellen för planläggningen under halvannat år redan uppskjutits åtskilliga gånger.
De områden som i Generalplan 2002 berörs av ändringar omfattar sju sådana växtlighetsområden, som Helsingfors miljöcentral anser vara av högsta värde. Till dessa hör klibbalskärret i Dals, som är fredat enligt skogslagen. Betydande fridlysta växter i Helsingfors är, enligt generalplanen, jättesvingeln, knottblomstret och myggblomstret.
Jättesvingeln (Festuca gigantea) är ett gräs som kan nå en och en halv meters höjd och som hör hemma i fuktiga miljöer i de tempererade zonerna. Enligt miljöministeriet hör den till gruppen speciellt fridlysta växter. I Finland har jättesvingeln endast två naturliga växtplatser, varav den ena är i Kiikala kommun och den andra i Helsingfors Centralpark, ca. 150 meter norr om Läkaregatan. Jättesvingeln i Dal har redan länge varit utrotningshotad, nu senast under den torra sommaren 2006.
I miljönämndens utlåtande om jättesvingeln i Dal (28.1.2003) påpekas det att naturvårdslagens 47 §, som förbjuder förstörandet eller försämrandet av förekomstplatser för hotade arter skall tolkas som ett hinder mot att uppföra byggnader, vägar eller andra konstruktioner på området. Enligt Nylands miljöcentrals utlåtande stöder också den bekräftade parkdetaljplanen för området vid Läkaregatan fredandet av jättesvingelns växtplats.
I generalplanens miljökonsekvensrapport nämns det att planläggningen av området kan inverka skadligt på förekomsten av jättesvingel och att växten redan nu är hotad av den existerande bebyggelsen och knappast kommer att överleva de följder som en tätare bebyggelse kan ha på omgivningen, bl.a. på grundvattennivån. Om stadsplaneringsnämnden med en rösts majoritet beslutar hålla fast vid bostadsplanläggningen, gör den sig således skyldig till överlagt 'mord'.
Området vid Läkaregatan har förutom jättesvingeln åtskilliga andra naturvärden, bl.a. som häckningsplats för näktergalen och som växtplats för bl.a. styvmorsviol, fetknopp, liljekonvalj och smultron. Ibland besöks området till och med av något dristigt rådjur.
MEDBORGARINFLYTANDETS SVÅRIGHETER
Grönområden som har en funktionell, historisk eller estetisk betydelse benämns vanligtvis rekreationsområden eller parker. Enligt professor Liisa Tyrväinen är det svårt att mäta grönområdens ekonomiska betydelse, eftersom värden sällan kan mätas med objektiva eller tillförlitliga indikatorer och rekreationsbruket av grönområden inte är speciellt skyddat i lag.
Grönområden som har en funktionell, historisk eller estetisk betydelse benämns vanligtvis rekreationsområden eller parker. Enligt professor Liisa Tyrväinen är det svårt att mäta grönområdens ekonomiska betydelse, eftersom värden sällan kan mätas med objektiva eller tillförlitliga indikatorer och rekreationsbruket av grönområden inte är speciellt skyddat i lag.
Markanvändnings- och bygglagen möjliggör, åtminstone i teorin, medinflytande i planläggningsfrågor för sådana instanser som kan anses beröras av beslutet genom att försäkra dem en lagstadgad rätt att framföra sina åsikter. I praktiken tolkas ändå denna medinflytanderätt vanligtvis så snävt, att yttrandemöjlighet endast reserveras för invånare som bor i det planlagda områdets omedelbara närhet och för grupper och företag i närområdena. Då beaktar man inte att Helsingfors centralpark tillhör alla. Medborgare, som önskar använda sin lagstadgade medinflytanderätt kan också av olika skäl stämplas som s.k. "lulun" (Lulu = Locally Unwanted Land Use, d.v.s. lokalt icke-önskad markanvändning) eller "nimbyn" (Not In My Backyard, inte på min bakgård).
Om statsmakten i dag är orolig över medborgarinflytandets nivå i Finland, så kan man nog också säga att finländarna i dag är oroliga över medborgarinflytandets ställning i vårt partipolitiska representativa system. Som ett tecken på detta växer sådana medborgarrörelser som Kaupunkimetsäliike (medborgarrörelsen för stadskogar) och Rantaryhmä (strandgruppen) fram som svampar om vintern i de snöfria skogarna. Dessa medborgarrörelser sätter sitt hopp till att man någon dag skall inse grönområdenas egenvärde, istället för att sälja dem till högstbjudande byggnadsfirma som parkeringsplatser och bakgårdar för goda skattebetalare.
Michael Perukangas
keskuspuisto.blogspot.com
kaupunkimetsaliike.blogspot.com
Översättning från finska: Susanna Sepponen
keskuspuisto.blogspot.com
kaupunkimetsaliike.blogspot.com
Översättning från finska: Susanna Sepponen
Artikeln är utgiven i Helsingfors naturskyddsföreningens Helsys medlemstidskrift Takiainen.
Kovaa peliä Helsingin Keskuspuistossa - artikkeli Takiaisessa
Kuva: Saara Toivonen
KOVAA PELIÄ HELSINGIN KESKUSPUISTOSSA
Helsingin Keskuspuisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen pääkaupungin sydämestä alkava viheralue. Sen isänä pidetään asemakaava-arkkitehti Bertel Jungia. Idea Keskuspuistosta julkisena virkistysalueena, jota ei pitäisi varata huvila-alueeksi tai julkiseen rakentamiseen, on noin satavuotias.
Helsingin kaupunki päätti vuonna 1969 viitata kintaalla Jungin ideaalille ja kaavoittaa Lääkärinkadusta pohjoiseen tontit syöpäsairaalalle ja sairaanhoito-oppilaitokselle. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin päätti 1973, että Keskuspuisto on tärkeä virkistys- ja viheralue, ja kaavasuunnitelmasta luovuttiin. Keskuspuiston osayleiskaava vahvistettiin vuonna 1978. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2003 selkeällä enemmistöllä Paavo Arhinmäen (vas.) ponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei Keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän." Miksi tämä ponsi ei pädekään Lääkärinkadun alueeseen, joka on Helsingin ulkoilukartoissa ja Kaupunkisuunnitteluviraston internet-sivujen kartassa osoitettu osaksi Keskuspuistoa?
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti elokuussa 2006 korvata Keskuspuiston osayleiskaavan vuoden 2002 yleiskaavalla, joka uhkaa nakertaa Keskuspuiston pala palalta. Samalla Keskuspuiston lounaisin portti, Lääkärinkadun alue, on nostettu uudelleen esiin. Sinne suunnitellaan alueen asuinrakentamista noin 300-800 asukkaalle. Alueelle rakennettaisiin pysäköintipaikkoja 120-140 kpl ja ajoyhteys Lääkärinkadulta. Alueen kohtalo ratkennee kevään 2007 aikana, luontoselvityksien ja maaperätutkimusten valmistuttua.
YLEISKAAVA, OSAYLEISKAAVA JA ASEMAKAAVA
Yleiskaava 2002 mahdollistaa Lääkärinkadun alueen kaavoittamisen asuinalueeksi. Yleiskaava on kuitenkin sisäisesti ristiriitainen. Alueen kaavoitus on yleiskaavan hengen ja monin paikoin myös kirjaimen vastaista. Mahdollisuudesta rakentaa ei pidä johtaa velvollisuutta rakentaa. Kaavoituspoliitikkojen enemmistö kuitenkin tulkitsee tätä mahdollisuutta lähetyskäskynä. Lääkärinkadun alueella on voimassa puistoasemakaava, mikä merkitsee varatuomari Juha Jakosen (Töölöläinen 17.12.) mukaan sitä, että se on vahvemmin suojattu kuin muu Keskuspuisto. Helsinki-Seuran ja kaupunkisuunnitteluseuran mukaan yleiskaava on juridisesti alisteinen sitä tarkemmalle osayleiskaavalle tai asemakaavalle, mutta poliittinen tulkinta kaavojen alistussuhteesta näyttäisikin menevän toisinpäin.
Yleiskaavan mukaan "tämän päivän suunnitteluperiaatteisiin kuuluu sekä alueiden tehokkuuden parantaminen että yhtenäisen viherverkoston säilyttäminen ja kehittäminen. Tiivistämisen täytyy kuitenkin tapahtua olemassa olevan kaupunkiympäristön ehdoilla ja ottaen huomioon myös rakentamattomien alueiden luonne sekä käyttötarkoitus." Lääkärinkadun alueen kaavoitus ja yhtenäisen viherverkoston säilyttäminen ja kehittäminen ovat väistämättä ristiriidassa keskenään. Tiivistäminen vaarantaisi nykyisen virkistyskäytön ja luontoarvot. Kuitenkin viheralueet nähtiin Yleiskaavassa 2002 muun muassa "kaupungin laajenemisen reservialueena".
Vuonna 2000 voimaan tulleessa, joskin vastikään heikennetyssä maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavojen sisältövaatimuksia ovat mm. ekologinen kestävyys, turvallisen elinympäristön edellytykset ja liikenteen järjestäminen. Laadittaessa asemakaavamuutoksia puistoalueelle on pohdittava perusteellisesti, onko lähettyvillä viheralueita ja säilytetäänkö arvokkaat luontokohteet. MRL:n 54 § mukaan rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.
KAAVOITUKSEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA
Ekologiset käytävät, kuten Keskuspuisto, ovat välttämättömiä lajien leviämiselle ja olemassaololle. Yleiskaavan liitteenä olevan Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen -raportin mukaan "viherkäytävien kapenemisella on voimakkaimmat vaikutukset metsäisillä alueilla, joilla kapeneminen voi aiheuttaa metsälajiston taantumista ja mahdollisesti myös heikentää metsälajiston liikkuvuutta". Yleiskaavassa luvattiin säilyttää Helsingin etelä-pohjoissuuntaiset "Keskuspuistotyyppiset" viheryhteydet - arvaten myös Keskuspuisto - joka on Lääkärinkadun kohdalta jo nyt vaarallisen kapea. Lääkärinkadun alueen rakentaminen paitsi katkaisisi ekologisen käytävän myös horjuttaisi alueen hydrologista tasapainoa, eli vaikuttaisi pohjaveteen.
Uusien asuntojen rakentaminen lisää liikennettä Töölöntullin alueella, joka jo ennestään kuuluu Helsingin saastuneimpiin ja meluisimpiin alueisiin. Tästä kärsivät nykyiset ja tulevat asukkaat sekä luonto. Yleiskaavaselosteissa todetaan, että rakentamattomat alueet ovat tärkeitä virkistysalueita, joita erityisesti kantakaupungissa on vähän verrattuna niiden käyttäjiin. Laakson alueen ilmanraikastajana toimiva metsä olisi kaavoituksen myötä iäksi mennyttä.
Lokakuussa 1998 61 kaupunginvaltuutettua allekirjoitti valtuustoaloitteen, jossa esitettiin Helsingin Keskuspuiston muuttamista kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Myös Helsy on toivonut, että Keskuspuisto sisällytettäisiin kansalliseen kaupunkipuistoon.
Kansallisen kaupunkipuiston on täytettävä neljä ympäristöministeriön kriteeriä, joita ovat sisällön, laajuuden ja eheyden, ekologisuuden ja jatkuvuuden sekä kaupunkikeskeisyyden kriteerit. Nämä kaikki täyttyvät Rakennusviraston viherosaston vuosille 1998-2007 laaditun Keskuspuiston eteläosan luonnonhoitosuunnitelman mukaan myös Lääkärinkadun alueella, jota on kyseisessä suunnitelmassa käsitelty Keskuspuiston osana.
LÄÄKÄRINKADUN ALUEEN LUONTOARVOT
Lääkärinkadun alueen luontoarvoista on tehty selvitys, johon ovat osallistuneet Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Helsingin ja Uudenmaan ympäristökeskukset, Helsingin rakennusvirasto ja konsulttina Enviro Oy. Nähtävästi työ on aiheuttanut tekijöilleen harmaita hiuksia, sillä kaavoituksen tavoiteaikataulusta ollaan lipsuttu jo useaan otteeseen viimeisen kohta puolentoista vuoden aikana.
Kaavasuunnitelma tuodaan kaupunkisuunnittelulautakunnan päätettäväksi vasta eduskuntavaalien jälkeen, mistä voi päätellä, että kaavoituspoliitikot piiloutuvat lehtonadan taakse käyttäen sitä tekosyynä kaavoituksen viivästymiseen. Todellinen syy lienee haluttomuus tehdä epämiellyttäviä poliittisia päätöksiä ennen vaaleja.
Yleiskaava 2002:n muutosalueilla on seitsemän Helsingin ympäristökeskuksen arvokkaimman luokituksen kasvillisuuskohdetta, joista yksi on Laakson tervaleppäkorpi, metsälain suojelema ympäristö. Yleiskaavaselosteen mukaan Helsingin merkittävimmät rauhoitetut kasvilajit ovat lehtonata, sääskenvalkku ja suovalkku.
Lehtonata on kosteikoissa viihtyvä, jopa puolitoistametriseksi kasvava lauhkean vyöhykkeen heinäkasvi, jonka ympäristöministeriö on listannut erityisesti suojeltujen lajien joukkoon. Suomessa sitä kasvaa vain kahdessa luonnollisessa kasvuympäristössä, joista toinen on Kiikalassa ja toinen Helsingin Keskuspuistossa, noin 150 metriä pohjoiseen Lääkärinkadusta. Laakson lehtonataesiintymä on ollut uhattuna jo pitkään. Kuivasta kesästä 2006 se selviytyi juuri ja juuri.
Helsingin ympäristölautakunnan Laakson lehtonatalausunnon (2003) mukaan "Luonnonsuojelulain 47 §:n hävittämis- ja heikentämiskielto tarkoittaa mm. sitä, ettei esimerkiksi rakennusten, rakennelmien tai teiden ja polkujen rakentaminen kyseiselle alueelle ole mahdollista." Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan alueelle vahvistettu puistoasemakaava tukee lehtonadan suojelua.
Yleiskaavan Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen -raportissa todetaan, että "Kaavaluonnoksella on mahdollisesti haitallinen vaikutus lehtonadan esiintymiselle. Kasvin esiintymispaikan uhkana on jo nykyisin lähellä oleva rakentaminen ja laji tuskin kestää tiivistyvän rakentamisen aiheuttamaa ympäristön muuttumista, kuten kuivumista". Kaupunkisuunnittelulautakunta syyllistyy siis harkittuun murhaan, jos se toteuttaa kaavoitussuunnitelmansa.
Lääkärinkadun alueen luontoarvot eivät kuitenkaan lopu lehtonataan. Siellä pesii satakieli ja siellä kasvavat mm. keto-orvokki, maksaruoho, kielo ja ahomansikka. Joskus alueelle uskaltautuu metsäkauriskin.
KANSALAISVAIKUTTAMISEN VAIKEUS
Silloin kun viheralueilla on toiminnallista, historiallista tai esteettistä merkitystä, niitä kutsutaan virkistysalueiksi tai aivan yksinkertaisesti puistoiksi. Professori Liisa Tyrväisen mukaan virkistysalueiksi ymmärrettyjen viheralueiden taloudellista merkitystä on vaikea mitata, arvoille kun ei ole objektiivisia ja luotettavia mittareita eikä viheralueiden virkistyskäyttö ole erityisessä lain suojeluksessa.
Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa ainakin periaatteessa asianosaisiksi katsottujen tahojen osallistumisen kaavoitukseen suomalla heille lakisääteisen mahdollisuuden lausua mielipiteensä. Käytännössä osallisiksi kuitenkin tulkitaan ainoastaan välittömän lähialueen asukkaat, yritykset ja yhteisöt, jolloin ei ymmärretä, että Helsingin Keskuspuisto kuuluu kaikille. Halukkuus yrittää käyttää tätä lakisääteistä vaikutusmahdollisuutta voidaan vääristää tarkoitushakuisesti "lulujen" vallankäytöksi (Lulu = Locally Unwanted Land Use, eli paikallisesti ei-toivottu maankäyttö) ja "nimbyilyksi". (Not In My Backyard, ei minun takapihallani).
Jos valtiovalta on nykyään virallisesti huolissaan kansalaisvaikuttamisen tilasta nyky-Suomessa, suomalaiset ovat niin huolissaan kansalaisvaikuttamisen tilasta edustuksellisessa puoluepoliittisessa järjestelmässä, että vapaita kansalaisliikkeitä - kuten Kaupunkimetsäliike ja Rantaryhmä - nousee kuin sieniä ilmastonmuutoksen myötä. Nämä pro-liikkeet eivät aja paluuta kivikauteen, vaan toivovat, että viheralueet nähtäisiin itseisarvona eikä niitä myytäisi eniten tarjoavalle rakennusliikkeelle hyvien veronmaksajien parkkipaikoiksi ja kotipihoiksi.Michael Perukangas keskuspuisto.blogspot.com
kaupunkimetsaliike.blogspot.com
Artikkeli on julkaistu Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n jäsenlehti Takiaisen vuoden 2007 numerossa.
Helsingin Keskuspuisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen pääkaupungin sydämestä alkava viheralue. Sen isänä pidetään asemakaava-arkkitehti Bertel Jungia. Idea Keskuspuistosta julkisena virkistysalueena, jota ei pitäisi varata huvila-alueeksi tai julkiseen rakentamiseen, on noin satavuotias.
Helsingin kaupunki päätti vuonna 1969 viitata kintaalla Jungin ideaalille ja kaavoittaa Lääkärinkadusta pohjoiseen tontit syöpäsairaalalle ja sairaanhoito-oppilaitokselle. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin päätti 1973, että Keskuspuisto on tärkeä virkistys- ja viheralue, ja kaavasuunnitelmasta luovuttiin. Keskuspuiston osayleiskaava vahvistettiin vuonna 1978. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2003 selkeällä enemmistöllä Paavo Arhinmäen (vas.) ponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei Keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän." Miksi tämä ponsi ei pädekään Lääkärinkadun alueeseen, joka on Helsingin ulkoilukartoissa ja Kaupunkisuunnitteluviraston internet-sivujen kartassa osoitettu osaksi Keskuspuistoa?
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti elokuussa 2006 korvata Keskuspuiston osayleiskaavan vuoden 2002 yleiskaavalla, joka uhkaa nakertaa Keskuspuiston pala palalta. Samalla Keskuspuiston lounaisin portti, Lääkärinkadun alue, on nostettu uudelleen esiin. Sinne suunnitellaan alueen asuinrakentamista noin 300-800 asukkaalle. Alueelle rakennettaisiin pysäköintipaikkoja 120-140 kpl ja ajoyhteys Lääkärinkadulta. Alueen kohtalo ratkennee kevään 2007 aikana, luontoselvityksien ja maaperätutkimusten valmistuttua.
YLEISKAAVA, OSAYLEISKAAVA JA ASEMAKAAVA
Yleiskaava 2002 mahdollistaa Lääkärinkadun alueen kaavoittamisen asuinalueeksi. Yleiskaava on kuitenkin sisäisesti ristiriitainen. Alueen kaavoitus on yleiskaavan hengen ja monin paikoin myös kirjaimen vastaista. Mahdollisuudesta rakentaa ei pidä johtaa velvollisuutta rakentaa. Kaavoituspoliitikkojen enemmistö kuitenkin tulkitsee tätä mahdollisuutta lähetyskäskynä. Lääkärinkadun alueella on voimassa puistoasemakaava, mikä merkitsee varatuomari Juha Jakosen (Töölöläinen 17.12.) mukaan sitä, että se on vahvemmin suojattu kuin muu Keskuspuisto. Helsinki-Seuran ja kaupunkisuunnitteluseuran mukaan yleiskaava on juridisesti alisteinen sitä tarkemmalle osayleiskaavalle tai asemakaavalle, mutta poliittinen tulkinta kaavojen alistussuhteesta näyttäisikin menevän toisinpäin.
Yleiskaavan mukaan "tämän päivän suunnitteluperiaatteisiin kuuluu sekä alueiden tehokkuuden parantaminen että yhtenäisen viherverkoston säilyttäminen ja kehittäminen. Tiivistämisen täytyy kuitenkin tapahtua olemassa olevan kaupunkiympäristön ehdoilla ja ottaen huomioon myös rakentamattomien alueiden luonne sekä käyttötarkoitus." Lääkärinkadun alueen kaavoitus ja yhtenäisen viherverkoston säilyttäminen ja kehittäminen ovat väistämättä ristiriidassa keskenään. Tiivistäminen vaarantaisi nykyisen virkistyskäytön ja luontoarvot. Kuitenkin viheralueet nähtiin Yleiskaavassa 2002 muun muassa "kaupungin laajenemisen reservialueena".
Vuonna 2000 voimaan tulleessa, joskin vastikään heikennetyssä maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavojen sisältövaatimuksia ovat mm. ekologinen kestävyys, turvallisen elinympäristön edellytykset ja liikenteen järjestäminen. Laadittaessa asemakaavamuutoksia puistoalueelle on pohdittava perusteellisesti, onko lähettyvillä viheralueita ja säilytetäänkö arvokkaat luontokohteet. MRL:n 54 § mukaan rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.
KAAVOITUKSEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA
Ekologiset käytävät, kuten Keskuspuisto, ovat välttämättömiä lajien leviämiselle ja olemassaololle. Yleiskaavan liitteenä olevan Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen -raportin mukaan "viherkäytävien kapenemisella on voimakkaimmat vaikutukset metsäisillä alueilla, joilla kapeneminen voi aiheuttaa metsälajiston taantumista ja mahdollisesti myös heikentää metsälajiston liikkuvuutta". Yleiskaavassa luvattiin säilyttää Helsingin etelä-pohjoissuuntaiset "Keskuspuistotyyppiset" viheryhteydet - arvaten myös Keskuspuisto - joka on Lääkärinkadun kohdalta jo nyt vaarallisen kapea. Lääkärinkadun alueen rakentaminen paitsi katkaisisi ekologisen käytävän myös horjuttaisi alueen hydrologista tasapainoa, eli vaikuttaisi pohjaveteen.
Uusien asuntojen rakentaminen lisää liikennettä Töölöntullin alueella, joka jo ennestään kuuluu Helsingin saastuneimpiin ja meluisimpiin alueisiin. Tästä kärsivät nykyiset ja tulevat asukkaat sekä luonto. Yleiskaavaselosteissa todetaan, että rakentamattomat alueet ovat tärkeitä virkistysalueita, joita erityisesti kantakaupungissa on vähän verrattuna niiden käyttäjiin. Laakson alueen ilmanraikastajana toimiva metsä olisi kaavoituksen myötä iäksi mennyttä.
Lokakuussa 1998 61 kaupunginvaltuutettua allekirjoitti valtuustoaloitteen, jossa esitettiin Helsingin Keskuspuiston muuttamista kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Myös Helsy on toivonut, että Keskuspuisto sisällytettäisiin kansalliseen kaupunkipuistoon.
Kansallisen kaupunkipuiston on täytettävä neljä ympäristöministeriön kriteeriä, joita ovat sisällön, laajuuden ja eheyden, ekologisuuden ja jatkuvuuden sekä kaupunkikeskeisyyden kriteerit. Nämä kaikki täyttyvät Rakennusviraston viherosaston vuosille 1998-2007 laaditun Keskuspuiston eteläosan luonnonhoitosuunnitelman mukaan myös Lääkärinkadun alueella, jota on kyseisessä suunnitelmassa käsitelty Keskuspuiston osana.
LÄÄKÄRINKADUN ALUEEN LUONTOARVOT
Lääkärinkadun alueen luontoarvoista on tehty selvitys, johon ovat osallistuneet Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Helsingin ja Uudenmaan ympäristökeskukset, Helsingin rakennusvirasto ja konsulttina Enviro Oy. Nähtävästi työ on aiheuttanut tekijöilleen harmaita hiuksia, sillä kaavoituksen tavoiteaikataulusta ollaan lipsuttu jo useaan otteeseen viimeisen kohta puolentoista vuoden aikana.
Kaavasuunnitelma tuodaan kaupunkisuunnittelulautakunnan päätettäväksi vasta eduskuntavaalien jälkeen, mistä voi päätellä, että kaavoituspoliitikot piiloutuvat lehtonadan taakse käyttäen sitä tekosyynä kaavoituksen viivästymiseen. Todellinen syy lienee haluttomuus tehdä epämiellyttäviä poliittisia päätöksiä ennen vaaleja.
Yleiskaava 2002:n muutosalueilla on seitsemän Helsingin ympäristökeskuksen arvokkaimman luokituksen kasvillisuuskohdetta, joista yksi on Laakson tervaleppäkorpi, metsälain suojelema ympäristö. Yleiskaavaselosteen mukaan Helsingin merkittävimmät rauhoitetut kasvilajit ovat lehtonata, sääskenvalkku ja suovalkku.
