maanantaina, lokakuuta 31, 2005
Keskuspuisto on yhteistä omaisuutta (Helsingin Uutiset 30.10) - kommentti Maija Anttilan kolumniin (Helsingin Uutiset 23.10.)
Sanotaan, että kansalaiset ovat vieraantuneet politiikasta. Totuus taitaakin olla päinvastainen; poliitikot ovat vieraantuneet kansasta. Tässä suhteessa Maija Anttilan kolumni (23.10) Helsingin Uutisissa oli monellakin tapaa hyvin paljastava.
Leimatessaan Keskuspuiston eteläosaan suunniteltua asuinrakentamista vastustavat kuntalaiset ja kansalaiset luluilijoiksi (lulu=locally unwanted land use, eli paikallisesti ei-toivottu maankäyttö), Anttila tulee samalla myöntäneeksi, että Helsinki onkin loppujen lopuksi vain pieni (agraarinen?) kyläpahanen.
Kutsuessaan kaavoitushankkeen vastustamista luluiluksi hän myös myöntää, että Lääkärinkadun rakennushankkeessa onkin kyse paljon suuremmasta asiasta kuin vain omille nurkille rakentamisen vastustamisesta
Hanketta vastustavat paitsi useat hankkeen välittömässä lähipiirissä asuvat, myös muualla pääkaupunkiseudulla asuvat, jotka käyttävät Keskuspuistoa ja jopa eräät ulkosuomalaiset, jotka ovat ylpeitä Helsinkimme luonnonläheisyydestä.
Anttila ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa sillä kilpailulla, jossa Helsingin olisi menestyttävä. Ketä vastaan kilpailemme, missä asiassa ja millä keinoilla?
Olemmeko mukana Vantaan aloittamassa ihmishuutokaupassa, jossa ihmisarvo mitataan veronmaksukyvyllä? Vai yritämmekö kenties kilpailla samassa painoluokassa eurooppalaisten metropolien kanssa? Siinä voi käydä kuin entiselle nyrkkeilijälle.
Maalaillessaan uhkakuvia Helsingin ylle Anttila tekee itsestään ylivertaisen asiantuntijan. Samalla hän kehottaa äänestämään itseään. Kenties hän raottaa verhoa salaperäisen uhkakuvan päältä seuraavalla vaalikaudella.
Anttilan välttämättömyyksiin sopeutumista painottava retoriikka ei ole mitään uutta. Sitä käytti jo esimerkiksi valtiovarainministeri Juho Vennola 1930 -luvun suurlaman aikana kehottaessaan ihmisiä säästämään. Sietäisi toivoa, että päättäjien ja kansalaisten suhde olisi muuttunut valistussuhteesta edes hieman tasa-arvoisemmaksi.
Kun maankäyttö- ja rakennuslakia säädettiin 1998, tarkoituksena oli lisätä kuntalaisten kuulemis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Totuus taitaa kuitenkin olla toisenlainen. Jo lain säätämisvaiheessa eduskunnan perustuslakivaliokunta ilmaisi huolensa näin: "Ratkaisevaksi kuitenkin muodostuu, kuinka todellisia yksilön osallistumis -ja vuorovaikutusmahdollisuudet ovat käytännössä... tarvittaessa ryhdytään lisätoimiin vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi".
Kenties kansanedustaja Anttila on kunnallispoliitikko Anttilaa viisaampi, mutta varatessaan kunnan kokonaisvaltaisen kehittämisen ymmärtämisen vain päättäjille, hän ainakin nostaa itsensä kuntalaisia viisaammaksi.
Michael Perukangas
valtiotieteiden maisteri
Sanotaan, että kansalaiset ovat vieraantuneet politiikasta. Totuus taitaakin olla päinvastainen; poliitikot ovat vieraantuneet kansasta. Tässä suhteessa Maija Anttilan kolumni (23.10) Helsingin Uutisissa oli monellakin tapaa hyvin paljastava.
Leimatessaan Keskuspuiston eteläosaan suunniteltua asuinrakentamista vastustavat kuntalaiset ja kansalaiset luluilijoiksi (lulu=locally unwanted land use, eli paikallisesti ei-toivottu maankäyttö), Anttila tulee samalla myöntäneeksi, että Helsinki onkin loppujen lopuksi vain pieni (agraarinen?) kyläpahanen.
Kutsuessaan kaavoitushankkeen vastustamista luluiluksi hän myös myöntää, että Lääkärinkadun rakennushankkeessa onkin kyse paljon suuremmasta asiasta kuin vain omille nurkille rakentamisen vastustamisesta
Hanketta vastustavat paitsi useat hankkeen välittömässä lähipiirissä asuvat, myös muualla pääkaupunkiseudulla asuvat, jotka käyttävät Keskuspuistoa ja jopa eräät ulkosuomalaiset, jotka ovat ylpeitä Helsinkimme luonnonläheisyydestä.
Anttila ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa sillä kilpailulla, jossa Helsingin olisi menestyttävä. Ketä vastaan kilpailemme, missä asiassa ja millä keinoilla?
Olemmeko mukana Vantaan aloittamassa ihmishuutokaupassa, jossa ihmisarvo mitataan veronmaksukyvyllä? Vai yritämmekö kenties kilpailla samassa painoluokassa eurooppalaisten metropolien kanssa? Siinä voi käydä kuin entiselle nyrkkeilijälle.
Maalaillessaan uhkakuvia Helsingin ylle Anttila tekee itsestään ylivertaisen asiantuntijan. Samalla hän kehottaa äänestämään itseään. Kenties hän raottaa verhoa salaperäisen uhkakuvan päältä seuraavalla vaalikaudella.
Anttilan välttämättömyyksiin sopeutumista painottava retoriikka ei ole mitään uutta. Sitä käytti jo esimerkiksi valtiovarainministeri Juho Vennola 1930 -luvun suurlaman aikana kehottaessaan ihmisiä säästämään. Sietäisi toivoa, että päättäjien ja kansalaisten suhde olisi muuttunut valistussuhteesta edes hieman tasa-arvoisemmaksi.
Kun maankäyttö- ja rakennuslakia säädettiin 1998, tarkoituksena oli lisätä kuntalaisten kuulemis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Totuus taitaa kuitenkin olla toisenlainen. Jo lain säätämisvaiheessa eduskunnan perustuslakivaliokunta ilmaisi huolensa näin: "Ratkaisevaksi kuitenkin muodostuu, kuinka todellisia yksilön osallistumis -ja vuorovaikutusmahdollisuudet ovat käytännössä... tarvittaessa ryhdytään lisätoimiin vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi".
Kenties kansanedustaja Anttila on kunnallispoliitikko Anttilaa viisaampi, mutta varatessaan kunnan kokonaisvaltaisen kehittämisen ymmärtämisen vain päättäjille, hän ainakin nostaa itsensä kuntalaisia viisaammaksi.
