tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Tarvitseeko kaupunkilainen metsaa ulkoillakseen?



Hesarin kaupunkikeskusteluihin yllaolevasta aiheesta voi osallistua klikkaamalla otsikkoa. Alla puheenvuoroni keskusteluun:

On kestavan kehityksen mukaista kaupunkisuunnittelua, etta virkistysalueiksi kelpaavia viheralueita on siella, missa on asukkaitakin, eli paakaupunkiseudulla. Mita lahempana asutusta on virkistysalueita, sita vahemman tarvitsee matkustaa niihin paastakseen. Tama taas on kestavan kehityksen mukaista politiikkaa.

Jos Nuuksio on paakaupunkiseudun lantinen kansallispuisto ja Sipoonkorpeen - johon
Mustavuori elimellisesti liittyy - ollaan mahdollisesti perustamassa paakaupunkiseudun itaista kansallispuistoa, naiden lisaksi pitaisi perustaa kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluisivat ainakin Keskuspuisto, Helsinkipuisto ja Viikin-Vanhankaupungin alueet. Tama takaisi paitsi viimeisen Helsingin yleiskaavan edellyttaman alueellisen viheraluetasapainon, se lisaksi turvaisi elain- ja kasvilajien vaatimat viheryhteydet.

Olisi lyhytnakoista ajatella, etta paakaupunkiseudun viheralueet tulisi uhrata asuintonteiksi tanne mahdollisesti muuttaville, silla myos uudet helsinkilaiset tarvitsevat virkistysalueensa. Virkistysalueiden uhraaminen ei kannata siksikaan, etta tutkimuksien mukaan lahiviheralueet ovat yksi tarkeimpia seikkoja valitessa asuntoa, ja lisaksi ovat valttamattomia arkiliikunnan kannalta. Arkiliikunta taas ehkaisee monia sairauksia, ollen pitkalla tahtaimella ennaltaehkaisevaa terveydenhuoltoa, saastaen yhteiskunnalta pitkan pennin.

Ei kommentteja: