Stefan Johansson: Kompletteringsbyggandet vid Läkaregatan/centralparken

Statssekreterare Stefan Johanssons (Sfp) kolumn kan läsas genom att klicka på rubriken.

Masokistin unelma 2007

Tule katsomaan juoksijoita, ehkä myös kannustamaan 100 kilometrin epävirallisesta Suomen mestaruudesta kilpailevia masokisteja! Katsominen on ilmaista, sen sijaan itsensä kiduttaminen maksaa.

Kilpailu käydään Paloheinässä 11.elokuuta, ja sen virallisille kotisivuille ilmoittautumistietoineen pääsee klikkaamalla ylläolevaa linkkiä.

Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta (ja Keskuspuistoa puolustavasta kansanliikkeestä)

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) blogikolumnin voi lukea myös klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa. Outin halun puolustaa lähiviheralueita luulisi olevan ymmärrettävän, jopa demareille, hänen ottaessaan esille demarien mansikkapaikka Kivinokan. Outi ei kuitenkaan ole nimby; hän mainitsee kolumnissaan nimeltä myös Myllypuron, Laajasalon ja Keskuspuiston puolustamisen arvoisiksi viheralueiksi.

Outi Alanko-Kahiluoto: Täydennysrakentamisesta

Mikä yhdistää Myllypuron metsäaktiiveja, Pro Kruunuvuori-liikettä ja Keskuspuistoa puolustavaa kansanliikettä? Ne kaikki kritisoivat lähiviheralueiden uhraamista täydennysrakentamiselle.

Valtuustossa käsitellään viikon kuluttua kaupungin asunto-ohjelmaa, minkä vuoksi oma vihreä ryhmämme kokoontui muutama päivä sitten miettimään vihreitä lähtökohtia kaupungin rakentamiselle. Eräs paikalla ollut siteerasi Satu Hassia, jonka mukaan asuntopolitiikan pitäisi tukea ihmisille luontaista halua jäädä sille alueelle, jonne ovat jo asettuneet.
Tutkimuksetkin kuulemma osoittavat ihmisten haluavan jäädä sinne, minne ovat jo asettuneet ja missä viihtyvät. Usein työpaikka sijaitsee lähellä asuntoa, ja jos perhe muuttaa, tuotetaan lisää työpaikkaliikennettä ja siis ilmansaasteita. Halukkuus jäädä kerran valitulle asuinalueelle pätee myös opiskelijoihin: jos opiskelija viihtyy asuinalueellaan, hän jää sinne myös perheen perustettuaan. Ja toisinpäin. Asuinalueita olisi siis perusteltua suunnitella miettien, miten tietyn alueen viihtyvyyttä parannetaan niin, etteivät ihmiset halua muuttaa pois.

Minusta Hassin ajatuksessa on paljonkin perää, vaikka se kuulostaa kieltämättä ensialkuun liian simppeliltä kaikkia asumiseen liittyviä ongelmia ajatellen. Ennen kuin rakentamis- tai kaavoituspäätöksiä tehdään, pitäisi siis katsoa kysessä olevaa aluetta ja miettiä, millä tavalla juuri tätä tiettyä aluetta parannetaan. Jos tietty puisto on alueen lapsiperheiden viihtymisen kannalta tärkeä, sille ei välttämättä kannata rakentaa niitä Helsingistä kuuluisasti puuttuvia perheasuntoja, koska silloin olemme vaarassa menettää alueelle jo asettuneet lapsiperheet. Tilaa perheasunnoille pitäisi ensisijaisesti pyrkiä löytämään jostakin muualta, sieltä, missä niitä kaikkein eniten tarvitaan, tai sitten rakentamalla kokonaan uusia alueita, jotka eivät pilaa kaupunkikuvaltaan valmista asuinaluetta tai nakerra kenenkään lähiviheraluetta. Viheralueiden ja asuntojen rakentamista yhdistää tietty lopullisuus - kerran rakennettua viheraluetta ei enää saada takaisin, asuntokanta taas on pysyvää, vaikka asukasrakenne vaihtelisikin.

Herttoniemessä, jossa itse asun, on viime aikoina keskusteltu siitä, miten metroaseman ympäristöä voisi kehittää siinä yhteydessä, kun Herttoniemen vanha ostari lähivuosina puretaan. Itse olen ajatellut, ettei vanhan ostarin tilalle kannattaisi enää rakentaa lisää 1-2 huoneen asuntoja -- niitä Herttoniemen vanhat talot ovat täynnä -- vaan juuri tilavia perheasuntoja, joista Herttoniemessä on pulaa ja joiden puuttuessa lapsiperheet joutuvat muuttamaan alueelta ennen pitkää pois. Alueen lapsiluku on jo kääntynyt laskuun, ja meiltä uhkaavat lähteä ennen pitkää niin koulu kuin terveyskeskuskin, jollemme saa alueen lapsiperheitä pidäteltyä muuttamasta Espooseen, Järvenpäähän, ja Kirkkonummelle...

Meidän perheelle suurin syy Herttoniemeen asettumisessa oli juuri alueen vihreys ja muutamat lähellä sijaitsevat ulkoilualueet, kuten Kivinokka -- jos Kivinokkaa uhkaisi rakentaminen, perustaisin kansanliikkeen alta aikayksikön. :)

Tein jokin aika sitten valtuustoaloitteen, joka parantaisi nimenomaan Herttoniemen tyyppisten vanhojen asuinalueiden asuntorakennetta (siis Roihuvuoren, Lauttasaaren, Haagan, Kivihaan jne.). Jännittävä nähdä, millaisen vastaanoton aloite saa asuntopoliittisen ohjelman käsittelyn yhteydessä. Aloite kuului seuraavasti:

Valtuustoaloite 28.9. 2005

Helsingin 300 000 asunnosta yli 100 000 on pieniä 1-2 h ja k/kk:n asuntoja. Tilavista perheasunnoista on pulaa, mikä näkyy käytettävissä olevista asuinneliöistä asukasta kohden; Helsingissä asutaan selkeästi ahtaammin kuin muualla maassa tai muissa Pohjoismaissa keskimäärin.

Pulaa tilavista perheasunnoista on etenkin vanhoilla 50-60-luvuilla rakennetuilla lähiö- ja esikaupunkialueilla. Helsingistä lapsiperheiden muuttovirta kulkee lähikuntiin, mikä johtaa Helsingissä vähitellen epäterveeseen asukasrakenteeseen ja kalliseen palveluverkostoon.

Muissa Pohjoismaissa tällaista kehitystä on pyritty ehkäisemään siten, että kaupunki on osallistunut vierekkäisten kerrostaloasuntojen yhdistämisestä aiheutuviin kustannuksiin.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että terveen asuntorakenteen takaamiseksi ja perheasuntojen määrän lisäämiseksi kaupunki tukisi vierekkäisten kerrostaloasuntojen yhdistämistä myöntämällä avustusta muutostöistä aiheutuvien sähkö- ja putkitöiden kustannuksiin.

Perheen vetoomus Keskuspuiston puolesta

Meillä on tällä hetkellä 3-henkinen perhe, joka kasvaa keväällä (2006) 4-henkiseksi. Keskuspuisto, nimenomaan Laakson alue, on meille ELINTÄRKEÄ jokapäiväisessä elämässämme. Käytämme sitä mm.
- kummankin vanhemman työmatkaan
- sienestämme
- marjastamme
- vanhempien luku-/auringonottopaikka
- lasten retkeilyyn ja luonnon opiskeluun
- keräämme kuivatettavaksi lehtiä ja kukkia joka vuosi
- piknik-retkiin
- pyöräilyyn
- hiihtoon
- juoksuun
- sauvakävelyyn
- kävelyyn
- rullahiihtoon
- pulkkamäkeen
- leikkipuistoon
- eläintenbongausta

Isoäidin vetoomus Keskuspuiston puolesta

Keskuspuisto on mittaamattoman arvokas kaikille helsinkiläisille, jopa yli kaupungin rajojen! Sitä ei saa tuhota, se olisi korvaamaton vahinko ihmisille.

Keskuspuiston oikea metsä antaa minulle voimia ja mielenrauhaa, hyviä muistoja...

Siellä opin suunnistamaan 40 -luvulla, opetin lastenlapsia hiihtämään ja luistelemaan, retkeiltiin salaperäisissä kuusikoissa ja korkeilla kallioilla. Nyt käyn siellä aistimassa kevään tulon ja syksyn tuoksut, talven hiljaisuuden.

Säilytetään keskuspuisto kuten sen luojat aikanaan päättivät.

toivoo helsinkiläinen isoäiti 78 vuotta.

Vetoomukset Lääkärinkadun alueen puolesta Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnalle

Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelma on valistuneen, sisäpiiritiedoilla vahvistetun veikkauksen mukaan menossa Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan käsiteltäväksi suhteellisen pian kesälomien jälkeen. Tätä kirjoitettaessa paras veikkaus on edelleenkin, että kaavoitussuunnitelma, jossa miltei 4 hehtaaria Keskuspuistoa oltaisiin muuttamassa rakennusalueeksi nk. kaupunkivilloiksi, olisi menossa SDP-Kokoomus -äänin 5-4 lävitse. Jos kaavasuunnitelma selviytyy lautakunnan vähemmän karttuisesta mutta varsin kurttuisesta kourasta, se menee vielä kaupunginhallitukseen, ja jos siellä saavuttaa ahneen enemmistön vähänäköisen suosion, se vielä etenee kaupunginvaltuustoon, jolla on lopullinen viisaus.

Hallussani on alkuperäinen versio siitä mapista, joka kopioineen kiersi siinä Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa (8.12.), jossa Lääkärinkadun alueen suunnitelma meni nykymuodossaan jatkokierrokselle. Koska oletan, että vetoomuksen kirjoittajat haluavat asialleen julkisuutta, eivät niinkään henkilöilleen, tulen julkaisemaan valikoidusti ja nimettömästi parhaita ja koskettavimpia vetoomuksia, ilman kirjoittajien nimeä, jotteivät he mahdollisesti joutuisi vaikeuksiin.

Vastuu vetoomuksien sisällöstä on tietenkin kirjoittajien, mutta asian tärkeys tehnee ymmärrettäväksi ajoittain suhteellisen kovatkin äänenpainot, jopa syytökset. Suurin osa ihmisistä on valistuneempia kuin luullaan, ja he tietävät, miten ainakin Helsingissä kaupunkisuunnittelukoneisto toimii.

Asiaan voi vielä vaikuttaa. Kaupunkisuunnittelulautakuntalaisille kannattaa soittaa, heitä kannattaa tavata ja heille voi lähettää sähköistä tai tavallista postia. Uusia vetoomuksia voi jättää myös tämän sivun kautta, kommentoimalla tätä vetoomusta, klikkaamalla "comments".

Tiivistä kaupunkirakennetta pilvenpiirtäjillä!

Kuva: Tornitaloja Oslossa, Grefsenkollenin reunalla. Asukkaiden näköala varmastikin on suurenmoinen, ja heti tornitalojen takaa alkaa kaupungin laaja ulkoilumetsä, joka on voitu jättää koskemattomaksi.

Tänään julkaistun HS-gallupin mukaan selvä enemmistö helsinkiläisistä vastustaa "nykyistä korkeampien talojen" rakentamista Helsinkiin. Kuten useimmat gallupit, tämäkin lienee laadittu "oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi"-tyyliin, ja kuten tunnettua, toimittajat eivät osaa lukea tai ainakaan uutisoida tutkimuksia. Tässä tapauksessa vika lienee sekä tutkimuksen asettelussa että tulkinnoissa; miten opetat siivetöntä lentämään?

Helsinkiin on tulossa uusien mahdollisuuksien rantarakentamista esimerkiksi Jätkäsaareen. Mielestäni Jätkäsaaresta voisi aivan hyvin tehdä Helsingin Manhattanin; jos syynä korkean rakentamisen vastustamiseen on Helsingin nykyisen merellisen siluetin muuttuminen, Itämeren tyttären käyntikortti on Kauppatorin ja Senaatintorin miljöö, jonka on luonut Carl Ludwig Engel, ei Länsisataman konttikasa.

Kun Helsinki kerran niin kovasti haluaa metropoliksi, niin suunnitellaan Keski-Pasilaan pilvenpiirtäjiä! Korottamalla jokaista Keski-Pasilan ei vielä edes rakennettua taloa kerroksella, alueelle voisi asuttaa moninkertaisesti sen määrän, jota varten suunnitellaan Keskuspuistoon, Lääkärinkadun alueelle 4-6 kerroksia "pienkerrostaloja", joiksi "kaupunkivillat" vähin äänin ovat kasvaneet. Näin ei tarvitsisi kajota neliösenttiinkään kallisarvoisia viheralueita.

Korkea rakentaminen on muutenkin ekologista. Kerrostalot ovat energiataloudellisempia kuin pientalot, ja paljon puhuttu kaupunkirakenteen tiivistäminen, joka nähdäkseni voisi tai sen pitäisi tarkoittaa asukastiheyden kasvattamista, hillitsisi liikenteen lisääntymistä. Ainoa liikenne, joka lisääntyisi, olisi hissiliikenne. Tässä olisikin avoin valttikortti sekä kaupunkisuunnitteluvirkamiehille että -poliitikoille, myöskin Keskuspuiston yhdeksi Helsingin seitsemäksi ihmeeks nostaneelle nosturi- ja hissiyrittäjä Pekka Niskalle!

Keskuspuisto suojattava!

Rakentaminen.

Helsinkiläisten pitäisi havahtua suojaamaan kaupungin keskuspuistoa, "Helsingin vihreitä keuhkoja". Monenlainen ökyrakentaminen uhkaa sitä parhaillaan, kun toinen toistaan haljummat konsernit yrittävät kilvan pystyttää sinne kaakelipalatsejaan. Olisi tärkeää, että Töölönlahden, Hesperian puiston ja Laakson alue säilyisi virkistysalueena.

Kaupungin pitäisi sponsoroida palatsit muualle, esimerkiksi lähikuntiin. Siellä olisi ehkä suurtakin vastaanottavuutta niille ja enemmän tilaa niitä varten. Eivätkä ne silti olisi liian kaukana Helsingin keskustasta, vaan autolla tai metrolla niiden luo pääsisi edelleen nopeasti.

Esimerkiksi Berliinin kaupunki on toiminut näin. Kaikkea ei ole pakko pakata valtakunnan ydinkeskustaan, vaan sitä tulee päinvastoin suojata liian tiuhaan rakentamista ja liian ruuhkaista liikennejärjestelyä vastaan!

Vihreän keskustan idea on ehkä uusi, mutta se on elinkelpoinen!

Riku Räihä,
Fil. kand., kirjastonhoitaja
Mielipidekirjoitus julkaistu Metrossa keskiviikkona 11.7.2007

Lääkärinkadun alue kuului vuoden 1975 Keskuspuiston yleissuunnitelmaan

"Vielä 1950 -luvulla Helsingissä saattoi liikkua liikenteen pahemmin häiritsemättä. Virkistyskäyttöön tarkoitetut viheralueet kuitenkin supistuivat rakentamisen edetessä samalla kun kaupunkilaisten vapaa-aika lisääntyi. Keskuspuistossa on ollut ulkoiluteiden muodostama reitistö jo 1960-luvulla. Mielipiteet virkistysalueiden ja kevyen liikenteen puolesta voimistuivat 1970-luvun alussa."

"Ensimmäinen Helsingin seudulle laadittu lakisääteinen seutukaava käsitti maa- ja metsätalousalueet sekä virkistys- ja suojelualueet. Seutukaavaliiton liittovaltuusto hyväksyi kaavan vuonna 1975. Helsingin Keskuspuiston olemassaolo vahvistettiin osayleiskaavalla vuonna 1978".

Sitaatti Harry Schulmanin luvusta (ss. 65-66) "Suunnittelu ja rakentaminen" kirjasarjan "Helsingin historia vuodesta 1945" II osasta "Suunnittelu ja rakentaminen, sosiaaliset ongelmat ja urheilu". Julkaisija Helsingin kaupunki.

Kirjan sivulla 66 olevassa Helsingin Keskuspuiston yleissuunnitelman kartasta vuodelta 1975 näkyy selvästi, että kyseisessä kartassa Lääkärinkadun aluetta on käsitelty Keskuspuiston osana. Tarkemmin ottaen, siinä Lääkärinkadun alueesta suurin osa on merkitty syvänvihreällä, joka tarkoittaa ulkoilumetsää. Lääkärinkadun alueen reunat on merkitty kyseisessä kartassa vaaleanvihreällä, joka tarkoittaa puistometsää ja siihen liittyvää avointa tilaa.

Helsingin Keskuspuistosta kansallinen kaupunkipuisto?

Vihreät de Gröna r.p. päätti 26.5.2007 tukea Länsi-Helsingin Vihreiden aloittetta kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin, Keskuspuiston ja nk. Helsinkipuiston alueelle. Aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta kuitenkin delegoitiin Helsingin vihreälle valtuustoryhmälle.

Seuraavaksi sitaatti Olavi Syrjäsen luvusta "Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta" Kaupunkisuunnitteluseuran kirjasta Uhattu Helsinki - kirja Helsingin kaupunkisuunnittelun kriisistä (julkaisseet Kustantajat Sarmala Oy / Rakennusalan Kustantajat RAK, 2000)

"Uusi maankäytön järjestämistä koskeva muoto on myös 9 (Maankäyttö- ja rakennuslain) luvun kansallinen kaupunkipuisto, jollaiseksi voidaan ensi sijassa osoittaa valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön omistuksessa olevia alueita. Esillä ovat olleet mm. Aulangon puisto Hämeenlinnassa ja Helsingin Keskuspuisto. Näiden puistojen perustamisella on osallistumisen kannalta merkitystä siten, että keskeiset puisto - ja virkistysalueet ovat usein sellaisia kunnan alueita, joissa kulminoituvat rakennuspaineet ja toisaalta tarve turvata luonnon ja kuntalaisten virkistyksen arvoja ja tarpeita. Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen merkitsee siihen osoitetun alueen turvaamista kunnan horjuvan poliittisen päätöksenteon ailahteluilta. Esim. Helsingin Keskuspuisto on turvattu vahvistetulla yleiskaavalla tulevien kunnan päättäjien mielenmuutoksilta. Siitä huolimatta keskuspuiston reuna-alueisiin kohdistuu jatkuvia murentamispaineita. Kunnassa toimivat järjestöt voivat olla vaikuttamassa kansallisen kaupunkipuiston perustamista koskevan hankkeen käynnistämiseen, puiston rajaukseen ja sitä koskeviin määräyksiin."

Ulkoilijan hätähuuto Keskuspuiston puolesta

Uusi harjoitusrata motocrossareille? Ei, vaan tie työkoneiden ajettavaksi suoraan Keskuspuistoon Ilmalasta pohjoiseen.

Olin toissa kesänä Helsingissä järjestettyjen yleisurheilun mm-kisojen aikaan lenkillä, vaikka kiihkeälle penkkiurheilijalle lämpimältä kotisohvalta ylösnouseminen sateiseen ja koleaan Helsinkiin vaatikin suurta tahdonvoimaa. Tällöin törmäsin lenkilläni Laaksossa muutamiin puihin kuin itsestään ilmaantuneisiin paperilappuihin, joissa puut julistivat hätäänsä siitä, mitä niille olisi pian tapahtumassa. Oma hätäni oli suuri, mutta vielä suurempi oli järkytykseni raahauduttuani jälleen samoille kulmille ainakin 35 nimbynkuseman etäisyydelle. Keskuspuiston aivan eteläisen reunan uhatun lehtonatan kasvupaikan ylitse oli ajanut hävityksen kauhistus, joulukuiseen metsään oli ajanut traktori, jonka jäljet olivat kuin vielä kunnolla parantumaton arpi. Yritetäänkö lehtonata tappaa?

Kun jo suhteelliseen väsyneen ja järkyttyneen nimbyn jalat alkoivat lähestymään kaukaista ja pohjoista Kannelmäkeä, juuri edellisestä järkytyksestä toipuneena ymmärsin joutuneeni keskelle kaadettujen puiden sotatannerta. Hakamäentien levennys on etenkin Ilmalan aseman kohdalla raiskannut Keskuspuistoa peruuttamattomasti ja anteeksiantamattomasti, työkoneiden jättäessä vain hitaasti parantuvia arpia herkkään metsään.

Eikä tässä vielä kaikki. Keskuspuistoa uhataan kaikkialta. Yleisten töiden lautakunnan valistuneen jäsenet koettivat huonolla menestyksellä torpata Paloheinän golfkentän laajennushankkeen, mutta onneksi sentään kaupunkisuunnittelulautakunnan valistuneet jäsenet onnistuivat edes hieman pienentämään Keskuspuistoon tunkeutuvan Kuninkaantammen alueen rajausta. Jotta Keskuspuiston teurastus ei näyttäisi niin härskiltä, osaa Keskuspuistosta ollaan ryhdytty kaupungin päättävissä elimissä kutsumaan jollakin toisella nimellä, kuten Helsinkipuistoksi, tai Yleiskaavassa keskustatoiminnoille varatuksi alueeksi.

Miten edelläkuvatut tapahtumat liittyvät toisiinsa? Kun toissa kesänä lenkilläni kuulin puiden valitushuudon, perustin poliittisista puolueista, iästä ja asuinpaikasta riippumattoman sähköpostilistan, joka on ollut myös epämuodollisen kansalaisliikkeen kanava. Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanliike haluaa muistuttaa, että postimerkkikaavoitus ei ole nimbyjen keksintö, lulujen vallankäyttöä, vaan termin tuntevat nekin, jotka käyttävät valtaa luluja vastaan.

Jos kansalle maailmanmestaruusluokan oopiumia rapautuvan kansanterveyden kustannuksella järjestävä Suomi on vieraantunut luontaistaloudesta, jossa fyysinen harjoite saatiin välittömästi arkisesta työstä ja matkasta työhön ja kouluun, yhtä lailla Suomi on vieraantunut luontosuhteestaan. Fyysinen harjoite on hankittava erikseen; sitä kutsutaan urheiluksi. Luonnostakin voidaan nauttia kohta vain kukkaruukuissa...

Helsinki on tukehtumassa väärinymmärrettyyn metropoli-identiteettiinsä ja helsinkiläiset ovat tukehtumassa siihen, että loputkin yhteisistä keuhkoistamme ollaan uhraamassa autoille ja asunnoille. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa - ei koskaan tulisi kyseeseenkään uhrata lyhytnäköisen markkinavoiton alttareille senttiäkään kaupunkilaisten harvoista sellaisista yhteisistä alueista, joille astumiseen ei kysytä pääsylippua, ikää, rotua tai kulutusaikomusten vilpittömyyttä.

Tapahtumat Hakamäentien varrella, Hakuninmaalla, Paloheinässä ja Lääkärinkadun alueella liittyvät elimellisesti toisiinsa. Kyse on meidän kaikkien hengitysilmasta, metsästä jossa kävelemme, juoksemme, lataudumme. Mitä enemmän meidän kaikkien yhteistä Keskuspuistoamme viedään, sitä kouristuksenomaisemmin meidän on siitä on pidettävä kiinni. Jari Tervoa vapaasti siteeratakseni: kohta metsä on toisaalla, mutta sinne pääsee bussilla.

Helsingin historia vuodesta 1945: Virkistys- ja ulkoilualueiden kaavoitus

Hakamäentien leventäminen on yksi Keskuspuistoa jo pitkään silpomaan uhanneista liikennehankkeista. Taustalla häämöttää postikeskus, toinen Keskuspuistoa silponut hanke.
Kuva: Michael Perukangas

Luonnonläheisten ulkoilu- ja virkistysalueiden järjestämiseen helsinkiläisille kiinnitettiin huomiota jo 1900-luvun alussa. Vähitellen tällaiset vyöhykkeet katsottiin kaupungille yhtä tärkeiksi kuin asumista, liikennettä ja teollisuutta palvelevat alueet. Näin ulkoilualueista tuli tärkeä osa kaavoitusta. Kiinteistöviraston asemakaavaosasto oli ennen vuoden 1946 alueliitosta laatinut kokonaisvaltaisen suunnitelman virkistysalueiden järjestämisestä kaupungin vanhojen rajojen sisäpuolelle sekä tuleviin esikaupunkeihin. Osaston käsityksen mukaan ulkoilua ja retkeilyä varten tarvittiin varsinaisten urheilupaikkojen lisäksi laajoja luonnontilaisia maita, mieluimmin metsiä. Kaupungin laitojen retkeilyalueille tuli päästä hiihtäen tai kävellen myös kaupungin keskiosista erillisiä metsä- tai puistovyöhykkeitä pitkin.

Tärkein kaupungin sisäosista reunoille ulottunut viheralue on Keskuspuisto, jota koskevan suunnitelman arkkitehti Bertel Jung oli ensimmäisenä esittänyt 1911. Jungin kaavailuissa puisto ulottui Kaisaniemestä Ruskeasuolle. Myöhemmin puisto otettiin kaupungin vuosien 1923 ja 1932 yleiskaavoihin eri tavoin rajattuna. Keskuspuistoa laajensi merkittävästi kaupunginvaltuuston vuonna 1950 tekemä päätös Haltiavuoren alueen varaamisesta ulkoilutarkoituksiin.

Haltiavuori oli tosin jo aikaisemminkin otettu mukaan Laakson ratsastusstadionilta alkavaan ns. luonnonkäytäväsuunnitelmaan, mutta valtuuston päätöksen toivottiin turvaavan alueen tulevaisuuden ulkoilukäytössä paremmin kuin lähes kaksi vuosikymmentä vanhan yleiskaavan. Haltiavuorta käytettiin leirintään, suunnistukseen ja hiihtoon. Myös suunnitelmia varsinaisen leirintäalueen perustamisesta sekä Haltiavuoren kalliolle rakennettavista retkeilymajasta ja näkötornista esitettiin, mutta nämä eivät toteutuneet. Kun Keskuspuiston osayleiskaavan laatiminen aloitettiin vuonna 1971, jätettiin Haltíavuori kuitenkin tämän työn ulkopuolelle. Tosin kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1976 Keskuspuiston yleiskaavan käsittelyn yhteydessä ponnen, jossa toivottiin myös Haltiavuoren (Haltialan) kaavoittamista sekä sen liittämistä Keskuspuistoon.

Keskuspuiston sekä muiden Helsingin virkistysalueiden suunnittelua ohjasivat kaupunkilaisten vapaa-ajankäyttöä koskevat tutkimukset, joiden mukaan helsinkiläisten tärkeimpiä liikuntamuotoja tulisivat jatkossakin olemaan kävely, hiihto ja muut vastaavat yksinkertaiset ulkoilmalajit. Vuoden 1970 yleiskaavassa edellytettiin siksi riittävän suurten yhtenäisten seudullisten ulkoilupuistojen varaamista tarkoitukseen. Tärkeimmän näistä muodosti Keskuspuisto, joka eteläosassaan Kaisaniemestä Stadionin ympäristöön ja Linnanmäelle oli tehokkaasti rakennettua ns. kulttuuripuistoa. Kyseistä vyöhykettä ei otettu mukaan Keskuspuiston osayleiskaavaan, joka rajattiin eteläosassaan Nordenskiöldinkatuun. Puiston suunnittelun tavoitteena oli sen rajojen osoittaminen minkä vuoksi rakentaminen ja liikenneväylät pyrittiin ohjaamaan alueella niin, että luonnon virkistysarvo säilyisi. Laajennettavaksi ehdotetulla ulkoilutieverkolla olisi keskeinen asema Keskuspuiston virkistyskäytössä. Vaativia puitteita edellyttävien liikuntamuotojen harrastaminen keskitettäisiin Ruskeasuon, Pirkkolan ja Paloheinän urheilukeskuksiin.
Kaupunginvaltuuston vuonna 1973 hyväksymät ponnet edellyttivät Keskuspuiston virkistysarvoa vähentävistä tiehankkeista sekä muista vastaavista suunnitelmista luopumista. Tästä huolimatta puistoa supistivat sen alueelle rakennetut Länsi-Pasilan uudet asuintalot sekä Ruskeasuon lämpövoimala, maaliikennekeskus ja postin lajittelukeskus. Lisäksi jo vuoden kuluttua Keskuspuiston yleiskaavan hyväksymisestä esitettiin vuonna 1977 asemakaavan muutosta, joka sallisi Metsämäen tien rakentamisen puiston läpi Haagasta Metsälään. Toinen Keskuspuiston halkaiseva tietyö oli Hakamäentien rakentaminen Ruskeasuon pohjoispuolelta Käpylään. Lisäksi suunniteltiin kolmea muuta Keskuspuiston halkaisevaa liikenneväylää, Kuusisaari-Pasila -yhdystietä, Huopalahden-Käpylän -yhdysraidetta sekä Munkkivuori-Koskela -moottoritietä. Valtuuston ponnesta huolimatta viimeksi mainittu väylä on jatkuvasti ollut valmisteltavana.

Esikaupunkirakentaminen, erityisesti 1970 -luvulta alkaen toteutettu kaupunkirakenteen tiivistäminen, on vähentänyt viheralueiden määrää Helsingin alueella. Toisaalta säilyneet metsät, niityt yms. alueet ovat muuttuneet, kun nekin on otettu kaupunkisuunnittelun kohteiksi. Kaavoitusohjeiden mukaan vihervyöhykkeiden merkitys tuli huomioida kaikissa kaavoitussuunnitelmissa. Erityisen tärkeinä pidettiin asuntoalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia vihervyöhykkeitä asukkaiden päivittäisinä ulkoilu- ja virkistyspaikkoina. Seudullisten ulkoilu- ja virkistysalueiden sekä niihin johtavien seudullisten ulkoilureittien ohella kuuluivat virkistysalueverkkoon paikalliset kaupunginosapuistot ja niihin johtavat paikalliset ulkoilun kokoojatiet.

Kun asuinalueiden viihtyisyys on muodostunut kaupunkilaisten arvostamaksi asumistason osaksi, ovat viheralueet puolestaan keskeinen viihtyvyyteen vaikuttava tekijä. Tämän vuoksi niiden kaavoittaminen muuhun tarkoitukseen kaupunkirakentamisen tehokkuusvaatimuksien vuoksi on saanut osakseen asukkaiden vastustuksen.

Ote Timo Herrasen luvun "Kaupunkisuunnittelu ja asuminen" alaluvusta "Virkistys-ja ulkoilualueiden kaavoitus" teoksesta "Helsingin historia vuodesta 1945. Osa I: väestö, kaupunkisuunnittelu ja asuminen ja elinkeinot." Toimittaneet Oiva Turpeinen, Timo Herranen ja Kai Hoffman. 209-213. Julkaisseet Helsingin kaupunki ja Edita, 1997.

Pekat: Keskuspuisto on yksi seitsemästä (Helsingin) ihmeestä

Seitsemän Helsingin viisasta miestä, eli seitsemän Pekkaa: Laiho, Kuusisto, Vuori, Ruuska, Jylhä, Korpinen ja Niska valitsivat Helsingin seitsemän ihmettä tämänpäiväisessä (6.7.2007) Hesarin Nyt-liitteen jutussa "Seitsemän ihmeen Pekat".

Suora lainaus jutusta:

Nosturiyrittäjä Pekka Niska on ollut pitkään hiljaa. Hän on jo etukäteen kertonut mielessään olevasta melkoisesta ihmeestä. Ja tässä se nyt tulee: "Ulkomailla lenkkeillessäni olen huomannut, ettei Helsingin Keskuspuistolle löydy vertaista. Missään ei voi juosta niin pitkälle ja niin vaihtelevissa maisemissa", Pekka Niska kertoo.

"Tämä puistohan jatkuukin melkein Nuuksioon asti", Pekka Laiho heittää.

Korpinen kertoo, että puistossa asuu myös ainakin yksi karhu. "Niin, ja pihallani Paloheinässä on käynyt hirviä", Niska sanoo.

Helsingin ympäristöraportista: Tullinpuomin alue liikenteen saastuttama

Kuva: Aluskasvillisuutta Urheilukadun päästä lähtevän pääulkoilutien luoteeseen kääntyvän ulkoilutien varrella. Paikka on suunnilleen suunnitellun rakennusalueen ja erittäin uhanalaisen ja herkän lehtonata -kasvin esiintymispaikan puolivälissä.

Helsingin kaupungin ympäristöraportin 2006 mukaan "typpidioksidin raja-arvot ylittyivät Mannerheimintien keskustan ja Töölön tullin mittausasemilla. Ylitykset johtuivat pääosin liikenteen päästöistä. Katujen pölyämisen takia hengitettävien hiukkasten raja-arvo ylittyi Mannerheimintien keskustan ja Töölöntullin mittausasemilla". EU:n raja-arvot ylitettiin vuoden 2006 aikana Töölöntullin mittausasemalla yhteensä 59 päivänä.

Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelmat eivät ainakaan ole ihmisten suojelua; etenkin lapset ja vanhukset altistuvat herkästi ilman epäpuhtauksille. Jos Keskuspuiston alkupiste siirtyisi toistasataa metriä kauemmas Mannerheimintiestä, Lääkärinkadusta ja Urheilukadusta, seuraukset alueen ilmanlaadulle olisivat tuntuvat. Alueen ilmanraikastajana oleva metsä on laaksolaisten elämänlaadulle välttämätön. On kohtalon ivaa, että Laakson keuhkopoliklinikka on muuttanut; sinnehän olisi ollut kätevää kärrätä keuhkosairaat laaksolaiset.

PDF -muotoisen ympäristöraportin kokonaisuudessaan voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.