Töölönlahden tanssit pe 28.9- Töölönlahti Fall Dance Fri 28th Sep

Tanssia Laaksossa, Keskuspuistossa. Dancing at Laakso, at the Central Park.
Kuva/Photo: Juha Jakonen

TÖÖLÖNLAHDEN TANSSIT VAPAAN TILAN PUOLESTA perjantaina 28.9. klo 19-01!

Happi loppuu! Avoimena kokoontumispaikkana toiminut Happihuone uhataan purkaa ja tilalle on kaavoitettu toimistorakennuksia. Tule tanssimaan tähtitaivaan alle ja nauttimaan yhteisestä Töölönlahdesta ja vapaasta kaupunkitilasta!

Puun katveessa soittavat:Tanssi-orkesteri Vallilan tango, Dj:t Speedy&Salama: poppia venäjälta ja balkanilta, mustalaismusiikkia sekä orientaalisäveliä turkista. Mahdollisia yllätysesiintyjiä.

Nuotio ja puhvetti. Omat lapaset mukaan. Sijainti: VR:n ratapihan ja Töölönlahden kupeessa Happihuoneen pihalla.

Ei pääsymaksua. O2- yhdistys ja Vallilan Bingo &co järjestävät.



TÖÖLÖNLAHTI FALL DANCE this Friday 28.9. 19pm to 1 am.

Happihuone open gallery is under a threat of demolition and the municipality has plans of building offices at the sites. Töölönlahti is changing. Come and dance under the skies, and enjoy the open free urban space!

At the stage: Dance orchestra Vallilan Tango and DJ:s Speedy&Salama: pop from the Balkans and orientals sounds from Turkey.

Come to Happihuone, by the railroads and Töölönlahti, close to Finlandiatalo. No entrance fee. Organized by O2-group and Vallilan Bingo.


Töölönlahden rantapuisto, joka "kohennetaan" Finlandiapuistoksi (http://www.finlandiapuisto.fi/index.phtml?page_id=1005&navi_id=1005), tulee merkitsemään yhteisten ja yleisten, ei-kaupallisten virkistysalueiden pienenemistä Töölön alueella. Sitä tärkeämpää onkin säilyttää Laakson alue nykyisellään - vapaana virkistäytymiseen tarkoitettuna viheralueena - jo siksi, että Yleiskaavassakin puhuttiin alueellisesta viheraluetasapainon säilyttämisen tärkeydestä ja todettiin, että kantakaupungin alue kärsii tässä vertailussa. New Yorkin Keskuspuiston isä ja maisema-arkkitehtuurin perustaja Frederick Law Olmsted totesi, että alkuperäinen luonto - silloin kun sitä on saatavilla - on aina ihmisen luomaa, keinotekoista luonnon imitaatiota parempi. "Hoidettukin" Keskuspuisto on paljon lähempänä alkuperäistä luontoa kuin esimerkiksi ne "vesiaiheet", joita Finlandiapuistoon suunnitellaan.

The Töölönlahti bay park will be "upgraded" to the so called "Finlandia Park". (http://www.finlandiapuisto.fi/index.phtml?page_id=1005&navi_id=1005). This means that the area ment for public recreation will de diminished in Töölö area. This will also mean that it will be all the more important to preserve the Laakso area of the Helsinki Central Park in its current status, as a green area, a park because also in the most recent master plan of Helsinki it was stated that it is important to maintain equal amount of green areas in all parts of Helsinki and that even now the downtown area suffers in comparison with the other areas of Helsinki. The founder of landscape architecture and the father of the New York Central Park, Frederick Law Olmsted always preferred the original nature - when available - to man-made artificial imitations of nature. The Central Park of Helsinki is much closer to his ideal than the "Water themes" planned for the Finlandia Park.

34. Pääkaupunkijuoksun tulokset

34. kerran Helsingin Keskuspuistossa juostun pääkaupunkijuoksun yleisen sarjan nopein oli tällä kertaa Helsingin Jyryä edustava Joseph Tanui ajalla 1.09.12. M35 -sarjan nopein oli SM-tason hiihtäjänäkin tunnettu Kai Lippojoki ajalla 1.15.44. M45 -sarjassa kovinta kiirettä piti Kari Lomperi ajalla 1.18.46. M55 -sarjassa vähiten aikaa kulutti Pekka Kaipainen, jolta puolimaratoniin kului 1.26.25.

Naisten yleisen sarjan nopein oli Jaana Roviola-Lehtonen ajalla 1.26.17. N40 -sarjassa kovinta vauhtia piti Ruut Heikkinen, jolta matkaan kului 1.32.30. N50 -sarjassa matkan kulki ripeimmin Salme Peltoniemi, joka juoksi puolimaratonin aikaan 1.42.10.

Miesten neljännesmaratonin voitti Pekka Stenholm ajalla 36.29 ja naisten vartin Kaisa Lehtonen ajalla 39.01.

Muita poimintoja tulosliuskoilta:
Miesten yleisessä sarjassa ikijuoksija ja pitkäaikainen SM-tason maratoonari Pekka Rantakari on 4. ajalla 1.17.59.
M45 -sarjassa 80-luvun maajoukkuejuoksija Seppo Liuttu oli 11. ajalla 1.30.39.
N40 -sarjassa 400 metrin juoksun vuoden -74 euroopanmestari ja vieläkin lyömättömän suomenennätyksen 50,14 omistaja Riitta Salin oli 7. ajalla 1.43.31.
Naisten varttimaratonilla voittaja Kaisa Lehtonen jätti taakseen sm-tason menijöitä; toiseksi sijoittui Maria Söderström, kolmanneksi Minna Nummela ja neljänneksi Marjaana Lahti-Koski.

Kaikki tulokset voi tarkistaa klikkaamalla otsikkoa. Löydä oma ja kaverisi aika ja sijoitus!

Kaupunginvaltuuston keskustelua Lääkärinkadun alueesta

Helsingin kaupunginvaltuuston lähetekeskustelua 30.11.2005 kaupungin asuntopoliittisesta ohjelmasta, mm. Lääkärinkadun alueesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

SKP:n ja Asukaslistan Yrjö Hakanen, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki omissa ryhmäpuheenvuoroissaan puolustivat Lääkärinkadun alueen jättämistä koskemattomaksi.

SDP:n Maija Anttila (Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja, tuolloin myös demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja) kommentoi hämmästyneenä aloitetta liittää Lääkärinkadun alue viralliseen Keskuspuistoon. Anttila ilmaisi huolensa etenkin suurten perheasuntojen tarpeesta ja 25-30 -vuotiaiden asumistarpeista; kuitenkin suurin osa tuon ikäisistä on sinkkuja, jotka tavoittelevat yksiöitä.

Valtuutetut Minerva Krohn (vihr.), Pekka Saarnio (vas.) ja Juha Beurling (SDP) muistuttivat, että tilavien perheasuntojen tavoittelussa unohtuu se, että Helsinkiin tarvittaisiin myös pieniä sinkkuasuntoja. Beurling muistutti myös oikein siitä, että asumisväljyyden lisäksi tulisi huomioida myös elintilan väljyys, ja elintila ei rajoitu neljän seinän sisälle, vaan siihen kuuluu myös lähiviheralueet, joita ei pitäisi nakertaa.

Sirpa Asko-Seljavaara ja Ulla-Maija Urho (kok.) muistuttivat siitä, ettei Helsingin viheralueita tulisi kaavoittaa täyteen pientaloja. Mari Puoskari (vihr.) muistutti lähiviheralueiden tarpeesta, ja toivoi asiasta kiinnostuneilta demarivaltuutetuilta yhteistyötä Vihreiden kanssa. Sanna Hellström (vihr.) totesi, että lähiviheralueet ovat yksi oleellinen seikka, jolla perusteella asunto valitaan.

Stefan Johansson (RKP) ja Mika Ebeling (KD) ehdottivat pilvenpiirtäjiä Keski-Pasilaan; tälle alueellehan saisi helposti mahdutettua moninkertaisesti sen väestön, jota on suunniteltu Lääkärinkadun alueelle. Pasilan miljöö ei tästä kärsisi yhtään, ja lisäksi Keski-Pasilan asukkailla Keskuspuistokin on erittäin lähellä heidän nautittavakseen. Kimmo Helistö (vihr.) muistutti myös, että pientalojen rakentaminen on vähäisen tonttimaan haaskausta.

Matti Enroth (kok.) totesi, että MRL:n soveltamisessa asukkaita ei kuunnella aidosti, vaan runnotaan kaavahankkeet läpi väkivaltaisesti. Osallistamisesta muistutti myös Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)

Arja Karhuvaara (kok.) piti Keskuspuiston reunoja pusikkoina, ja että Lääkärinkadun reunan voisi hänen mielestään täyttää tornitaloilla. Karhuvaara totesi myös viime maaliskuisessa Horisontin eduskuntavaalipaneelissa, että hän pitää asuntoja tärkeämpinä kuin tienvarsipusikkoja. Autoilupuolueelle huomautettakoon, että jos kerran lexuksille pitää saada lisää baanaa, silloin kaikki jäljelle jäävät metsät todellakin kurjistuvat tienvarsipusikoiksi. Tai ainakaan Lexuksen ikkunasta ei juuri metsää näe pusikoilta...

Keskuspuisto on äärettömän tärkeä

Äärettömän tärkeä:
- liikunta-/urheilupaikka
- virkistyksen paikka
- rentoutumisen paikka
- luontoystävän paikka
- erittäin monelle työmatkareitti, kävellen tai pyöräillen, poissa liikenteen melusta ja saasteista.

Monipuolisesti ihmisen terveyttä ja hyvinvointia edistävä alue, jota ei missään nimessä pidä nakertaa reunoista.
Keskuspuiston luontoa pitäisi kaikin tavoin vaalia.

Länsipasilalainen terveydenhoitaja

Viheralueiden arvottaminen vaikeaa

Kuva: Inge Martonen

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla tiistaina 11.9.2007

Kaupunkisuunnittelun pahin vihollinen, tonttipula on viime aikoina taas nostanut päätään. Yhdeksi keinoksi lievittämiseen on ehdotettu viheralueiden arvottamista; mitkä viheralueet koetaan niin ehdottoman pyhiksi, ettei niihin saa kajota ja mitkä viheralueet taas voisivat olla mahdollista tonttireserviä, ainakin jos niille suunnitellut kaavoitushankkeet brändätään houkuttelevasti.

Kuitenkaan esimerkiksi Keskuspuiston eteläosaan Laaksoon suunnitellusta kerrostaloalueesta ei saada kuntalaisten silmissä hyväksyttävää edes kutsumalla rakennuksia kaupunkivilloiksi.

Viheralueiden arvottamista ei nähtävästi olla mietitty aivan loppuun saakka, sillä siihen liittyy monia ongelmia. Kuka arvottaa eri viheralueita ja miten?

Mahdollisessa neuvoa-antavassa kunnallisessa kansanäänestyksessä keskeisellä paikalla oleva tunnettu viheralue (esimerkiksi Keskuspuisto) olisi vahvoilla, kun taas syrjäinen mutta paikallisesti tärkeä metsä saattaisi jäädä rakennusmaareserviksi.

Voisiko jokainen antaa yhden äänen tärkeimmäksi pitämälleen viheralueelle, vai voisiko puoltoäänen antaa kaikille tärkeiksi katsomilleen viheralueille?

Jotta tällainen "vaali" olisi edes teoriassa mahdollinen, viheralueet pitäisi nimetä ja luetella yksiselitteisesti ja tyhjentävästi, jotta tiedetään, mistä äänestetään. Esimerkiksi Keskuspuisto tarkoittaa yhdelle Töölönlahden rantaa, toiselle Laaksoa, kolmannelle Maunulaa, neljännelle Pirkkolaa, viidennelle Paloheinää, kuudennelle Haltialaa ja seitsemännelle Vantaanjoen rantaa, vaikka osa näistä ei edes ole virallista Keskuspuistoa vaan Helsinkipuistoa ja osa taas hallitsevan tulkinnan mukaisesti ei ole puistoa ensinkään. Äänestyspaikoilla tulisikin olla esillä kartta, johon uhatut viheralueet olisi rajattu ja nimetty.

Jos taas Helsinki jaettaisiin vaalialueisiin esimerkiksi suurpiirien mukaan, jolloin voisi äänestää vain oman lähialueensa metsiä, tällöin lähtökohtana tulisi olla alueellinen viheraluetasapaino.

Vaali toimisi pudotuspelinä; jäljelle jäisi sama määrä viheralueita tai suhteellisesti sama pinta-ala viheralueita per suurpiiri. Jos vaali toteutettaisiin alueellisena, se olisi piiru kaupunginosademokratian suuntaan.

Toisaalta varsinkaan nuoret ihmiset eivät välttämättä samastu asuinalueeseensa, koska he muuttavat usein, tekevät työtään ja harrastavat oman asuinalueensa ulkopuolella. Toiseksi, välttämättä omaan kotiseutuun liittyvät asiatkaan ole kovinkaan tuttuja. On mahdollista elää koko ikänsä Herttoniemessä tietämättä, missä on Laajasalo.

Kolmanneksi, tällainen aluedemokratiamalli - joka ponnistaa samasta ideologiapohjasta kuin alkuperäinen itseriittoisten puutarhakaupunkien idea - siunaisi nimbyilyn, eli ihmisten ei olisi suotavaa eikä edes mahdollista ottaa millään tavalla kantaa muihin kuin oman elinmpäristönsä asioihin.

Michael Perukangas
puistotutkija ja -aktivisti
Oslo, Norja

Keskuspuisto on osa elämääni ja hyvinvointia!

Keskuspuisto on osa elämääni ja hyvinvointia! Olen asunut Keskuspuiston vieressä viimeiset 25 vuotta. Maalta muuttaneena Keskuspuisto on arvokas asia minulle! Kaipaan luonnon läheisyyttä ja sen on tarjonnut K-puisto. Liikun K-puistossa useita kertoja viikossa. Vuodenajasta riippuen lenkkeilen, hiihdän, sauvakävelen jne. Sieltä saan kunnonkohennusta niin fyysisesti kuin myös henkisesti. K-puisto on ollut ja on yhä merkittävällä tavalla työkykyäni ylläpitävä tekijä. Olen lähes 60 -vuotias ja aion vielä pitkään pysyä työelämässä. Erittäin merkittävä asia on minulle ollut ja on edelleen myös kotini ikkunasta näkyvät luonnonkalliot. Ne ovat runsaassa käytössä, kesäisin piknik-retkeläiset ja auringonpalvojat valloittavat ne. Myös esim. lasten tapahtumia on em. paikassa järjestetty. Niillä voi käydä istumassa ja rauhoittumassa, katsella aamuyöstä vaikkapa auringon nousua! Tämän ajan ihmiset tarvitsevat nimenomaan rauhoittumispaikkoja. Tällaisia paikkoja nimenomaan Keskuspuisto tarjoaa.

Olen ollut järkyttynyt kuullessani, että Keskuspuistosta tehdään rakennusalue. Toivon, että suunnitelma ei toteudu, koska me tarvitsemme K-puistoa hyvinvointimme ylläpitämiseen.

Keskuspuisto on tärkeä 4-henkiselle perheelle

Keskuspuiston merkitys on perheellemme erittäin suuri. Asumme Mannerheimintiellä Keskuspuiston laidassa. Kotimme ikkunoista avautuu kaunis puistomaisema kallioineen Laakson sairaalan suuntaan. Vastapainoksi Mannerheimintien melulle ja saasteille tämä puistonäkymä on ollut ensiarvoisen tärkeä meille.

Tämän maisema-arvon ja virkistyskäytön menettäminen tuntuisi suorastaan kohtuuttomalta meille lähistöllä asuville, jotka olemme asuntomme valinneet juuri näiden luontoarvojen perusteella.

Tuntuisi suorastaan rikolliselta teolta tämän kauniin maiseman tuhoaminen. Suomessa löytyy vielä rakentamatonta maata, joten jättäkää tämä alue meille keskustan lähituntumassa asuville, koska meillä ei ole liikaa näitä kallisarvoisia virkistysalueita.

Yhteistyöterveisin!
nelihenkinen perhe Mannerheimintie 73:sta

Lääkärinkadun alue tulee ehdottomasti säilyttää nykyisellään

Olen syntynyt v. 1961 ja lapsuuteni vietin Ruskeasuolla ja Meilahdessa. Isoäiti asui Tullinpuomin leikkipuiston vieressä ja lapsuuteni parhaimmat muistot ovat juuri niiltä seuduilta. Olen kuulemma jopa ottanut ensiaskeleeni näillä tienoin. Kaupunkilaislapselle kalliot ja metsänreuna olivat täynnä jänniä leikkipaikkoja ja seikkailuja.

Käsitykseni alueen luonnon tärkeydestä vahvistui entisestään kun v. 1980 syntyneen tyttäreni kanssa aloin ulkoilla samoilla seuduilla ja oma isoäitinikin oli vielä mukana retkillämme!

Vuodesta 1984 olen asunut Länsi-Pasilassa ja Keskuspuiston Mannerheimintien puoleinen osa on ollut lenkkipolkunani ja koiran ulkoilutusreittinä siitä lähtien.

Meidän suvustamme on siis sukupolvi toisensa jälkeen nauttinut nyt uhattuna olevan alueen luonnosta. Alue tulee ehdottomasti säilyttää nykyisellään!