Vartti: Asukkaat vastustavat uusia kaupunkivilloja

Vartti-lehdessä 22.12. julkaistun artikkelin Lääkärinkadun alueen kaupunkivillojen suunnittelun nykytilanteesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Metsän joulurauha 100-vuotiaassa Keskuspuistossa

Maanantaina joulukuun 19. päivänä kokoonnutaan kello 18-19 Lääkärinkadun varrelle Mannerheimintie 71:n taakse. Paikkaa voisi kutsua myös Keskuspuiston portiksi. Se tarjoaa hiihtolatuineen lähtöpisteen monelle kivikaupungista saapuvalle ulkoilijalle.

... Tänä vuonna Metsän joulutapahtuma on erityisen merkittävä, sillä on kulunut 100 vuotta siitä kun Helsingin Keskuspuiston luoja, kaupunginarkkitehti Bertel Jung lausui seuraavat sanat vuonna 1911 valmistuneen osayleiskaavansa merkityksestä ja noudattamisesta: "Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Tilaisuudessa ovat mukana Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Lääkärinkadun, Mansku 71–79:n ja Keskuspuiston taustahistoria

Alue (jäljempänä olevassa artikkelissa kortteli 627), jolla on vuodesta 1981 ollut voimassa puistoasemakaava (sisäasiainministeriön vahvistama 9.12.1981). Kaupunkisuunnitteluvirastossa tälle alueelle valmistellaan
asemakaavan muutosta, jolla se muutettaisiin tonttimaaksi 3–4-kerroksisia asuintaloja varten (15.000–30.000 k-m2), alueelle tulisi 120–140 pysäköintipaikkaa ja sinne rakennettaisiin ajoyhteys Lääkärinkadulta.

Lääkärinkadun, Mannerheimintie 71–79:n ja Keskuspuiston
osayleiskaava-alueen väliin jäävän Keskuspuiston osan taustahistoria

Oikeustaistelua asuinympäristön ja Keskuspuiston puolesta
Ensin asian taustaksi pari toteamusta muualta ja meiltä. 29.6.1999 oli kruununprinsessa Victorian TV-haastattelu. Se alkoi tunnetusta New Yorkin
Keskuspuistosta. Sitä luonnehdittiin jättiläiskaupungin ja koko Manhattanin ”keuhkoiksi”. Oman maamme arvostettu asemakaava-arkkitehti Bertel Jung laatiessaan v. 1911 Helsingille yleiskaavaa korosti
Keskuspuiston merkitystä kaupungin ”keuhkoina” ja varoitti rakentamasta sinne mm. julkisia rakennuksia.

Jung: ”Lopuksi haluaisin tuoda esiin sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään
tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi”.

Kun Keskuspuistoa on vuosikymmenien varrella nakerrettu pala palalta, niin lieneekö sattuma, että kuin valmiiksi näitä ”keuhkoja” hoitamaan rakennettiin Laakson sairaala keuhkosairauksia varten.

Maankäyttöpoliittisesti Laakson alueeseen kuuluva Keskuspuisto on ollut kaavoittamatonta kaupungin raakamaata, lähialue rakennuskiellossa ja
kuului aikanaan Vähä-Huopalahden kylään.

Kuten aikaisemmin on todettu, nousi Väestöliiton ja eräiden arvostettujen arkkitehtien taholta vuosina 1949–50 metakka siitä, että uusien korttelien 622 ja 623 talot rakennettiin liian korkeiksi ja asumistiheys liian suureksi. On nähtävissä, että talot on istutettu rinnemaastoon irti toisistaan, välit käytetty hyväksi istutuksiin, puut ja pensaat, perennat luomaan puhtaalle asuntoalueelle vihreyttä meluisan ja saasteisen Mannerheimintien ja Keskuspuiston luonnon välissä. Näistä asetelmista lähialueen asuntoyhtiöt Mannerheimintiellä ja Urheilukadulla joutuivat
puolustamaan Keskuspuiston koskemattomuuden rajavartiojoukkona asumiseen kuuluvien perusoikeuksien säilyttämistä. 1960-luvun lopulla alkoi tämän ja läheisten asuntoyhtiöiden yhteinen voimainmittely suuren kaupungin kanssa ja myös eri oikeusasteissa. Sitä käytiin kolmella vuosikymmenellä,
yhtäjaksoisesti 13 vuotta. Ajallisestikin tämä saattaa olla asuntoyhtiöiden historioissa niin harvinaista, että prosessin kronologinen esittely ansaitsee paikkansa tässä niteessä.

Kortteli 627
Asemakaava-arkkitehti Pirkko Vitikaisen kirje 14.10.1968 neljälle asuntoyhtiölle, Mannerheimintie 71–77: Viitaten Rak. A:n 154 §:ään asemakaavaosasto oheisena lähettää kortteli no 627:n asemakaavaluonnoksen
ja pyytää kiireellisesti lausuntoa asiasta. Kirjeen liitteenä korttelipiirros.

Hallituksen kokouksen 21.10. pöytäkirjamerkintä: ”Todettiin, että Helsingin kaupungin asemakaavaosasto on pyytänyt yhtiöltä lausuntoa asemakaavaluonnoksesta, jonka mukaan Urheilukatua jatketaan ja sen varrelle
nykyiseen Keskuspuistoon sijoitetaan kaksi tonttia käsittävä uusi kortteli no 627. Isännöitsijä selosti asiasta niitä seikkoja, joita muita teitä on saatu selville. Niiden mukaan sanottuun kortteliin rakennetaan
sairaanhoitajakoulu ja syöpäsairaala.” Hälytyskellot Keskuspuiston suojajoukkojen liikekannallepanosta olivat soineet. Mitä tarkoitti ”niitä seikkoja, joita muita teitä on saatu selville”. Talojemme tuntumaan, kauniin kallion kupeeseen ilmestyi huomiota herättäviä merkkitikkuja syyskuussa 1968.

Tämän kirjoittaja meni tapaamaan asemakaavaosastolle aluearkkitehtiä. Samassa huoneessa istuivat naisarkkitehdit Weltheim ja Wallenius. Ilmeni pari perin kiintoisaa seikkaa. Asian hoito oli otettu aluearkkitehdiltä
ylemmälle tasolle sekä jo kuukautta aikaisemmin, kun kirje asuntoyhtiöille oli lähetetty, oli kaupunginhallitus anonut sisäasiainministeriöltä
poikkeuslupaa sairaanhoitajakoulun rakentamiseksi rakennuskiellossa olevalle alueelle.

KÄDENVÄÄNTÖÄ KAUPUNGIN KANSSA
Asuntoyhtiöt yhteistoimintaan
Tilanteen johdosta pyydettiin kahden korttelin asuntoyhtiöt neuvotteluun, johon osallistuivat talojen 71–89 edustajat, meiltä ylikonstaapeli Väinö Mäkinen, hovioikeudenneuvos Erkki Reiniö ja tämän kirjoittaja. Puheenjohtajana toimi arkkitehti Viljo Karppinen, yhtiön 87–89 edustajana.

Neuvottelussa todettiin useita painavia syitä, jotka suunnitelman mukaan
loukkaavat talorivistön asukkaiden oikeuksia. Päätettiin, että pyydetty lausunto laaditaan kaikkien neljän talon puolesta (Mannerheimintie 71–77)
Viljo Karppisen ja Erkki Reiniön toimesta. Asia saatetaan lehdistön kautta julkisuuteen kaupunginhallituksen kannanmäärittelyn jälkeen. Asuntoyhtiöiden
yhteistoimintaan Keskuspuistoasiassa osallistuivat periaatteessa korttelien 622 ja 623 kaikki asuntoyhtiöt ja lisäksi Urheilukadulta no:t 52 ja 54. Osa
jäi eräistä valituksista pois, kun valtakirjoja ei aina ehditty saada.

Yksityisiä muistutuksen tekijöitä olivat asiantuntijat Viljo Karppinen ja Erkki Reiniö, lisäksi tämän kirjoittaja, joka toimi yhteyshenkilönä
yhtiöiden ja asiantuntijoiden välillä. Yhteislausunto jätettiin 24.10.1968 kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Muistiossa (6 sivua) kiinnitetään huomiota mm. asuntoalueen muuttumisesta meluslummiksi, koska kokoojakaduksi vahvistettu Mannerheimintie on virheellisen liikenneratkaisun johdosta muuttunut pääkaduksi. Tätä kehitystä ja uhanalaista liikenneturvallisuutta pahentaisi uusi kortteli
627. Se olisi näiden talojen kohdalla esteenä Keskuspuistoon ja muodostaisi suorastaan tulpan läntisten kaupunginosien asujamiston pääsylle puistoalueelle urheilu-, retkeily- ja ulkoilutarvetta tyydyttämään.
Kirjelmässä ehdotetaan, että kaavanmuutoksessa mainittujen yleisten rakennusten sijoitus tutkitaan uudelleen ottamalla huomioon kirjelmässä
esitetyt näkökohdat.

Kaupunginhallitus päätti 2.12. varata tontin no 2 Syöpäsäätiölle. Tontti no 1 oli varattu jo 30.3.1967 sairaanhoitokoulua varten. Asuntoyhtiöt lähettivät 19.12. Uudenmaan lääninhallitukselle muutoshakemuksen, jolla pyydetään kumoamaan kaupunginhallituksen varauspäätös koskien tonttia no 2.

Kaupunki oli tulkinnut varauspäätöksen luonteeltaan asian valmisteluksi. Kirjelmämme mukaan kaupunginhallitus on ”päätöksellään sitonut kaupungin vastuuseen siitä, että anoja voi suunnittelutoiminnassaan luottaa kaupungin huolehtivan tulevasta asemakaavan muutoksesta mahdollisuuksien mukaan”.

Urheilukadun jatke toisi asuntokiinteistöille uuden katualueen
hoitovelvoitteen, koska puistosuikale on vain 12 metriä. Käsittelyssä ei ole noudatettu kaupunginvaltuuston v. 1966 hyväksymää velvoitusta, jonka
mukaan kaupunginhallituksen on suunnitellessaan Keskuspuiston alueen käyttöä aina kuultava asiantuntijana myös urheilu- ja ulkoilulautakuntaa.

Lehdistö puuttui peliin
Luovutimme 13.1.1969, kuten oli sovittu, Viljo Karppisen kanssa Helsingin Sanomien asuntopoliittiselle toimittajalle Kyösti Reunaselle informaatiota.

Helsinki-Seura lähetti 27.1. kaupunginhallitukselle perustellun arvostelun kaavoitussuunnitelmasta.
”Helsinki ei saa poikkeuslupaa Keskuspuistoon. Sisäasiainministeriö ei tule myöntämään Helsingin kaupungille poikkeuslupaa sairaanhoitajakoulun
rakentamiseksi Laakson alueelle Keskuspuistoon. Kaupungin viranomaiset ovat saaneet asiasta epävirallisen tiedon” (Helsingin Sanomat 16.1.).

Kaupungin saama negatiivinen julkisuus aiheutti tiettävästi kaupungin johtoportaassa sisäistä kritiikkiä, miten tällaista pääsi tapahtumaan.

Korkealla taholla oli luonnehdittu korttelin 627 erästä osaa sanalla
”rämäkistöä”, jolle arvottomaksi luonnehdittuna voi rakentaa. Välillä hyppäys nykyhetkeen mainitun kuvion kohdalla. Helsingin rakennusviraston viherosaston julkaisu ”Keskuspuiston eteläosan luonnonhoitosuunnitelma
1998–2007” kertoo mm. Mannerheimintie 73:n pohjoispuolen tervaleppäkorvesta,
jossa kasvaa kaksi lajiltaan kasviharvinaisuutta, toinen valtakunnallisesti erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltavaksi luokiteltu ja rauhoitettu, ja toista ei tunneta muualla Helsingissä.

Yhteisvalituksia – oikeudenkäyntiä
Uudenmaan lääninhallituksen päätös 27.2.1969, koskee Syöpäsäätiölle varattua tonttia. Lääninoikeus tulkitsi, että kaupunginhallituksen päätös tontin varaamisesta Syöpäsäätiölle on luonteeltaan yksinomaan valmistelua, minkä johdosta lääninoikeus ei ottanut valitusta tutkittavakseen.

Yhteisvalitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle 8.4. Uudenmaan lääninhallituksen päätöksestä, joka koskee kaupunginhallituksen
tonttivarausta Syöpäsäätiölle. Valituksen laatija Erkki Reiniö katsoo perustellusti, että varauspäätös ei ole kaavoitusmielessä mitään valmistelua, saati yksinomaan valmistelua, vaan kaavoituksen lailliseen tarkoitukseen nähden vahingollinen ja vieras toimenpide, joka on voitava valituksen avulla poistaa. Valittajat vaativat lääninhallituksen päätöksen
purkamista.

Muistutus Helsingin kaupunginhallitukselle 5.6. (5 sivua), koskee korttelin no 627 muodostamista koskevaa asemakaavaa ja kaavan muutosta. Keskuspuistoalueen käyttösuunnitelmaluonnoksesta käyvät selville tavoitteet, jotka koskevat myös Laakson aluetta. Tavoitteet jäävät vain paperille, mikäli muutos toteutetaan. Tätä arkkitehti Olli Lehtovuoren laatimaa Keskuspuistoalueen käyttösuunnitelmaluonnosta on muistutuksen kohteena olevassa muutosehdotuksessa selostettu virheellisesti, kun asemakaavaosaston kartan liitekirjoituksessa lausutaan, että
yleiskaavaluonnoksessa puheena oleva alue on ehdotettu tonttimaaksi.

Sanotussa luonnoksessa on edellytetty yhteyden säilyvän Keskuspuistoon. Niin
ei nyt todellisuudessa tulisi käymään. Muistutuksen lopussa vastustaen mainittua kaavoitusta ehdotetaan, että tämän suunnitelman toteuttamisesta luovutaan, kunnes lopullinen kokonaissuunnitelma Keskuspuiston maan käytöstä on valmistunut ja hyväksytty.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 17.11. valitukseen, joka koskee tontin varaamista Syöpäsäätiölle ja Uudenmaan lääninoikeuden valituksen jättämistä tutkimatta.
KHO on tutkinut asian ja katsoo, ettei ole syytä muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.2.1970 korttelin 627 asemakaavan ja sen muuttamisen äänestyksen jälkeen.

Asuntoyhtiömme hallitusta informoitiin prosessin edetessä, samoin yhtiökokous sai selonteon vuosittain.

Hallitus päätti 26.2. olla mukana yhteisvalituksessa edellä mainitun kaupunginvaltuuston kaavapäätöksen johdosta. Yhteisvalitus sisäasianministeriölle 9.3. kaupunginvaltuuston päätöksestä, joka koskee korttelin 627 asemakaavaa ja kaavanmuutosta (11 sivua). Valtuuston vähemmistön mielestä asemakaava ja sen muutos on hyväksytty virheellisinä
ja kypsymättöminä osaratkaisuraakileina. Päätös olisi pitänyt lykätä ainakin niin pitkäksi ajaksi, kunnes Keskuspuiston kokonaissuunnitelma valmistuu. Keskeneräinen on myös Töölön liikennesuunnitelma ja Mannerheimintien parannussuunnitelma.

Asiaa koskevassa selosteessa on käytetty Keskuspuiston kaavoittamattomalle raakamaalle luonnosten asemapiirroksessa esitetystä rakennuspaikasta
erehdyttävästi nimitystä tontti, vaikkei tonttia vielä ollut edes laillisella tavalla muodostettu. Kaavoitustaktillisesta syystä Keskuspuisto on edelleen raakamaana vailla kaavoitetun maan oikeussuojaa.

Keskuspuiston käyttösuunnitelma (arkkitehti Lehtovuori), samoin Alvar Aallon keskustasuunnitelma Itsenäisyydenkatuineen näyttävät kaavoitustaktiikan osina vain yleisen mielipiteen tyydyttämiseksi hankituilta ”tähdenlennoilta”. Varsinainen lakisääteinen oikeutta luova kaavoitus toteutetaan postimerkinkokoisin osakaavoin, joita apulaiskaupunginjohtajan suulla puolustellaan sanoin ”nyt olisi kysymys vain
raapaisusta Keskuspuiston kyljessä”. Asuntoalueen melu- ja saasteongelmien osalta viitataan lähes 100.000 ajoneuvoyksikön vuorokautiseen ajoneuvovirtaan Mannerheimintiellä.

Alkuperäiseen kaavaluonnokseen tehtiin vielä muutoksia, mutta sitä ei
uudelleen julkipantu. Siten allekirjoittaneilta riistettiin mahdollisuus esittää käsityksensä muuttuneesta kaavasta ja sen selosteesta sekä siten valvoa lain mukaisesti oikeuttaan. Laaksossa menettely on koettu
häikäilemättömänä oikeusturvan loukkauksena.

Liikennesuunnittelun osalta Itsenäisyydenkatu ja Mannerheimintien muuttaminen kantakaupunginalueella olevien asuntoalueiden kokoojakaduksi eikämoottorikadun korvikkeeksi olisi oikeaan suuntaan tapahtuvaa kaavoitusta Laaksossa. Valituksessa korostetaan Keskuspuiston merkitystä lähialueiden, mutta myös kauempana asuvien helsinkiläisten ulkoilu-
ja urheilupoistona. Sitä mahdollisuutta kaavoituksella vastoin Keskuspuiston perustarkoitusta ollaan kaventamassa. Sanomalehdistössä esitetty julkinen mielipide on asettunut jyrkästi vastustamaan Keskuspuiston kaventamista, Keskuspuiston viipalointia, Keskuspuiston lohkomista kiertoteitä pitkin, jonka luontoisia otsikoita lehdet julkaisivat. Valittajat esittävät, että korttelin no 627 asemakaava ja asemakaavan muutos jätettäisiin vahvistamatta.

Sosiaali -ja terveysministeriö päätti hylätä 26.10. Helsingin
kaupunginhallituksen hakemuksen, joka koskee Laakson sairaalan laajentamista.

Arkkitehti Karppisen lisämuistio sisäasiainministeriölle 9.12. koskee kaupunginvaltuuston kaavapäätöstä, kortteli 627. Muistiossa kiinnitetään huomiota luonnonvaraiseen kalliomaisemaan, myös siihen, että aiemmat kaavoittajat ovat suunnitelleet valmiiksi Keskuspuiston sivustan Mannerheimintien ja Tukholmankadun risteyksestä. Siitä eteenpäin on säilynyt
avara näkymä puistoon. Talorivistö on sijoitettu maastoon väljästi ja maisemallisesti luonnonläheiseksi. Nämä saavutukset uudet kaavoittajat ovat
valmiit tuhoamaan. Muistiossa saatetaan tietoon myös sosiaali- ja terveysministeriön hylkäämä päätös Laakson sairaalan laajentamisesta.

Sisäasiainministeriö hylkäsi 7.12.1971 korttelin 627 asemakaavaa koskevat valitukset ja vahvisti kaupunginvaltuuston päätöksen. Allekirjoitus: ministeri Heikki Tuominen ja kaavoitustarkastaja Erkki Ruokonen.
Oikeudenkäynnin tuloksesta kuvastuu valittajien vaikeus, kun kohteena olevalla Keskuspuistolla ei ollut kaavoitetun maan oikeussuojaa.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle yhteisvalitus (6 sivua) 5.1.1972, koskee sisäasiainministeriön kaavapäätöstä, kortteli 627. Näiden asuntokerrostalojen perustamisvaiheissa on asemakaavalla turvattu yleisesti hyväksyttyjen kaavoitusnormien mukaiset ympäristöolosuhteet: valoa, puhdasta ilmaa, viheralueita, palveluliikkeitä, sosiaali- ja terveydenhoitoa
tarjoavia laitoksia. Perustamisen jälkeen tapahtunut ”kehitys” on muuttamassa asunto-alueen slummiksi, mikä työterveyslaitoksen suorittamin tutkimuksin on myös osoitettu mm. melun ja ilman likaantuneisuuden osalta.

Keskuspuiston osayleiskaavan väliraportissa 28.1.1971 työryhmä on suositellut periaatetta, jonka mukaisesti nykyistä puistoaluetta
oleellisesti pienentävät tai puiston luonnetta muuttavat suunnitelmat harkitaan Keskuspuiston kannalta edullisimmalla tavalla. Tästä periaatteesta seuraa vaatimus ”sairaanhoitajaoppilaitokselle etsitään tontti
muualta kuin Keskuspuistosta. Perustelu: rakentaminen vähentäisi arvokasta kallioaluetta ja katkaisisi yhteydet Keskuspuistosta Meilahden alueelle.
Kasvillisuus on myös tällä kohdin erittäin arkaa ja altis kaikille ulkopuolisille vaikutteille, esim. rakentamiselle”. Valittajat pyytävät, että sisäasiainministeriön päätös kumottaisiin.

