tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Luovat kaavatulkinnat Keskuspuiston tappioksi


Useimmissa tapauksissa ainakin Helsingissä kaupunki omistaa suurimman osan virkistysalueiden maista. Ja kaupunki on yhtä kuin kaupunkilaiset, toisin sanoen, kaupungin omistamat virkistysalueet ovat kaikkien yleishyödyllisessä käytössä ja niiden käyttöoikeus on rinnastettavissa omistukseen niin kauan kunnes kunhan ei tällä käyttöoikeudellaan loukkaa muiden kaupunkilaisten käyttöoikeutta.

Helsingissä kaavoja tulkitaan siten, että uusi kaava syrjäyttää vanhemman, riippumatta kaavahierarkiasta. Esimerkiksi Keskuspuiston lounaisosassa, Lääkärinkadun alueella on voimassaoleva, Sisäasianministeriön vahvistama puistoasemakaava, mutta tämä ei kuitenkaan estänyt ujuttamasta sitä Yleiskaavaan 2002rakennettavaksi alueeksi. Yleiskaavan mukaan Keskuspuiston asemakaavoittamattomat osat tultaisiin asemakaavoittamaan ja että Keskuspuistolle tultaisiin valmistelemaan oma osayleiskaava, mutta vuonna 2006 kaupunkisuunnittelulautakunta kuitenkin päätti, että Yleiskaava 2002 tulee toimittamaan Keskuspuiston osayleiskaavan virkaa; siis tuo yleiskaava, joka panee palttua Sisäasiainministeriön vahvistamalle puistoasemakaavalle ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätökselle, jonka mukaan alue ei ole ainoastaan puistoa vaan Keskuspuistoa.

Toivon ettei laki tule voimaan takautuvasti, sillä on oikeustajuni vastaista, jos kaavavalitus estetään sillä verukkeella että alueesta on jo esitetty kaava, johon on ollut mahdollisuus vaikuttaa. Ei ole kohtuullista vaatia kaikilta kaupunkilaisilta tutustumista koko Yleiskaavaan. Toiseksikin, on aivan inhimillistä, että asia jää huomioimatta silloin kuin se ensimmäisen kerran putkahtaa esille; elämäntilanteet esimerkiksi vaihtelevat, ja kaikkina aikoina ei ole mahdollisuuksia paneutua kaavoituksen ihan samalla tarmolla.

maanantaina, heinäkuuta 21, 2008

HS 27.8.1990: Puistot jätettävä jo rauhaan



Ylläoleva kuva ei sekään esitä Keskuspuistoa, vaikka moni niin luuleekin. Kuva on otettu "virallisen" Keskuspuiston länsilaidalta, metsään, josta pian on tuleva Kuninkaantammen asuinalue.

Taistelu viheralueista käy sen kiivaammaksi, mitä enemmän maan hinta
kallistuu. Erityisesti tonttipulan vaivaamissa kaupungeissa päättäjät
joutuvat yhä suurempaan kiusaukseen lohkaista puuttuva maapala
milloin mihinkin tarpeeseen puistosta. Vaikka virkistysalueet on
aikanaan perustettu keitaiksi tiheän asutuksen lomaan, ne
kangastelevat nyt rakentajien silmiin houkuttelevina maavaroina.

Espoon ja Helsingin asukkaat eivät ole suotta ryhtyneet puolustamaan
keskuspuistojaan kirjelmin ja yhdistyksin. Päivä päivältä käy
selvemmäksi, että metsää sekä niittyä tarvitaan välttämättä paitsi
viihtyisyyden myös terveyden tähden. Viheralueet puhdistavat ilmaa,
pehmentävät melua ja tasaavat lämpöä vain niin suurina
kokonaisuuksina, että eliöyhteisöjen vuorovaikutus säilyy.
Korttelipuistikot eivät niitä korvaa.

Helsingin keskuspuisto hahmoteltiin kaukonäköisesti kahdeksankymmentä
vuotta sitten. Sen tarpeellisuudesta on ajoittain kiistelty, mutta
viime vuosina ei kukaan ole vakavissaan halunnut täyttää puistoa
kaduilla ja rakennuksilla. Virkistysalue ja näköalapaikka luonnon
kiertokulkuun ovat kutistuneet kuin huomaamatta. Tiet katkaisevat sen
neljästä kohdasta, ja rakennushankkeet jäytävät niin ydintä kuin
laitamaitakin.

Kun yleiskaavaa parhaillaan tarkistetaan ja keskuspuistoa tutkitaan,
sen luonto korvaamattomine virkistysarvoineen täytyy suojata.
Paikoitellen puisto on jo kalvettu liian ahtaaksi arimpien eläinten
ja kasvien kannalta. Tuhansien ihmisten, kuluttavaa virkistyskäyttöä
ja luonnonmukaisuutta ei ole helppo sovittaa yhteen, mutta
riittävällä alueella se onnistuu. Tehokas hoito ja hallittu
hoitamattomuus voivat vaihdella luonnon ja ihmisen parhaaksi.

Kiitoksia Hannu Tuomiselle ylläolevan arkistojen aarteen avautumisesta!

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Keskuspuistosta kansallinen kaupunkipuisto!


Vihreät de Gröna r.p. päätti 26.5.2007 tukea Länsi-Helsingin Vihreiden aloittetta kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin, Keskuspuiston ja nk. Helsinkipuiston alueelle. Vuonna 2000 voimaan astunut Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa tähän mahdollisuuden. Aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta kuitenkin delegoitiin Helsingin vihreälle valtuustoryhmälle.

