Paikalla Töölö-seuran tilaisuudessa olivat kaupunkisuunnittelulautakunnasta lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) ja jäsenet Mari Puoskari (vihr.) sekä Michael Berner-Sandbacka (kok.). Lisäksi tilaisuudessa piti alustuksen Suomen kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja, TKK:n dosentti Heikki Kukkonen.
Epäilykset Lääkärinkadun pohjoispuolisen osan rakentamisesta ovat kasvamassa. Lehtonadan lisäksi alueelta on löytynyt joku muukin suojeltava kasvi.
Ympäristöministeriön selvitystä alueen luontoarvoista edelleenkin odotellaan ja vasta sen jälkeen niin Anttila kuin Sandbackakin lupasivat muodostaa lopullisen kantansa. Puoskarilla/vihreillä on edelleen voimassa rakentamista vastustava kanta.
Suojelualueen mahdollinen kasvaminen merkitsee automaattisesti rakentamiseen
kaavoitettavan alan pienenemistä. Alue on yksinkertaisesti vaikea kaavoittaa, sillä kaavoituskelpoista maata jää jäljelle mahdottoman vähän ja se sijaitsee hajallaan alueella.
Maija Anttila myönsi, ettei hän tiedä Lääkärinkadun suunnitteluaikataulusta muuta kuin että asia on määrä ratkaista tänä vuonna sen jälkeen kun on saatu ympäristöministeriön selvitys. Vaikutti siltä, ettei hän (enää) näyttänyt pitävän rakennushankkeesta luopumista mahdottomana, ja että hänen suhtautumisensa asiaan muutenkin olisi muuttunut aikaisemmasta ehdottomasta rakentamisimperatiivista sovinnollisemmaksi.
Heikki Kukkosen esityksen pääkohdat:
- kahdeksan vuotta voimassa ollut maankäyttö –ja rakennuslaki siirsi kaavoituksen kaupunkien monopoliksi
- toisaalta läpinäkyvyys ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet lisääntyivät ja tätä yhä opetellaan ympäri Suomea
- samalla puistoista yleensäkin on tullut ´tykinruokaa´ kaavoittajille, sillä puistoja ei suojella yhtä vahvasti kuin ennen.
- keskeneräisiinkin kaavoihin saa tutustua, ei voi kieltäytyä näyttämästä keskeneräisyyteen vedoten. Kannattaa tehdä pyyntö kirjallisesti ja vaatia vastaus kirjallisesti ongelmatapauksissa. Jos kirjallisesti kieltäydytään näyttämästä, kaava kaatuu, Kukkonen huomautti!
Heikki Kukkosen mukaan asemakaava ja yleiskaava ovat juridisesti helposti muutettavissa, vaikka ne ovatkin paikallinen laki, mihin käsitykseen yhtyi Maija Anttilakin. Maija Anttilan tulkinta yleiskaavasta on siis se, että siihen pitää suhtautua ikään kuin auki kirjoitettuun ”hiljaiseen tietoon”, että sitä vain on noudatettava, riippumatta siitä, tuleeko ilmi mahdollista uutta tietoa, joka nostaa Yleiskaavan alkuasetelman aivan uuteen valoon.
Meilahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Ronimus piti tilaisuudessa voimakkaan puheenvuoron, jossa hän kysyi, etteikö kaavoitussuunnitelmiin pitäisi pystyä vaikuttamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mihin käsitykseen yhtyi myös Heikki Kukkonen. Ronimus muistutti myös, ettei keskuspuistojen nakertaminen tulisi kysymykseenkään todellisissa maailman metropoleissa, sellaisissa, joihin Helsingillä on voimakas, julkilausuttu tahtotila. Esimerkiksi New Yorkin Keskuspuiston ja Oslon Bymarkan asemasta vallitsee poliittinen yksimielisyys; ne ovat pyhiä virkistysalueita ja kansainvälisiäkin ylpeyden aiheita.
Aikapulan takia osallistujilta jäi kysymättä, miten valtuutetut joutuivat hyväksymään vuoden 2002 Yleiskaavan puutteellisin tiedoin – Lääkärinkadun alue ujutettiin Yleiskaavaan siten, että ”unohdettiin” mainita, että sillä on voimassaoleva puistoasemakaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti