Keskuspuisto-blogi muuttuu arkistoksi

Asuessani Talinrannassa, päätin kerran lähteä lenkille Helsingin Keskuspuistoon. Tuolloin heti saavuttuani Keskuspuistoon, näin käytännössä sen porteilla, pari vuotta aikaisemmin vahvistettuun yleiskaavaan sujautetusta Lääkärinkadun nk. kaupunkivilla-alueesta. Huolestuneena otin yhteyttä Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon, ja kuten blogiani ja toimintaani vähänkin tiiviimmin seuranneet tietävät, loppu on historiaa. Tästä sattumuksesta lähti monimuotoinen aktivoitumiseni kansalaisena; sain kutsun kaavoitustilaisuuteen Meilahden koululle, jossa laitoin liikkeelle nimilistan, jonka pohjalle perustettiin sähköpostilista ja vähän ajan päästä Keskuspuisto-blogi. Blogin perustamisesta on nyt 8 vuotta, ja alussa blogi toimi samalta pohjalta syntyneen Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen tiedotuskanavana ja tietovarastona. Nyt kun jo useita vuosia kansalaisliikettä vähän sivusta seuranneena olen voinut tyydytyksellä havaita sen kasvaneen, aikuistuneen ja pärjäävän omillaan, siirrän blogini kansalaisliikkeen arkistoksi, jota en enää aktiivisesti päivitä. Tästä eteenpäin Keskuspuistoa koskevat kannanottoni ja tiedottamiseni tapahtuvat Facebookissa löytyvän Keskuspuisto-ryhmän kautta (tällä hetkellä 134 jäsentä ja määrä kasvaa tasaisesti) ja henkilökohtaisen blogini kautta. Syyt tähän tiedotukselliseen linjanmuutokseen ovat se, että näin tieto tavoittaa suuremman joukon ihmisiä, ja toisena ovat tekniset syyt: Keskuspuisto-blogin tekninen pohja on sen verran muuttunut, että se ei enää ole kovin lukijaystävällinen. Kiitos kaikille tähän saakka mukanaolleille! Tavataan Facebook-ryhmässä, blogissani perukangas.blogspot.com tai jokavuotuisissa Metsän joulurauhan julistuksissa! Facebook-ryhmään pääsee klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä.

Paloheinän joukkoliikennetunnelin louhiminen alkaa

Joukkoliikennetunnelin rakentaminen Keskuspuiston ali Paloheinästä Kuninkaantammeen on käynnistymässä. Rakennustyöt alkavat vielä elo-syyskuun aikana mittaustöillä ja puunkaadolla Paloheinän ulkoilumajan tuntumassa. Maankaivuu ja tunnelin louhinta alkavat syyskuussa. Louhinta siirtyy maan alle suunnitelmien mukaan lokakuun lopussa. Louhintatyöt kestävät noin vuoden. Muut rakennustyöt ovat valmiita elokuussa 2015. Paloheinätunneli on suurin yksittäinen rakennustyö Jokeri 2 -hankkeessa. Jokeri 2 on uusi tiheällä vuorovälillä kulkeva runkobussilinja Vuosaaresta Myyrmäkeen. Se parantaa olennaisesti pääkaupunkiseudun poikittaisia joukkoliikenneyhteyksiä sekä palvelee uuden, 5000 asukkaan Kuninkaantammen asuinalueen matkustajia. Uusi bussilinja alkaa palvella matkustajia syksyllä 2015. Poikittaisen runkolinjan toteuttaminen edellyttää 1,2 kilometrin mittaisen joukkoliikennetunnelin rakentamista. Tunneli kulkee Keskuspuiston ali Paloheinästä Kuninkaantammeen. Tunnelia louhitaan molemmista päistä samanaikaisesti. Tunnelista louhittava kallio hyödynnetään ekologisesti järkevällä tavalla: kiviainesta käytetään tunnelin suuaukon lähialueilla Kuninkaantammen asuinalueen esirakentamisessa sekä Paloheinän ulkoilumajan pysäköintialueiden parantamisessa. Hankkeeseen kuuluu myös Paloheinän majan piha-alueen ja lähiympäristön uudistaminen sekä paikoitusalueen uusiminen. Paloheinän maja on käytössä koko rakentamisen ajan, mutta kulkureitteihin on tulossa muutoksia ja osa majan pysäköintipaikoista on poissa käytöstä. Hankkeen kustannusarvio on noin 24 miljoonaa euroa.

Miksi Keskuspuisto on minulle tärkeä

Laukaistuani vilkkaaksi äityneen keskustelun kansallisesta kaupunkipuistosta Hesarissakin mainostetussa Facebook-ryhmässä Lisää kaupunkia Helsinkiin, koin tarvetta puolustaa Keskuspuistoa kaikenvärisiä gryndereitä vastaan. Jo se, että haluan laittaa näppini edelleenkin Helsingin kaupunkisuunnitteluun, johtuu suurimmaksi osaksi Helsingin Keskuspuistosta. Helsingin Keskuspuisto oli minulle myös syy lähteä mukaan puoluepolitiikkaan, ja edelleenkin politiikka on minulle alisteinen kaupunkisuunnittelulle, ja kaupunki minun arvomaailmassani perustelee kaupunkimetsien ja puistojen itseisarvon. Keskuspuisto on minulle työn ulkopuolella ystävieni lisäksi toinen tärkeimmistä syistä, miksi palaan aika ajoin Helsinkiin. Maununneva, Hakuninmaa, Pakila, Maunula, Länsi-Pasila, Ruskeasuo, Meilahti, Metsälä, Kivihaka, jotka rajautuvat Keskuspuistoon, saavat siitä sekä ihan konkreettista arvonnousua että elämänlaadun kasvamista. Keskuspuisto imee itseensä sulamis- ja hulevedet, puhdistaa lähikaupunginosien ilman sekä imee itseensä Tampereelle asti nykyään jatkuvan Hämeenlinnantien saastat, toimien siis suodattimena. Suodattimena se toimii myös liikennemelulle samaa valtatietä vastaan. Lähiviheralue se on myös pikkuhuopalahtelaisille, töölöläisille, oikeastaan koko Vironniemelle, haagalaisille ja kannelmäkeläisille. Näillä alueilla taitaa asua jokseenkin yhtä paljon asukkaita kuin koko Turussa? Keskuspuistoa käyttävät laajalti myös esimerkiksi Kaivokselassa ja Myyrmäessä asuvat. Keskuspuisto tarjoaa puhtaan ja turvallisen, suoran päivittäisreitin työmatkapyöräilijöille. Esimerkiksi Kannelmäessä asuessani jouduin ylittämään vain kaksi katua työskennellessäni Töölössä, ja nyt kun Nordenskiöldinkadun silta valmistui, ylityksiä olisi vain yksi. Pelkästään 20 km päivittäinen työmatkapyöräily riittää pitämään ihan kohtuullisessa kunnossa, puhumattakaan niistä kymmenistä tuhansista juoksukilometreistä, jotka olisivat jääneet juoksematta ilman Keskuspuistoa. Ja usein jääkaappini olisi ollut aika tyhjä ilman satoja ja taas satoja litroja Keskuspuistosta kotiin kannettuja sieniä.

Näin usein luonnossa pitäisi liikkua

Mieliala, keskittymiskyky ja terveys paranevat, kun liikkuu luonnossa kaupunkien ulkopuolella noin 2–3 kertaa kuukaudessa. Samat terveysvaikutukset tulevat, jos käyttää kaupunkien lähiviheralueita vähintään viisi tuntia kuussa. Asia käy ilmi Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Tampereen yliopiston tekemästä tutkimuksesta. – Suomen Akatemian rahoittama tutkimus ”Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi” on kansainvälisestikin melko ainutlaatuinen, sanoo professori Liisa Tyrväinen Metsäntutkimuslaitoksesta. – Tulosten mukaan nimenomaan luonnonvaraiset metsäalueet olisivat elvyttävämpiä kuin rakennetut puistot. Luonnossa liikkuminen vähentää stressiä Japanilaiset ovat myös osallistuneet tutkimaan metsien terveysvaikutuksia. Metla on tehnyt yhteistyötä Japanin metsäntutkimuslaitoksen sekä Nippon Medical Schoolin ja Chiban yliopiston kanssa. Meneillään olevassa Greenhealth-hankkeessa on mukana niin ikään Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Kuopiosta. Japanilaistutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen esimerkiksi laski stressihormonin määrää, alensi verenpainetta ja pulssia, pienensi lihasjännitystä. Pitkät luontoretket jopa paransivat ihmisen vastustuskykyä, ja hyödyllisten tappajasolujen aktiivisuus ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä kasvoi. Metsät Japanissa ovat tutkimustulokset jo johtaneet terveysmetsien sertifiointiin. Kaupungit tilaavat ja maksavat sertifioinnin parantaakseen asukkaidensa hyvinvointia ja elämänlaatua. – Viime joulun alla vierailimme japanilaisten kanssa ihastelemassa Puijoa Kuopiossa. Puijosta saisi hyvin vaikka Suomen ensimmäisen sertifioidun terveysmetsän, varkautelaissyntyinen professori Liisa Tyrväinen naurahtaa. Alkuperäislähteen - joka on julkaistu Savon Sanomissa - voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Metsää paloi Keskuspuistossa

Helsingin Keskuspuistossa paloi noin 5 000 neliömetriä metsää keskiviikkona iltapäivällä. Palopaikalle pääseminen aiheutti haasteita Helsingin pelastuslaitoksen sammutusyksiköille. Päivystävän palomestarin Tommi Sivulan mukaan tulipalo eteni nopeasti puissa ja aluskasvillisuudessa, kun palomiehet saapuivat hätiin hieman kello 16:n jälkeen. Metsä roihusi Pakilassa, Haltiavuoren kohdalla. "Meillä oli vähän logistisia ongelmia kaluston kanssa, koska matkalla metsän keskelle oli siltoja ja muita esteitä", Sivula kertoo. Alueella risteilee ulkoilureittejä, mutta palosta ei Sivulan mukaan aiheutunut varsinaista vaaraa ihmisille. Palopaikalta levisi varsinkin alkuvaiheessa jonkin verran savua ympäristöön. Helsingin pelastuslaitos sai Keskuspuistossa työnsä päätökseen kello 18:n kieppeillä. Tämän jälkeen vapaapalokuntalaisilla on vastuu jälkivalvonnasta. "Kyteminen voi jatkua vielä tunteja", Sivula arvioi alkuillasta. Palon syttymissyystä ei ole tietoa. Sammutustöihin osallistui enimmillään seitsemän sammutusyksikköä. Uutisen pääsee lukemaan alkulähteestään Hesarista klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä.

Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta

Niinkutsutun uskovaisen versio tapahtuneesta Kaupunkimetsäliikkeen ja itäisen työväenopiston luentosarjan "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta" viimeinen luento pidettiin torstaina 12.10.2006 klo 18.30-20.30 Itäkeskuksessa, Stoassa. Ensin tutkija Kirsi Mäkinen kertoi kaupunkimetsien merkityksestä ja niille annetuista merkityksistä yleisesti. Sitten Kaupunkimetsäliikkeen edustajat esittelivät rakennusuhan alaisia kaupunkimetsiä. Puheenvuorot pitivät Pro Kruunuvuori -liikkeestä Marja-Liisa Laakkonen, Pro Stansvik -liikkeestä Sampsa Karvinen, Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liikkeestä Michael Perukangas, Meri-Rastilan rantametsän puolustajista Jaana Pylkkänen ja Myllypuron metsän puolesta -liikkeestä Siboné Oroza. Kommenttipuheenvuorot saatiin Kaupunkisuunnitteluvirastosta Kari Piimieheltä, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttilalta (SDP) ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija Pia Bäcklundilta. Marraskuussa ilmestyy tutkimus Helsingin kaupungin virastojen vuorovaikutuskäytännöistä. Tämän kirjan kantta hieman raottanut Pia Bäcklund esittää hätkähdyttävän löydön: Helsingissä ei keskushallinnon tasolla ole yhteistä vuorovaikutusstrategiaa, yhteisiä määritelmiä ja menetelmiä eikä yhteisesti jaettua osallisuuden käsitettä. Kuntademokratiaakaan ei olla pohdittu vakavasti Helsingin keskushallinnossa, missä asiassa Helsinki erottuu Suomen suurista kaupungeista epäedukseen. Kari Piimies ja Maija Anttila vakuuttivat, että kaavoitusta tehdään virkakoneiston, poliitikkojen ja kansalaisten välisessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Pia Bäcklund kuitenkin näki vuorovaikutuksen onnahtelevan. Kaupunkisuunnittelun vuorovaikutus taitaakin olla kuurojen monologia, jossa kaikki osapuolet ovat linnoittautuneet omiin puolustuslinnakkeisiinsa ja pitävät kiinni omista ennakkokäsityksistään ja arvoistaan, joista ei käydä keskustelua, koska niitä ei itsestäänselvinä tai pyhinä osata kyseenalaistaa ja niiden kyseenalaistaminen koetaan uhaksi. Jos kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja katsoo että kaupunkimetsiä puolustavat kansalaisaktiivit levittävät vääriä tulkintoja tosiasioista, tällöin kuntalaisten tehtäväksi näkyy jäävän sen todistaminen, etteivät he ole asioita tarkoitushakuisesti vääristeleviä nimbyjä, jotka ovat oletusarvoisesti väärässä kunnes toisin todistetaan. Kuuleminen ei ole kuuntelemista, ja kuuntelemisesta on vielä pitkä askel tulla vakavasti huomioiduksi. Nyt vallitsevassa kaupunkisuunnittelukulttuurissa on siis kolme roolia: virkakoneisto, poliittiset luottamushenkilöt ja kuntalaiset. Totuuksia tai ainakin tulkintoja on monia, ja nämä tulkinnat saattavat vaihdella jopa sen mukaan, millaisen toimijaroolin puhuja on omaksunut. Tällöin asioista on mahdollista esittää useampia tulkintoja, samankin henkilön. Jos kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja yhtäältä väittää että Lääkärinkadun alue ei ole Keskuspuistoa ja kuitenkin sanoo että kaavoituksen jälkeenkin Keskuspuistoa jää vielä noin 700 hehtaaria, tämä lausahdus - tai lipsahdus? - on erittäin paljastava. Lisäksi hän tulee sanoneeksi kyseistä aluetta puistoksi, minkä luulisi tarkoittavan sitä että se ei ole rakennusmaata. Hän on tässä lausumassaan aivan oikeassa, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto on vahvistanut Lääkärinkadun alueelle puistoasemakaavan 9.12.1981, eikä puistoiksi kaavoitettuja alueita voida osoittaa muihin tarkoituksiin. Sama henkilö voi siis esittää kaksi eriävää tulkintaa yhden ja saman alueen statuksesta, ja lisäksi hän tulee todenneeksi ikään kuin ilmoitusasiana, sanoessaan että "kun alue rakennetaan" että alue rakennetaan joka tapauksessa, kansalaisten kuulemisesta riippumatta ja mahdollisista poliittisten luottamushenkilöiden ryhmäkurista lipsahtamisista huolimatta. Kuinka hänellä voi olla näin varmaa tietoa? Onko Helsingin kaavoituksessa ainoa merkitsevä mielipide kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttilan julkisesti lausuttu käsitys? Muihin johtopäätöksiin on vaikea tulla, jos kerran hän esittää alueen kaavoituksen jo tässä vaiheessa varmana tietona. Kun Piimies ja Anttila väittivät, että kuntalaisten peräänkuuluttamaa arvokeskustelua käydään jatkuvasti, Bäcklund taas näki tarpeelliseksi mennä pintaa syvemmälle, kysyä todella tehtyjen päätösten motiiveja. Jos esimerkiksi asumisväljyyden nostamista pidetään itseisarvoisena hyvänä, jolla kaavoittaminen perustellaan, herää kysymys, miksi? Millaisia muita asioita kuntalaiset saattaisivat arvostaa? Onko jatkuvan kasvun ideologia tarpeellinen, saatikka hyödyllinen? Kun kaavoituksen perusteeksi on valittu yksi yleinen ohjenuora, omaan tyhjään mahtipontisuuteensa hukkuva metropolistrategia, tämä ideologinen valinta sulkee pois kaikki muut valinnat. Helsingin ei kannattane kilpailla Kairon, New Yorkin ja Tokion kanssa samassa raskaassa sarjassa. Eivät turistitkaan sitä täältä hae, vaan he tulevat ihastelemaan ainutlaatuisen merellistä ja metsäistä Itämeren tytärtä. Jos Stoassa oli asetelmana metsäuskovaiset versus kasvu-uskovaiset, kummalle puolelle sitten asettuivat Pia Bäcklund ja Kirsi Mäkinen? Vastakkainasetteluja on turha rakentaa, siitä olen aivan samaa mieltä. Pia Bäcklundin käsitykseen siitä, että pitäisi keskustella arvoista päätöksien takana, yhdyn myös. Mutta mitä jos kaikki tunnustaisimme, että meissä molemmissa on vikamme - sekä päättäjissä että "tavallisissa" kuntalaisissa. Etumme on yhteinen, olemmehan helsinkiläisiä, arvot, keinot tai ainakin retoriikka vain saattavat vaihdella. ai: mitä jos olisimme valmiita luopumaan vastakkainasettelusta päättäjät vastaan kuntalaiset? Olen sen verran idealisti, että uskon vakavissani politiikan olevan kansalaisvaikuttamisen instrumentti.

Leo Stranius: parannuksia keskisen Keskuspuiston asemakaavaan

Leo Straniuksen tuoreessa bloggauksessa kerrotaan, että ympäristölautakunta on juuri hyväksynyt eräitä parannuksia Keskuspuiston keskiosan asemakaavaluonnokseen. Alla otteita Straniuksen blogista, ja alkuperäisen postauksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. Ote alkaa: Ympäristölautakunnan kokouksessa käytiin tänään (11.6.) eniten keskustelua keskuspuiston keskiosan asemakaavasta ja Tattarisuon murskaamosta.... Murskaamoon otettiin selkeän kielteinen kanta ja lisäksi tehtiin useita tarkennuksia Keskuspuiston keskiosan asemakaavaehdotusta koskevaan lausuntoon. Ympäristölautakunta päätti antaa seuraavan lausunnon. Lisäksi tein pohjaesitykseen kuusi lisäysehdotusta, joista viisi meni läpi ja yhden hävisin äänestyksessä. Alla tarkemmin tekemäni lisäysehdotukset koskien keskuspuiston asemakaavaa. 1. Lisäys ensimmäisen kappaleen jälkeen: “Luonnonsuojelua koskevat kaavamerkinnät ja -määräykset hyötyisivät eräistä täsmennyksistä. Monen luo-alueen merkittävimmät luontoarvot liittyvät puuston luonnontilaisen kaltaiseen rakenteeseen ja pitkään harjoitettuun hallittuun hoitamattomuuteen. Tämä näkyy mm. Metso-selvitysten tuloksissa, joissa paikallistetuista arvokkaimmista metsäkohteista osa sijaitsee nyt esitettyjen luo-alueiden ulkopuolella.” Hyväksyttiin yksimielisesti 2. Lisäys yllä olevan kappaleen jälkeen: “Lisäksi alueella on monipuolisia kasvillisuus- ja lintukohteita, joiden arvot niin ikään hyötyisivät siitä, jos kohteiden puuston annettaisiin kehittyä ilman merkittäviä metsänhoitotoimia. Siksi luo-alueiden rajauksia voisi vielä uudelleen tarkistaa ja niiden kaavamääräys voisi kirjoittaa esimerkiksi seuraavaan muotoon: Metsiä voidaan hoitaa ulkoilumetsinä jättämällä kuitenkin puustorakenteen arvokkaimmat, luonnontilaisen kaltaiset tai lahopuustoiset elinympäristöt (Metso I ja Metso II luokat kohteet, korpialueet sekä kääpä- ja orvakkalajistolaan edustavimmat kuviot) kehittymään mahdollisimman luonnontilassa. Alueiden ulkoilukäytön turvallisuuden kannalta perustellut yksittäisten puiden kaadot sekä lehtokohteiden perustellut hoitotoimenpiteet ovat sallittuja myös luo-alueilla.” Hyväksyttiin yksimielisesti 3. Lisäys pohjaesityksen kolmannen kappaleen kolmanneksi lauseeksi (ISOILLA): “Entisen Maunulan ampumarata-alueen voimakkaimmin pilaantunut alue on kaavassa osoitettu ohjeelliseksi alueeksi, jolla on maaperän pilaantuneisuudesta johtuva riskinhallintatarve. Aloitettuja riskitarkasteluja on tarpeen jatko työstää. SAMASSA YHTEYDESSÄ ON SYYTÄ HUOMIOIDA ALUEEN LUONTOARVOJA OMAAVAT METSÄT, JOIDEN ARVOJEN SÄILYMINEN SAATTAA VAARANTUA TOIMENPITEIDEN TAKIA. Tarvittavat kunnostus- ja riskinhallintatoimet tulee priorisoida ja ne tulee suunnitella ja aikatauluttaa alueella lähivuosina tehtävien luonnonhoitotöiden kanssa samanaikaisiksi, etenkin kun metsänhoitotoimia voidaan mahdollisesti hyödyntää osana riskinhallintaa.” Hyväksyttiin yksimielisesti 4. Neljännen kappaleen viimeiseksi lauseeksi maininta meluntorjunnan toteutuksesta: “Meluntorjunta on toteutettava olemassa oleva kasvillisuus säilyttäen tavalla, joka ei vaurioita alueen luontoarvoja ja viihtyvyyttä.” Hyväksyttiin yksimielisesti 5. Lisäys loppuun: “Kaavaehdotuksen sijoittamisratkaisut pienentävät jonkin verran nykyisiä yhtenäisempiä metsäalueita. Niiden osalta kannattaisi harkita esimerkiksi parkkipaikan sijoittamista uimahallin ja lämpökeskuksen väliseen, itäpuolella olevaan, metsäkaistaleeseen.” Hävisin ehdotuksen äänin 5-4 6. Lisäys loppuun: “Melu- ja ympäristöhaittoja voitaisiin vähentää myös autoilua kevyempää ja ympäristöystävällisempää liikennettä suosimalla.” Ehdotus hyväksyttiin äänin 7-2 Sitaatti päättyy. Hyvä Leo!

Keskuspuiston heikennykset kaavoituskatsauksessa

Juuri ilmestyneen Helsingin kaavoituskatsauksen mukaan: "Lääkärinkadun pohjoispuolelle suunnitellaan alueen maiseman, mittakaavan ja Keskuspuiston merkityksen huomioon ottava pienkerrostalojen eli ns. kaupunkivillojen kokonaisuus. På norra sidan av Läkaregatan planeras en helhet av småhöghus eller så kalllade stadsvillor som beaktar landskapet i området, dess skala och Centralparkens betydelse." ARKKITEHTI/ARKITEKT Janne Prokkola, (09) 310 37233 Ja Kuninkaantammesta: "Luoteis-Helsingissä sijaitseva Kuninkaantammi muuttuu viihtyisäksi 5 000 asukkaan kaupunginosaksi. Uuden Kuninkaantammen asunto- korttelien rakennuksista noin puolet tulee olemaan kerrostaloja ja puolet pientaloja. Keskusta-alue on tiivis ja kerrostalovaltainen. Sitä ympäröivät kaupunkimaiset pientaloalueet."

Kuninkaantammi ei tule Keskuspuiston kylkeen vaan Keskuspuistoon

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston PDF-esitteen Kuninkaantammen kaupunginosasta havainnekuvineen ja karttoineen pääsee lukemaan klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Nimby ja ammattivalittaja ovat seurauksia, eivät syitä

Usein asukkaiden mahdollisuus ottaa kantaa kaavoihin näyttäytyy nimbyilynä, omalle takapihalle tai etuovelle kohdistuvien rakennushankkeiden vastustamisena tai oman kotikadun liikenteen lisääntymisen vastustamisena. Erityisen äänekästä vastustus on etenkin erilaisiin sosiaalisiin laitoksiin liittyen, kuten esimerkiksi asuntoloihin tai turvakoteihin. Vastustajat pelkäävät yleensä epäsuorasti oman kiinteistön tai kodin arvonlaskua näistä sosiaalisista laitoksista lähtevän ajatellun järjestys- tai liikennehäiriön takia tai sitten kyse on ihan siitä, että näiden häiriöiden ajatellaan olevan naapurustosaniteetillinen ongelma. Kaavoittaminen on erilaisten intressien yhteensovittamista. Kaavoittaja puolustautuu "nimbyjä" vastaan sillä, että hän huolehtisi kokonaisuudesta kun taas asukasaktivistit puolustautuvat tätä kokonaisuutta vastaan, joka kuitenkin käytännössä on useimmiten postimerkkikaavoitusta. Joskus vaihtoehtoina ovat lisääntyvä liikenne jonkun kadun varrella ja koko kaupungin mittakaavassa ainutlaatuinen viheralue. Olen ollut perustamassa Helsingin Keskuspuistoa suojelevaa kansalaisliikettä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta, muotoillut Kaupunkimetsäliikkeen lausuntoa Maankäyttö- ja rakennuslaista ja opiskellut kaupunkimaantiedettä Oslossa, jossa osallistuin lisäksi paikallisagendatoimintaan. Suomessa olen tehnyt asukastoimintaa palkkatyönä, ja voi tietysti olla, että tämä suhteellisen laaja-alainen perspektiivini kaavoitukseen sekä tutkimuksen että vaikuttamisen kohteena vaikuttaa omaan näkökulmaani osallisuudesta. Sen minä ymmärrän, että kaavasuunnitelmista tiedotetaan proaktiivisesti vain kaavan välittömässä läheisyydessä asuville, mutta sitä minä en hyväksy, että kaava-alueesta kauempana asuvan sudeettiaktivistin vaikuttamisenhalua yritetään torpata. Kyllä ympäristöstään on oikeus olla kiinnostunut vaikka kyse ei olisikaan omasta takapihasta. Miksi sitten asukkaiden vaikuttaminen on niin kovin usein nimbyilyä? Paljolti kyse on näköharhasta ja vakiintuneesta Maankäyttö- ja rakennuslain osallisuuden ja osallistumisen tulkintatavoista. Jos asukkaat otettaisiin mukaan omaksi kokemansa ympäristön suunnitteluun, heillä olisi mahdollisuus olla aktiivisia ja rakentavia suhteessa kaavoitukseen. Kun heille tuodaan kaavasuunnitelmia kommentoitaviksi, oikeastaan ainoa vaihtoehto on vastustaa niitä: sekä niiden sisältöä että kaavoitusprosessia. Ja kun kaavasuunnitelmista tiedotetaan vain niiden välittömässä läheisyydessä asuville, tällöin luonnollisena seurauksena on nimbyily. Ja silloin kun elinympäristöstään kiinnostunut ihminen ottaa kantaa kaavaan, joka ei nyt ole ihan hänen omalla takapihallaan, hänet leimataan ammattivalittajaksi. Nimbyt ja ammattivalittajat eivät ole syy kaavoituksen hitauteen, vaan seuraus Maankäyttö- ja rakennuslain vallitsevasta tulkintatraditiosta.

Laakson ja Auroran sairaala-alueita kehitetään

Helsingin kaupunki hakee arkkitehtuurikilpailulla ideoita Laakson ja Auroran sairaala-alueiden kehittämiseksi. Kansainvälisen kilpailun tavoitteena on saada alueelle uusia, innovatiivisia suunnitteluratkaisuja ja tehostaa alueen käyttöä. Kilpailun voittanutta ehdotusta ei välttämättä toteuteta sellaisenaan, vaan sitä voidaan käyttää suunnittelun pohjana. Alue on kansallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä, ja osa nykyisestä rakennuskannasta on suojeltua ja rakennushistoriallisesti arvokasta. Kilpailuohjelmassa määritellään, että alueella sijaitsevan keskuspuiston osan tulee säilyä. Alueen keskeisenä haasteena on historiallisten sairaalarakennusten muuntaminen sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin tarpeisiin sopiviksi. Kilpailun toivotaan tuottavan uusia ajatuksia sekä vanhojen rakennusten käyttöön että uudisrakennusten suunnitteluun. Terveydenhuollon palvelutilojen suunnittelun lisäksi kilpailutehtävään kuuluu asuinrakentamisen suunnittelua. Tavoitteena on myös liittää sairaala-alue kiinteämmin ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Lähivuosina useita sairaala-alueen rakennuksia joudutaan peruskorjaamaan. Jotkin alueella olevat huonokuntoiset rakennukset, kuten Laakson sairaalan 1980-luvulla rakennettu rakennus 4, voidaan tarvittaessa purkaa. Europan12-kilpailu on maailman laajin arkkitehtuurikilpailu, johon osallistuu lähes kymmenentuhatta alle 40-vuotiasta suunnittelijaa. Kilpailu järjestetään parissakymmenessä maassa. Suomessa suunnittelukohteena on Laakson ja Auroran sairaala-alueiden lisäksi Hatsalan koulupuiston alue Kuopiossa. Kilpailuehdotukset pitää jättää arvioitaviksi kesäkuun loppupuolella, ja tulokset ovat selvillä joulukuussa 2013. Lisätiedot: Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, tilakeskus Hankesuunnittelupäällikkö Jarmo Raveala puh. 040 178 1575 jarmo.raveala@hel.fi Helsingin kaupungin sivulla julkaistun alkuperäisuutisen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä.

Metsä tekee helsinkiläiselle paljon hyvää

Professori Liisa Tyrväinen ehdotti tämänpäiväisessä Hesarissa Keskuspuiston sertifioimista terveysmetsäksi. Tyrväisen mielipaikat Helsingissä ovat Keskuspuiston pohjoisosa ja Pitkäkoski. Jutun voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Lankaviritys kiusasi hiihtäjiä Keskuspuistossa

Paloheinässä oli vedetty Paloheinän hiihtoladun poikki vahvarakenteinen lanka. Parisenkymmentä vuotta sitten Paloheinässä kuoli hiihtäjä laskiessaan alamäessä teräslankaan. Vainoaako joku hiihtäjiä? Jutun tästä voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

Kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja

Vaikka asunkin nyt Porvoossa, mistä konkreettisena todisteena on se, että ostotarjoukseni yhdestä porvoolaisidyllistä juuri hyväksyttiin, minulla on aika yksi juuri helsinkiläisessä maaperässä. Vaikka en enää koekaan olevani helsinkiläinen, koen silti edelleenkin joitakin paikkoja Helsingissä omikseni: Kannelmäki, Munkkivuori, Taka-Töölö ja Helsingin Keskuspuisto. Aina kun jotakin Keskuspuiston reunaa tai siihen viherkäytävälläkin yhteydessä olevaa metsäaluetta nakerretaan, minua nakerretaan. Nyt hälytys tuli Maunulasta, jossa asukas otti minuun yhteyttä kysyäkseen neuvoa kaavahuomautuksen tekemisessä, vaikka täällä Porvoossakin on metsää uhattuna. Työsarkaa riittäisi ainakin Humlassa, rakenteilla olevan Toukovuori-Skaftkärrin alueella. Yleensä todistusaineistoa metsien luontoarvojen puolesta löytyy helpoimmin erämetsistä, joiden ajatellaan olevan koskemattomia, koska niiden virkistyskäyttö ei ole niin suurta kuin kaupunkimetsien. Vastapainoksi niiden taloudellinen hyötykäyttö onkin sitä suurempi: kun Helsingissä hakkuiden tuottotavoite kiistetään, täällä Porvoossa kaupunki hakkaa metsiään avoimesti. Kuitenkin juuri kaupunkimetsät ansaitsevat oman nostonsa ja omat argumenttinsa. Niillä on toki tärkeä merkitys paikallisen biodiversiteetin varastoina, mutta ne eivät tietenkään pärjää luontoarvoiltaan erämetsille ja niiden pääasiallinen merkitys onkin niiden käyttö, merkitys ihmisille. Keskuspuistossa käy tuhansia ihmisiä joka päivä kun taas Lapissa ei kukaan huomaa oksan katkeamista. Siinä kaupunkimetsät eroavat merkitsevästi koskemattomista erämaametsistä. Maaseutumetsät ovat olemassa ihmisestä riippumatta kun taas kaupungeissa niiden olemassaolo vaatii ihmisen jatkuvan huomion. Meidän kaupunkimetsän puolustajien - jos keiden - tehtävänä on puolustaa metsien laadullista merkitystä ja itseisarvoa, vaikka tosin kaupunkisuunnittelijat ymmärtävätkin etupäässä numeroiksi käännettyjä arvoja. Tutkijoiden tehtävänä sitten on todistaa, että metsien virkistyskäytöllä on todellista taloudellistakin arvoa melumuureina, saasteiden ja huleveden sitojina, luontokasvatuksen antajina, lähi- ja arkiliikuttajina. Ja niin edelleen. Kaupunkimetsien arvon todistamistaakka jää meille metsän virkistyskäyttäjille. Olen tehnyt kaupunkimetsien ja puistojen virkistyskäytön tutkimusta, kesken jäänyt väitöskirjani oli ottanut taustateorioiksi erilaiset virkistysalueiden demokratiakasvatusta ja kaupunkiympäristöön liittyvää suvaitsevaisuuskasvatusta käsittelevät teoriat. Näistä on esimerkiksi Richard Sennett kirjoittanut, ja traditio on vanha: jo New Yorkin Keskuspuisto suunniteltiin sitä silmälläpitäen, että kaupunkiluonto edistäisi suurkaupunkielämälle hyödyllistä sosiaalista sekoittumista. Kun kaupunkisuunnittelussa puhutaan asuinalueiden sosiaalisesta sekoittumisesta, paljon vähemmälle huomiolle jää virkistysalueiden sosiaalisesti sekoittava vaikutus. Puistossa ja kaupunkimetsissä kohdataan vauvasta vaariin, sienestämässä, päiväkodin kanssa ottamassa ensikosketusta luontoon, harjoittelemassa olympiamaratonille, ulkoiluttamassa koiraa, työmatkapyöräilemässä tai rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa ulkoilemassa. Oikeastaan vain Suomessa ja Pohjoismaissa on metsiä kaupungeissa jäljellä näihin tarkoituksiin. New Yorkin Keskuspuiston perustaja Frederick Law Olmsted olisi ollut aivan innoissaan meidän kaupunkimetsistämme, jotka ovat yleistettyjä lähipuistoja. Yleistettyjä lähipuistoja ne ovat juuri niiden laajan käytön takia: sekä käyttötarkoituksien ja käyttäjäkunnan laajan sosioekonomisen kirjon takia. Niihin tullaan kauempaakin: minäkin palaan aina Helsingin Keskuspuistoon. Kaupunkimetsäliike on perustettu juuri tämän takia: eri puolilla asuvat tunsivat piston sydämessään aina kun jossakin metsää uhrattiin esimerkiksi liikenneväylien tai rakentamisen takia, ja Kaupunkimetsäliike antoi kanavan jakaa kokemuksia ja tietoa metsistä, oli kyse sitten luonto- tai lakitiedosta. Kaupunkimetsäliike ei vastusta rakentamista ja kaupungin kehittämistä, vaan puolustaa oikeutta lähiluontoon. Kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja!

Maunulan lenkkisauna

Maunulan ulkoilumaja. Kuvalähde: Helsingin Latu


Maunulan ulkoilumajalla on mahdollisuus päästä yleiseen lenkkisaunaan keskiviikkoisin. Saunamaksu on 4,50 euroa, joka suoritetaan ulkoilumajan kahvilaan. Miesten saunavuoro on keskiviikkoisin klo 16-19 ja naisten vuoro klo 19-20. Maunulan majan sivulle pääsee allaolevasta linkistä:

http://www.helsinginlatu.fi/maunulan-ulkoilumaja/

Nordenskiöldinkadun pyöräilysilta on avattu

Pyöräilysilta, joka yhdistää Olympiastadionin ja Eltsun Keskuspuistoon, on avattu. Allaolevassa linkissä kuva Kriittiseltä pyöräretkeltä tuolta sillalta.

http://metro.fi/paakaupunkiseutu/puskaradio/viesti/97895/