Michael Perukangas
valtiotieteiden maisteri
tiistaina, lokakuuta 25, 2005
Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!
SATAKIELI KUTSUU
Tule suojelemaan yhteistä ulkoilu- ja liikuntapaikkaamme, Keskuspuistoa!
Neljä hehtaaria Keskuspuistoa ollaan kaatamassa luxus-villojen tieltä. Leikkaus poistaisi tuntuvasti kevyen liikenteen kulkureittejä, kuntopolkuja sekä lasten leikkipaikkoja.. Myös satakielet ja uhanalaiset lehtonata-kasvit saisivat väistyä.
Nyt on viimeinen hetki vaikuttaa. Tule kanssamme kaupunkilaisten mielenilmaisuun ja yhteiseen iloiseen ulkoilupäivään. Ota mukaan perheesi, ystäväsi ja mieluisin ulkoiluharrasteesi. Asiamme on niin tärkeä, että edes sadesäätä emme säikähdä.
Keskuspuiston suojelupäivä
sunnuntaina 6.11.2005, kello 12.00 – 15.00
Keskuspuiston Lääkärinkadun puoli
Puheenvuoroja, musiikkia ja yllätysohjelmaa
Lapsille mehua ja pullaa
lauantaina, lokakuuta 22, 2005
33 helsinkiläisen lausunto kaupunginsuunnitteluvirastolle
LAUSUNTO
kaupunkisuunnitteluvirastossa (ksv) valmisteltavasta asemakaavan muutoksesta
Lääkärinkadun alueelle, Mannerheimintien asuintalojen 71 - 79 kohdalle
Me allekirjoittaneet helsinkiläiset olemme syvästi järkyttyneitä kaupungin aikeista rakentaa kerrostaloja yleisesti keskuspuiston osaksi mielletyn, tärkeän ja ahkerasti käytetyn puistoalueen paikalle. Koska yleiskaava 2002 ei velvoita kaupunkia rakentamaan Lääkärinkadun alueelle, vaadimme tässä lausunnossa, että nykyinen puisto-asemakaava jätetään voimaan. Esitämme, että Lääkärinkadun alue otettaan uudessa, päivitettävässä osayleiskaavassa virallisestikin osaksi keskuspuiston virkistysalueita.
Perustelemme vaatimuksiamme tarkemmin viiden alaotsikon alla ja pyydämme kaupunkisuunnitteluvirastolta perusteltua vastausta otsikoiden alla esitettäviin näkökohtiin:
* Lääkärinkadun puistoalue on osa toiminnallista keskuspuistoa
* Puiston käyttö tällä hetkellä: miksi se on tärkeä, kuka sitä käyttää ja miten muutos heikentäisi
elinympäristöä
* Syyt rakentaa puistoon kerrostaloja eivät ole merkittäviä rakentamatta jättämisperusteluihin verrattuna
* Lehtonata - viimeinen esiintymä uhattuna
* Toteutuuko uuden maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 1.1.2000) kirjain ja henki?
Lääkärinkadun puistoalueen käyttötarkoituksen muuttaminen vaarantaa tai heikentää olennaisella tavalla MRL:n. pykälässä 5 mainitut: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomisen; 3) rakennetun ympäristön kauneuden ja kulttuuriarvojen vaalimisen; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymisen; 5) ympäristönsuojelun, ja ympäristöhaittojen ehkäisemisen sekä 11) liikenteen tarkoituksenmukaisen järjestämisen sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytykset.
Alueella sijaitsevilla avokallioilla on alueen asukkaille ja muille helsinkiläisille erityinen sosiaalinen merkitys. Kalliot ovat alueen tärkein ja historiallisestikin merkittävä Helsingin kaupunkikulttuuriin olennaisella tavalla kuuluva kohtaamispaikka, ja niiden käyttömahdollisuuksien heikentäminen tai vaarantaminen rakentamalla alueelle kaupunkivilloja tuhoaisi asukkaiden tyydyttävän sosiaalisen toimintaympäristön.
Edelleen, aivan suunnittelualueen vieressä sijaitsee alueen tärkein lasten ja nuorten leikkipuisto, leikkipuisto Tullinpuomi skeittiramppeineen ja urheilukenttineen. Aivan leikkipuiston viereen kaavailtu, ksv:n arkkitehdin arvion mukaan 5 vuotta kestävä rakennustyö sekä kerrostalojen ja autojen tulo metsäiselle leikki- ja kiipeilyalueelle, vaarantaisi paitsi puistossa päivittäin leikkivien lasten ja nuorten terveyden pöly- ja melu- ja turvallisuusriskien muodossa että tuhoaisi ainoan alueella asuvien lasten ja nuorten ulottuvilla olevan luonnonmukaisen ulkoilu-, seikkailu- ja retkeilykohteen. Lääkärinkadun puistoaluetta sekä Tullinpuomin leikkialuetta käyttävät säännöllisesti ulkoilussaan myös Ruskeasuon, Taka-Töölön, Meilahden, Laakson ja Pikku Huopalahden päiväkoti- ja koululaisryhmät.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistystä lainaten: "Viheralueet ovat kaupungin keuhkot. Luonnon monimuotoisuus on elämän jatkumisen ehto. Paikallisidentiteetti syntyy sitoutumisesta tuttuun ja tärkeäksi koettuun ympäristöön. Siksi kaikilla asuinalueilla tulee säilyttää lähiluontoa, johon mm. päiväkodit, leikkipuistot, koulut ja luontokerhot voivat tehdä retkiä." Lähiulkoilupaikalla on valtavan suuri merkitys terveys- ja arkiliikunnan mahdollistajana ja terveysriskien sekä terveydenhoitokustannusten hillitsijänä kaikille väestöryhmille.
Asemakaavan muuttaminen vaarantaa erittäin uhanalaisen, suojellun lehtonadan ainoan esiintymän Helsingissä.
Pyydämme, että kaupunkisuunnitteluvirasto antaa vastauksensa jokaiselle tämän lausunnon allekirjoittaneelle helsinkiläiselle erikseen siihen osoitteeseen, jonka he ovat alla ilmoittaneet, jotta he saisivat tiedon asian etenemisestä.
______________________________________________________________________________________________________
* Lääkärinkadun puistoalue on osa toiminnallista keskuspuistoa
Lääkärinkadun alue on voimassaolevassa asemakaavassa vuodelta 1982 puistoaluetta. Puistoon ei missään nimessä voida rakentaa kerrostaloja. Lisäksi puistoalue mielletään yleisesti osaksi keskuspuistoa: myös Helsingin kaupungin omissa Keskuspuiston esittelykartoissa: http://www.hel2.fi/keskuspuisto/fin/1esittely/#.
