Näinkin kapeaan puistokaistaleeseen halutaan työntää vielä taloja, väärinymmärretyn metropolitahtotilan nimissä.
Kuva: Inge Martonen
Helsingin vuoden 2050 visiota suunnittelevan kilpailun voittaneeseen ehdotukseen "Emerald" voi tutustua klikkaamalla otsikkoa.
Ehdotuksessa on hyvääkin. Kilpailun lähtökohta, jossa tunnustetaan seudullisen suunnittelun tarve, on sinänsä hyvä. Helsinki ei ole saari, vaan niemi, ja tästä lähtökohdasta johtuvat esimerkiksi ne liikenteelliset ongelmat, joita seuraa pääkaupunkiasemastamme.
Voittaneen ehdotuksen runko näyttää perustuvan alkuperäiseen puutarhakaupunki-ideaan; niille, jotka eivät tunne Ebenezer Howardin alkuperäistä visiota suur-Lontoosta, mainittakoon, että kyse on metropolia ympäröivistä pikkukaupungeista, jotka olisivat elinkeinorakenteeltaan suunnilleen omavaraisia (ei tapahdu, ympäristökunnista sukkuloidaan Helsinkiin töihin, opiskelemaan ja hurvittelemaan), metropoliin raideliikenteellä yhdistettyjä (suunnitelman esittämisen aikana ei ole olemassa raideyhteyttä mm. Pornaisiin, Nummelaan, Vihtiin tai Nurmijärveen; muukin joukkoliikenne on lähinnä nimellistä) joita reunustaa vihervyöhyke. Olisin toivonut ehdotukselta selkeää kannanottoa pk-seudun yhdistämisestä, sillä sekin tiivistäisi metropolirakennetta; ehdotuksen kartta näyttää pönkittävän nykyisiä kuntakeskuksia, eli Tikkurilaa ja sitä, jolla ei edes ole nimeä, eli Espoota.
Ideakilpailun voittaneen ehdotuksen nimikin "Emerald" vie ajatukset kaupunkipuistoihin, Frederick Law Olmstedin ideoimaan Bostonin puistoverkostoon Emerald Necklace. Richard Sennettin mukaan ensimmäiset kaupunkipuistot on synnytetty aikansa merkittävimmissä metropoleissa; ensin Pariisin Bois de Boulogne ja Lontoon St. James Park, sitten New Yorkin Keskuspuisto. Kaupunkipuistot on todettu tarpeellisiksi suurkaupunkilaiselle elämäntavalle, sillä ne suovat mahdollisuuden epämuodollisiin kohtaamisiin ja ne ovat välttämättömiä viherkeuhkoja ja kansanterveydelle hyödyllisiä; aikanaan katsottiin jopa, että ne tukevat suurkaupunkielämälle välttämätöntä suvaitsevaista moraalia. Jos kerran Helsinki niin kovasti hinkuu metropoliksi, kannattaisi muistaa nämä opetukset kaupunkipuistojen tärkeydestä.
Rantaviiva menee ehdotuksen kartassa monin paikoin poikki, eli rannoista tulee onnekkaiden ranta-asukkaiden yksityisomaisuutta, ja Vironniemen ympäri hölkkääminen tai pyöräily tulee mahdottomaksi. Samalla voitaneen haudata ehdotukset merellisen kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi, sillä ehdotuksessa aiotaan ottaa asuntokäyttöön useita saaria.
Ehdotus kuitenkin näyttäisi antavan eväitä nykyisten kaupunkimetsien (mm. Mustavuoren-Sipoonkorven) ja laajasti ymmärretyn Keskuspuiston aseman tunnustamiseen; tosin viheralueet aiotaan ehdotuksessa reunustaa talomuureilla. Tällöin toki nykyistä useammalla olisi suora pääsy viheralueille, joista tulisi ahtaita, varjoisia, reunoiltaan nakerrettuja loukkoja.
Jotkut vision kartassa alueille annetuista epiteeteistä kuulostavat mahtipontisuudessaan perusteettomilta. Mikä ihmeen "global town"? Ehkä kuitenkin Vironniemen-Kallion alue on kansainvälisempi kuin esimerkiksi Luoteis- Helsinki tai Länsi-Vantaa... Tai "lake corridor", joka myötäilee Tuusulanjärveä, on hassusti nimetty ja harhaanjohtava. Koko Espoon pohjoispuoliskohan on käytännössä yhtä repaleista järvivyöhykettä, ja nimitys johtaa ajatukset sinne, ei Keravalle, Tuusulaan ja Järvenpäälle. Ymmärrän, että jokaiselle alueelle halutaan antaa niiden ominaislaatuaan (-vahvuuttaan?) kuvaava nimitys, mutta ehkä Global Town voitaisiin nimetä Duke Ellingtonin biisiä mukaellen "Take the M-train" tai Lake Corridor vaikka "Sibelius tai Artistic Village Corridoriksi".
Ehdotuksessa käytetään myös nimitystä kaupunkilainen tai kaupunkimainen eli urban liian vapaasti; kaupunkia ei voi keksiä, se kehkeytyy ihmisten toiminnan, historian ja merkityksenannon myötä. Kaupungista ei seuraa kaupunkimaisuutta tai kaupunkilaisuutta. Siksipä esimerkiksi Tapiolasta, Leppävaarasta, Matinkylästä, Espoonlahdesta, Myyrmäestä, Marja-Vantaasta tai Tikkurilasta ei saa kaupunkimaisia, ei vaikka ne hukuttaisi täyteen taloja mallia 20 000 asukasta per neliökilometri. Ehdotuksessa pitäisi tunnustaa se, että pk-seutu on tosiasiassa yksikeskustainen, ja vain yksi keskusta voi olla keskustamainen