Lehtonata on kosteikoissa viihtyvä, jopa puolitoistametriseksi kasvava lauhkean vyöhykkeen heinäkasvi, jonka ympäristöministeriö on listannut erityisesti suojeltujen lajien joukkoon. Suomessa sitä kasvaa vain kahdessa luonnollisessa kasvuympäristössä, joista toinen on Kiikalassa ja toinen Helsingin Keskuspuistossa, noin 150 metriä pohjoiseen Lääkärinkadusta. Laakson lehtonataesiintymä on ollut uhattuna jo pitkään. Kuivasta kesästä 2006 se selviytyi juuri ja juuri.
Helsingin ympäristölautakunnan Laakson lehtonatalausunnon (2003) mukaan "Luonnonsuojelulain 47 §:n hävittämis- ja heikentämiskielto tarkoittaa mm. sitä, ettei esimerkiksi rakennusten, rakennelmien tai teiden ja polkujen rakentaminen kyseiselle alueelle ole mahdollista." Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan alueelle vahvistettu puistoasemakaava tukee lehtonadan suojelua.
Yleiskaavan Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen -raportissa todetaan, että "Kaavaluonnoksella on mahdollisesti haitallinen vaikutus lehtonadan esiintymiselle. Kasvin esiintymispaikan uhkana on jo nykyisin lähellä oleva rakentaminen ja laji tuskin kestää tiivistyvän rakentamisen aiheuttamaa ympäristön muuttumista, kuten kuivumista". Kaupunkisuunnittelulautakunta syyllistyy siis harkittuun murhaan, jos se toteuttaa kaavoitussuunnitelmansa.
Lääkärinkadun alueen luontoarvot eivät kuitenkaan lopu lehtonataan. Siellä pesii satakieli ja siellä kasvavat mm. keto-orvokki, maksaruoho, kielo ja ahomansikka. Joskus alueelle uskaltautuu metsäkauriskin.
KANSALAISVAIKUTTAMISEN VAIKEUS
Silloin kun viheralueilla on toiminnallista, historiallista tai esteettistä merkitystä, niitä kutsutaan virkistysalueiksi tai aivan yksinkertaisesti puistoiksi. Professori Liisa Tyrväisen mukaan virkistysalueiksi ymmärrettyjen viheralueiden taloudellista merkitystä on vaikea mitata, arvoille kun ei ole objektiivisia ja luotettavia mittareita eikä viheralueiden virkistyskäyttö ole erityisessä lain suojeluksessa.
Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa ainakin periaatteessa asianosaisiksi katsottujen tahojen osallistumisen kaavoitukseen suomalla heille lakisääteisen mahdollisuuden lausua mielipiteensä. Käytännössä osallisiksi kuitenkin tulkitaan ainoastaan välittömän lähialueen asukkaat, yritykset ja yhteisöt, jolloin ei ymmärretä, että Helsingin Keskuspuisto kuuluu kaikille. Halukkuus yrittää käyttää tätä lakisääteistä vaikutusmahdollisuutta voidaan vääristää tarkoitushakuisesti "lulujen" vallankäytöksi (Lulu = Locally Unwanted Land Use, eli paikallisesti ei-toivottu maankäyttö) ja "nimbyilyksi". (Not In My Backyard, ei minun takapihallani).
Jos valtiovalta on nykyään virallisesti huolissaan kansalaisvaikuttamisen tilasta nyky-Suomessa, suomalaiset ovat niin huolissaan kansalaisvaikuttamisen tilasta edustuksellisessa puoluepoliittisessa järjestelmässä, että vapaita kansalaisliikkeitä - kuten Kaupunkimetsäliike ja Rantaryhmä - nousee kuin sieniä ilmastonmuutoksen myötä. Nämä pro-liikkeet eivät aja paluuta kivikauteen, vaan toivovat, että viheralueet nähtäisiin itseisarvona eikä niitä myytäisi eniten tarjoavalle rakennusliikkeelle hyvien veronmaksajien parkkipaikoiksi ja kotipihoiksi.Michael Perukangas keskuspuisto.blogspot.com
kaupunkimetsaliike.blogspot.com
Artikkeli on julkaistu Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n jäsenlehti Takiaisen vuoden 2007 numerossa.
Uuteen eduskuntaan valitut Keskuspuiston puolustajat
Kuva: Saara Toivonen
Sunnuntaina 18.3. pidetyissä eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä valittiin seuraavat Keskuspuistoa joko valtuustoryhmänsä mukana puolustanutta valtuutettua tai muuten Keskuspuiston puolesta puhuneita kansanedustajia:
Vihreät:
Outi-Alanko Kahiluoto
Tuija Brax
Anni Sinnemäki
Johanna Sumuvuori
Vasemmistoliitto:
Paavo Arhinmäki
Suomen Keskusta:
Mari Kiviniemi
Kokoomus:
Sirpa Asko-Seljavaara
Pertti Salolainen
Toivottavasti alkavalla eduskuntakaudella saadaan Sipoonkorvesta kansallispuisto ja Maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistamalla tavalla, Keskuspuistosta - mukaanlukien Lääkärinkadun alue - kansallinen kaupunkipuisto!
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Tuija Brax ja Minerva Krohn: Helsingin Keskuspuistosta kansallinen kaupunkipuisto
Kansanedustaja Tuija Brax, www.tuijabrax.fi
Kansanedustajaehdokas Minerva Krohn, www.minervakrohn.net
Kansanedustaja Tuija Brax ja kansanedustajaehdokas Minerva Krohn pitivät yhteisen kyselytunnin Vanhalla ylioppilastalolla torstaina 15.3.2007. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi entinen kansanedustaja, Elokuvasäätiön puheenjohtaja Irina Krohn.
Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Tuija Brax on terveysliikunnan asiantuntija. Hyvänä esimerkkinä muuten suhteellisen rajallisesti liikkuville, etenkin ikäihmisille sopivasta terveysliikunnasta mainittakoon sauvakävely, jonka on kehittänyt pitkäaikainen Suomen ladun toiminnanjohtaja, myös eduskuntavaaliehdokkaana oleva Tuomo Jantunen.
http://www.jantunen.fi/
Lääkärinkadulta lähtee lumisina talvina hiihtolatu syvemmälle Keskuspuistoon, ja toisaalta se on myös portti pohjoisesta Helsingin keskustaan liikkuville arkikuntoilijoille, jota myös Ruskeasuolta eduskuntaan työmatkansa pyöräilevä hiihdon harrastaja Brax käyttää. Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajan asiantuntemuksella Tuija Brax totesi, että Maankäyttö - ja rakennuslaki mahdollistaa kansallisten kaupunkipuistojen perustamisen. Jos Helsingin Keskuspuisto toivon mukaan saa tämän statuksen, myös sen reuna-alueiden nakertaminen - erikseen mainiten Lääkärinkadun alueen - kävisi nykyistä vaikeammaksi.
Jos Brax edustaa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, ensimmäinen varakansanedustaja ja terveyskeskuslääkäri Minerva Krohn tietää ne seuraukset, joita ennaltaehkäisevän terveydenhuollon laiminlyömisellä on. Krohn oli Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ajamassa Helsingin Keskuspuistolle omaa osayleiskaavaa viimeisen yleiskaavan valmistelutyön yhteydessä. Kuitenkin Keskuspuisto jäi Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksellä elokuussa 2006, jossa viitattiin kintaalla sille, että Lääkärinkadun alueella on jo puistoasemakaava, erikseen vahvistettavaksi Yleiskaavan reunamerkinnäksi. Yleiskaavan rajaus, jossa Lääkärinkadun alue oltiin "unohdettu" sisällyttää Keskuspuistoon, jäi näin voimaan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoomuslais- ja demarijäsenten yhden äänen enemmistön voimin.
Molemmat ehdokkaat olivat sitä mieltä, että jos Nuuksio on nyt pääkaupunkiseudun keskeisin läntinen virkistys- ja viheralue - mikä on tunnustettu antamalla sille kansallispuiston status - Sipoonkorven pitäisi pääkaupunkiseudun keskeisimpänä itäisenä virkistys- ja viheralueena saada myös kansallispuiston asema. Koska tiiviin kaupunkirakenteen tukeminen kuitenkin on ekologisesti ja inhimillisesti kestävää, myös Helsingin etelä-pohjoissuunnassa tärkein kaupunkimetsä Keskuspuisto pitäisi suojata tulevienkin sukupolvien virkistystä varten.
Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Tuija Brax on terveysliikunnan asiantuntija. Hyvänä esimerkkinä muuten suhteellisen rajallisesti liikkuville, etenkin ikäihmisille sopivasta terveysliikunnasta mainittakoon sauvakävely, jonka on kehittänyt pitkäaikainen Suomen ladun toiminnanjohtaja, myös eduskuntavaaliehdokkaana oleva Tuomo Jantunen.
http://www.jantunen.fi/
Lääkärinkadulta lähtee lumisina talvina hiihtolatu syvemmälle Keskuspuistoon, ja toisaalta se on myös portti pohjoisesta Helsingin keskustaan liikkuville arkikuntoilijoille, jota myös Ruskeasuolta eduskuntaan työmatkansa pyöräilevä hiihdon harrastaja Brax käyttää. Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajan asiantuntemuksella Tuija Brax totesi, että Maankäyttö - ja rakennuslaki mahdollistaa kansallisten kaupunkipuistojen perustamisen. Jos Helsingin Keskuspuisto toivon mukaan saa tämän statuksen, myös sen reuna-alueiden nakertaminen - erikseen mainiten Lääkärinkadun alueen - kävisi nykyistä vaikeammaksi.
Jos Brax edustaa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, ensimmäinen varakansanedustaja ja terveyskeskuslääkäri Minerva Krohn tietää ne seuraukset, joita ennaltaehkäisevän terveydenhuollon laiminlyömisellä on. Krohn oli Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ajamassa Helsingin Keskuspuistolle omaa osayleiskaavaa viimeisen yleiskaavan valmistelutyön yhteydessä. Kuitenkin Keskuspuisto jäi Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksellä elokuussa 2006, jossa viitattiin kintaalla sille, että Lääkärinkadun alueella on jo puistoasemakaava, erikseen vahvistettavaksi Yleiskaavan reunamerkinnäksi. Yleiskaavan rajaus, jossa Lääkärinkadun alue oltiin "unohdettu" sisällyttää Keskuspuistoon, jäi näin voimaan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoomuslais- ja demarijäsenten yhden äänen enemmistön voimin.
Molemmat ehdokkaat olivat sitä mieltä, että jos Nuuksio on nyt pääkaupunkiseudun keskeisin läntinen virkistys- ja viheralue - mikä on tunnustettu antamalla sille kansallispuiston status - Sipoonkorven pitäisi pääkaupunkiseudun keskeisimpänä itäisenä virkistys- ja viheralueena saada myös kansallispuiston asema. Koska tiiviin kaupunkirakenteen tukeminen kuitenkin on ekologisesti ja inhimillisesti kestävää, myös Helsingin etelä-pohjoissuunnassa tärkein kaupunkimetsä Keskuspuisto pitäisi suojata tulevienkin sukupolvien virkistystä varten.
Muut Helsingin Keskuspuiston merkityksen ymmärtävät ja tunnustavat ehdokkaat löytyvät blogin edellisestä artikkelista.
tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Eduskuntavaalit 2007: Ehdokkaat Helsingin Keskuspuiston puolesta
Tämä lehto on joidenkin mielestä joutomaata, mutta toisille elintärkeä virkistysalue, josta alkaa Keskuspuisto. Täältä alkaa yhtenäinen vihersormi, joka jatkuu aina Jäämerelle saakka.
Kuva: Kirsikka Bonsdorff
Sunnuntaina 18.3. 2007 käytävissä eduskuntavaaleissa ainakin seuraavat Helsingin vaalipiirin ehdokkaat puolustavat Helsingin Keskuspuiston - mukaanlukien Lääkärinkadun kaavoitusuhan alainen alue -säilymistä koskemattomana. Keskustan, Vasemmistoliiton ja Vihreiden valtuustoryhmät ovat esittäneet kannanoton Keskuspuiston säilyttämisen puolesta, ja allaolevat ehdokkaat ovat näiden valtuustoryhmien jäseniä, tai kuten Antero Alku, kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen. SKP:n ja Kokoomuksen ehdokkaista alle on koostettu ne ehdokkaat, joiden tiedetään pitävän Lääkärinkadun aluetta itsestäänselvänä osana Keskuspuistoa ja vastustavan Keskuspuistoon kaavoittamista. Ehdokkaiden nimien alla on suora linkki - mikäli sellainen on olemassa - josta kannanotto löytyy. Mikäli lista on epätäydellinen, ehdokkaat ilmoittautukoot itse!
Suomen Keskusta:
Alku Antero 112
Vasemmistoliitto:
Aarnipuu Tiia 227
Arhinmäki Paavo 228
http://www.punajuuri.net/?id=62&tmp=3
Puhakka Sirpa 239
Puhakka Sirpa 239
Saarnio Pekka 243
Siimes Hanna-Kaisa 244
Vikstedt Tea 247
Siimes Hanna-Kaisa 244
Vikstedt Tea 247
Tuija Brax, 37
Kimmo Helistö, 39
Sanna Hellström, 40
Sirkku Ingervo, 41
Minerva Krohn, 45
Otto Lehtipuu, 48
Elina Moisio, 49
Mari Puoskari, 51
Anni Sinnemäki, 53
Suomen Kommunistinen Puolue:
Hakanen Yrjö 205
Hakanen Yrjö 205
Kansallinen Kokoomus:
Asko-Seljavaara, Sirpa 132
Lahti, Jere 139
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/765/kampanjablogi.htm
Luukkainen, Hannele 140
Luukkainen, Hannele 140
http://hanneleluukkainen.fi/wp/tekstit/48/
Salolainen, Pertti 145
Salolainen, Pertti 145
Julkisesti Keskuspuiston puolesta sanoja ja tekoja ovat esittäneet ainakin seuraavat ehdokkaat, joille Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanliike antaa kunniamaininnan:
Antero Alku
Paavo Arhinmäki
Tea Vikstedt
Tuija Brax
Mari Puoskari
Jere Lahti
Ketä sitten tämän blogin pitäjä - minä, Michael Perukangas - äänestän? Äänestän Johanna Sumuvuorta, koska hän globaalisti suuntautuneena helsinkiläisehdokkaana ymmärtää paitsi puhtaan ympäristön kansanterveydellisen merkityksen myös kilpailukykytekijänä, mutta lisäksi hänelle kansalaisjärjestökonkarina on itsestäänselvyys, että politiikka on kansalaisvaikuttamisen väline, ei este. Yhteisen kotikaupunkimme - jonka menestyminen on koko kansakuntamme asia - edun ajamisen ei tarvitse olla nimbyilyä!
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007
Helsy: Keskuspuiston esittely
Helsyn esittely Helsingin Keskuspuiston luontoarvoista alueittain löytyy klikkaamalla otsikkoa.
Kuva: Niklas Sjöblom
Länsi-Helsingin Vihreiden kannanotto Lääkärinkadun alueen kaavasuunnitelmaan
Länsi-Helsingin VihreätLausunto Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle 14.10.2005
ASIA: Hankenro 228, Kslk dnro 2005-699
LÄÄKÄRINKADUN POHJOISPUOLI (Laakso) ASEMAKAAVAN MUUTOS
Länsi-Helsingin Vihreät:Kannanotto koskien Lääkärinkadun pohjoispuolen puistoalueen asemakaavamuutosta
Vastustamme alueen asemakaavan muuttamista ja alueen rakentamista. Haluamme säilyttää alueen nykyisenkaltaisena puistoalueena.Keskuspuiston reuna palvelee tällä kohdalla lukuisten kaupunkilaisten, varsinkin alueen lapsiperheiden ja ikäihmisten virkistysalueena sekä merkittävänä kevyen liikenteen reittinä kaupungin länsi- ja pohjoisosista kohti keskustaa. Lähialueen kouluille ja päiväkodeille nykyinen puisto on tärkeä liikuntapaikka ja luontoretkien kohde. Alueen rakentaminen tuhoaisi jälleen palasen Keskuspuistoa ja siirtäisi ulkoilualueen "portin" kauemmaksi, pienimpien lasten ja huonoimmin liikkuvien ikäihmisten ulottumattomiin. Vaikka suunnittelualue ei yleiskaavan ja karttojen mukaan virallisesti olekaan varsinaista Keskuspuistoa, se kuitenkin mielletään selkeästi Keskuspuistoon kuuluvaksi. On myös otettava huomioon, että Keskuspuiston säilyttäminen rauhallisena keitaana kaupungin keskellä vaatii tämänkaltaisia avoimia puistomaisia reuna-alueita penkkeineen ja istutuksineen. Ne toimivat puskurivyöhykkeenä Keskuspuiston metsän ja asutuksen sekä liikenteen välillä.Lisäksi alueella kasvaa uhanalaiseksi luokiteltu lehtonata, jonka kasvupaikkojen tuhoaminen rakentamalla on lainvastaista. Yleiskaava 2002 toki mahdollistaa alueen kaavoittamisen asuinrakennuksille, mutta ei kaikkea yleiskaavaan kirjattua ole tarpeen sokeasti toteuttaa. On nähtävä myös nykyisen puistoalueen arvo kaupunkilaisten henkiselle ja fyysiselle terveydelle ja hyvinvoinnille.
ASIA: Hankenro 228, Kslk dnro 2005-699
LÄÄKÄRINKADUN POHJOISPUOLI (Laakso) ASEMAKAAVAN MUUTOS
Länsi-Helsingin Vihreät:Kannanotto koskien Lääkärinkadun pohjoispuolen puistoalueen asemakaavamuutosta
Vastustamme alueen asemakaavan muuttamista ja alueen rakentamista. Haluamme säilyttää alueen nykyisenkaltaisena puistoalueena.Keskuspuiston reuna palvelee tällä kohdalla lukuisten kaupunkilaisten, varsinkin alueen lapsiperheiden ja ikäihmisten virkistysalueena sekä merkittävänä kevyen liikenteen reittinä kaupungin länsi- ja pohjoisosista kohti keskustaa. Lähialueen kouluille ja päiväkodeille nykyinen puisto on tärkeä liikuntapaikka ja luontoretkien kohde. Alueen rakentaminen tuhoaisi jälleen palasen Keskuspuistoa ja siirtäisi ulkoilualueen "portin" kauemmaksi, pienimpien lasten ja huonoimmin liikkuvien ikäihmisten ulottumattomiin. Vaikka suunnittelualue ei yleiskaavan ja karttojen mukaan virallisesti olekaan varsinaista Keskuspuistoa, se kuitenkin mielletään selkeästi Keskuspuistoon kuuluvaksi. On myös otettava huomioon, että Keskuspuiston säilyttäminen rauhallisena keitaana kaupungin keskellä vaatii tämänkaltaisia avoimia puistomaisia reuna-alueita penkkeineen ja istutuksineen. Ne toimivat puskurivyöhykkeenä Keskuspuiston metsän ja asutuksen sekä liikenteen välillä.Lisäksi alueella kasvaa uhanalaiseksi luokiteltu lehtonata, jonka kasvupaikkojen tuhoaminen rakentamalla on lainvastaista. Yleiskaava 2002 toki mahdollistaa alueen kaavoittamisen asuinrakennuksille, mutta ei kaikkea yleiskaavaan kirjattua ole tarpeen sokeasti toteuttaa. On nähtävä myös nykyisen puistoalueen arvo kaupunkilaisten henkiselle ja fyysiselle terveydelle ja hyvinvoinnille.
Kuva: Kirsikka Bonsdorff
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
Kaupunginhallituksen demarijäsenkin puolustaa Keskuspuistoa
Jouko Malinen oli käynyt Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -tilaisuudessa 6.11.2005. Malisen nettikirjoitus löytyy klikkaamalla otsikkoa.
Maunulanseudun demareiden puheenjohtaja Mauri Helovirta puolustaa Keskuspuistoa
Kuva: Kirsikka BonsdorffStadin Ruusun artikkeli löytyy klikkaamalla otsikkoa. Toivottavasti demareista löytyy telaketjulinjalaisten ohella muitakin, jotka ymmärtävät, että Keskuspuisto tulee säilyttää yhtenäisenä.
torstaina, maaliskuuta 01, 2007
Lääkärinkadun alueen suunnittelun viivästymisen syy: GAVAGAI
.jpg)
Kaupunkisuunnitteluviraston virallinen tämänhetkinen tieto on, että Lääkärinkadun kaavasuunnitelma on viivästynyt, koska alueen luontoarvoista tehty konsulttityö on venähtänyt. Kaavasuunnitelma olisi määrä esitellä yleisölle ennen kesälomia, ja sitten se menisi kaupunkisuunnittelulautakunnan päätettäväksi vasta kesälomakauden jälkeen. Talojen sijoittelu alueella on vielä auki, toisin sanoen asemakaava ei vielä ole valmis. Lääkärinkadun alue on eräänlainen kaupunkivilla-talotyypin koelaboratorio, jolla on tarkoitus ilmeisesti kehittää kaupunkivilla-ajatusta. Tai siis ilmeisimmin ajatuksen käytännön sovelluksia, sillä ihmiset eivät yleensä asu ajatuksissa, vaan taloissa.
Mikä sitten on kaupunkivilla? Ainakin Norjassa "byvilla" on yleisesti käytetty termi, jolla viitataan sellaiseen talotyyppiin, jota meillä edustavat esimerkiksi Puu-Vallilan talot.
Virallisen tiedon lisäksi on olemassa epävirallista tietoa. Sitten on olemassa ainakin kahden eri intressin- puolesta ja vastaan - perusteella tulkittua tietoa, tai ainakin se, mitä halutaan tai katsotaan voitavan kertoa, on valikoitua omista arvo- ja intressilähtökohdista riippuen.
Objektiiviset tosiseikat voi tulkita hyvin monella tapaa; esimerkiksi sama kuvio, joka näyttää jänikseltä, voi toisinpäin käännettynä näyttää ankalta. Esimerkiksi se, että suunnitteluaikataulu viivästyy on tällainen objektiivinen tosiseikka. Syy, että suunnitelman taustamateriaalina oleva konsulttityö viivästyy, on toinen objektiivinen tosiseikka.
Jo useista mitä ilmeisimmin asioista varsin hyvin perillä olevasta, eri intressipiireihin kuuluvista lähteistä peräisin olevista kertomuksista on ollut mahdollista muodostaa sellainen käsitys, että se, että jokin asia tapahtuu jollakin tietyllä tavalla, jättää mahdolliset syyt avoimeksi, arvailujen ja olettamuksien varaan, tai ainakin siihen, mikä on ilmeistä, voidaan päätyä varsin montaa eri reittiä.
Se, että konsulttityö on viivästynyt, voi johtua esimerkiksi työn vaikeudesta. Johtuuko sitten työn vaikeus siitä, että työ halutaan tehdä poikkeuksellisen huolellisesti vai esimerkiksi siitä, että vaikeita päätöksiä halutaan välttää ennen eduskuntavaaleja, jäänee arvoitukseksi. Siitä, mistä emme voi tietää, voimme vain arvailla. Virkamiesten työmoraalia, halua tehdä työnsä mahdollisimman hyvin heille annetuissa puitteissa tuskin lienee syytä epäillä. Puitteet ovatkin sitten kokonaan toinen juttu.
Eräät kaavoituspoliitikot ovat syyttäneet Lääkärinkadun alueen kaavoittamista vastustavia kuntalaisia siitä, että he ratsastavat lehtonata-nimisellä keppihevosella, takertuen siihen kuin hukkuvat muiden lakisääteisten kellukkeiden puuttuessa löytyneeseen oljenkorteen. Näitä kaavoituspoliitikkoja voisi syyttää siitä, että he itse piiloutuvat lehtonadan taakse, käyttäen alueen luontoarvojen selvityksien kimuranttisuutta syynä paremman puutteessa.
Eräällä alkuperäiskansalla on hieman erityyppinen tapa luokitella eläimiin liittyviä näköhavaintoja kuin niin sanotuilla länsimaisilla kansoilla. Esimerkiksi eläin, jota he kutsuvat nimellä gavagai, voi meidän käsitejärjestelmässämme viitata vaikka kissaan tai yhtä hyvin jänikseen. Oli lehtonata sitten kissa tai jänis, keppihevonen tai oljenkorsi, voinemme turvallisesti olettaa, että Lääkärinkadun kaavan viivästymisen selitys on gavagai.
Kuva : Juha Jakonen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)