Wikipediassa löytyvän Helsingin kaupunginosaluettelon Keskuspuisto-luvussa on hyvä kuvaus Keskuspuistosta ja sen reitistöistä. Alkuperäisen tekstin löytää klikkaamalla otsikkoa.
Keskuspuisto on Helsingin laajin ulkoilualue. Reitti ei ole yhtä vaihteleva kuin edellä mainitut reitit, mutta jylhä metsä mykistää kuitenkin: jos jatkat eteenpäin, päädyt Lappiin saakka. Havumetsä kuuluu suomalaisen sielunmaisemaan. Selostan tässä reitin Finlandia-talolta Pitkäkoskelle. (Laaksosta Metsäläntielle menee aikaa noin tunti, sieltä Paloheinän ulkoilumajalle 1 h 15 min.)
Puiston parhaat osa-alueet Haltialan lisäksi ovat Laakso, Maunulanpuisto ja osuus Kehä I:ltä Paloheinään.
Hesperian puiston eteläpään kalliolta laskee Töölönlahteen pieni puro. Puisto on stadin parhaita, yhtä hyvä kuin Kaivopuisto, Tähtitorninmäki ja Alppipuisto. Ooppera ohitetaan rannan puolelta, ylitetään Helsinginkatu, ihaillaan kaupungin talvipuutarhaa ja jatketaan Olympiastadionin itäpuolelta uimastadionin ohi Nordenskiöldinkadulle. Kadun ylityksen jälkeen alkaa varsinainen Keskuspuisto.
Laakson alue on Keskuspuiston parhaita. Reitti kulkee ratsastuskentän länsireunalla. Noin 200 metriä ratsastuskentän jälkeen käännytään vasemmalle ja pienen aukean kohdalta oikealle pohjoiseen. Lähistöllä on Ruskeasuon ratsastushalli, joten maastossa risteilee ulkoiluteiden lisäksi ratsastuspolkuja. Ulkoilutie ohittaa viljelypalsta-alueen länsipuolelta. Pasilan linkkitorni näkyy puiden takana.
(Jos kävelyretki rajoittuu Laaksoon, kannattaa keskittyä edellä kuvatun pääreitin lisäksi länsipuoliseen alueeseen eli alueeseen, joka on Ratsastieltä Länsi-Pasilaan johtavan ulkoilutien eteläpuolella. Metsän lisäksi rosoista kalliomaisemaa, lohkareita, porrasmaisia jyrkänteitä. Alueen keskellä on betoninen linkkitorni, siitä etelään isoista kivistä tehty mystinen rakennelma, ja näiden itäpuolella laajoja avokallioita.)
Hakamäentie alitetaan. Rantaradan kohdalla teen pari jyrkkää käännöstä, koska haluan valita parhaan ulkoilutien. Rata ylitetään siltaa pitkin ja valitaan kolmesta pohjoiseen johtavasta polusta keskimmäinen. Metsä on postikeskuksen kohdalla kaunis. Polku ohittaa radiomaston vähän ennen Metsäläntietä.
Metsäläntie alitetaan. Maunulanpuisto on yksi parhaista Keskuspuiston osa-alueista. Valitsen itäisen reittivaihtoehdon, joka johtaa suoraan pohjoiseen Maunulan uurnalehdolle. Pururata näkyy vasemmalla, polku nousee ylöspäin kunnes seuraa monen sadan metrin pituinen alamäki. Maunula-osuuden lopussa ylitetään soliseva puro juuri ennen Pirkkolantien siltaa. (Maunulanpuiston länsipäästä saarnimetsikön kohdalta pääsee Pohjois-Haagaan ylittämällä Hämeenlinnanväylä jalankulkusiltaa pitkin.)
Pirkkolantie ylitetään siltaa pitkin. Sillan jälkeen jyrkästi oikealle ja heti seuraavasta risteyksestä pohjoiseen. Reitti kulkee uimahallin ja jäähallin välistä, urheilukenttä ohitetaan länsipuolelta. Tämä on Keskuspuisto-ekskursion ainoa asfaltoitu osuus. Urheilupuiston pohjoispäässä uimahallin parkkipaikalle vievä tie ylitetään jalankulkusiltaa pitkin.
Pirkkolan urheilupuistossa on uimahalli, palloiluhalli, jäähalli ja kahvila tekolammen rannalla. Rakennukset edustavat 60-luvun betonifunkkista. Alue on metsäinen ja rauhallinen, mutta luontokohteena Keskuspuiston huonoin. (Urheilupuistosta pääsee Ida Aalbergin tielle Hämeenlinnanväylän yli. Ravintola Ida tarjoaa virvokkeita, jos Pirkkolan kahvilat ovat kiinni.)
Kehä I ylitetään. Keskuspuiston pohjoisin osa on suoraan edessä: etäisyys keskustasta tuntuu entistä voimakkaammin. Metsäosuuden jälkeen ulkoilutie ohittaa pitkän niityn länsipuolelta. Vasemmalla näkyy Maununnevan omakotitaloja. Niityn pohjoisreunalla valitaan kahdesta reittivaihtoehdosta itäinen. Tästä eteenpäin ollaan syvällä korvessa, tunnelma on sama kuin Haltialan alueella.
Metsäosuus loppuu Paloheinän jäähallin kohdalla. Kaunis niitty on itse asiassa vanhaa täyttömäkeä. Niityn jälkeen vanha Paloheinän ulkoilumaja ja bussi 66:n päätepysäkki, siitä 100 metriä pohjoiseen uusi ulkoilumaja. Täällä kannattaa levähtää hetki ennen kuin matka jatkuu Keskuspuiston mielenkiintoisimpiin osiin.
Pohjoinen Keskuspuisto eli Haltiala on täynnä ulkoiluteitä. Kartta on välttämätön. Valittavissa on monta reittiä. Kolme ehdotusta: (1) ulkoilumajalta suoraan pohjoiseen Pitkäkoskelle, (2) ulkoilumajalta ensin pohjoiseen ja sitten alueen keskellä oleva ympyränmuotoinen lenkki, (3) ulkoilumajalta ensin itään ja sitten koilliseen aarnimetsän ja arboretumin ohi Haltialan kotieläintilalle. Haltialan pohjoisreunassa kulkeva Kuninkaantammentie on myös hyvä vaihtoehto (se on itse asiassa samanlainen ulkoilutie kuin muutkin Haltialan polut). Pururatoja pitkin ei kannata kulkea lukuun ottamatta Haltiavuoren itäpuolella olevaa lyhyttä pätkää.
Pitkäkoskelle johtava reitti ohittaa heti ulkoilumajan jälkeen Paloheinän huipun, joka on maastosta 35 metriä ja merenpinnasta 57 metriä nouseva täyttömäki. Kiipeäminen kestää hitaalla vauhdilla viisi minuuttia. Huipulta näkyy koko Haltiala, Malminkartanonhuippu ja Ida Aalbergin tien tornitalot. Täyttömäen jälkeen ohitetaan Haltiavuori länsi- tai itäpuolelta. Haltiavuoren huippu on 53 metriä merenpinnan yläpuolella; polkuja ei valitettavasti ole.
Pitkäkoski on Vantaan alajuoksun suurin luonnonvarainen koski ja Helsingin parhaita paikkoja. Kosken pituus on 1,1 kilometriä, pudotuskorkeus 5 metriä. Rinnelehto on luonnonsuojelualue, jossa kasvaa pähkinäpensaita, lehtokuusamaa, näsiää, lehtopalsamia, kevätlinnunhernettä ja kevätlinnunsilmää. Parhaat näkymät koskelle ovat joen ylittävältä riippusillalta. Sillan ja vedenpuhdistamon puolivälissä on Pitkäkosken ulkoilumaja.
Haltialan aarnimetsä on täysin luonnontilassa oleva 23 hehtaarin alue, jota ei ole hoidettu 50-luvun jälkeen. Aarnimetsään ei kannata vaivautua, polut ovat vaikeakulkuisia. Aarnimetsän lähellä oleva Niskalan tilan päärakennus on vuodelta 1880. Niskalan arboretumissa (puulajipuistossa) on harvinaisia vierasperäisiä jalo- ja koristepuita. Kuninkaantammentie on arboretumin kohdalla erityisen kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti