Luonnonsuojelulain perustelut tervaleppäkorven rauhoittamiselle

HE 79/1996 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Luonnonsuojelulaki
- - - - -
4 luku. Luontotyyppien suojelu
29 §. Suojellut luontotyypit. Pykälän 1 momentissa luetellaan
yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä. Niihin kuuluvia alueita,
jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia, ei
saisi muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilymi
nen vaarantuu. ''Luonnontilaiseen verrattavilla'' tarkoitetaan
sellaisia alueita, kuten katajakedot ja lehdesniityt, joita
ihminen esimerkiksi eläimiä laiduntamalla tai niittämisellä on jo
muuttanut, mutta jotka usein juuri sen seurauksena tarjoavat
erinomaisen elinympäristön tietyille kasvi- tai eläinlajeille.
''Ominaispiirteiden säilyttämisellä'' taas tarkoitetaan sitä,
että aluetta saa kyllä muuttaa muulla tavoin, jos vain ne teki
jät, joiden vuoksi luontotyyppiä suojellaan, säilyvät tai mahdol
lisesti jopa korostuvat. Niinpä esimerkiksi jalopuumetsiköstä ja
pähkinälehdosta saa kaataa kuusia.
Perustelut kullekin luettelon luontotyypille ovat seuraavat:
-----

3) Tervaleppä on Suomessa yleinen rantaluhtien ja -metsien,
kosteiden lehtojen ja ravinteisten soiden puulaji. Tervaleppäval
taiset suot ja tulvamaat jaetaan kasvillisuutensa perusteella
kuuteen tyyppiin. Säännös ei koskisi järviruokovaltaisia, järvi
kortevaltaisia ja suursaravaltaisia tervaleppää kasvavia alueita,
jotka ovat maassamme melko yleisiä.
Tervaleppäkorvella tarkoitetaan säännöksessä alueita, joilla
maaperä on lähteiden tai tulvien vuoksi jatkuvasti niin kostea,
että muut puulajit kuin tervaleppä eivät juurikaan niillä menes
ty, ja luontotyyppi säilyy siten tervaleppävaltaisena puusukupol
vesta toiseen. Tällaiselle tervaleppäkorvelle ovat ominaisia
vanhat, kookkaat ja usein monirunkoiset puuyksilöt. Kosteus ja
tiheään kasvavan tervalepän varjostus synnyttävät tasaisen,
viileän ja kostean pienilmaston. Aluskasvillisuus on kurjenmiek
kavaltaista, nevaimarrevaltaista tai hiirenporras-vehkavaltaista.
Sanotut tervaleppäkorvet ovat erityisesti sienten, jäkälien ja
monien eläinlajien elinympäristöinä tärkeitä.
Tervaleppäkorven säilymisen kannalta vesitasapaino on ehdoton
edellytys, joten niitä uhkaavat ennen muuta ojitus, rakentaminen
ja vesistön säännöstely. Puustoa ei juurikaan voi hakata, koska
hakkuu poistaisi varjostuksen ja muuttaisi kasvillisuutta. Suuret
vanhat puuyksilöt ovat muun eliöstön kannalta tärkeitä eivätkä ne
kestäisi tuulisuuden lisääntymistä.
Säännöksessä tarkoitettu suojelu koskisi vain pientä osaa
tervaleppää kasvavista metsiköistä eikä se koskisi myöskään
tervalepän tuottamiseksi perustettuja metsiköitä. Edellä selos
tettuja, säännöksessä tarkoitettuja tervaleppäkorpia on koko
maassa yhteensä vain muutamia satoja hehtaareja. Suurin osa
niistä on pieniä, enintään muutaman hehtaarin laajuisia. Laajim
mat ja edustavimmat esiintymät sisältyvät valtakunnallisiin
suojeluohjelmiin.
Säännöksessä tarkoitetut tervaleppäkorvet kuuluvat luontodi
rektiivin liitteessä I mainittuihin, yhteisön tärkeinä pitämiin
luontotyyppeihin.
---
Usean luontotyypin kohdalla tarvitaan tarkempaa määrittelyä ja
täsmentämistä. Tämän vuoksi ehdotetaan pykälän 2 momentissa
säädettäväksi, että asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä
luontotyypeistä.
Pykälässä lueteltuja luontotyyppejä sisältyy valtioneuvoston
jo hyväksymiin suojeluohjelmiin, etenkin valtakunnalliseen lehto
jensuojeluohjelmaan. Tällöin pääperiaatteena olisi, että alueen
suojelu toteutetaan ensisijaisesti luonnonsuojelualueen perusta
mismenettelyllä eikä 30 §:ssä tarkoitettuun luontotyypin rajojen
määrittämiseen siten tarvitse ryhtyä.
-----
Eräät lainkohdassa tarkoitetuista luontotyypeistä sisältyvät
luontodirektiivin liitteeseen I yhteisön tärkeinä pitämistä
luontotyypeistä. Jäsenvaltioiden on siten sisällytettävä omaan
ehdotukseensa Natura 2000-verkostoksi niistä edustavia alueita.
Tarkoitus on, että tällaisten alueitten suojelu voitaisiin to
teuttaa myös välittömästi tämän pykälän nojalla tarvitsematta
muodostaa alueista luonnonsuojelualueita.
----
30 §. Kiellon voimaantulo. Usein voi syntyä epäselvyyttä
siitä, missä kohdin suojeltavan luontotyypin esiintymä alkaa ja
missä se päättyy. Tämän vuoksi ehdotetaan, että alueellisen
ympäristökeskuksen olisi määriteltävä luontotyyppiesiintymän
rajat. Edellä 29 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettujen
metsikkötyyppien osalta rajojen määrittelyn tulisi tapahtua
yhteistyössä metsäkeskuksen kanssa. Tästä on tarkoitus ottaa
asetukseen säännös.
Määrittely tapahtuisi valituskelpoisella päätöksellä tarpeel
lisine karttoineen. Edellä 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto
tulisi voimaan vasta, kun päätös on annettu tiedoksi alueen
omistajille ja haltijoille ja siitä on kuulutettu niin kuin
kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätöksestä voisi
valittaa lääninoikeudelle. Kielto olisi kuitenkin voimassa muu
toksenhaun ajan, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Suojel
lut alueet olisi merkittävä luonnonsuojelualuerekisteriin, josta
säädettäisiin asetuksella. Luonnonsuojelualuerekisterin valmiste
lu on parhaillaan käynnissä. Rekisteriin sisällytetään tarpeelli
set tiedot luonnonsuojelualueista, luonnonmuistomerkeistä, suoje
luohjelmien alueista, luontotyypeistä, erityistä suojelua vaati
vien lajien esiintymispaikoista ja Natura 2000 -ohjelman tarkoit
tamista alueista. Tällä hetkellä rekisteristä saadaan tietoja
alueellisten ympäristökeskusten välityksellä. Pyrkimyksenä on,
että rekisteri on paikkatietojärjestelmänä sitä tarvitsevien
viranomaisten suorassa käytössä vuosituhannen vaihteeseen mennes
sä.
Suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen luonnonarvot saatta
vat myös esimerkiksi hoitotoimenpiteiden puuttuessa hävitä. Tämän
vuoksi ehdotetaan 3 momentissa, että alueellinen ympäristökeskus
voisi lakkauttaa alueen suojelun samaa menettelyä noudattaen kuin
se on perustettu.
31 §. Poikkeamisvalta. Pykälän mukaan alueellinen ympäristö
keskus voisi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 29 §:n 1
momentin kiellosta. Tietty toimenpide voitaisiin siten sallia,
kunhan kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet kokonaisuutena
tarkastellen eivät ratkaisun kautta huomattavasti vaarannu. Sen
lisäksi voitaisiin toimenpide sallia, jos luontotyypin suojelu
estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunni
telman toteuttamisen. Natura 2000-alueiden osalta on luonnolli
sesti otettava huomioon 66 §:stä johtuvat rajoitukset.

Kuva: Juha Jakonen