Kaupunginvaltuusto on 19/26.11.2003 hyväksynyt seuraavan toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei Keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän. (Paavo Arhinmäki 48-5)". Miksi toivomusponnen perustelut eivät kaupungin mielestä päde Lääkärinkadun puistoalueeseen, joka on mitä selkeimmin toiminnallinen osa Keskuspuistoa?
Lokakuussa 1998, 61 kaupunginvaltuutettua allekirjoitti valtuustoaloitteen, jossa esitettiin kaupungin keuhkoina toimivan ja ulkoilumahdollisuuksia tarjoavan Keskuspuiston muuttamista kansalliseksi kaupunkipuistoksi. 1.1.2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa kansallisten kaupunkipuistojen perustamisen. Keskuspuisto on rajattu yleiskaava 2002:n ulkopuolelle. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy on esittänyt toiveen, että Keskuspuistoa voidaan tarkastella osana Helsingin uutta yleiskaavaa ja kansalliseen kaupunkipuistoon sisällytettävänä alueena. "Keskuspuiston viheryhteyden leveys on pidettävä joka kohdassa riittävän leveänä. Tällä hetkellä on uhattuna Mannerheimintie 71 - 79:n funkkis-talojen takana oleva ulkoilumetsäalue. Yksi mahdollisuus nakertamisen lopettamiseksi on, että nykyinen Keskuspuiston osayleiskaava muutetaan sisältämään koko Keskuspuiston alue", Helsy toteaa.
Ympäristöministeriö on asettanut neljä kriteeriä, jotka kansallisen kaupunkipuiston on täytettävä. Mikään näistä neljästä kriteeristä ei voi tyydyttävällä tavalla täyttyä mikäli Lääkärinkadun puisto luovutetaan asuinrakentamiselle.
Sisällön kriteeri: Puiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita.
Laajuuden ja eheyden kriteeri: Sen tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen.
Ekologisuuden ja jatkuvuuden kriteeri: Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva ja liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun.
Kaupunkikeskeisyyden kriteeri: Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.
* Puiston käyttö tällä hetkellä: miksi se on tärkeä, kuka sitä käyttää ja miten muutos heikentäisi elinympäristöä
Lääkärinkadun puistoalue sisältää rakennetun puiston, jossa on nurmialueita, kukkaistutuksia, ympäristötaidetta, penkkejä sekä upea avokallio. Puistoalueella on myös kosteikkoa, jossa kasvaa uhanalainen lehtonata sekä kuivempaa metsää ja kalliota. Puistossa kasvavat mm. keto-orvokit, maksaruohot ja kielot sekä vadelmat, mustikat, puolukat ja ahomansikat. Puistossa pesii satakieli. Lääkärinpuisto tarjoaa helsinkiläisille hienoja luontokokemuksia.
Puistoalueen käyttäjiin on julkisuudessa viitattu termeillä 'naapurit' ja 'lähinaapurit' sekä 'lähialueen asukkaat'. Tämä käsitys käyttäjärakenteesta on vähättelevä ja virheellinen. Lääkärinkadun puistoaluetta käyttävät ulkoilussaan ja arkiliikunnassaan kaupunginosien Töölö, Meilahti, Tullinpuomi, Ruskeasuo sekä Pikku Huopalahti asukkaat, päiväkotien ja koulujen lapsiryhmät sekä Tullinpuomin leikkipuiston lapset ja nuoret. Jo näistä väestörikkaista kaupunginosista koostuu erittäin laaja käyttäjäkunta, mutta lisäksi:
Kyseessä on ulkoilualue, jota käyttävät ihmiset kaikkialta Helsingistä sekä Vantaan puoleltakin. Miksi? Puistoalue 1) on Laakson sairaalan ja terveyskeskuksen sekä lastenneuvolan vieressä, ja lukuisat kävijät lepäävät ja virkistäytyvät puistossa, 2) alueella on paljon nk. kevyen liikenteen läpikulkuliikennettä, koska sen kautta kulkee kaksikin erittäin keskeistä kevyen liikenteen reittiä; toinen Ruskeasuon kautta aina Vantaan rajalle asti ja toinen syvemmälle keskuspuistoon. Työmatkaliikkujia, lenkkeilijöitä, sauvakävelijöitä ja vapaa-ajan pyöräilijöitä on päivittäin erittäin paljon, 3) yhdistää kaupunginosia keskenään, 4) on myös monien alueen virastoissa (Kela, Työterveyslaitos ym.), koulutuskeskuksissa (mm. Helsingin aikuisopisto ja Markkinointi-instituutti) HYKSissä ja muissa työpaikoissa työskentelevien virkistyskäytössä, 5) on monien urheiluseurojen käytössä. Mm. suunnistustapahtumat sekä Suomen Ladun vuotuinen sauvakävelytapahtuma kulkevat alueen kautta , 5) on ainutlaatuinen yhdistelmä luonnonvaraista metsää ja kaupunki-viheraluetta, joten sinne tullaan retkeilemään ja viihtymään kauempaakin.
Tullinpuomi-Laakso tarvitsee keuhkonsa ja suoja-viheralueensa raskaasti liikennöityjen Mannerheimintien ja Tukholmankadun pakokaasuilta ja melulta. Nyt alue rakennettaisiin umpeen. Mannerheimintietä reunustaa jo nyt pitkä rivi korkeita taloja, vain Lääkärinkadun kohdalta pääsee puikahtamaan pakoon liikenteen haitoilta sekä harrastamaan arkiulkoilua. Muita "suoja-alueita" ei enää ole. Suunniteltu rakentaminen lisäisi entisestään jo ennestään raskasta liikennettä alueella. Lääkärinkadun ja Urheilukadun jo nyt ahtaat ja autojen täyttämät kadunvarret ylikuormittuisivat rakentamisen myötä.
Ilmanlaatu Laakso-Tullinpuomi-alueella on huono, liikennemäärät huimaavat, melu häiritsevää. Lapsiperheiden, ikäihmisten, koiranomistajien ja muiden ulkoilijoiden mahdollisuudet asua alueella perustuvat Keskuspuiston (Lääkärinkadun puistoalueen) läheisyyteen. Ilman Lääkärinkadun puistoa alue muuttuu kivierämaaksi ja hyvinvoinnin ja terveyden kannalta siedettävän elämisen edellytykset alueella katoavat. Moni hitaasti tai apuvälineillä liikkuva joutuu muuttamaan pois, kun oma lähipuisto katoaa. Muutos olisi kohtuuton monelle väestöryhmälle.
Puistoalueella harrastetaan päivittäin monipuolista, terveysriskejä ja terveydenhoitokustannuksia hillitsevää liikuntaa. Siellä kävellään, juostaan, pyöräillään, hiihdetään, kiipeillään ja lasketaan pulkkamäkeä.
Lääkärinkadun puistoalue ei sovellu kerrostaloalueeksi. Puistoalueen suunnittelu asuinalueeksi sillä tavoin, että tärkeimmät luontokohteet, kuten kalliot ja lehtonadan esiintymät, kevyen liikenteen reitit ja ulkoilumahdollisuudet säilyvät eikä leikkipuisto Tullinpuomin käyttäminen häiriinny merkittävästi, on täysin mahdotonta. Nämä luetellut tärkeät kohteet sijaitsevat eri puolilla aluetta. Kerrostalot aidattuine pihoineen, autotiet ja parkkipaikat tarvitsevat tilaa, ja ne on rakennettava arvokkaiden luontokohteiden ja kevyen liikenteen reittien päälle, mikäli ne aiotaan mahduttaa alueelle. On myös huomioitava, että kerrostaloalue ei vaikuta vain siihen kohtaan luontoa, jonka päällä talot ja autotiet ovat. Ympäristövaikutukset levittäytyvät huomattavasti laajemmalle alueelle, nykyisen virallisen keskuspuiston puolelle. Vaadimme kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan kantaa myös näihin Keskuspuiston kasvistoa ja eläimistöä sekä virkistyskäyttöä haittaaviin ympäristövaikutuksiin. Lisäselvitykset ovat tarpeen.
* Syyt rakentaa puistoon kerrostaloja eivät ole merkittäviä rakentamatta jättämisperusteluihin verrattuna
Kaupunkivillojen rakentamissyinä on esitetty kaksi asiaa: toisaalta yleiskaava 2002 ja toisaalta alueen elinvoimaisuuden turvaaminen. Pyydämme vastausta: Mitä ksv tarkoittaa elinvoimaisuuden turvaamisella? Yleiskaava 2002 (ja 1992) ainoastaan mahdollistaa, ei edellytä, rakentamisen Lääkärinkadun puistoalueelle. Vaadimme, että kaupunkisuunnitteluvirasto perustelee molemmat argumenttinsa ja punnitsee niitä alueen nykyistä käyttötarkoitusta vasten. Alue on jo, ja tulee jatkossakin olemaan erityisen elinvoimainen asukkaineen, ruuhkineen, kauppoineen ja liikkeineen sekä työpaikkoineen. Lääkärinkadun puistoalueen säilyttäminen tukee juuri tätä elinvoimaisuutta.
Helsinkiin täytyy rakentaa, mutta kaavoitus- ja rakentamispäätöksiä täytyy tehdä kaupunginosien tarpeita, ominaispiirteitä ja ihmisten tyydyttävän elämisen laadun ja hyvinvoinnin edellytyksiä arvostaen. Voivatko muutaman sadan ihmisen uudet asunnot olla kaupungille tärkeämpiä kuin tuhansien helsinkiläisten ja ulkopaikkakuntalaisten ulkoilu- ja virkistäytymistarpeet Lääkärinkadun puistoalueella? Jatkuva rakentamisen tiivistäminen Helsingin lisää keskuspuiston ja yleensä puistoalueiden tarvetta kaupungissamme.
Niin kutsutun suur-Helsingin alueella on tärkeää päästä liikkumaan viherväyliä pitkin kaupungista toiseen; tätä suuntausta pitäisi kehittää eikä laatia lisäesteitä. Lisäksi esteettömän Keskuspuistoon pääsemisen periaate vaarantuu, jos suunniteltujen talojen piha-alueet aidataan. Kaupunkivillat vaarantaisivat Mannerheimintien yhtenäisen arava-arkkitehtuurin.
* Lehtonata - viimeinen esiintymä uhattuna
Olemme yllättyneitä kaupunkisuunnitteluviraston laimeasta suhtautumisesta siihen, että suunnittelualueella on Helsingin ainoa, erittäin harvinaisen ja uhanalaisen lehtonadan esiintymä, jonka häiritseminen esimerkiksi rakentamalla on luonnonsuojelulaissa (pykälä 47) kielletty. Vaadimme, että tämän suojellun kasvilajin esiintymä jätetään rauhaan ja toteamme sen esiintymisen juuri Laakson lehtoalueella, suunnitellun kerrostaloalueen paikalla, todistavan omalta osaltaan, miten arvokkaasta luontokohteesta Lääkärinkadun puistossa on kyse.
Ympäristölautakunta puoltaa (28.1.2003) valtakunnallisesti erittäin uhanalaisen, erityisesti suojeltavan lajin, lehtonadan, esiintymispaikan rajojen määrittämistä Laaksossa luonnonsuojelulain 47 §:n nojalla Uudenmaan ympäristökeskuksen
kuulemiskirjeessä olevan liitekartan mukaisesti. Samalla ympäristökeskus toteaa, että vahvistettu asemakaava, jossa kyseinen alue on merkitty puistoksi, tukee lehtonadan suojelua.
Lisäksi lautakunta toteaa, että luonnonsuojelulain 47 §:n hävittämis- ja heikentämiskielto tarkoittaa mm. sitä, ettei esimerkiksi rakennusten, rakennelmien tai teiden ja polkujen rakentaminen kyseiselle alueelle ole mahdollista. Lehtonadan esiintymispaikkaa tulisi hoitaa asiantuntijaselvityksessä esitetyllä tavalla (FL Arto Kurtto 18.10.2002).
Yleiskaavaehdotus 2002:Helsingin yleiskaava 2002:n vaikutusselvitys - Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen:
"Helsingissä kasvaa kuusi erityisesti suojeltua kasvilajia: Rantaruttojuuri, sääskenvalkku, lehtonata, metsälitukka, ketokatkero ja ketunsara. Näistä rantaruttojuuren esiintymä on ainoa koko maassa ja lehtonadan esiintymä on yksi kolmesta tai neljästä koko maan esiintymistä. Metsälitukan ja ketunsaran esiintymät eivät välttämättä ole ns. alkuperäisesiintymiä.
Kaavaluonnoksella on mahdollisesti haitallinen vaikutus lehtonadan esiintymälle. Lehtonata on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltu laji, jonka esiintymiä tunnetaan koko maasta vain 3 tai 4. Lehtonadan kasvupaikka sijaitsee Laakson alueella, ja alueelle on esitetty luonnoksessa rakentamista. Kasvin esiintymispaikan uhkana on jo nykyisin lähellä oleva rakentaminen ja laji tuskin kestää tiivistyvän rakentamisen aiheuttamaa ympäristön muuttumista, kuten kuivumista.
Arvokkaat kasvillisuuskohteet
Kaavaluonnoksen muutosalueilla tai osittain niillä on Helsingin ympäristökeskuksen luokituksen mukaisia arvokkaimman luokan kasvillisuuskohteita kaikkiaan seitsemän, joista kaksi on samoja kohteita kuin edellä esitetyt sääskenvalkun ja lehtonadan esiintymäalueet. Kohteet ovat:
. Myllypuron korkeakallio
. Myllypuron Matokallion alueen pohjoispuoli
. Linnavuorenpuiston kukkaniitty
. Laakson lehto
. Rastilan neva
. Vuosaaren Niinisaarentien kalliojakso
. Laajasalon Stansvikin kaivoskallio
Kohteista kolmella on edustavaa kalliokasvillisuutta, kahdella suokasvillisuutta, yhdellä niittykasvillisuutta ja neljällä lehtokasvillisuutta. Merkittävimmät lajit ovat lehtonata, sääskenvalkku ja suovalkku."
* Toteutuuko uuden maankäyttö- ja rakennuslain (1.1.2000) kirjain ja henki?
Uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavojen sisältövaatimuksia ovat mm. asumisen tarpeet, ekologinen kestävyys, turvallisen elinympäristön edellytykset ja liikenteen järjestäminen. Asemakaavamuutoksia puistoalueelle laadittaessa on lain mukaan pohdittava perusteellisesti, onko alueella lähiviheralueita ihmisiä ja eläimiä varten, onko rakennusoikeutta liikaa, sopiiko aiottu rakentaminen ympäristöön, onko aikomuksena säilyttää arvokkaat luontokohteet ja vanhat kulttuuriympäristöt jne.
Todistustaakka jää helposti valittajalle siitä, että sisältövaatimuksia ei ole huomioitu. Turvallisuus- ja viihtyisyystekijät vaativat asukkaiden mukanaoloa suunnittelussa ja heidän mielipiteidensä huomioon ottamista, koska kartta ei kerro todellisuutta. Sama vaatimus koskee erityisryhmien, kuten lasten, vanhusten tai liikuntarajoitteisten näkökulman huomioimista. Me allekirjoittaneet olemme todistaneet tässä lausunnossa kattavasti sen, että sisältövaatimuksia ei ole riittävällä tavalla huomioitu Lääkärinkadun puistoalueen suunnittelussa.
Vaadimme uuden maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 54:n pykälän:
"Asemakaavan sisältövaatimukset: Asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää. Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asemakaavaa laadittaessa soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään."
perusteella, että Lääkärinkadun puistoalue jätetään rakentamatta.
Laki korostaa vuorovaikutuksen lisäämistä asukkaiden ja suunnittelijoiden kesken. Kysymmekin, miten nykyinen tilanne toteuttaa lain kirjainta ja henkeä: 1) emme ole saaneet asukastilaisuudessa 5.10.2005 emmekä ennen lausuntojen 14.10. määräaikaa nähtäväksemme edes alkeellista luonnosta tulevista suunnitelmista. Suunnitelman laatu on jäänyt täydeksi arvoitukseksi, 2) Myös kaavamuutoksen syyt ovat jääneet epäselviksi. Alue on erittäin elinvoimainen eikä ksv:n korostama elinvoimaisuuden ylläpitäminen riitä syyksi rakentaa puistoon. Yleiskaava 2002 ei pakota rakentamaan alueelle mitään. Miksi ksv teki aloitteen puiston rakentamiseksi?, 3) Olemme jääneet pyynnöistämme huolimatta ilman selvitystä sekä kaavamuutoksen vaikutuksista lehtonataan että lehtonadan tämänhetkisestä tilanteesta alueella.
Metlan luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen johti Helsingin yliopistossa kaupunki-viheralueiden arvo ja merkitys asukkaille -projektia. Hän totesi, että" puutteellisen tiedon vuoksi viheralueet eivät saa tasavertaista asemaa kaavatarkasteluissa, vaikka ne tuottavat aineetonta hyötyä. Kaupunkirakentamisessa asuntorakentaminen ja virkistysalueiden säilyttäminen asetetaan usein vastakkain. Laadukkaassa suomalaisessa kaupungissa on kuitenkin molempia. Rakentamista sinänsä ei vastusteta vaan sitä, että rakentaminen osuu asukkaille tärkeille viheralueille. Kaavoituskiistat vähenevät, jos varhaisessa vaiheessa kerätään tietoa siitä, mitkä viheralueet ovat asukkaille tärkeimpiä."
Me allekirjoittaneet vakuutamme, että Lääkärinkadun puistoalue on lukuisille helsinkiläisille äärimmäisen tärkeä, ja monille se kaikkein tärkein, ulkoilu- ja virkistysalue.
kaupunkisuunnitteluvirastossa (ksv) valmisteltavasta asemakaavan muutoksesta
Lääkärinkadun alueelle, Mannerheimintien asuintalojen 71 - 79 kohdalle
Me allekirjoittaneet helsinkiläiset olemme syvästi järkyttyneitä kaupungin aikeista rakentaa kerrostaloja yleisesti keskuspuiston osaksi mielletyn, tärkeän ja ahkerasti käytetyn puistoalueen paikalle. Koska yleiskaava 2002 ei velvoita kaupunkia rakentamaan Lääkärinkadun alueelle, vaadimme tässä lausunnossa, että nykyinen puisto-asemakaava jätetään voimaan. Esitämme, että Lääkärinkadun alue otettaan uudessa, päivitettävässä osayleiskaavassa virallisestikin osaksi keskuspuiston virkistysalueita.
Perustelemme vaatimuksiamme tarkemmin viiden alaotsikon alla ja pyydämme kaupunkisuunnitteluvirastolta perusteltua vastausta otsikoiden alla esitettäviin näkökohtiin:
* Lääkärinkadun puistoalue on osa toiminnallista keskuspuistoa
* Puiston käyttö tällä hetkellä: miksi se on tärkeä, kuka sitä käyttää ja miten muutos heikentäisi
elinympäristöä
* Syyt rakentaa puistoon kerrostaloja eivät ole merkittäviä rakentamatta jättämisperusteluihin verrattuna
* Lehtonata - viimeinen esiintymä uhattuna
* Toteutuuko uuden maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 1.1.2000) kirjain ja henki?
Lääkärinkadun puistoalueen käyttötarkoituksen muuttaminen vaarantaa tai heikentää olennaisella tavalla MRL:n. pykälässä 5 mainitut: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomisen; 3) rakennetun ympäristön kauneuden ja kulttuuriarvojen vaalimisen; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymisen; 5) ympäristönsuojelun, ja ympäristöhaittojen ehkäisemisen sekä 11) liikenteen tarkoituksenmukaisen järjestämisen sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytykset.
Alueella sijaitsevilla avokallioilla on alueen asukkaille ja muille helsinkiläisille erityinen sosiaalinen merkitys. Kalliot ovat alueen tärkein ja historiallisestikin merkittävä Helsingin kaupunkikulttuuriin olennaisella tavalla kuuluva kohtaamispaikka, ja niiden käyttömahdollisuuksien heikentäminen tai vaarantaminen rakentamalla alueelle kaupunkivilloja tuhoaisi asukkaiden tyydyttävän sosiaalisen toimintaympäristön.
Edelleen, aivan suunnittelualueen vieressä sijaitsee alueen tärkein lasten ja nuorten leikkipuisto, leikkipuisto Tullinpuomi skeittiramppeineen ja urheilukenttineen. Aivan leikkipuiston viereen kaavailtu, ksv:n arkkitehdin arvion mukaan 5 vuotta kestävä rakennustyö sekä kerrostalojen ja autojen tulo metsäiselle leikki- ja kiipeilyalueelle, vaarantaisi paitsi puistossa päivittäin leikkivien lasten ja nuorten terveyden pöly- ja melu- ja turvallisuusriskien muodossa että tuhoaisi ainoan alueella asuvien lasten ja nuorten ulottuvilla olevan luonnonmukaisen ulkoilu-, seikkailu- ja retkeilykohteen. Lääkärinkadun puistoaluetta sekä Tullinpuomin leikkialuetta käyttävät säännöllisesti ulkoilussaan myös Ruskeasuon, Taka-Töölön, Meilahden, Laakson ja Pikku Huopalahden päiväkoti- ja koululaisryhmät.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistystä lainaten: "Viheralueet ovat kaupungin keuhkot. Luonnon monimuotoisuus on elämän jatkumisen ehto. Paikallisidentiteetti syntyy sitoutumisesta tuttuun ja tärkeäksi koettuun ympäristöön. Siksi kaikilla asuinalueilla tulee säilyttää lähiluontoa, johon mm. päiväkodit, leikkipuistot, koulut ja luontokerhot voivat tehdä retkiä." Lähiulkoilupaikalla on valtavan suuri merkitys terveys- ja arkiliikunnan mahdollistajana ja terveysriskien sekä terveydenhoitokustannusten hillitsijänä kaikille väestöryhmille.
Asemakaavan muuttaminen vaarantaa erittäin uhanalaisen, suojellun lehtonadan ainoan esiintymän Helsingissä.
Pyydämme, että kaupunkisuunnitteluvirasto antaa vastauksensa jokaiselle tämän lausunnon allekirjoittaneelle helsinkiläiselle erikseen siihen osoitteeseen, jonka he ovat alla ilmoittaneet, jotta he saisivat tiedon asian etenemisestä.
______________________________________________________________________________________________________
* Lääkärinkadun puistoalue on osa toiminnallista keskuspuistoa
Lääkärinkadun alue on voimassaolevassa asemakaavassa vuodelta 1982 puistoaluetta. Puistoon ei missään nimessä voida rakentaa kerrostaloja. Lisäksi puistoalue mielletään yleisesti osaksi keskuspuistoa: myös Helsingin kaupungin omissa Keskuspuiston esittelykartoissa: http://www.hel2.fi/keskuspuisto/fin/1esittely/#.
Kaupunginvaltuusto on 19/26.11.2003 hyväksynyt seuraavan toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei Keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän. (Paavo Arhinmäki 48-5)". Miksi toivomusponnen perustelut eivät kaupungin mielestä päde Lääkärinkadun puistoalueeseen, joka on mitä selkeimmin toiminnallinen osa Keskuspuistoa?
Lokakuussa 1998, 61 kaupunginvaltuutettua allekirjoitti valtuustoaloitteen, jossa esitettiin kaupungin keuhkoina toimivan ja ulkoilumahdollisuuksia tarjoavan Keskuspuiston muuttamista kansalliseksi kaupunkipuistoksi. 1.1.2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa kansallisten kaupunkipuistojen perustamisen. Keskuspuisto on rajattu yleiskaava 2002:n ulkopuolelle. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy on esittänyt toiveen, että Keskuspuistoa voidaan tarkastella osana Helsingin uutta yleiskaavaa ja kansalliseen kaupunkipuistoon sisällytettävänä alueena. "Keskuspuiston viheryhteyden leveys on pidettävä joka kohdassa riittävän leveänä. Tällä hetkellä on uhattuna Mannerheimintie 71 - 79:n funkkis-talojen takana oleva ulkoilumetsäalue. Yksi mahdollisuus nakertamisen lopettamiseksi on, että nykyinen Keskuspuiston osayleiskaava muutetaan sisältämään koko Keskuspuiston alue", Helsy toteaa.
Ympäristöministeriö on asettanut neljä kriteeriä, jotka kansallisen kaupunkipuiston on täytettävä. Mikään näistä neljästä kriteeristä ei voi tyydyttävällä tavalla täyttyä mikäli Lääkärinkadun puisto luovutetaan asuinrakentamiselle.
Sisällön kriteeri: Puiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita.
Laajuuden ja eheyden kriteeri: Sen tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen.
Ekologisuuden ja jatkuvuuden kriteeri: Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva ja liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun.
Kaupunkikeskeisyyden kriteeri: Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.
* Puiston käyttö tällä hetkellä: miksi se on tärkeä, kuka sitä käyttää ja miten muutos heikentäisi elinympäristöä
Lääkärinkadun puistoalue sisältää rakennetun puiston, jossa on nurmialueita, kukkaistutuksia, ympäristötaidetta, penkkejä sekä upea avokallio. Puistoalueella on myös kosteikkoa, jossa kasvaa uhanalainen lehtonata sekä kuivempaa metsää ja kalliota. Puistossa kasvavat mm. keto-orvokit, maksaruohot ja kielot sekä vadelmat, mustikat, puolukat ja ahomansikat. Puistossa pesii satakieli. Lääkärinpuisto tarjoaa helsinkiläisille hienoja luontokokemuksia.
Puistoalueen käyttäjiin on julkisuudessa viitattu termeillä 'naapurit' ja 'lähinaapurit' sekä 'lähialueen asukkaat'. Tämä käsitys käyttäjärakenteesta on vähättelevä ja virheellinen. Lääkärinkadun puistoaluetta käyttävät ulkoilussaan ja arkiliikunnassaan kaupunginosien Töölö, Meilahti, Tullinpuomi, Ruskeasuo sekä Pikku Huopalahti asukkaat, päiväkotien ja koulujen lapsiryhmät sekä Tullinpuomin leikkipuiston lapset ja nuoret. Jo näistä väestörikkaista kaupunginosista koostuu erittäin laaja käyttäjäkunta, mutta lisäksi:
Kyseessä on ulkoilualue, jota käyttävät ihmiset kaikkialta Helsingistä sekä Vantaan puoleltakin. Miksi? Puistoalue 1) on Laakson sairaalan ja terveyskeskuksen sekä lastenneuvolan vieressä, ja lukuisat kävijät lepäävät ja virkistäytyvät puistossa, 2) alueella on paljon nk. kevyen liikenteen läpikulkuliikennettä, koska sen kautta kulkee kaksikin erittäin keskeistä kevyen liikenteen reittiä; toinen Ruskeasuon kautta aina Vantaan rajalle asti ja toinen syvemmälle keskuspuistoon. Työmatkaliikkujia, lenkkeilijöitä, sauvakävelijöitä ja vapaa-ajan pyöräilijöitä on päivittäin erittäin paljon, 3) yhdistää kaupunginosia keskenään, 4) on myös monien alueen virastoissa (Kela, Työterveyslaitos ym.), koulutuskeskuksissa (mm. Helsingin aikuisopisto ja Markkinointi-instituutti) HYKSissä ja muissa työpaikoissa työskentelevien virkistyskäytössä, 5) on monien urheiluseurojen käytössä. Mm. suunnistustapahtumat sekä Suomen Ladun vuotuinen sauvakävelytapahtuma kulkevat alueen kautta , 5) on ainutlaatuinen yhdistelmä luonnonvaraista metsää ja kaupunki-viheraluetta, joten sinne tullaan retkeilemään ja viihtymään kauempaakin.
Tullinpuomi-Laakso tarvitsee keuhkonsa ja suoja-viheralueensa raskaasti liikennöityjen Mannerheimintien ja Tukholmankadun pakokaasuilta ja melulta. Nyt alue rakennettaisiin umpeen. Mannerheimintietä reunustaa jo nyt pitkä rivi korkeita taloja, vain Lääkärinkadun kohdalta pääsee puikahtamaan pakoon liikenteen haitoilta sekä harrastamaan arkiulkoilua. Muita "suoja-alueita" ei enää ole. Suunniteltu rakentaminen lisäisi entisestään jo ennestään raskasta liikennettä alueella. Lääkärinkadun ja Urheilukadun jo nyt ahtaat ja autojen täyttämät kadunvarret ylikuormittuisivat rakentamisen myötä.
Ilmanlaatu Laakso-Tullinpuomi-alueella on huono, liikennemäärät huimaavat, melu häiritsevää. Lapsiperheiden, ikäihmisten, koiranomistajien ja muiden ulkoilijoiden mahdollisuudet asua alueella perustuvat Keskuspuiston (Lääkärinkadun puistoalueen) läheisyyteen. Ilman Lääkärinkadun puistoa alue muuttuu kivierämaaksi ja hyvinvoinnin ja terveyden kannalta siedettävän elämisen edellytykset alueella katoavat. Moni hitaasti tai apuvälineillä liikkuva joutuu muuttamaan pois, kun oma lähipuisto katoaa. Muutos olisi kohtuuton monelle väestöryhmälle.
Puistoalueella harrastetaan päivittäin monipuolista, terveysriskejä ja terveydenhoitokustannuksia hillitsevää liikuntaa. Siellä kävellään, juostaan, pyöräillään, hiihdetään, kiipeillään ja lasketaan pulkkamäkeä.
Lääkärinkadun puistoalue ei sovellu kerrostaloalueeksi. Puistoalueen suunnittelu asuinalueeksi sillä tavoin, että tärkeimmät luontokohteet, kuten kalliot ja lehtonadan esiintymät, kevyen liikenteen reitit ja ulkoilumahdollisuudet säilyvät eikä leikkipuisto Tullinpuomin käyttäminen häiriinny merkittävästi, on täysin mahdotonta. Nämä luetellut tärkeät kohteet sijaitsevat eri puolilla aluetta. Kerrostalot aidattuine pihoineen, autotiet ja parkkipaikat tarvitsevat tilaa, ja ne on rakennettava arvokkaiden luontokohteiden ja kevyen liikenteen reittien päälle, mikäli ne aiotaan mahduttaa alueelle. On myös huomioitava, että kerrostaloalue ei vaikuta vain siihen kohtaan luontoa, jonka päällä talot ja autotiet ovat. Ympäristövaikutukset levittäytyvät huomattavasti laajemmalle alueelle, nykyisen virallisen keskuspuiston puolelle. Vaadimme kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan kantaa myös näihin Keskuspuiston kasvistoa ja eläimistöä sekä virkistyskäyttöä haittaaviin ympäristövaikutuksiin. Lisäselvitykset ovat tarpeen.
* Syyt rakentaa puistoon kerrostaloja eivät ole merkittäviä rakentamatta jättämisperusteluihin verrattuna
Kaupunkivillojen rakentamissyinä on esitetty kaksi asiaa: toisaalta yleiskaava 2002 ja toisaalta alueen elinvoimaisuuden turvaaminen. Pyydämme vastausta: Mitä ksv tarkoittaa elinvoimaisuuden turvaamisella? Yleiskaava 2002 (ja 1992) ainoastaan mahdollistaa, ei edellytä, rakentamisen Lääkärinkadun puistoalueelle. Vaadimme, että kaupunkisuunnitteluvirasto perustelee molemmat argumenttinsa ja punnitsee niitä alueen nykyistä käyttötarkoitusta vasten. Alue on jo, ja tulee jatkossakin olemaan erityisen elinvoimainen asukkaineen, ruuhkineen, kauppoineen ja liikkeineen sekä työpaikkoineen. Lääkärinkadun puistoalueen säilyttäminen tukee juuri tätä elinvoimaisuutta.
Helsinkiin täytyy rakentaa, mutta kaavoitus- ja rakentamispäätöksiä täytyy tehdä kaupunginosien tarpeita, ominaispiirteitä ja ihmisten tyydyttävän elämisen laadun ja hyvinvoinnin edellytyksiä arvostaen. Voivatko muutaman sadan ihmisen uudet asunnot olla kaupungille tärkeämpiä kuin tuhansien helsinkiläisten ja ulkopaikkakuntalaisten ulkoilu- ja virkistäytymistarpeet Lääkärinkadun puistoalueella? Jatkuva rakentamisen tiivistäminen Helsingin lisää keskuspuiston ja yleensä puistoalueiden tarvetta kaupungissamme.
Niin kutsutun suur-Helsingin alueella on tärkeää päästä liikkumaan viherväyliä pitkin kaupungista toiseen; tätä suuntausta pitäisi kehittää eikä laatia lisäesteitä. Lisäksi esteettömän Keskuspuistoon pääsemisen periaate vaarantuu, jos suunniteltujen talojen piha-alueet aidataan. Kaupunkivillat vaarantaisivat Mannerheimintien yhtenäisen arava-arkkitehtuurin.
* Lehtonata - viimeinen esiintymä uhattuna
Olemme yllättyneitä kaupunkisuunnitteluviraston laimeasta suhtautumisesta siihen, että suunnittelualueella on Helsingin ainoa, erittäin harvinaisen ja uhanalaisen lehtonadan esiintymä, jonka häiritseminen esimerkiksi rakentamalla on luonnonsuojelulaissa (pykälä 47) kielletty. Vaadimme, että tämän suojellun kasvilajin esiintymä jätetään rauhaan ja toteamme sen esiintymisen juuri Laakson lehtoalueella, suunnitellun kerrostaloalueen paikalla, todistavan omalta osaltaan, miten arvokkaasta luontokohteesta Lääkärinkadun puistossa on kyse.
Ympäristölautakunta puoltaa (28.1.2003) valtakunnallisesti erittäin uhanalaisen, erityisesti suojeltavan lajin, lehtonadan, esiintymispaikan rajojen määrittämistä Laaksossa luonnonsuojelulain 47 §:n nojalla Uudenmaan ympäristökeskuksen
kuulemiskirjeessä olevan liitekartan mukaisesti. Samalla ympäristökeskus toteaa, että vahvistettu asemakaava, jossa kyseinen alue on merkitty puistoksi, tukee lehtonadan suojelua.
Lisäksi lautakunta toteaa, että luonnonsuojelulain 47 §:n hävittämis- ja heikentämiskielto tarkoittaa mm. sitä, ettei esimerkiksi rakennusten, rakennelmien tai teiden ja polkujen rakentaminen kyseiselle alueelle ole mahdollista. Lehtonadan esiintymispaikkaa tulisi hoitaa asiantuntijaselvityksessä esitetyllä tavalla (FL Arto Kurtto 18.10.2002).
Yleiskaavaehdotus 2002:Helsingin yleiskaava 2002:n vaikutusselvitys - Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen:
"Helsingissä kasvaa kuusi erityisesti suojeltua kasvilajia: Rantaruttojuuri, sääskenvalkku, lehtonata, metsälitukka, ketokatkero ja ketunsara. Näistä rantaruttojuuren esiintymä on ainoa koko maassa ja lehtonadan esiintymä on yksi kolmesta tai neljästä koko maan esiintymistä. Metsälitukan ja ketunsaran esiintymät eivät välttämättä ole ns. alkuperäisesiintymiä.
Kaavaluonnoksella on mahdollisesti haitallinen vaikutus lehtonadan esiintymälle. Lehtonata on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltu laji, jonka esiintymiä tunnetaan koko maasta vain 3 tai 4. Lehtonadan kasvupaikka sijaitsee Laakson alueella, ja alueelle on esitetty luonnoksessa rakentamista. Kasvin esiintymispaikan uhkana on jo nykyisin lähellä oleva rakentaminen ja laji tuskin kestää tiivistyvän rakentamisen aiheuttamaa ympäristön muuttumista, kuten kuivumista.
Arvokkaat kasvillisuuskohteet
Kaavaluonnoksen muutosalueilla tai osittain niillä on Helsingin ympäristökeskuksen luokituksen mukaisia arvokkaimman luokan kasvillisuuskohteita kaikkiaan seitsemän, joista kaksi on samoja kohteita kuin edellä esitetyt sääskenvalkun ja lehtonadan esiintymäalueet. Kohteet ovat:
. Myllypuron korkeakallio
. Myllypuron Matokallion alueen pohjoispuoli
. Linnavuorenpuiston kukkaniitty
. Laakson lehto
. Rastilan neva
. Vuosaaren Niinisaarentien kalliojakso
. Laajasalon Stansvikin kaivoskallio
Kohteista kolmella on edustavaa kalliokasvillisuutta, kahdella suokasvillisuutta, yhdellä niittykasvillisuutta ja neljällä lehtokasvillisuutta. Merkittävimmät lajit ovat lehtonata, sääskenvalkku ja suovalkku."
* Toteutuuko uuden maankäyttö- ja rakennuslain (1.1.2000) kirjain ja henki?
Uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavojen sisältövaatimuksia ovat mm. asumisen tarpeet, ekologinen kestävyys, turvallisen elinympäristön edellytykset ja liikenteen järjestäminen. Asemakaavamuutoksia puistoalueelle laadittaessa on lain mukaan pohdittava perusteellisesti, onko alueella lähiviheralueita ihmisiä ja eläimiä varten, onko rakennusoikeutta liikaa, sopiiko aiottu rakentaminen ympäristöön, onko aikomuksena säilyttää arvokkaat luontokohteet ja vanhat kulttuuriympäristöt jne.
Todistustaakka jää helposti valittajalle siitä, että sisältövaatimuksia ei ole huomioitu. Turvallisuus- ja viihtyisyystekijät vaativat asukkaiden mukanaoloa suunnittelussa ja heidän mielipiteidensä huomioon ottamista, koska kartta ei kerro todellisuutta. Sama vaatimus koskee erityisryhmien, kuten lasten, vanhusten tai liikuntarajoitteisten näkökulman huomioimista. Me allekirjoittaneet olemme todistaneet tässä lausunnossa kattavasti sen, että sisältövaatimuksia ei ole riittävällä tavalla huomioitu Lääkärinkadun puistoalueen suunnittelussa.
Vaadimme uuden maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 54:n pykälän:
"Asemakaavan sisältövaatimukset: Asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää. Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asemakaavaa laadittaessa soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään."
perusteella, että Lääkärinkadun puistoalue jätetään rakentamatta.
Laki korostaa vuorovaikutuksen lisäämistä asukkaiden ja suunnittelijoiden kesken. Kysymmekin, miten nykyinen tilanne toteuttaa lain kirjainta ja henkeä: 1) emme ole saaneet asukastilaisuudessa 5.10.2005 emmekä ennen lausuntojen 14.10. määräaikaa nähtäväksemme edes alkeellista luonnosta tulevista suunnitelmista. Suunnitelman laatu on jäänyt täydeksi arvoitukseksi, 2) Myös kaavamuutoksen syyt ovat jääneet epäselviksi. Alue on erittäin elinvoimainen eikä ksv:n korostama elinvoimaisuuden ylläpitäminen riitä syyksi rakentaa puistoon. Yleiskaava 2002 ei pakota rakentamaan alueelle mitään. Miksi ksv teki aloitteen puiston rakentamiseksi?, 3) Olemme jääneet pyynnöistämme huolimatta ilman selvitystä sekä kaavamuutoksen vaikutuksista lehtonataan että lehtonadan tämänhetkisestä tilanteesta alueella.
Metlan luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen johti Helsingin yliopistossa kaupunki-viheralueiden arvo ja merkitys asukkaille -projektia. Hän totesi, että" puutteellisen tiedon vuoksi viheralueet eivät saa tasavertaista asemaa kaavatarkasteluissa, vaikka ne tuottavat aineetonta hyötyä. Kaupunkirakentamisessa asuntorakentaminen ja virkistysalueiden säilyttäminen asetetaan usein vastakkain. Laadukkaassa suomalaisessa kaupungissa on kuitenkin molempia. Rakentamista sinänsä ei vastusteta vaan sitä, että rakentaminen osuu asukkaille tärkeille viheralueille. Kaavoituskiistat vähenevät, jos varhaisessa vaiheessa kerätään tietoa siitä, mitkä viheralueet ovat asukkaille tärkeimpiä."
Me allekirjoittaneet vakuutamme, että Lääkärinkadun puistoalue on lukuisille helsinkiläisille äärimmäisen tärkeä, ja monille se kaikkein tärkein, ulkoilu- ja virkistysalue.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)