Viime torstaina (18.5.) Lääkärinkadun metsästä kuului kummia. Pikkulinnut lauloivat että miehet haalareissaan siellä häärii, ja syytä oli pelätä että metsää he pakettiin käärii. Alueella tehtiin porauksia, jotta selvitettäisiin onko alueesta ylipäätään rakennusmaaksi. Lisäksi mitattiin pohjaveden syvyyttä.
Uudenmaan ympäristökeskuksen Yleiskaavasta antaman lausunnon mukaan (Kslk 2002-2223, Khs 2002-2480/831 28.11.2002) lehtonatan elinolosuhteet ovat siitä lähtien kun se löydettiin Laaksosta (1990) jo huonontuneet merkittävästi. Alustavat mittaustulokset näyttäisivät osoittavan, että alueen pohjavesi on poikkeuksellisen lähellä maanpintaa, mikä tarkoittaisi sitä että alueen maaperä on samalla erittäin arkaa rakentamiselle. Lähellä maanpintaa oleva pohjavesi kuljettaisi rakentamisen vaikutukset välitöntä rakennusaluetta kauemmas, ja alueen hydrologiset olosuhteet muuttuisivat ratkaisevasti. Herkkänä kasvina lehtonadan ainoa kasvupaikka Helsingissä vaarantuisi.
Mittausalue sijaitsee alueen halkaisevalta pääulkoilutieltä koilliseen, hevosaitauksen suuntaan lähtevän polun alkupäästä noin 50 metriä eteenpäin. Alueen tunnistaa paitsi mittaustöiden jäljistä, jotka ovat karmivat, myös aluetta merkitsemään jätetyistä viidestä puisesta paalusta, jotka on merkitty indikaattorein K1-K5. Työkoneen jäljet metsässä ovat kuin arpia herkässä maaperässä. Aiotaanko lehtonata kenties tuhota selvitystöillä?
Eräät mielipiteet pitävät lehtonataa silkkana tekosyynä, jota alueen asukkaat käyttävät kaavoituksen pysäyttämiseen. Erityisesti suojellun kasvin kasvupaikan turvaaminen on kuitenkin lainvoimainen argumentti, ja sellaisenaan riittävä. Muut argumentit - kansanterveydelliset, lähiliikuntaan ja alueen nykyiseen käyttöön ja merkityksenantoon liittyvät argumentit - voi aina koettaa kumota poliittisessa retoriikassa, ja samalla saada alueen puolustajat näyttämään viherpiipertäjiltä, nykyajan koijärveläisiltä.