Asuntoyhtiömme hallitus kutsui 13.3. lähialueen asuntoyhtiöiden edustajat neuvotteluun, jossa sovittiin esiin tulleesta Keskuspuiston yleiskaavasta tehtävästä yhteisvalituksesta sekä pysyväisluontoisen toimikunnan asettamisesta ajankohtaisten yhteisten toimien varalle. Kokous pidettiin 22.3.

Uusi prosessi – yleiskaava – osayleiskaava
Muistutus Helsingin kaupunginhallitukselle 23.3. yleiskaavaehdotuksen 1970 johdosta (5 sivua).
Näin alkoi uusi prosessi, mutta perusteet kaavoituksen ja maankäytön kannalta olivat pääasiallisesti samoja, mitä oli jouduttu toistamaan tonttivarauksia ja asemakaavaa koskevissa yhteisvalituksissa. Prosessin
edetessä ilmaantui mm. vastapuolen eli kaupungin dokumenteista uusia näkökohtia. Tässä muistutuksessa todetaan mm. yleiskaavaehdotuksen ristiriitaisuus maankäyttötavoitteen, asumisen ja liikenteen suhteista.

Laakso on ehdotettu säilytettäväksi puhtaaksi viljeltynä asuntoalueena. Kuitenkin sen asunto-ja asuntokokoojakadut on ehdotettu palvelemaan
valtakunnallisen liike-, hallinto- ja kulttuurikeskuksen aiheuttamaa liikennettä. Keskuspuistoa Laaksossa on kaavoitustaktillisista syistä pidetty raakamaana ja vähin erin pyritty murentamaan tontti- ja rakennusmaaksi. Laakson asukkaille on palautettava lain voiman saaneen asemakaavan mukaiset ympäristöolosuhteet vähentämällä saasteolosuhteita, Mannerheimintie määrättävä asuntokokoojakaduksi, Laaksossa oleva Keskuspuiston osa saatettava osayleiskaavalla yhteiseksi virkistysalueeksi.

Lisämuistio korkeimmalle hallinto-oikeudelle 31.5. koskee korttelin 627 asemakaavaa (5 sivua). Kaavoituksen jälkeenjääneisyyden takia kaupunki on
suorittanut tutkimus- ja kaavoitustyötä yleiskaavatasolla. Työn tulokset ovat keskeneräisiä sen selityksen mukaan, jonka kaupunki on antanut sisäasiainministeriölle Keskuspuiston kaavoituskysymyksestä. Kaavan vahvistamiselle ei ollut keskeneräisyyden vuoksi edellytyksiä. Kaupunki suosittelee ministeriölle ensimmäisen asteen yleiskaavaa riittävänä
(sellaista ei tarvitse vahvistaa). Laaksossa pidetään oikeusvaikutukseltaan paljon pidemmälle menevää yleiskaavaa välttämättömänä.

Sivujuonteena Lääkärinkadun rakentamiselle mainittakoon, että SVUL anoi 12.6.1973 tonttia samalta alueelta. Kun ajatellaan Valtakunnan Urheiluliiton
tarkoitusta ja Keskuspuiston käyttöä ja periaatteellista tarkoitusta, ei voi välttyä hämmästykseltä, kuinka urheilujärjestökin saattoi suunnitella Keskuspuiston tuhoamista. Hupaisaa on todeta, että kaupunkisuunnittelulautakunta hylätessään SVUL:n anomuksen vetäytyi perusteissaan myös viereisten asuntokortteleiden mielipiteisiin.

Muistutus Helsingin kaupunginhallitukselle 23.9.1973 koskee Keskuspuiston osayleiskaavaa (5 sivua). Ehdotuksessa Keskuspuiston rajaus on tehty ikään kuin korttelin 627 asemakaava- ja kaavamuutos olisivat jo lainvoimaisia. Periaatteet ja ehdotus kortteli 627:n kohdalla ovat ristiriidassa osayleiskaavan selosteen jo ensimmäisellä kansisivulla esitetyistä, arkkitehti Bertel Jungin asiantuntijaohjeesta alkaen: ”Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan
virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- ja sairaala-alueiksi”.

Koska korttelin 627 asemakaava on KHO:ssa, siis edelleen vailla lain voimaa, ja kaupungin raakamaata, tulisi tämän osan sisältyä osayleiskaavaehdotuksessa Keskuspuistoon ja rajausta muutettava sen mukaisesti.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle 8.10. Iisäys valitukseen, joka koskee korttelin 627 asemakaavaa (5 sivua).
Oikeudelle jätettiin samalla kaupungin Keskuspuiston osayleiskaava 1973–85 -
niminen julkaisu. Muistiossa epäillään, että korttelin 627 tontit on vain tarkoitettu tonttireserviksi.

KHO kumoaa korttelin 627 kaavan Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 12.11.1973, koskee korttelin 627:n asemakaavaa: Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asiaa. Kun otetaan huomioon niin sanotun Keskuspuiston alueen merkitys virkistyskäytön ja ympäristön suojelun kannalta, yleiskaavan laatimisen keskeneräisyys sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja lääkintöhallituksen kielteiset kannanotot nyt puheena olevien alueiden
käyttämiseen asemakaavassa edellytettyihin tarkoituksiin, ei ole pidettävä riittävästi selvitettynä, että asemakaava täyttää sille Rakennuslain 34 §:ssä säädetyt vaatimukset. Tämän vuoksi Korkein hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi kumota sisäasiainministeriön päätöksen ja palauttaa asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot.

Muistutus Helsingin kaupunginhallitukselle 23.1.1974 kantakaupungin osayleiskaavaehdotuksesta (4 sivua).
Muistutuksessa korostetaan Mannerheimintien moottorikatuliikenteen aiheuttamaa melun ja muiden saasteiden haitallisuutta Laakson asukkaille.

Muistutus kaupunginhallitukselle 16.10. kantakaupungin
osayleiskaavaehdotuksesta (4 sivua).
Muistutuksessa pyydetään rajauksen osalta, että kortteli 627 kuuluisi osana Keskuspuistoon. Liikenteen osalta korostetaan Mannerheimintien käyttöä
kokoojakatuna.

Sisäasiainministeriölle 14.6.1976 valitus, joka koskee Keskuspuiston osayleiskaavaa (4 sivua ja liitteitä).
Vaikka KHO on hylännyt korttelin 627 asemakaavan, se on rajattu Keskuspuiston osayleiskaavaehdotuksessa ulkopuolelle ja sisällytetty kantakaupungin osayleiskaavaan alueena, joka varataan julkista
palvelutoimintaa varten. Kaupunginvaltuuston kokouksessa liki puolet valtuutetuista oli heti valmis kannattamaan valtuutettu Juha Klemolan toivomuspontta ”liittää kortteli 627 Keskuspuistoon ulkoilualueena
sairaanhoito-oppilaitoksen hankkeen rauettua”.

Ponsi voitti valtuustossa
Kaupunginvaltuusto käsitteli 23.6. kantakaupungin osayleiskaavaa. Edellisessä kokouksessa käsiteltäessä Keskuspuiston osayleiskaavaa valtuutettu Klemola esitti toivomusponnen, että kortteli 627 tulisi
sisällyttää osana Keskuspuistoon. Hän hävisi silloin niukasti. Nyt Klemola esitti toivomusponnen, jonka mukaisesti valtuusto päättäisi hyväksyä kaupunginhallituksen ehdotuksen siten muutettuna, että kortteliksi 627 merkitty alue Urheilukadun jatkeella merkitään alueeksi, jota hyväksymispäätös ei koske. Nyt valtuutettu Klemola voitti ylivoimaisesti
äänin 56-21. Päätös merkitsi sitä, että kortteli 627 ei kuulu kantakaupunkiin eikä Keskuspuistoon, vaan jäi roikkumaan niiden väliin raakamaaksi. Historiallinen – negatiivisesti – kokous oli siinä mielessä,
että kokouksessa esitetyn toivomusponnen hyväksymisen kautta Vapaudenkadun suunnittelusta välillä rautatieasema-Pasila luovutaan.

Sisäasiainministeriölle 15.7. Iisäkirjelmä (3 sivua), koskee Keskuspuiston osayleiskaavaa. Saatettiin tiedoksi valtuuston uusi päätös siitä, että kortteli 627 ei kuulu kantakaupunkiin. Kortteli jäi osa-alueiden väliin raakamaaksi, joka voidaan Keskuspuiston oleellisena osana liittää Keskuspuiston osayleiskaava-alueeseen ja asemakaavoittaa tarvittaessa Keskuspuiston P1-kaavamääräyksen mukaisesti. Ratkaisu
vastaisi myös Helsingin Keskuspuiston osayleiskaava 1973–85 -nimisessä esityksessä olevaa ja kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymiä ohjeita.

Muistutus kaupunginhallitukselle 18.5.1977 Keskuspuiston
asemakaavaehdotuksen rajauksesta ja maankäytöstä (4 sivua).
Kirjelmässä pyydetään perustellusti kaupunginhallitusta määräämään Keskuspuiston kaavaehdotusta muutettavaksi siten, että ehdotuksen 6206:n alue 627 kaavoitetaan Keskuspuiston asemakaava-alueen osana, ja että kaava-alueen vahvistusraja muutetaan siten, että se on yhteinen kortteleiden 622 ja 623 sekä Lääkärinkadun liikennealueen rajan kanssa, ja että tämä aina Keskuspuistoon kuulunut Laakson osa asemakaavoitetaan yleiskaavamääräyksen
P1 mukaan.

Kesäkuussa 1978 sisäasiainministeriö vahvisti Keskuspuiston osayleiskaavan hyläten valitukset.

Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle 14.9.1978, koskee Keskuspuiston osayleiskaavan vahvistamista (7 sivua).
Kirjelmässä todetaan, että korttelia 627 koskeva asemakaavaehdotus on hylätty, valtuusto on päättänyt, ettei korttelialue koulu kantakaupunkiin
eikä myöskään Keskuspuistoon, Syöpäsäätiön rakennushankkeesta on luovuttu ja sairaanhoitajakoulutuksen tonttimaan tarve on kyseenalainen. Lopussa anotaan, että korkein hallinto-oikeus kumoaisi ministeriön alaisen päätöksen sekä palauttaisi asian rajauksen osalta Laaksossa uusintakäsittelyyn.

Kaupunki peruuttaa 627:n kaavapäätöksen
Sisäasiainministeriön päätös 20.11. koskee korttelin 627 asemakaavaa. Sen jälkeen kun korkein hallinto-oikeus oli kumonnut vahvistamispäätöksen ja palauttanut asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi ja ministeriön kehotettua Helsingin kaupunkia esittämään asiassa lisäselvitystä,
Helsingin kaupunginhallitus on 14.11.1978 ministeriöön saapuneella kirjelmällään ilmoittanut peruuttavansa alistushakemuksen. Koska alistus
on peruutettu, enemmän lausunnon antaminen siitä raukeaa. Samoin raukeaa enemmän lausunnon antaminen valtuuston päätöksestä Asunto-Oy Mannerheimintie 71 ynnä sen asiakumppanien tekemästä valituksesta.

Ilmoitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle 28.11. kaupungin kortteli
627:n puisto- ja katualueiden asemakaavaesityksen peruuttamisesta.

Vastaselitys korkeimmalle hallinto-olkeudelle 8.1.1979 Helsingin kantakaupungin ja Keskuspuiston osayleiskaavoihin (6 sivua).

Kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa 29.3. kaupunginhallitukselle, että syöpäsairaalan rakentaminen kortteli 627:n alueelle ei ole enää ajankohtainen eikä sairaanhoitajakoulun rakentaminen alkuperäisen
suunnitelman pohjalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 17.5. koskee Keskuspuiston
osayleiskaavaa. Useiden valittajatahojen valitukset hylättiin.

Asemakaavaosaston kirje 8.4.1981, joka koskee asemakaavaa ja Laakson kortteleita 604, 622, 623, 624 ja 625. Kaupunkisuunnittelulautakunta
ehdottaa 28.5. korttelialueen 627 aikaisemmat suunnitelmat muuttuneiksi tai peruuntuneiksi. Tätä aluetta tarkoittava Lääkärinkadun luoteispuolella oleva
kaavoittamaton alue on nyt asemakaavaehdotuksessa määritelty puistoksi. Sisäasiainministeriö vahvisti 9.12.1981 edellä mainitun kaavamuutoksen.

Lopputulos – voittajat Ja häviäjät
Ottelu alkoi lokakuussa 1968 ja päättyi joulukuussa 1981. Asuntoyhtiöiden keskeinen tavoite oli torjua kaupungin suunnitelma rakentaa julkisia rakennuksia tonttiemme naapuriksi Keskuspuistoon. Monien vaiheiden jälkeen tonttivaraukset raukesivat, samoin suunniteltu kortteli 627. Keskeinen tavoite saavutettiin, toivottavasti pysyvästi. Keskeisinä perusteina
kaava-asiassa oli myös estää Keskuspuiston nakertaminen pala palalta ja sen varjeleminen laajemminkin kaupunkilaisten liikunta- ja virkistyskäyttöön.

Kun raakamaana ollut Keskuspuisto sitten kaupungin omin toimenpitein sisäasiainministeriön ja eri intressipiirien – myös Laakson asuntoyhtiöiden
painostamana – vihdoin sai toisen asteen eli vahvistetun osayleiskaavan, sitä on pidettävä suurena kehitysaskeleena. Helsingin ”keuhkoilla” on nyt
aikaisempaa parempi oikeussuoja. Kaupungin taktikoidessa aikomuksenaan jättää kortteli 627 sekä Keskuspuiston että kantakaupungin osayleiskaavojen
rajauksen ulkopuolelle eli väliin, ts. tonttireserviksi, saatiin sekin alue asuntoyhtiöiden ponnisteluin valtuustoaloitteena sitä kannattaneitten päätöksellä vahvistetuksi P1-kaavaan. Myös se oli asuntoyhtiöiden ja henkilövalittajien konkreettinen ja periaatteellinen tavoite.

Liikenteen linjausta niin, että Mannerheimintie pysytettäisiin
kokoojakatuna, käytettiin prosessin eri vaiheissa perusteluna kaavakysymyksessä. Liikenteen kannalta tämä perustelu oli samalla tavoite
Laakson alueen meluhaittojen ja ilmansaastumisen lisäämistä vastaan. Tätä tavoitetta ei saavutettu.

Akateemikko Alvar Aallon yleiskaavaehdotukseen kuului keskustan laajentaminen Pasilaan ja Vapaudenkatu niitä yhdistämään. Pasilat rakennettiin, mutta poliittinen tahto ei tahtonut Vapaudenkatua (oliko nimi 1970-luvulla sopimaton?). Tähän sopii Talouselämä-lehden kolumni ”Veteen piirrettyjä viivoja” 23.4.1999. Siinä arkkitehti TkT Wille Mikkola
filosofoi kaupunkisuunnittelusta mm.: ”Teekkarina suunnittelin, että kaupungin keskustalle pitäisi varata laajenemissektori. Eliel Saarisen Pro Helsingfors-suunnitelma sisälsi saman periaatteen. Toteutuksen perustaksi valittiin kuitenkin päinvastainen ajatus, jossa Pasilaan ei johdettu yhtään uutta tietä.

Niemellä sijainnin haittoja ei yleensä tunnisteta. Esim. 20.000:n asukkaan kansoittama Mannerheimintie on läpikulkukatu. Sellaista ei voisi toteuttaa
minkään suunnitelman tuloksena, mutta siihen onkin päädytty muita suunnitelmia vastustamalla”.

Miten oli mahdollista, että muutamat asuntoyhtiöt ja kolme kansalaista pystyivät ylipäänsä selviytymään jättimäisestä vastustajastaan, joka ei muuten, niin yleensä ainakin väsyttämällä saavuttaa ”suuremman oikeuden”. Omat perusteemme olivat oikeudellisesti ja eettisesti lujat. Meillä oli kaksi asiantuntijaa omasta takaa: hovioikeudenneuvos Erkki Reiniö ja dipl.arkkitehti Viljo Karppinen, jotka sitkeydellään halusivat, ilman korvausta, katsoa prosessin mahdollisuudet loppuun asti. Ilman heidän
ponnisteluitaan näiden korttelien asumisviihtyisyyttä varjostaisivat jo nyt julkiset rakennukset ”korttelissa 627”. Arvokasta apua antoi myös rouva Aune
Fagerlund hankkiessaan käyttöömme prosessin eri vaiheissa julkista aineistoa.

Yhteistoiminta asuntoyhtiöiden kesken sujui periaatteessa hyvin. Operatiivinen puoli olisi tämänluontoisissa tilanteissa tehokkaampaa ja arvostetumpaa, jos alueella olisi oma kaupunginosayhdistys. Töölössä ja Ruskeasuolla yhdistykset ovat ja toimivat tehokkaasti ja näyttävästi.
Meilahti ja Laakso jäävät mainittujen yhdistysten toiminta-alueiden väliin. Kysymystä kannattaisi harkita tulevia tilanteita ja asuntoalueiden yleisiä
kehittämistavoitteita varten.

Ote (sivut 67–78) kirjasta Ikkala, Vilho, Elämää vihreässä laaksossa. Mannerheimintie 73
1950–2000. Helsinki 2000.

Metsän joulutapahtuma ma 19.12

HELSINGIN KESKUSPUISTO 100 VUOTTA

Keskuspuiston suojeluun perinteinen Metsän joulutapahtuma ma 19.12. 2011 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Järjestöneuvos Mauri Helovirta ja kirkkoherra Hannu Ronimus puhuvat. Tietoja metsään kaavoitetun kerrostalohankkeen nykytilasta. Yhteislaulua, mehua ja pipareita. Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo, 040 966 5101
jussi.vapaasalo@kolumbus.fi

Kaavoituksen avoimuus, kansalaisen märkä päiväuni?

Päättäjille kannattaa puhua kasvokkain. Tässä kasvokkain Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-liikkeen grand old man Vilho Ikkala ja oikeusministeri Tuija Brax, liikkeemme tärkeimpiä ja pitkäaikaisimpia tukijoita.

Vuonna 2000 voimaan astunut Maankäyttö- ja rakennuslaki nosti ensimmäistä kertaa kansalaiset toimijoiksi kaavoituksessa. Se korosti kaavoitusprosessin avoimuutta: sitä, että kaavasuunnitelmiin voi tutustua kaavoituksen kaikissa vaiheissa ja sitä, että niihin voi myös vaikuttaa ja niistä lausua oman mielipiteensä. Todellisuus on kuitenkin paljon raadollisempi.

Käytännössä kansalaiselle laissa suodun aktiivisen roolin ottaminen edellyttää omaa aktiivisuutta, erittäin kovaa päätä, kovakorvaisuutta ja suhteita päättäjiin. Niitä suhteita voi tietenkin aktiivinen kansalainen itse hankkia, ottamalla puhelimen käteen, kirjoittamalla heille sähköpostia tai tapaamalla heitä henkilökohtaisesti.

Omien kokemuksieni perusteella olen lähtökohtaisesti hyvin epäileväinen kaupunkisuunnittelupäättäjiä kohtaan ellei toisin todisteta. Heistä moni toimii siten että se antaa aiheen epäillä heidän pitävän kuntalaisia vihollisinaan, joiden tehtävänä on vaikeuttaa heidän massoittelutavoitteitaan. Eikä tämä epäily välttämättä jää aivan kielikuvan tasolle: tiedän omasta kansalaisliikkeestäni, että päättäjä voi olla valmis uhraamaan henkilökohtaiset ystävyyssuhteetkin siinä vaiheessa kun hänestä tulee kaavoituspäättäjä.

Neuvon tapaamaan päättäjiä henkilökohtaisesti, sillä sähköposteihin he eivät välttämättä vastaa. He saavat niitä nimittäin aika paljon, ja meilit on helppo deletoida. Henkilökohtaisessa tapaamisessa päättäjä ei pysty menettelemään kuin se entinen tyttö, joka pakeni ystävänsä selän taakse kun kävin häntä kumartamassa vanhojentanssiharjoituksissa daamikseni. Tai jos näin tekee, nolaa itsensä. Mieluiten kannattaa puhua heille joukkotilaisuuksissa, kuten kaavoitustilaisuuksissa tai erilaisissa julkisissa vaalitilaisuuksissa, sillä muut paikallaolijat ovat "todistajia" ja "vartijoita".

Sekä omien että tuttavieni kokemuksen kautta yleensä vihreät ja vasemmistoliittolaiset ovat myötämielisimpiä toimimaan Maankäyttö- ja rakennuslain velvoittamalla tavalla. Näin siis ainakin Helsingissä. Tämän epäilen johtuvan siitä, että näiden puolueiden viiteryhmänä ovat kansalaiset ja niillä on suorin yhteys epäpoliittiseen kansalaistoimintaan. Niillä ei myöskään ole vakiintuneita yhteyksiä liiketoiminnallisiin intresseihin. Helsingissä hyviksiin kuuluu myös Keskusta.

Puhelinkeskusteluissa päättäjien kanssakin on sellainen vika, ettei niitä voi käyttää todisteena, jos nimittäin on mennyt nauhoittamaan puhelun ilman vastapuolen suostumusta. Puhelinkeskustelusta tehtyjä muistiinpanoja ei välttämättä pidetä yhtä vastaansanomattoman todistusvoimaisena dokumenttina kuin nauhaa, ja nekin voivat sitäpaitsi johtaa käräjille. Minua on eräs johtava kaavoituspoliitikko uhannut oikeustoimilla kuullessaan että teen muistiinpanoja puhelinkeskustelustamme. Näitä todistajia ja vartijoita nimittäin tarvitaankin jos kansalainen ei halua oikeuteen, jossa sitten tarvitaankin niitä oikeita todistajia ilman sitaatteja.

Maankäyttö- ja rakennuslain vakavasti ottaminen voi siis johtaa kansalaisen käräjille, jossa hän on syytettynä, vaikka pitäisi olla toisinpäin, jos ei mistään muusta niin vähimmilläänkin maankäyttö- ja rakennuslain hengen rikkomisesta.

Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä

Suunnilleen tähän tulee Jokeri kakkosen tunnelin läntinen sisäänkäynti. Tai ulos. Tai miten sen ottaa.

Eilisen (23.11.) Hesarin mukaan Jokeri II-tunnelin kaivaminen alkaa keväällä. Jokeri II on poikittaisen joukkoliikenteen pohjoisempi "runkolinja", jonka on tarkoitus kulkea Myyrmäestä Pakilan, Malmin ja Itäkeskukseen kautta Vuosaareen. Reittiä tulisi ainakin alussa kulkemaan bussi molempiin suuntiin 8, myöhemmin 5 minuutin välein. Osa busseista tulee myöhemmin jatkamaan Myyrmäestä Leppävaaran kautta Matinkylään, oletettavasti Kehä kakkosta pitkin jos sellainen joskus saadaan valmiiksi. Espoo ja Vantaahan ovat sitä halunneet, Helsinki ei.

Tunnelin itäinen suuaukko tulee suunnilleen nykyisen Paloheinän bussipysäkin kohdalle ja läntinen suuaukko taas Perhekunnantien jatkeena olevan ulkoilupolun varteen. Jos se olisi tullut lähemmäs Kuninkaantammentietä, se olisi loogisemmin palvellut Kuninkaantammen rakennettavaa asuinaluetta ja vähemmän raiskannut Keskuspuistoa.

Asiasta järjestetään asukastilaisuus Paloheinän ulkoilumajalla (Pakilantie 124) tiistaina 29.11.2011 klo 18-20.

Aiheeseen ja hankkeen maisemiin voi tutustua lisää klikkaamalla otsikkoa.

Lääkärinkadun alue siirretään Auroralle?

Pikkulinnut - asioista hyvin perillä olevat tahot - laulavat, että Lääkärinkadun aluetta ei rakenneta, koska se ei ole mahdollista. Lääkärinkadulle tarkoitettu kerrosneliömäärä on tarkoitus mahduttaa Auroran sairaalan kupeeseen, siis Keskuspuiston eteläpään toiselle laidalle. Ymmärtääkseni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Keskuspuistoa nakerrettaisiin nyt toisesta päästä, vaan että rakentaminen sijoittuisi jonnekin Nordenskiöldinkadun varteen.

Erasmus Envall: Pyöräilyllä Keskuspuistossa

Alla Erasmus Envallin Hesarissa 26.9.2008 julkaisema juttu.

Keskuspuisto Hesarissa joulukuussa 2005

Koroman nyhräisy Helsingin Uutisissa 8.3.2006

Palautetta Pasilan aluesuunnitelmasta

Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto laatii aluesuunnitelman Pasilan alueelle.

Aluesuunnitelmaa laadittaessa selvitetään alueen katujen, puistojen ja muiden viheralueiden kunto sekä asukkaiden toiveet niiden hoidosta ja kehittämisestä.

Voit antaa palautetta suunnittelijoille tämän (löytyy klikkaamalla tätä otsikkoa!) sivuston kautta merkitsemällä kartalle niitä paikkoja, reittejä ja alueita, joihin haluat katu- ja puisto-osaston suunnittelijan kiinnittävän huomiota. Voit myös kommentoida muiden kommentteja.

Aluesuunnittelman laatiminen alkaa vuoden 2010 syksyllä. Tutustu rakennusviraston sivuilla suunnittelun etenemiseen ja asukaskyselyn tuloksiin:
Pasilan aluesuunnitelma (Rakennusviraston sivut)

Suunnittelijoiden yhteystiedot löytyvät rakennusviraston sivuilta.

Keskuspuisto alennetaan Helene Schjerfbeckin puistoksi

Kuninkaantammeen rakennetaan Helene Schjerfbeckin nimikkopuisto. Alueen vesistöä ja paikallisia materiaaleja hyödyntävä lähipuisto luodaan Hakuninmaanpuiston nykyisestä luonnonmetsästä. Puistosuunnitelmaa esitellään yleisölle 20. lokakuuta Kannelmäessä.

Kuninkaantammen kaava-alueen kantava ajatus on kestävä kehitys ja luonnonmukaisuus. Puisto on pyritty suunnittelemaan samalla periaatteella. Puistossa käytetään materiaalina alueelta louhittua kiveä muureihin, puroihin hidasteiksi ja askelkiviksi sekä yksittäisiä isompia lohkareita katseenvangitsijoiksi. Alueelta kaadettuja puita hyödynnetään muun muassa taideteoksissa, kalusteissa ja siltarakenteissa.

Rakennusvirastossa on etsitty vaihtoehtoisia menetelmiä rakennetulta alueelta pois johdettavan sade- ja sulamis- eli hulevesien käsittelyyn ja käyttöön syntypaikallaan. Schjerfbeckin puistoissa tuodaankin mahdollisimman monipuolisesti näkyviin hulevesien erilaisia hyödyntämistapoja maisemarakentamisessa.

Puiston pohjoisosassa vedet johdetaan putousmaisten kivirakenteiden kautta kohti puiston keskiosan kosteikkoja. Vesi on tuotu myös leikkialueelle. Vesi johdetaan kosteikkoihin mutkittelevien uomien kautta, jotka ovat paikoin kosteikkomaisia, paikoin nurmipintaisia painanteita tai kivipintaisia puroja.

Asukastilaisuus alueen tulevaisuudesta järjestetään 20. lokakuuta kello 18–20 Kannelmäen peruskoulussa (kartalla). Paikalla on rakennusviraston, kaupunkisuunnitteluviraston sekä talous- ja suunnittelukeskuksen edustajia.

Luoteis-Helsingissä sijaitsevasta Kuninkaantammen alueesta tulee lähivuosina 5 000 ihmisen koti ja 1 000 hengen työpaikka-alue.

Kaupunginsuunnitteluviraston tiedotteen asiasta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Metro 8.12.2005: Kokoomus ja Demarit valmiita rakentamaan Lääkärinkadun

HS 18.2.2006: Keskuspuiston villeydestä on kohta vain pelkkä muisto jäljellä

HS 31.10.67: Pasilan uuden tullikeskuksen rakentaminen alkaa talvella

Mielipiteeni Helsinkipuistosta

Helsinkipuistoksi kutsuttu alue on hyvin heterogeeninen. Osa siitä - Haltiala, Niskala, Tuomarinkylä - mielletään yleisesti Keskuspuistoksi. Tämä onkin ymmärrettävää, se kun liittyy saumattomasti Keskuspuistoon. Tätä aluetta tulisi kohdella kaupunkimetsänä, ja sen hoitoa ohjailla hallitun hoitamattomuuden periaate. Kaikkein parasta olisi kuitenkin liittää tämä osa viralliseen Keskuspuistoon, vastaten yleistä käsitystä. Lopulta tälle laajennetulle Keskuspuistolle ja muulle Helsinkipuistolle tulisi antaa kansallisen kaupunkipuiston status, ja tehdä tästä kaupunkimme brändivaltti aivan samaan tapaan kuin esimerkiksi Aulangosta Hämeenlinnassa.

Kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee yleissuunnitelmaa

Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa.
Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston
tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan
viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?

Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut (klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa)

Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut
kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa
hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla,
vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo
17.30.

Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin
ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja
merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.

Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet
puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa
jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.

Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia


Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun
lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja
tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa
heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.

Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa
virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja
istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon
suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa,
luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.

Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti,
joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka
kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen
itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen
saakka.

Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn
valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten
uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi
kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän
kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä yhtenäinen alueellinen
virkistysreitti.

Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta
toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen
osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja
roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu
merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston
nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas
Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja
kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.

Mikä on Helsinkipuisto?
>

Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja:
kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä
ja laajoja vesialueita.

Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa.
Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja
luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus,
johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.

Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat
osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon.
Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja
huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes
luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan
sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi
urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen
rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan
rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.

Lisätietoja:
>
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257

Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija

Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto

Keskuspuiston kaventaminen kuumentaa tunteita

HS 13.10.2008: Kehyskunnista autoilevat pilaavat viihtyvyyden

HS 7.11.2005: Keskuspuiston reunan rakentamista vastustettiin Laaksossa

Linkkilista päivitetty

Keskuspuisto-blogin linkkilistaa on päivitetty poistamalla sieltä toimimattomia linkkejä esimerkiksi sellaisiin asiakirjoihin, joita ei enää löydy netistä. Lisäksi ajantasaistin linkit esimerkiksi Helsingin päätöksentekijöihin ja lisäsin linkkeihin pysyväksi Pääkaupunkijuoksun. Sivulle on lisätty myös Maunulan ja Pitkäkosken majojen pysyvät www-osoitteet; Paloheinän majalla ei ole omaa osoitetta; se löytyy Helsingin kaupungin sivuilta.

Älä luota ympäristöaktivistiin!

Tunnetun ja arvostetun Valitut Palat -nimisen julkaisun tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät luota ympäristöaktivisteihin. Hesarin kyseisestä "tutkimuksesta" tekemän jutun mukaan "muualla" Euroopassa heitä pidetään pankkejakin luotettavimpina, ja vähemmän luotetaan vain mainontaan. Tutkimuksessa oli mukana 14 instituutiota, kertoo Hesari.

Onko syy sitten Hesarin, joka ei osaa lukea tai tulkita "tutkimuksia" vai primaarilähteen, joka ei osaa tehdä tutkimuksia, en tiedä. Tutkimuksen tuloksia on vaikea tulkita ihmisen, joka on Hesarin varassa, mutta yritetään. Ensin pitää kuitenkin ratkaista muutama kysymys.

Mikä on aktivisti? Tutkimuksessa ympäristöaktivisteja pidettiin instituutioina, ja onkin totta, että esimerkiksi sellaiset asiantuntevat painostusryhmät kuin Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman luonnonsäätiö, Maan ystävät, Bellona tai Greenpeace ovatkin instituutioita. Aktivismia tapahtuu kuitenkin paljolti myös instituutioiden ulkopuolella, ja osa siitä on tapahtumaluonteista, aikaan ja etenkin paikkaan sidottua yhden asian liikehdintää. Osa aktivismista on ammatillisesti varsin pitkälle kiteytynyttä, kun taas toinen puolisko siitä on oto-toimintaa, jota jaksetaan pyhä henki käyttövoimana oma aikansa. Aktivismia on siis hyvin monenasteista. Pienimuotoinen, oto-aktivismi voi saada oman asiansa edusmiehiksi ja -naisiksi ammattiaktivismia.

Hesarin juttu ei kerro, mitä luottamuksella tarkoitetaan. Viittaako luottamus toiminnan päämääriin: luotetaanko siihen, että aktivistit todellakin onnistuneesti pääsevät tavoitteeseensa? Vai tarkoittaako luottamus sitä, että aktivistien päämäärien oletetaan olevan vilpittömiä, kuten esimerkiksi viheralueen puolustaminen eikä ensisijaisesti vaikka oman poliittisen uran edistäminen?

Siitä juttu ei myöskään kerro mitään, kenen pitäisi luottaa, ja kehen? Ihanteellisesti toimivassa kansalaisaktivismissa ketju passiivisesta asianosaisesta oto-aktivistin kautta ammattiaktivistiin on aukoton ja luottamuksellinen. Ja sitä se saattaa ainakin olla, sellaisessa korporaatiossa muuttuneeksi "aktivismiksi", jossa esimerkiksi luontodemari saisi suoraan ensi käden valmistelutietoa vaikkapa puolueensa edustajalta kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Näin institutionalisoitunut aktivismi vaan yleensä tapaa olla yhtä riippumatonta, räyhäkkää ja eloisaa kuin ... köh... Leninin muumio.

Vielä monimutkaisemmaksi jutun tekee se, että tutkimus ei näyttäisi ottavan mitään kantaa siihen, että samalla ihmisellä voi olla useita rooleja, jopa samanaikaisesti. Me kaikki olemme asukkaita, kuntalaisia, kansalaisia ja sellaisina riippuvaisia asiantuntijainstituutioista ja edustuksellisesta demokratiasta. Ja jotkut meistä ovat samanaikaisesti kaikkea tätä.

Joskus yksi henkilö toimii yhden asian puolesta hyvin monella tasolla: esimerkiksi asukasliikkeessä, luonnonsuojelujärjestössä ja poliittisessa puolueessa. Toisinaan hän saattaa tulla jossakin näistä rooleista osittain tehneeksi tyhjäksi jossakin muussa toimijanroolissa tekemäänsä. Joskus tämä tapahtuu vahingossa, toisinaan ei. Jopa rooliristiriitoihin tottuneena sosiologina en voi muuta kuin hämmästellen ihailla sitä luottamusta, jota ihmisenä joskus joutuu osoittamaan omalle poliitikkominälleen.

Tästä "tutkimuksesta" ei oikein voi ottaa onkeensa ja olla paremmin luottamuksen arvoinen kun ei se anna siihen mitään eväitä. Hesarin jutun "tutkimuksesta" voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Ei tässä mitään Lappia tarvita!

Riikka Haikaraisen Hesarin kolumnin hiihtäjän Keskuspuistosta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Pääkaupunkijuoksu 2011

38. Pääkaupunkijuoksu ja 24. No Smoking-kävely pidetään tänä vuonna sunnuntaina 18.9., lähtö- ja maalipaikkoina tutusti Pirkkola. Ilmoittautuminen ja muut tiedot löytää otsikon takaa löytyvästä linkistä.

Paloheinä in English

An introduction with some pics of the Paloheinä area in the Helsinki central Park can be read by clicking the link under the headline of this text.

Liito-orava pesii Pasilassa

Uutisfilmin Pasilassa pesivästä liito-oravasta voi katsoa klikkaamalla otsikkoa. Lähialue tulisi rauhoittaa.

Talvisia maastopyöräilyreittejä Keskuspuistossa

Fillarifoorumin keskusteluketjuun Keskuspuiston talvisista maastopyöräilyreiteistä pääsee klikkaamalla otsikkoa.

Paloheinässä voi vieläkin hiihtää

Lainaus Hesarin nettiuutisesta:

"Paloheinän pelloilla oli sunnuntaiaamuna tuhansia hiihtäjiä, vaikka peltolatuja ei enää voi enää ajaa latukoneella.

Yöpakkasen jäljiltä ladut olivat kuitenkin vielä hiihdettävässä kunnossa, ja varsinkin lenkki Paloheinä- Niskala - Pitkäkoski näytti olevan suosiossa.

Parhaita latuja on jäljellä Niskalan ja Pitkäkosken välillä. Vankka metsä on suojannut peltojen reunoja, ja kovaa lunta on ainakin puoli metriä.

Paloheinän hiihtokausi on ollut poikkeuksellisen pitkä, lähes viisi kuukautta. Ensimmäiset ladut otettiin käyttöön marraskuun puolivälissä.

Paloheinän lyhyttä metsälenkkiä pidetään toistaiseksi kunnossa."

Uutisen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Juostuani Keskuspuistossa viikoittain tänä talvena, ainakin Pohjoisessa Keskuspuistossa joka toinen reitti pidetään hiihtäjille, joka toinen muille ulkoilijoille. Lunta on latupohjilla Pirkkolassa, Paloheinässä ja Pitkäkoskella niin paljon, että niille ei lenkkeilijällä liene ennen toukokuuta asiaa.

Munkit palaavat Maunulaan

Edellisessä blogikirjoituksessa Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Ville Ylikahri oli huolissaan siitä, että Maunulan ulkoilumajalla oli kielletty paistamasta munkkeja. Asian varmistaa apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri vajaa tunti sitten julkaisemassaan Facebook-päivityksessään:

"Pienet asiat ovat isoja asioita: Maunulan ulkoilumajan kahvila saa taas paistaa munkkeja. Ympäristöviranomainen päätyi tarkastelemaan kysymystä uudelleen apulaiskaupunginjohtajan vierailtua majalla ja vastaanotettua 1200 nimen kansalaisadressin", kirjoittaa Sauri.

Koko Kauppalehden uutisen voi lukea klikkamalla otsikkoa.

Maunulan munkkien kohtalosta

Lue Ville Ylikahrin kirjoitus Maunulan ulkoilumajan munkeista klikkaamalla otsikkoa!

Kaavoituskatsaus 2011

Tänään kotiini jaetun Helsingin kaavoituskatsauksessa kummittelee se Lääkärinkadun alue, vieläkin. Kaavoituskatsauksessa seisoo, sivulla 14, että "Lääkärinkadun pohjoispuolelle suunnitellaan alueen maiseman, mittakaavan ja Keskuspuiston merkityksen huomioon ottava pienkerrostalojen eli ns. kaupunkivillojen kokonaisuus."

Sopisi nyt vihdoinkin ottaa se sieltä pois, kun ei sinne oikein tahdo voida suunnitella mitään. Korvani virastossa ovat nimittäin jo kuulleet pikkulintujen visertävän, että suunnitelma on paperitiikeri. Sen päällä istuu virastopäällikkö. Ja on istunut jo monta vuotta. Toivottavasti ei saa istumalihaksiaan nostettua sen päältä.

Lisätietoja asiasta antaa tutusti arkkitehti Janne Prokkola, p. 310 37233. Koko kaavoituskatsauksen voi katsaista klikkaamalla otsikkoa.

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?

Seminaari Tieteiden talolla torstaina 31.3.2011, klo 17.00-20.00
(Kirkkokatu 6, sali 404)

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?
16.45-17.00 Kahvitarjoilu
17.00-17.10 Tervetuloa/ alkusanat
17.10-17.35 Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto: Esikaupunkien renessanssi -täydentämisrakentamisen mahdollisuudet ja haasteet.
17.35-18.00 Tutkija Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus:Mitä kaupunkirakenteen tiivistäminen merkitsee ekosysteemipalveluille?
18.00-18.25 FT Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto:Viheralueiden ekologis-sosiaalinen merkitys kaupunkiympäristössä.
18.25-18.35 Mari Puoskari, Vihreät: kommentti
18.35-18.45 Tauko
18.45-20.00 Paneelikeskustelu: Susanna Lehvävirta, Mari Puoskari (Vihr), Sirpa Puhakka (Vas) ja Matti Niemi (SDP). Järjestäjä: Helsingin vihreät ry

Helsingin kaupunginosat Wikikirjastossa: Keskuspuisto

Wikipediassa löytyvän Helsingin kaupunginosaluettelon Keskuspuisto-luvussa on hyvä kuvaus Keskuspuistosta ja sen reitistöistä. Alkuperäisen tekstin löytää klikkaamalla otsikkoa.

Keskuspuisto on Helsingin laajin ulkoilualue. Reitti ei ole yhtä vaihteleva kuin edellä mainitut reitit, mutta jylhä metsä mykistää kuitenkin: jos jatkat eteenpäin, päädyt Lappiin saakka. Havumetsä kuuluu suomalaisen sielunmaisemaan. Selostan tässä reitin Finlandia-talolta Pitkäkoskelle. (Laaksosta Metsäläntielle menee aikaa noin tunti, sieltä Paloheinän ulkoilumajalle 1 h 15 min.)

Puiston parhaat osa-alueet Haltialan lisäksi ovat Laakso, Maunulanpuisto ja osuus Kehä I:ltä Paloheinään.

Hesperian puiston eteläpään kalliolta laskee Töölönlahteen pieni puro. Puisto on stadin parhaita, yhtä hyvä kuin Kaivopuisto, Tähtitorninmäki ja Alppipuisto. Ooppera ohitetaan rannan puolelta, ylitetään Helsinginkatu, ihaillaan kaupungin talvipuutarhaa ja jatketaan Olympiastadionin itäpuolelta uimastadionin ohi Nordenskiöldinkadulle. Kadun ylityksen jälkeen alkaa varsinainen Keskuspuisto.

Laakson alue on Keskuspuiston parhaita. Reitti kulkee ratsastuskentän länsireunalla. Noin 200 metriä ratsastuskentän jälkeen käännytään vasemmalle ja pienen aukean kohdalta oikealle pohjoiseen. Lähistöllä on Ruskeasuon ratsastushalli, joten maastossa risteilee ulkoiluteiden lisäksi ratsastuspolkuja. Ulkoilutie ohittaa viljelypalsta-alueen länsipuolelta. Pasilan linkkitorni näkyy puiden takana.

(Jos kävelyretki rajoittuu Laaksoon, kannattaa keskittyä edellä kuvatun pääreitin lisäksi länsipuoliseen alueeseen eli alueeseen, joka on Ratsastieltä Länsi-Pasilaan johtavan ulkoilutien eteläpuolella. Metsän lisäksi rosoista kalliomaisemaa, lohkareita, porrasmaisia jyrkänteitä. Alueen keskellä on betoninen linkkitorni, siitä etelään isoista kivistä tehty mystinen rakennelma, ja näiden itäpuolella laajoja avokallioita.)

Hakamäentie alitetaan. Rantaradan kohdalla teen pari jyrkkää käännöstä, koska haluan valita parhaan ulkoilutien. Rata ylitetään siltaa pitkin ja valitaan kolmesta pohjoiseen johtavasta polusta keskimmäinen. Metsä on postikeskuksen kohdalla kaunis. Polku ohittaa radiomaston vähän ennen Metsäläntietä.

Metsäläntie alitetaan. Maunulanpuisto on yksi parhaista Keskuspuiston osa-alueista. Valitsen itäisen reittivaihtoehdon, joka johtaa suoraan pohjoiseen Maunulan uurnalehdolle. Pururata näkyy vasemmalla, polku nousee ylöspäin kunnes seuraa monen sadan metrin pituinen alamäki. Maunula-osuuden lopussa ylitetään soliseva puro juuri ennen Pirkkolantien siltaa. (Maunulanpuiston länsipäästä saarnimetsikön kohdalta pääsee Pohjois-Haagaan ylittämällä Hämeenlinnanväylä jalankulkusiltaa pitkin.)

Pirkkolantie ylitetään siltaa pitkin. Sillan jälkeen jyrkästi oikealle ja heti seuraavasta risteyksestä pohjoiseen. Reitti kulkee uimahallin ja jäähallin välistä, urheilukenttä ohitetaan länsipuolelta. Tämä on Keskuspuisto-ekskursion ainoa asfaltoitu osuus. Urheilupuiston pohjoispäässä uimahallin parkkipaikalle vievä tie ylitetään jalankulkusiltaa pitkin.

Pirkkolan urheilupuistossa on uimahalli, palloiluhalli, jäähalli ja kahvila tekolammen rannalla. Rakennukset edustavat 60-luvun betonifunkkista. Alue on metsäinen ja rauhallinen, mutta luontokohteena Keskuspuiston huonoin. (Urheilupuistosta pääsee Ida Aalbergin tielle Hämeenlinnanväylän yli. Ravintola Ida tarjoaa virvokkeita, jos Pirkkolan kahvilat ovat kiinni.)

Kehä I ylitetään. Keskuspuiston pohjoisin osa on suoraan edessä: etäisyys keskustasta tuntuu entistä voimakkaammin. Metsäosuuden jälkeen ulkoilutie ohittaa pitkän niityn länsipuolelta. Vasemmalla näkyy Maununnevan omakotitaloja. Niityn pohjoisreunalla valitaan kahdesta reittivaihtoehdosta itäinen. Tästä eteenpäin ollaan syvällä korvessa, tunnelma on sama kuin Haltialan alueella.

Metsäosuus loppuu Paloheinän jäähallin kohdalla. Kaunis niitty on itse asiassa vanhaa täyttömäkeä. Niityn jälkeen vanha Paloheinän ulkoilumaja ja bussi 66:n päätepysäkki, siitä 100 metriä pohjoiseen uusi ulkoilumaja. Täällä kannattaa levähtää hetki ennen kuin matka jatkuu Keskuspuiston mielenkiintoisimpiin osiin.

Pohjoinen Keskuspuisto eli Haltiala on täynnä ulkoiluteitä. Kartta on välttämätön. Valittavissa on monta reittiä. Kolme ehdotusta: (1) ulkoilumajalta suoraan pohjoiseen Pitkäkoskelle, (2) ulkoilumajalta ensin pohjoiseen ja sitten alueen keskellä oleva ympyränmuotoinen lenkki, (3) ulkoilumajalta ensin itään ja sitten koilliseen aarnimetsän ja arboretumin ohi Haltialan kotieläintilalle. Haltialan pohjoisreunassa kulkeva Kuninkaantammentie on myös hyvä vaihtoehto (se on itse asiassa samanlainen ulkoilutie kuin muutkin Haltialan polut). Pururatoja pitkin ei kannata kulkea lukuun ottamatta Haltiavuoren itäpuolella olevaa lyhyttä pätkää.

Pitkäkoskelle johtava reitti ohittaa heti ulkoilumajan jälkeen Paloheinän huipun, joka on maastosta 35 metriä ja merenpinnasta 57 metriä nouseva täyttömäki. Kiipeäminen kestää hitaalla vauhdilla viisi minuuttia. Huipulta näkyy koko Haltiala, Malminkartanonhuippu ja Ida Aalbergin tien tornitalot. Täyttömäen jälkeen ohitetaan Haltiavuori länsi- tai itäpuolelta. Haltiavuoren huippu on 53 metriä merenpinnan yläpuolella; polkuja ei valitettavasti ole.

Pitkäkoski on Vantaan alajuoksun suurin luonnonvarainen koski ja Helsingin parhaita paikkoja. Kosken pituus on 1,1 kilometriä, pudotuskorkeus 5 metriä. Rinnelehto on luonnonsuojelualue, jossa kasvaa pähkinäpensaita, lehtokuusamaa, näsiää, lehtopalsamia, kevätlinnunhernettä ja kevätlinnunsilmää. Parhaat näkymät koskelle ovat joen ylittävältä riippusillalta. Sillan ja vedenpuhdistamon puolivälissä on Pitkäkosken ulkoilumaja.

Haltialan aarnimetsä on täysin luonnontilassa oleva 23 hehtaarin alue, jota ei ole hoidettu 50-luvun jälkeen. Aarnimetsään ei kannata vaivautua, polut ovat vaikeakulkuisia. Aarnimetsän lähellä oleva Niskalan tilan päärakennus on vuodelta 1880. Niskalan arboretumissa (puulajipuistossa) on harvinaisia vierasperäisiä jalo- ja koristepuita. Kuninkaantammentie on arboretumin kohdalla erityisen kaunis.

Sitra: kaupunkeihin tarvitaan tilallista pääomaa

Sitran tuoreet tutkimukset tähdentävät kaupunkitilaa, ilmapiiriä, tunnelmaa palveluna. Ajatus on lähellä englantilaista käsitettä commons, eli julkinen tila: julkinen kaupunkitila, kaupunki julkisena, yhteisenä ja jaettuna tilana. Tilalliseen pääomaan kuuluu myös lähiluonto oman olkkarin jatkeena. Se, että omalta ovelta pääsee lenkille, on arvokas asia! Alla tiedote tutkimuksesta, jonka pääsee lukemaan myös klikkaamalla otsikkoa.

Kaupunkeihin tarvitaan lisää tilallista pääomaa
Tiedote 1.3.2011

Hyvä kaupunkiasuminen edellyttää korkeaa tilallista pääomaa. Sitran teettämä tutkimus peräänkuuluttaa tilallisen pääoman ymmärtämisen tärkeyttä ja tarvetta sen käyttöönottamiselle kaupunkien kehittämisessä. Ihmiset kokevat korkeaan tilalliseen pääomaan kuuluvan lähikaupan, kahvilat ja ravintolat, julkisen liikenteen, koulun ja päiväkodin sekä harrastusmahdollisuudet. Tilallinen pääoma myös vaikuttaa lähialueen henkeen, joka syntyy toiminnan kirjoista, kauniista arkkitehtuurista ja paikan historiasta.

Sitran teettämien tutkimusten tarkoituksena oli tunnistaa uuteen kaupunkiympäristöön muuttavien ihmisten asumishaasteita sekä tulevaisuuden kaupunkiasumisen toiveita ja unelmia. Tutkimukset kysyivät, mikä on toimivaa ja haluttavaa kaupunkiasumista. Gemic Oy:n tekemän etnografisen arjen seurantatutkimuksen tukena käytettiin nettikyselyä sekä Experientia srl:n Low2No-korttelihankkeen kehitystyössä laatimaa tutkimusta, joka pohjautui mm. asukkaiden kanssa pidettyihin työpajoihin sekä haastatteluihin.

Tilallinen pääoma syntyy lähialueen toimintojen, palvelujen ja tapahtumien kirjosta. Sitä lisäävät historiallinen kerroksellisuus sekä ihmisten näkemä ja kokema virikkeellisyys ja visualinen miellyttävyys. Sitä on myös helppokulkuisuus, mahdollisuus satunnaisiin kohtaamisiin ja erilaisiin kulttuurimuotoihin. Kantakaupungista asunnon ostavat eivät osta vain asuinneliöitä, vaan maksavat lisähintaa asuinalueensa korkeammasta tilallisesta pääomasta. Tutkimuksen mukaan tilallista pääomaa luovia toimintoja pitäisi lisätä myös kaupungin ranta-alueiden kehityksessä.

- Korkea tilallinen pääoma luo kestävää kehitystä. Tutkimuksissa nousi esiin, että ihmiset pitävät kestävyyttä ja ekologisuutta tärkeinä, toteaa johtaja Jukka Noponen Sitran Energiaohjelmasta.

Ihmiset kokevat kestävien valintojen tekemisen kuitenkin usein haastavaksi, sillä ne vaativat aktiivista valintaa. Niiden muuttaminen oletusarvoiseksi valinnaksi helpottaisi ekologisemman elämäntavan juurtumista arkirutiineihin. Esimerkiksi moni haluaisi pyöräillä paikasta toiseen, mutta asunnon yhteydestä puuttuvat kunnolliset säilytystilat polkupyörille, eivätkä polkupyöräreitit ole kattavat ja riittävän turvalliset.

- Ihmiset arvostavat kauniita rakennuksia ja paikkoja, joilla on historia. Suurin osa vastaajista kuitenkin kokee, ettei heidän lähiympäristössään ole taloa, joka erottautuu muista edukseen. Eli ihmisten unelmat eivät heijastu siinä, mitä rakennetaan, toteaa Gemic Oy:n tutkimuspäällikkö Sakari Tamminen.

- Ihmiset pitävät tärkeinä myös sosiaalista läpinäkyvyyttä: he haluavat tietää, keitä muita asuu heidän naapurustossaan. Myös sosiaalisia kohtaamisia tarjoavat paikat ovat tärkeitä, samoin tapahtumat näiden mahdollistajina, Tamminen jatkaa.

Lähialueen henki liittyy tilalliseen pääomaan ja sen synnyttämään sitoutumiseen paikkaan. Lähialueen henkeä luovat mm. lähipalvelut ja toiminnan kirjo yhdessä kauniin arkkitehtuurin ja paikan historian kanssa. Nykysuunnittelussa kuitenkin keskitytään usein pelkkään tehokkuuden näkökulmaan, mikä helposti pienentää suunniteltavan alueen tilallista pääomaa.

Sitran tekemässä nettikyselyssä talonmiestä toivottiin takaisin luomaan lähialueen henkeä ja turvallisuutta. Vastaajat kuitenkin ymmärsivät, että vanhanaikainen talonmies on kuitenkin suhteellisen kallis. Ihmiset toivoivat, että talonmiehen roolia kehitettäisiin esimerkiksi kortteliyhteisön laajuiseksi palveluksi. Samalla tämä kytkisi korttelin talot tiiviimpään yhteyteen, joka osaltaan lisäisi alueen tilallista pääomaa.

Tutkimustuloksia kiteytti erään haastateltavan toteamus:
- Kaupunki, joka ei järjestelmällisesti tarjoa palveluita kävelymatkan päässä, kasvaa joillakin muilla kuin asukkaiden ehdoilla ja kertoo siitä, että alueen elinkelpoisuuden tulevaisuudessa ei ole takeita.

Gemic Oy:n tutkimuksen kanssa samansuuntaisia tuloksia saatiin myös Experientian Jätkäsaaren Low2No-korttelin suunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa. Kestävyys ja ekologisuus eivät ole itseisarvoja, vaan ne muodostuvat ihmisten arkisten valintojen pohjalta. Käytännössä raha, laatu ja eettiset kysymykset ohjaavat ihmisiä kestäviin ratkaisuihin arkisissa valinnoissaan, ei kestävyys itsessään.

Meren ja Keskuspuiston läheisyys nostavat asuntojen hintoja Helsingissä

Itä-Helsingissä meri ja Pohjois-Helsingissä Keskuspuisto ovat tärkeimpiä asuinympäristön parantajia, joista maksetaan myös asuntojen hinnoissa.

Meren hintoja nostava vaikutus syntyy usean eri tekijän summana: osalla kiinteistöistä on oma ranta, asunnoista on yleensä merinäköala ja ranta on miellyttävää ulkoilualuetta. Meren läheisyys nostaa asuntojen hintoja jonkin verran enemmän kuin Keskuspuisto (Vertaa kuvat 1 ja 2).

Keskuspuiston vaikutus asuntojen hintoihin ulottuu noin puolentoista kilometrin säteellä. Tällä vyöhykkeellä asunnot ovat 5–7 % kalliimpia kuin kauempana. Asuntojen hintoja nostava vaikutus on suurimmillaan noin 250 metrin etäisyydelle asti puistosta, minkä jälkeen hintavaikutus pienenee asteittain (Kuva 2).

Myös pienempien viheralueiden läheisyys nostaa asuntojen hintoja. Niiden vaikutus ulottuu kuitenkin vain 500 metrin etäisyydelle viheralueesta. Laajojen ulkoilualueiden vaikutus asuntojen hintoihin on selvästi pienempiä alueita suurempi, koska ne mahdollistavat monipuolisen virkistyskäytön ja parantavat asuinympäristön laatua muun muassa vähentämällä melua ja suodattamalla ilman epäpuhtauksia.

Laajojen ulkoilualueiden läheisyys ei vaikuta asuntojen hintoihin Itä-Helsingissä, mikä voi johtua siitä, että alueen ulkoilualueet liittyvät rantoihin. Siten rannan läheisyys ja sen hintaa nostava vaikutus kuvaa osittain myös ulkoilualueiden hyötyjä.

Tutkimus pohjautuu vuosien 2002–2004 asuntokauppoihin
Tutkimuksessa tarkasteltiin luontoalueiden vaikutusta asuntojen hintoihin Helsingissä kahdella tutkimusalueella, joista toinen sijaitsi Itä- ja toinen Pohjois-Helsingissä.

Perusaineistona käytettiin VTT:ltä saatuja kiinteistövälittäjien ylläpitämiä asuntojen hintoja vuosilta 2002–2004. Aineistoon kuului noin 220 rivitalo- ja 1100 kerrostalokauppaa Itä-Helsingistä sekä noin 300 rivitalo- ja 700 kerrostalo­kauppaa Pohjois-Helsingistä. Asuinympäristöä kuvaavat muuttujat mitattiin paikkatietoavusteisesti ilmakuvilta Helsingin yliopiston metsävarojen käytön laitoksella.

Tutkimusta rahoittivat ympäristöministeriö ja Suomen Akatemia. Tutkimuksen toteuttivat Metla ja Helsingin kaupungin tilastokeskus.

Artikkeli julkaistu alunperin Metlan uutiskirjeenä. Sen näkee myös klikkaamalla otsikkoa.

Muistoja ja aineistoa Keskuspuistosta

Helsingin kaupunki valmistelee julkaisua Keskuspuistosta, jonka satavuotisjuhlia vietetään vuonna 2014. Onko Sinulla kivoja muistoja Keskuspuistosta? Onko itselläsi tai läheisilläsi vanhoja valokuvia, joissa aiheena on Keskuspuisto, sen luonto, maisema tai tapahtumat? Jos haluat auttaa kaupunkia juhlajulkaisun teossa, ja jos Sinulla on aineistoa, jota voit luovuttaa tai lainata, kerro siitä. Pienetkin tarinat ovat arvokkaita. Keskuspuiston aineiston keruu jatkuu 30. maaliskuuta 2011 saakka. Aineiston lähettäneiden kesken arvotaan viisi ”Foto Signe Brander” -teosta!

Lisätietoja:
projektisihteeri Kristina Rive, rakennusvirasto
Kasarmikatu 21
PL 1500, 00099 Helsingin kaupunki
sähköposti: etunimi.sukunimi[at]hel.fi
Puh. 09 310 38597

Retkikohteena Haltiala

Suomen luonnonsuojeluliiton Takiainen-lehden jutun Haltialasta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Missä kulkevat Keskuspuiston rajat?

Helsingin kaupungin ylläpitämältä viralliselta Keskuspuisto-sivulta:

Keskuspuiston asemakaavoitus

Keskuspuiston alue on osoitettu Helsingin yleiskaavassa 2002. Yleiskaavaehdotus lähtee siitä, että Keskuspuiston raja on merkitty kartalle, ja oikeusvaikutteisena Yleiskaava 2002 turvaa siten Keskuspuiston säilymisen. Keskuspuiston osayleiskaavan merkinnät ja määräykset on tarkoitus tarkentaa asemakaavoissa.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingin yleiskaavan 2002:n käsittelyn yhteydessä 26.11.2003 toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän. Kaupunkisuunnittelulautakunta on yleiskaava 2002:n hyväksymistä koskevan päätöksen yhteydessä antanut 17.6.2003 seuraavan Keskuspuiston jatkosuunnittelua koskevan ohjeen: " Keskuspuiston asemakaavoittamattomat alueet asemakaavoitetaan noudattaen aiempia osayleiskaavan määräyksiä. Asemakaavoittamattomat alueet laitetaan rakennuskieltoon kaavoituksen ajaksi. Lisäksi jatkossa valmistellaan Keskuspuiston ajanmukaistettu osayleiskaava.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on hyväksynyt 24.8.2006 Keskuspuiston suunnitteluperiaatteet, joiden perustana ovat vuonna 1978 vahvistetun Keskuspuiston osayleiskaava ja sen määräykset. Suunnitteluperiaatteiden pohjalta laaditaan Keskuspuiston asemakaavoittamattomien alueiden virkistysalueasemakaavat Maunulan, Pirkkolan liikuntapuiston ja Haltiavuoren osa-alueille. Alueet säilyvät virkistyskäytössä.

Otsikkoa klikkaamalla pääsee tarkistamaan, millainen Keskuspuiston aluerajaus on kaupungin esittämässä kartassa voimassa. Siinä esimerkiksi kiistanalainen Lääkärinkadun alue kuuluu Keskuspuistoon. Näin ei kuitenkaan ole Kaupunkisuunnittelulautakunta nähnyt. Onko Kaupunkisuunnitteluvirasto siis lautakuntaa viisaampi?