Hanke on ollut tähän saakka vastatuulessa, sillä etenkin Kokoomus on väittänyt sen vievän kunnallista kaavoitusvaltaa valtion käsiin. Tosiasiassa Kokoomus on vain huolestunut siitä, että kansallinen kaupunkipuisto antaisi nykyisiä kaavamerkintöjä vahvemman suojan kaavoitussuunnitelmia vastaan.

Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja jo Hämeenlinnan Aulangolla, Heinolassa ja Porissa; lisäksi Turun hanke on jo pitkällä. Mikäli vielä istuva valtuusto ei saa kansallista kaupunkipuistoa aikaan, tulen itse tekemään asiasta aloitteen, mikäli minut valitaan valtuustoon.

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Kansanterveysasiantuntijat: Keskuspuiston pilkkominen tuhoaa kansanterveyden



Lääkärinkadun uhanalaista osaa Keskuspuistosta käytetään runsaasti päivittäisliikuntaan; jopa Helsingin kaupunki käyttää sitä henkilöstöliikuntaansa.


Ote Juoksija-lehdestä 5/2008, s. 12 (Christer Sundqvist):

"On arvioitu, että nopeasti yleistyvä aikuisiän diabetes vie pian jo kolmanneksen maamme kaikista terveydenhuollon menoista... yksinkertaisimpia keinoja ehkäistä sairautta on liikunnan lisääminen sekä tupakoinnin ja alkoholin välttäminen".

Alkulähde: Ylen uutiset 18.5.2008

Seuraavaksi Peijaksen sairaalan ylilääkäri Pertti Mustajoen - maamme yhden johtavista liikalihavuus- ja diabetesasiantuntijoista - kannanotto Lääkärinkadun alueen kaavamuutokseen ja rakennushankkeeseen.

Viime viikolla julkistettiin suomalaisten lihavuusepidemiaan liittyvä konsensuslausuma. Jos nykyinen lihomistrendi jatkuu, kansa sairastuu ja terveydenhuollon budjetit ylittyvät. Väestön lihavuuden keskeisenä syynä on ihmisten luontaisen liikkumisen väheneminen.

Konsensuslausuma toteaa, että kuntien tulisi eri tavoin edistää ja helpottaa kuntalaisten luontaista liikkumista. Liikkumismahdollisuuksien lisääminen tulisi ottaa huomioon mm. kaavoituksessa.

Helsingin keskuspuiston alueella Lääkärinkadun varteen suunniteltu kaavamuutos katkaisee erään Keskuspuiston paljon käytetyn kevyen liikenteen reitin. Ratkaisu heikentää ihmisten liikkumismahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi kaikin tavoin lisätä. Ihmisten terveyteen ja liikuntamahdollisuuksiin vedoten vastustan kotikaupunkini suunnitelmia lohkoa Keskuspuistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia liikkumiseen.
Helsingissä 3.11.2005

Pertti Mustajoki
professori, ylilääkäri
”Lihavuus - painavaa asiasta painosta” -konsensuskokouksen paneelin puheenjohtaja


Toinen arvovaltainen kannanotto, jonka on kirjoittanut dosentti Mikael Fogelholm, maamme ehkä tunnetuin terveysliikunnan asiantuntija.

Helsingin keskuspuiston alueella suunnitellaan kaavamuutosta ja kerrostalojen rakentamista. Paikka on rakentamiselle ja asumiselle tietysti hyvä, onhan siitä pääsy jopa kävellen sekä ydinkeskustaan että Keskuspuiston ulkoilureiteille.

Keskuspuiston pienintäkään pilkkomista ei kuitenkaan voi pitää hyvänä asiana. Tällä hetkellä Keskuspuisto muodostaa ainutlaatuisen henkireiän, joka ulottuessaan pääkaupungin ydinkeskustasta pitkälle pohjoiseen on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Metsä kaupungissa tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkua, niin kilpajuoksijoille kuin vanhemmalle väelle. Metsä tuo kaupunkiympäristöön myös maisemallista vaihtelua. Se tarjoaa paikan, jonne voi mennä katselemaan, kuuntelemaan ja haistamaan luontoa, sinne voi mennä marjoja ja sieniä poimimaan, koiraa ulkoiluttamaan, lenkkeilemään ja suunnistamaan. Lapsille metsä koulun, päiväkodin tai kodin takana on virikkeitä tarjoava leikkipaikka - Nuori Suomi ry:n tutkimusten mukaan usein jopa suositumpi kuin koulun tai kodin piha.

Kuntien terveydenhuolto on lähivuosina suuren haasteen edessä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan sekä pitkäaikaissairaita että toimintakyvyltään heikentyneitä. Näitä asioita ei voida ratkaista odottamalla ja vastaamalla terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntään - kuntien on reagoitava etukäteen panostamalla terveyttä ja toimintakykyä edistäviin toimiin. Hyvin tärkeää on myös antaa mahdollisuuksia liikkumiseen niille, joilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta mennä kovin pitkälle liikkumaan.

Keskuspuisto ja sen eräät ”lonkerot” (esim. Lääkärikadun luo ulottuva alue) ovat sairauksien ehkäisyn kannalta juuri sellaisia liikuntaa lisääviä ympäristöjä, joita muualla maailmassa halutaan rakentaa lisää. Me emme täällä saa näyttää päinvastaista esimerkkiä vain sen takia, että metsää kaavoitusten jälkeenkin jää, vaikkakin vähän kauemmaksi.


Tampereella 24.10.05

Mikael Fogelholm, dosentti
UKK-instituutin johtaja (nyt Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja