Sain huolestuneen kansalaiskirjeen minulle aikaisemmin tuntemattomalta vantaalaiselta henkilöltä, jossa kirjoittaja ilmoitti huolensa Keskuspuistoa eri puolilta pirstovilta suunnitelmilta. Eritoten hän mainitsi Kuninkaantammen alueen, joka tulee Keskuspuiston reunalle, supistaen ainakin viralliseen Keskuspuistoon välittömästi liittyviä metsäalueita.
Keskuspuisto ei ole vain helsinkiläisten asia; sitä käytetään virkistäytymiseen laajemmaltikin. Esimerkiksi monen vantaalaisen työmatkapyöräilyreitti kulkee Keskuspuiston poikki; vastaavasti tuhannet helsinkiläiset ovat töissä Länsi-Vantaalla tai lentoaseman suunnalla, ja monet heistä pyöräilevät Keskuspuiston poikki. Samaten moni vantaalainen (tai espoolainen) käy hiihtämässä Keskuspuistossa, jossa ylläpidetään Helsingin ainoaa aina varmasti lumetettua hiihtolatua.
Keskuspuisto ulottuu Helsingissä Töölöstä Vantaanjoelle, mutta yleensä unohtuu, että se rajautuu myös useisiin vantaalaisiin asuinalueisiin, kuten Ylästöön, Tammistoon, Kartanonkoskeen. Vain Vantaanjoki on välissä.
Mitä kertoo Helsingin päätöksenteon legitimiteetistä jos kuntalaiset (ja lähikuntalaiset) ovat niin epätoivoisessa tilassa että ottavat päätöksentekijöiden sijasta yhteyttä aktivisteihin? Entä mitä kertoo pääkaupunkiseudun yhteistyöstä, jos vantaalaiset eivät voi vaikuttaa seudullisen (siis: ylikunnallisen) virkistysalueen tulevaisuuteen muuten kuin ottamalla yhteyttä naapurikunnan aktivisteihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti