Hyvät päättäjät.
Olen asettunut viimeiselle elämänjaksolleni erääseen Keskuspuiston reunaman korkeista taloista. Tässä on äärellä kaupungin todellinen henkireikä, myös tavallaan jatkoa Töölönlahden kauniille rantapuistolle, jotka ovat ihmisten tekemiä. Tässä on liikkumatilaa, luonnonvaraista, kaikenikäisten liikkua.
Risteilevät polut sopivat sauvakävelijöille, varsin iäkkäillekin (huom. penkit!), ne sopivat juoksijoille, ratsastajille, hiihtäjille. Liikenteen humina on kaukana, ainakin tuskin kuultavissa. Kasvisto monipuolinen, osin harvinainenkin. Lasten leikkipaikat ovat ihanteelliset, kaikenikäisille turvalliset. Eniten kuitenkin surettaa ja huolestuttaa, jonka lauluun heräämme aikaisina kevät- ja alkukesän aamuina, jättää tämän Pohjolan valkean kaupungin lopullisesti. Täällä Keskuspuiston reunamillakin se on toistaiseksi löytänyt pesäpaikat. Älkää hyvät päättäjät tehkö nyt vääriä päätöksiä. Jo pelkkä rakentamisen melu karkoittaa herkän luonnon ikuisiksi ajoiksi. Älkää tehkö sitä tuleville polville.
toivoo rintamalotta vuodelta 1944 sekä tytär
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti